24. syyskuuta 2016

Pari asiaa 2017 alkavien urakoiden kilpailutuksesta

Nukuin päiväunet tuossa välissä ja ajattelin nostaa vielä muutaman asian esille 2016 Urakoitsijaseminnarin aineistosta.

Kehitysajatuksia kilpailutukseen

Urakoitsijan kelpoisuuteen luokitus

Olen joskus aikaisemminkin peräänkuuluttanut urakoitsijan toimintakyvyn arviointia tai vaativuusluokittaista pätevyyttä. Kirjoitin reilu vuosi sitten esimerkinomaisesti muutamasta ajattelumallista, joita voi käyttää arviointia tehtäessä mittareina. (linkki em. pohdintaan). Nyt alla seminaariaineistosta lainaamani pätkä toi ajatuksen taas mieleeni.


Tässä urakan vaativuusluokittaisessa vähimmäsivaatimusten täyttymistä arvioitaessa voisi olla lisänä urakoitsijan ja urakan vastaavan työnjohtajan toiminta-arviovaatimusten, joka määräytyisi edellisten urakoiden perusteella.

Toiminta-arvio määräytyisi sen mukaan onko urakan vähimmäisvaatimukset ja sen ylittävät lupaukset täyttyneet. Arviointi numeroina vaikkapa yksinkertaisesti: <0 ei täyttyneet, 1 täyttyi, >1 ylittyi. Alittavia ja ylittäviä lukuja voi antaa desimaaleina esimerkiksi, jos tavoitettavuus ei ollut luvatulla tavalla hoidettu, mutta se vaarantanut turvallisuutta arvio olisi 0,95. Vastaavasti, jos urakoitsijan työnjohtaja oli ennakoivasti ja selkeästi yhteistyöhakuisesti yhteydessä sidosryhmiin lukema olisi 1,15

Idea on tuossa yllä. Osa-alueita voi ottaa suoraan Toiminta- ja laatusuunnitelmasta, sen vaatimuksista ja lupauksista. Osa-alueiden arvosanojen keskiarvosta tulee tunnusluku, joka määrää urakoitsijan ja vastaavan työnjohtajan tason. Eri vaativuusluokiien urakoille tilaaja voi sitten vaatia tietyntasoista tekijää.

Sivutuotteena tuossa tulisi yhteistoimintakyky alihankkijoden kanssakin arvioitua, kun sitä kysyisi tilaaja suoraan alihankkijoilta ja siten sille tulisi oikeasti painoarvoa, mikä edesauttaisi edelleen urakan toimivuutta.


Kilpailutusmenetelmistä

Rovaniemen urakasta on mainittu, että "Pilotoidaan mahdollisuuksien mukaan sitä, että tilaaja ei määritä kaluston tai työnjohdon määrää." Tämä on hyvä suunta ja pitää ottaa käyttöön. Urakoitsijahan sitoutuu tuottamaan sopimuksenmukaisen laadun eikä toteutusmallia pitäisi erityisemmin lukita. Pilottina tietysti hyvä aloittaa, koska oletus on että, etsitään riman matalin kohta. Vain vastaavan työnjohtajan ja hänen pitkäaikaisen sijaisensa osalta ei määrää ja vaatimuksia saisi muuttaa. Urakka joko toimii tai kaatuu vastaavan osaamisen ja sitoutumisen myötä.

Muuten on kilpailutuksessa menossa siirtymä sähköiseen asiakirjojen jakeluun ja tarjousten käsittelyyn. Se on myös hyvä asia. Enää tulevaisuudessa ei tilaajan tarvinne erikseen mainita ajan varaamisesta myös tulostukselle.

Laatupisteytys sähköiseksi

Tulevaisuudessa uskon mentävän siihen suuntaan, että tarjousvaiheessa annetaan sähköiseen järjestelmään jollakin valikkoperustaisella ratkaisulla myös laatulupaukset joiden perusteella koko laadullinen vertailu tehdään. Vasta voittaja tekee lopullisen nykymuotoisen suunnitelman. Näin nopeutetaan tilaajan tekemää pisteytystä ja saadaan valintaraadin tulkintaerot poistettua. Kyseessähän on palvelusopimukseen tähtäävä kilpailutus, joten uskon pistetysmallin olevan suhteellisen helppo laatia.

Esitykseni ei poista urakoitsijan suunnittelua myös tarjousta tehdessään, koska hintahan muodostuu suunnittelun kautta. Enkä usko kenenkään jättävän suunnitelmaa tekemättä senkään vuoksi, että se turvaa tarjouksen jätön ja sopimuksenteon välisenä aikana mahdollisesti tapahtuvalta henkilövaihdokselta. Eli suunnitelmalla varmistetaan laskenta- ja toteutusvaiheen yhtenäisyys. Se, että suunnitelmaa ei syötetä puhtaaksikirjoitettuna järjestelmään on vain tarjousprosessia helpottava tekijä.




23. syyskuuta 2016

2016 Urakoitsijaseminaari


2016 Urakoitsijaseminaarin aineistosta mietteitä


En malta olla kommentoimatta tämän vuoden urakoitsijaseminaarin aiheita ja aineiston perusteella saamaani mielikuvaa tienhoitotoimialan tilanteesta.

Aineistohan on netissä (linkki aineistoon) Liikenneviraston sivuilla.


Yleisiä havaintoja

Suurena kuvana näyttää kuin tilaajan ote on kiristymässä ja tulkinnanvaraisuuksia on vähennetty. Siirtymää on palvelun laatuarvioinnissa toiminnallisuuden suuntaan vaikka teknistä puoltakin on edelleen paljon.

Hankintamenettely on muuttumassa sähköisemmäksi ja vastaamaan eurooppalaista tapaa.


Silmiinpistävin muutos kilpailutuksessa on urakoiden runsas määrä ja tarjousten jakaminen viiteen jättöerään. Lisäksi mukana on kolme erittäin vaativa urakkaa.


Tarjousten sisäänjättö ajoittuu neljän kuukauden jaksolle, mikä varmasti tulee vaikuttamaan reurssienkäyttöön helpottavasti sekä tilaajan, että urakoitsijoiden puolella. Tarjoajat tulevat varmasti käyttämään tavallista enemmän harkintaa miettiessään kiinnostuksensa astetta eri urakoihin. Oletuksena pitäisin sitä, että tarjousten laatu paranee.

Lukumäärä on huomattava. Kokonaisuutena lähes neljäsosa urakoista joten vaikutus saattaa olla merkittävä esimerkiksi markkinaosuuskilpailussa. Mukanaolevat erittäin vaativat urakat puolestaan korostavat myös liikevaihdollista eli sopimusarvoon perustuvaa tarjoutumismietintää.

Kilpailutukseen on otettu myös "paperitörkyä" vähentävänä soveltuvuusvakuutusmenettely jonka kertomukset todennetaan vasta tarjousvertailun lopuksi. Liikevaihtovaatimukset kelpoisuusehtoina näyttävät olevan uuteen hankintalakiin soveltuvia.

Urakoitsijoiden terveiset ovat tällä kertaa mielestäni parhaimmat mitä olen niitä nähnyt/kuullut. Lähempänä realismia ja oikeita asioita edunvalvontahöpinän sijasta. Lukukinkerit, jälkeenjääneisyys. lisätyöt, tuottavuuskehitys, nuoret osaajat... hyvää ja edistettävää vuoropuhelua ja kehitystä. Sokerina pohjalla turvallisuustason arviointimallin ehdotus.

Tarjoajan osaaminen

Tässä on kaksi tärkeää asiaa. Toinen on perusurakoita koskeva henkilöstön osaamisvaatimus, mistä on tiputettu koulutusvaatimus vallan pois. Helpottaa huomattavasti uusien toimijoiden tuloa alalle, koska mahdollistaa tarjousvaiheessa "pelkän" kokemuksen ilmoittamisen. Ei siis tarvitse väkisin palkata muodollisesti pätevää hankkeeseen, joka ei välttämättä realisoidu.


Toinen merkittävä asia on hyväksyttävien tutkintoalojen palautus lähemmäs alakohtaista koulutusta vaativissa ja erittäin vaativissa urakoissa. Mielestäni tämä on oikea suunta. Ja ehkä noista voisi vieläkin jonkin tiputtaa pois. Perusteena pidän peruskäsitteiden ja tierakenteiden ymmärtämistä, jolloin alan toimijat lähtökohdiltaan puhuvat samaa ja keskenään ymmärrettävää toimialajargonia. Viestintä ja vuorovaikutus toimijoiden kesken on siten vähemmän altis väärinkäsityksille.


Kaupalliset asiakirjat

Kaupallisten asiakirjojen muutokset ovat suhteellisen pieniä. Silmiini pisti oikeastaan vain lisä- ja muutostöiden täsmentäminen ja tilaajan tarjoamien sovellusten osalta käyttövaltuusvastaavan ilmoittaminen sekä oikeuksiin liittyyvien tietojen päivittämisen korostaminen.


Tekniset asiakirjat

Vihertyöt ja rautateihin liittyvät on kerrottu selkeämmin ja jälkimmäisten osalta muutokset vastuissa aikatauluineen koottu selventävään taulukkoon. Ikuisuus ?-aihe: sorastusmateriaalin laatu on edelleen painotettuna, joten ehkä se alkaa vähitellen näkyä pintakunnossa sorateilläkin.

Ja PEHKOn hölmöys on näköjään nyt korjattu. Liikenneturvallisuus optisen ohjauksen myötä paranee, kun selkeä vallin raja jätetään näkyviin vallinmadalluksen yhteydessä.


Muuten mennään pitkälti edellisvuosien tavalla.

Seminaarin tärkein asia: Tiestötarkastusmuutos ja korvausvastuu

Enää ei tarvitse ajaa metri metriltä tiestöä tietyn viikkokalenterin mukaan. Urakoitsijoita vuosia kiusannut tyhjänajaminen poistuu. Siis siltäosin kuin se on ollutkaan tyhjänajamista. Tilaaja on sillä aikaisemmalla vaatimuksellaan halunnut ohjata urakoitsijaa olemaan tietoinen tiestön tilasta urakoitsijan omiin havaintoihin perustuen.




Nyt siis tilaaja ei enää ohjeista. Mutta. Tilaaja haluaa lisätä urakoitsijan vastuuta tarjouksessaan lupaamansa palvelun laadusta. Mielestäni tämä muutos on oikeaan suuntaan. Tiestön tilaa voidaan havainnoida alueellisena ja työkonedatan analysoinninh tmv. vastaavan perusteellakin. Perusperiaate on edelleen, että urakoitsijan on oltava tietoinen olosuhteista hoidettavalla alueellaan. 


Tämän vastuun painottamiseksi korvauslausuntojen sisällöillä ja selvityksillä on aiempaa suurempi paino.



Tuntien nykyisen teknologioiden hyödyntämistason urakoissa tämä näyttää nyt siltä, että urakoitsijan työnjohdon ei enää tarvitse vain ajella tiestöllä. Nyt pitää tehdä oikeasti havaintojakin ja kirjata niitä ylös. Muuten tulee paljon lisää vaivaa erilaisten lausuntojen värkkäilyssä ja saattaa tulla joitakin korvauksiakin aiempaa enemmän. Tilaaja siis saa lähemmäs haluamaansa. Tiestötilatietoa.


Toiseksi mielenkiintoisin: Tilaajan sisäisen toiminnnan arviointi

Tämä on tilaajalta rohkea veto. Avoimesti kertoo sidosryhmilleen omaan sisäiseen toimintaansa liittyvistä kehittämistarpeista ja niihin liittyvistä havainnoista. Itselläni on paljon kokemusta auditoinneista ja toiminnanarvioinneista, niin pystyn osin lukemaan esilläolevaa taulukkoa rivienvälistäkin. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä laajempikin raportti, mutta tämäkin on kovaa kamaa.

Miksi väitän noin? Vataukset löytyvät kohdista 2, 4 ja 7. Ne koskevat mitä suurimmalta osin myös urakoitsijoita. Rivien välistä on luettavissa tilaajan sisäinen hajonta kirjauksissa, valvonnassa ja raporttien hyödyntämisessä. Oletan tästä johtuvan korjaustoimenpiteitä eli ryhtiliikettä, joka näkyy myös urakoissa saakka.

Osin tätä "tiedottomuutta" on jo ennakoitu mm. HARJAn kehittämisellä. Siitä tulee todella hyvä työkalu vastaamaan moneen tarkastushavaintoon, mikäli se toimii siten kuin kuvaus antaa ymmärtää. Ja selkeä toimenpide ryhdistäytymiseen on mielestäni myös tuo ylläoleva tiestötarkastusten ja korvausvastuiden tarkennusten teko.



Lopuksi unelmointia

Olisi hupaisaa päästä jonkun ajan kuluttua katsomaan HARJAn tietoja ja pähkimään mitä kaikkea tilaaja siitä näkee. Voisin jopa osallistua yhtenä kysymystenasettelijana ja analysointityöläisenä, kun järjestelmästä haetaan kaikkea sen mahdollistamaa valvonta- ja ohjaushyötyä.