Joko Suomeen tulee mobiilimurskeet ja digitaalikelit?
VAROITUS: tämä postaus sisältää tuotemarkkinointia ja omakehua. Kummastakaan en saa maksua ja jälkimmäiseen sisältyy sisäänpäinhymyilyä, jonka jotkut voivat tulkita vahingoniloksi olematta välttämättä paljoa väärässä.
Kelejä on pidellyt...
Kun seuraa jonkin aikaa yleisönosastojen kommentointia, tai urakoitsijoiden keskusteluja tienkäyttäjäpalautteiden antajista tai tilaajan vaatimuksista ja sanktioesityksistä, tuntuu kuin olisi pikemminkin genitaalikelit vallitsevana tyyppinä.
Mutta asiaan.
Alueurakan tietomallintaminen
Historiaa
Aloittelin muutamia vuosia sitten pähkimään miten tienhoidon urakoita voisi ohjata helpommin, havainnollisemmin ja ilman suurta mutu-tuntumaa. Koska en ole koskaan ollut ns. romuja rakastava tyyppi en uskonut, että pelkästään laitteita kehittämällä saadaan todellista kehitystä tuottavuuteen ja laatuun. Tein paljon taustatyötä, selvittelin kehitys- ja johtamismalleja sekä muita liiketoimintoihin liittyviä mallinnuksia, riskien tunnistamista ja niiden hallintaa ym.
Työhöni liittyen minulla oli samanaikaisesti mahdollisuus katsella kunnossapidon tekemistä sekä tieurakoissa että kaupunkiympäristössä. Kuuntelin Tervon ja Pirisen puheita POP-ELYn kehityshankkeista, sain tilaisuuden olla mukana Lean- ja BIM-esittelyissä. Jopa VR eli virtuaalitodellisuutta kävin tienrakennnushankkeeseen sovitettuna katsomassa. Lisänä vanhasta muistista seurasin tietotekniikan kehitystä.
Noista kaikista sitten muotoutui viritys, joka oli kolmisen vuotta sitten esillä ja karkeasti kehitysaihionakin. Hanke oli silloin liian raakile ja kaikkia tänään olevia elementtejä ei laite- ja sovellustekniikat vielä mahdollistaneet. Siksi projekti haudattiin virheellisenä, tarpeettomana ja kalliina. Osin varmaan hankkeesta päättämässä olevat eivät nähneet toimintaympäristön kehityksen vauhtia ja suuntaa.
Nykypäivä
Harrastukseni jatkui. Nykyään kunnossapidon tilaajat edellyttävät laaduntuottoa osoittavan raportoinnin olevan itsestäänselvyys. Toimenpiteet pitää näkyä sopimuksen ulkopuolisillekin ja tilaajalla pitää olla helppo näkymä urakan tilanteeseen.
Urakoitsijan keinot vaikuttaa kannattavuuteen tiukasti kilpailluissa töissä vaatii uudenlaista näkökulmaa, pitää pystyä tarkemmin ja oikeaan tietoon pohjautuvien vaihtoehtojen perusteella löytämään edullisin tapa tehdä työt.
Kehittelin ideaa harrastusmielessä. Kaverina ja vastavänkärinä ansioitui Nostecon porukka. (linkki) Sovellus- ja teknologiakehittäjiä, jotka ottivat kantaa mahdollisuuksiin ja mahdottomuuksiin. Vähitellen muokkasimme nyt jo yhteisen kiinnostuksen ja haasteen pohjalta erilaisia versioita ja palasia, joilla voisimme tehdä alueurakasta tietomallin.
Tietomallin pitäisi kattaa koko alueurakan elinkaari tarjouspyyntöä edeltävistä toimista toteuttamisen kautta muistelmiin eli jälkiarviointeihin saakka. Pitäisi olla käyttäjälle helppo ja havainnollinen, tietojen syöttö vain kertaalleen ja kattavaien raporttien pitäisi syntyä mahdollismman monipuolisesti systeemin oheistuotteena. Onnistumisen mittarit pitää näkyä reaaliaikaisena ja koko komeudella pitäisi vielä hallita moniprojektinohjaus.
Ei onnistunut
Kaikki edellämainittu ja enemmänkin on tehtävissä jo nyt, mutta... Koodaaminen vaatii aikaa. Määrittelyt pitää pohtia kattavammin alusta alkaen ettei tehtyä koodia tarvitse purkaa. Paras ehkä olisi tehdä moduulirakenne, joka kootaan urakkatyypin mukaan.
Testasimme kolmosversiolla viime syksynä Liedon alueurakkaa. Saimme Varsinais-Suomen ELY-keskuksen hoidon hankkijalta hyvää ja todella sojuvaa palvelua lähtötietojen muodossa. Mallinsimme urakan. Eli suunnittelimme miten sen toteuttaisimme niin,,että kaikki näkyisi, olisi seurattavissa ja raportoitavissa. Kävimme jopa alueella vähän silmäilemässä muutamia tarkennuksia.
Alihankinnan ennakkokyselyt tuottivat tarvittavien resurssien tiedot ja pääsimme oikein myllyttämään ja testaamaan mallinnusidean toivuutta ja toimimattomuutta. Toiminta osoittautui tyydyttäväksi. Kokonaisuutta emme vielä hioneet yhdeksi, vaan vielä jäi muutama palanen yksikseen vaikkain ne ovat omasta mielestämme selkeyden vuoksi tässä vaiheessa ihan hyväkin olla irrallaan. Omassa käytössä mallilla voi suunnitella, laskea, seurata ja raportoida, mutta Nostecon tuotepalettiin sitä ei kuulemma oteta, koska se on aika rivonnäköinen ja sen käyttöönoton ohjeistusta ei ole olemassakaan. Nykyisellään se vaatii käyttäjältään alueurakan perusteellista tuntemista ja hyvää käsitystä projektinohjaustoimien vaikutuksista. Siis pitää osata katsoa parantaako vai huonontaako vaihtoehdot tehokkuutta.
Oheistuotteena syntyi urakalle hinta, jonka julkaisin "uudenvuoden katsauksessani". (linkki) Nyt, kun viralliset Liedon urakan ja osin muidenkin esittelyt on laskennan alkamisen vuoksi pidetty, ei tullut esille mitään sellaista minkä vuoksi mallin ajatusta pitäisi muuttaa.
Koeponnistimme mallia myös muutamassa kaupunkiurakassa ja siellä sen toimivuus on paljon parempi. Johtunee urakoiden yksinkertaisemmasta luonteesta. Toki koodikin kehittyi aina pikkuisen eri versioissa. Malli sopii yllättävän näppärästi noihin pinta-alaperusteisiin ja "näperteleviin" töihinkin.
Ei ole hyllytavarana
Alueurakoita digittävää tuotetta ei ole hyllytavarana myynnissä. Malli ja periaate on tietysti muokattavissa ja räätälöitävissä erikokoisille ja eritasoisille toimijoille, mutta se vaatii vielä paljon töitä ollakseen ns. tavallisen ihmisen käytettävissä arkityökaluna varsinkaan kun siitä ei ole mitään manuaalia olemassa eikä palasten yhteenliittämistäkään ole kaikilta osin toteutettu.
Villinä visiona itselläni on, että joskus tuo Alueurakka 2.0 olisi vapaasti netissä käyttöohjevideoineen kenen tahansa kiinnostuneen saatavilla. Silloin jokainen voisi käyttää sitä omien tarpeidensa pohjalta ja omiin tarkoituksiinsa. Sillä voisi tehdä valvontasuunnitelmat, urakkatiedotteet, tarjouspyynnöt, laskelmat ja laskutuksen. Lisäksi sen taustavärin voisi valita vapaasti.
Niistä osapaloista syntyi viilailtuna InfraSmart-konseptiin liittyviä palikoita, jotka vähitellen alkavat elämään Valtran tarjoaman palvelukokonaisuuden mukana. Siitä kuulemma kuulevat kevään Konekierrokselle osallistuvat enemmänkin.
Mitä opin?
Pääsin vielä pari pykälää syvemmälle alueurakoiden ymmärryksessä. Uutena näkökulmana tuli muutamia teknologioiden logiikoista johtuneita oivalluksia datan sisällön merkityksestä ja systeemin rakenteiden määrittelyn tarpeellisuudesta. Hurjasti opin tietokantojen rakenteesta ja niiden esittämisestä.
Kokonaisuutena voin sanoa, että yllättävän paljoon on jo digitalisoinnilla mahdollista tarttua perinteisellä kolauksen ja sannotuksen kentälläkin. Sisältöä niille hypetetyille IaaS-, MaaS-, SaaS ja IoT-termeille kertyi kosolti.
Sitten tietysti omille tavoilleni uskollisena huomasin niitä sivuraiteitakin. Eli ajattelumallit ja teknologioiden soveltamisperiaate toimii mielestäni myös kiinteistönvälitys-, isännöinti-, ja jopa sanomalehtimaailmassa. Ensinmainittua ja viimeistä tuli jo senverran kokeiltuakin, että voin todeta osuneeni riittävän lähelle niissäkin.
Se on sitä digitalisaatiota nyt. Eikä enää erillisenä, vaan sisäänleivottuna erottamattomana osana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti