Toiminta- ja laatusuunitelma, osa 2.1

Kalusto ja mitoitus

Eli koneresurssit ja niiden riittävyysperusteet

Tästä tulee pitkä ja tylsä juttu. Pyrin välttämään tuotesijoittelua, mutta ehkä parissa kohtaa ilkeilen aikaisemmin näkemiäni, jopa osin itse kirjoittamiani suunnitelmia ja tilaajan pisteytyksiä kohtaan.

""2.1.1          Käytettävä kalusto lisälaitteineen sekä mitoittavat suunnitelmat

Tarjousvaiheen toiminta- ja laatusuunnitelmassa on kuvattava oman ja alihankintojen kaluston määrä, laatu ja käytön periaatteet. Lisäksi tulee kuvata alihankintakaluston valinta- ja hyväksymismenettelyt.

Suunnitelmien sekä mitoitusten tulee olla sellaiset, että sopimusasiakirjoissa esitettyjen vaatimusten mukainen kunnossapidon taso toteutuu.

Kuvauksissa ei edellytetä lumenpoiston ja liukkaudentorjunnan osalta tarkkaa reitistöä, vaan toimenpideajat ja laatuvaatimukset huomioivat mitoitusperiaatteet ja reittien pituudet eri hoitoluokissa. Kuvauksissa on kiinnitettävä huomiota myös toimintaan poikkeavissa olosuhteissa. Kuvauksessa on eriteltävä seuraavat asiat:

Talvihoito

-       kaluston lähtöpisteet

-       lumen ja sohjon poisto talvihoitoluokittain (sisältäen mahdollisten ohituskaistojen ja ramppien menettelyt)

-       pinnan tasaus

-       liukkaudentorjunta suolalla (liuos- ja kostutettu suolaus) ja hiekalla (piste- ja linjahiekoitus) sekä pinnan karhennuksella

-       talvihoidon erityiskohteiden huomioon ottaminen

-       varakalusto ja sen saatavuus eri tilanteissa

-       miten urakkaan mitoitettua peruskalustoa sekä siihen varattua varakalustoa käytetään poikkeavissa olosuhteissa (esim. lumisade ja liukkaus) sekä pääteillä että muulla tieverkolla

Kesähoito

-       liikenneympäristön hoito ja käyttöpalvelut

-       tiemerkintätyöt erikseen, mikäli merkinnät sisältyvät urakkaan

-       tierakenteiden ylläpito

-       sorateiden hoito (kokonaishintaisissa urakoissa kuvattava tarkemmin)

-       runkokelirikkokorjaukset, mikäli sisältyvät urakkaan""

""-merkkien välissä yllläoleva on taas sieltä LiVin vuoden 2014 aineistosta lainattua.

Nyrkkisääntöjä ensin

• Talvitöihin tarvitaan kampe 50 hoitokilometriä kohti, kesällä riittää yksi per 100 kilometriä.
• Kaluston pitää soveltua tehtävään, jota sillä on suunniteltu tehtäväksi.
• Tappiterä on hyvä tienpintojen veistotyökalu.
• Varakalusto on korvaava ja lisäkalusto on määrää lisäävä.
• Kone tai auto ilman osaavaa käyttäjää/kuljettajaa ei hyödytä urakassa kuin lukumääränä.
• Lähtöpaikat urakka-alueella varmistavat toimenpideajoissa pysymisen.
• Kaluston ei tarvitse olla aina yhtaikaa kaikki töissä.
• Aina ei tarvitse olla virka-aikana töissä, eli 8-16 ulkopuolellakin tiestölle pääsee tekemään.
• Yksikköhintaisissa alihankintasopimuksissa kaluston määrää voi paljon isompikin kuin suunnitelmissa ilmoitettu. Siinähän maksetaan työsuoritteesta eikä työyksikön olemassaolosta.

Kaluston määrä

Kuvauksessa pitää kertoa urakkaan käytettävän kaluston määrä. Siis Liedon urakkaan käytettävän aurauskaluston määrässä ei esitetä Porin urakkaan sidottuja aura-autoja tai Espoossa täysiaikaisesti hääräävää harjakonetta. Etiikan, vaikka se joskus etikaksi onkin muuttunut, mukaan on myös kohteliasta jos kaluston haltija/käyttäjä on tietoinen urakan kalustolistalle joutumisesta.

Klassinen tapa päästä kiinni kalustonmäärään on purkaa tehtävät määriksi ja lähteä kapasiteettien kautta valitsemaan kalustoa ja sen koko- tai nopeusluokkaa. Alueurakoissa on vaatimuksissa usein eniten määrävänä toimenpideaikavaatimus. Esimerkiksi vaikka kakkoshoitoluokan tietä 100 kilometriä ja toimenpideaika 6 tuntia lumisateen päättymisestä: montako aurayksikköä? Enemmän kuin yksi? - jos kapea aura (siis lisälaite) niin käytännössä tie ajetaan neljästi eli 400 kilometriä. Keskinopeudella 60 km/h ei yhdellä yksiköllä ehdi. Entä jos leveämpi aura ja menee yhdellä edestakaisella ajolla?

Tuolla tavalla tehtäväkohtaisten työmäärien kautta pohdiskellen tekemisen ja vaihtoehtojen vertailun avulla selviävät tarvittavat määrät ja lisälaitteidenkin ominaisuudet. Samalla siinä sivusa ikäänkuin vahingossa selviää ne käytön periaatteetkin. Sitten pohdinta pitää kuvata ja siten osoittaa mitoituksen realistisuus.

Ilkeilyä tilaajalle: 

• Onko tilaajalla osaamista arvioida mitoitussuunnitelmia vai käytetäänkö esitettyjen suunnitelmien sisällöstä ja esitettyjen periaatteiden arvioinnin sijaan vain mielikuvaperusteluja arvioitaessa kalustomäärien riittävyyttä? Miten urakoitsija oikeasti kehittää kalustoaan ja suunnitteluosaamistaan, jos sitä ei huomioda tässä.
• Tietääkö tilaaja, että traktoreihinkin on olemassa 9 m3 hiekoitusvaunuja, ihan tehdastekoisia?
• Miksi kalustomäärää painotetaan kokonaisvastuullisessa palvelu-urakassa?

Ilkeilyä urakoitsijoille:

• Osaako toimintaa suunnitteleva käyttää kapasiteettiajattelua resursseja mitoittaessaan?
• Onko urakoitsijalla tietoa ja tuntemusta kaluston kehittymisestä ja niiden työtehojen muuttumisesta?
• Tunteeko urakoitsija tehtävien sisällön, että pystyy tekemään vaihtoehtotarkasteluja erilaisten mahdollisten työtapojen välillä?

Periaatteena on kuvauksella pystyä vakuuttamaan tilaaja siitä, että urakoitsija ymmärtää alueurakan tehtävien vaativan paljon kalustoa ja kalusto on monipuolista ja ehkä vaikeasti saatavissakin olevaa. Kuvaamalla mitoitusperusteensa urakoitsija osoittaa huomioivansa urakan tehtäväkohtaiset vaatimukset. Tilaajan listalla olevien tehtävien tarkoitus on osoittaa ja muistuttaa urakoitsijaa tärkeimmistä ja kauston kannalta määräävimmistä töistä. Niiden läpikäynti ja pohdinta johtaa todennäköisimmin lähelle sopivaa kalustomäärää.

Kannattavan urakoinnin ja järkevän kalustonkäytön optimoivaan tulokseen pääse urakoitsja vain perusteellisemman pohdinnan kautta. Siinä sitten lisätekijöinä on kaluston saatavuus ja sen hinta.

Valintaperusteet ja hyväksymisperusteet

Valinta

Urakoitsijan on kuvattava alihankinnan osalta perusteet kalustovalinnoilleen. Ei riitä, että kerrotaan niiden CE-leimoista tmv. Tässä kuvataan perusteita enemmän kalustotyypin näkökulmasta, perustellaan, että mihin tälläinen valinta pohjautuu. Määräperusteluiden pohdinnassa tuli paljon asioita jo tähänkin. Kapasiteetit, soveltuvuus työhön, saatavuus, toimintavarmuus. Mahdollinen varakaluston yhteensopivuus. Onko urakoitsijalla luotettava verkosto jota käyttää ja kenties rekisteri jossa on valintakriteerit täyttäviä ehdokkaita? Valintaperusteissa voi kertoa lyhyesti myös alihankkijayritykseen liittyvistä asioista, kuten kuljettajien kokemuksesta tmv.

Hyväksyminen

Millä perusteilla yksittäinen valitun tyyppinen kone/auto ja sen lisälaitteet hyväksytään urakkaan töihin. Tässä näkökulmana on suoraan "koneyksilö". Kuvataan tarjouspyyntöihin liittyvät kriteerit, sopimukset, työmaalletulotarkastukset ja työnaikaiset tarkastukset, joilla varmistetaan myös käytön aikainen kelposuus. Kuvataan millaisia havaintoja ja tarkastuksia sekä mahdollista dokumentaatioita vaaditaan hyväksyttävältä koneelta/laitteelta.

Havaintoja

Kalustomäärä on ehkä yleisesti kikkailluin suunnitelmakohta heti kisaamassa työnjohtajien määrän kanssa.

Kun urakoitsija laskee työt kokonaishintaperusteisin alihankinnoin, niin nuollaan ilmoitetuissa määrissä alarajaa. Jokainen kalustoyksikkö maksaa ja siksi niitä pitää olla mahdollisimman vähän. Joskus tämä sitten johtaa tarjouksen hylkäämiseenkin. Tilaajan mahdollinen halu nähdä kalusto kerralla työmaan tontilla myös tukee pientä lukua, koska "aina sen verran löytyy".

Väljemmin kalustoa yleensä uskalletaan ilmoittaa urakoisa, joisa alihankinta tekee töitä yksikköhinnoin. Silloinhan on esimerkiksi sama onko autoja kolme vai kuusi, kun pelkät aurauskilometrit maksetaan. Tämä valinta vaatii huomattavan paljon työnjohdolta ohjausta ja valvontaa ettei kustannukset karkaa. Usein alihankkijat eivät ole halukkaita ottamaan pieniä pätkiä/työmääriä yksikköhinnalla, koska sillä ei ylläpidä kalustoa kustannuksia kattavasti. Eli aivan älyttömiä kalustomääriä ei ilmoiteta.

Erikoiskaluston, kuten vesakonraivauskoneiden osalta tulee helposti samalle koneyksikölle käytännössä liikaa sidoksia ja sopimuksia muillekin tahoille eikä kaikkea ehditä tekemään tai kone ei kestä koko kautta.

Ja käräjille

Hankintalain mukaan tarjousten selonotossa ja arvioinnissa olevat vaatimukset koskevat vain tarjousvaihetta. Niillä yhdenmukaistetaan tarjoukset vertailukelpoisiksi.

Markkinaoikeudenpäätöstenkin mukaan sopimuksen aikana voidaan sopia jotakin muuta, joka ei kuitenkaan olellisesti muuta sopimuksen luonnetta tai sisältöä. Siispä urakan aikana voidaan optimoida ja tarkastella kalustoa, niin määrällisesti kuin ominaisuuksiltaankin uudelleen. Se ei ole kunnossapitourakassa oleellinen muutos jos kaksi kuorma-autoa vaihdetaan kolmeen traktoriin tai ilmoitettua lanaa ei käytetä vaan työ tehdään tiehöylällä, jota ei ilmoitettu tarjousvaiheessa.

Esitys: voisiko tämän määrällä venkuloinnin jatkossa jättää pois? Tilaaja vain sakottaa raskaammin, jos toimenpideaika tai vastaava vaatimus ei täyty. Urakoitsija voi oman pohdintansa tehtyään käyttää haluamaansa kalustoa sellaisin määrin ja ominaisuuksin kuin katsoo työn suorittamiseksi olevan tarpeellista. Tämä oikeastaan vaatii urakoitsijalta tarkempaa suunnittelua ja valintaa, koska vastuu on suurempi urakan aikanakin eikä vain tarjousvaiheen kuriositettina.

Editoitu 6.2.2015 17.10: lisäsin palautteen perusteella seuraavan.

Ei onnistu kesken urakan muuttaa kaluston määrää!

"Tilaaja ei anna myöten tarjousvaiheessa luvatusta", "Toiseksi tullut vahtii ja muutosta huomatessaan valittaa ja vaatii tarjouksenmukaista kalustoa käytettäväksi..."

Tuommoista kuulin. 

Niin. Kovin monesti kuulee ja jopa asiakirjoissakin/esityksissä silloin tällöin vilahtelee tilaajan halu kehittää alaa yhdessä toimijoiden kanssa ja on ainakin hypotettinen halu valvojallakin saada tiestön kunto vastaamaan vaatimuksia. Miksi tilaaja ei antaisi lupaa sopimuksen aikana optimoida ja uudelleen järrejstellä kalustoa ja reittejä? Onko kyseessä osamattomuus vai ilkeys eli arkuus... Vastuu laaduntuottamisesta on edelleen urakoitsijalla ja jopa painokkaammin, kun kehitysidea tulee urakoitsijan aloitteesta.

Kilpailijankin täytyy ymmärtää alan kokonaisuutta ja mieltää rutinansa osuminen vastavuoroisesti omissa muutoksissaan iskevän omille kintuille. Hankintaprosessi tosiaan ei lain tulkintojen mukaan estä sopimuksenaikaisia muutoksia ellei sopimuksen luonnetta ja sisällön laajuutta oleellisesti muuteta. Kaikilla on samat mahdollisuudet.

Toki muutoksesta ja sen perusteista pitää sopia työmaalla, mutta ei se ole kuin työmaakokousasiaa. Edellyttää kyllä halua ja kykyä vuoropuheluun, urakan parhaaksi.