Vähältä piti etten lopettanut koko harrastusta.
Kevät ja kesä on mennyt jalkojani ulkoiluttaessa. Hankin ihkauuden kepinkin, kolmen vuoden takuu ja kaikki. Vain pakki puuttuu.
Muutoin olen keskittynyt nälvimään ihmisille ja twitteröimään yleismaalimallisia. Ajatukset ovat pyörineet digitalisoinnin ja johtamiseen liittyvien muutostarpeiden kanssa puuhasteluissa. Mukaan sopii pari liiketoimintasuunnitelman laadintaa kavereille.
Eli kuvittelin tämän kunnossapitoharrastuksen jääneen vallan taakseni. Joo, niin aina. Näinhän olen ennenkin kuvitellut.
Ja nyt sitten luin niitä Urakoitsijaseminaarin 2106 aineistoja. (linkki aineistoon) Siellä näkyi muutama hupaisa asia, jotka kiinnittivät huomioni.
Esimerkiksi tilaajaan kohdistunut sisäinen tarkastus, työnjohdon koulutusvaatimus ja pilotti, jossa resurssit ovat täysin urakoitsijan määriteltävinä virittivät ajatuksia. Myös lempilapseni HARJA näkyy asvaneen jo isoksi. Se tulee pahimmillaan korvaamaan urakoitsijan tarpeen kehittää itselleen tuottavuutta ja sen kasvua palveleva, oma, järjestelmä. Parhaimmillaan se vaikuttaa kehittävästi em., koska se ei näytä estävän tekemisen rakenteellista muutosta mitenkään.
Avaan seminaariaineiston herättämää pohdintaani laajemmin seuraavassa postauksessani. Oletettavasti jo tämän viikon aikana.
Ja nyt huvikseni heitän kysymyksen: olettehan pohtineet tykönänne mitä lisääntyvä kaupungistuminen, liikennekaari ja matkaketjuihin liittyvät palvelut tulevaisuudessa tarkoittavat infran kunnossapitotoimialan tulevaisuudelle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti