Maalaisuus, KRH, sanaristikot, Mikrobitti, karate, kunnossapito, GO ja palapelit

VAROITUS: Tämä postaus on pitkä ja sisältää vain omaa henkilökohtaista pohdintaani, sisäistä filosofiaa. Mikäli olet lukemassa tätä saadaksesi vinkkejä kevään 2016 urakkalaskentoihin, niin lue jotakin muuta. Kiitos.

Miten tämä teksti liittyy kunnossapitoon?

Alueurakoiden tiimoilla on nyt menossa ns. kevään kiimaviikot. Alan toimijat ja sidosryhmät pyrkivät saamaan oman tarjousesityksensä voittajaksi turvatakseen monivuotisia töitä tai toimitusten kautta liikevaihtoa itselleen.

Itsekin olen mukana suunnittelemassa ja sparraamassa laskentaa ja toimintasuunnitelmia. Väliin menee tiukkaan vääntöön ja perusteluun, väliin näkemykset ovat päämiehen kanssa kerralla samat. Muutamaan kertaan minulta on kuukausien aikana kysytty, että miksi ajattelen niin oudosti ja miten ihmeessä näen erilaisten asioiden välillä yhteyksiä, joita toiset eivät näe tai ainakaan eivät nosta esille.

Kysymys on noussut viime aikoina niin usein esille, että se antoi aiheen pohtia sitä, tai siis itseäni, tarkemmin. Opiksi, selitykseksi tai huviksi toisille yritän avata ajatteluni "epätavanomaisuuden" taustoja. Postauksen otsikossa on tiivistys.

• Maalaisuus 
• KRH 
• sanaristikot 
• Mikrobitti
• karate 
• kunnossapito 
• GO 
• palapelit

Listan bulletteja avattuna

Olen syntyisin pienestä Parkanon pohjoispuolisesta maalaiskylästä, paras kaverini oli erittäin kokeiluhenkinen pikkuserkku ja rakentelimme kaikenlaisia elektroniikka- ja sähkövirityksiä (nykysin hän on DI ja suunnittelee tietojärjestelmiä). Armeijan kävin kranaatiheitinjoukoissa, missä erikoistuin taisteluvälineisiin ja niiden vaikutuksiin. Yleisharrastuksena minulla on sanaristikot, koska pidän ristikkäisten asioiden yllättävistä kytköksistä toisiinsa. Tekun kävin Vaasassa ja soluasunnon kämppikset olivat datanomiopiskelijoita, joilta opin tietokanta-ajattelua ja yleiskuvaa ohjelmoinnin maailmasta ja samalta ajalta jäi tavaksi seurata elektroniikan ja tietotekniikan kehitystä tarkemmin kuin lapsuudessani oli mahdolista; siksi Mikrobitti-lehtijo vuodesta 1988...

Yhdyskuntatekniikan valitsin opiskelualakseni, koska se aikoinaan tarjosi oppiaineineen monipuolisimman kentän valita työpaikkansa ja olin sukurasitteena jo jonkin verran saanut alaankin tartuntaa isän, sedän ja kahden enon kautta. Setä poikineen pelasi shakkia, mutta en koskaan oppinut sääntöjä, siksi pelaan Go:ta, sen säännöt ovat vähäiset, mutta pelitilanne laudalla on äärettömän monimutkaisena kiehtovaa. Ja palapelit kiinnostavat niiden kärsivällisyyttä vaativa näpräämisen vuoksi.

Kaksi ylitse muiden

Pohjimmaisena edellisten lisäksi on pari perusasiaa. Ensimmäinen ja tärkein on osaamiseen liittyvä. Lukutaito. Sitä arvostan todella paljon ja se on antanut mahdollisuuden "lainata" muiden ihmisten ja organisaatioiden kokemuksia, joita ei muuten yhdessä elämässä mitenkään yksi ihminen ehtisi.

Toisena hyvänä puolena itsessäni pidän perusominaisuutta, joka joskus aiheuttaa kiusaantuneissuutta minut tuntevien keskuudessa. Minä näet olen äärettömän utelias. Innostun kyselemään ihmisiltä tungettelevuuteen saakka. Kollegatkin joskus hermostuvat ja olen huomannut jopa suuttumustakin. Tarkoitukseni ei kyllä ollenkaan ole tuoda esille arvottamista tai besservismiä, vaan olen pelkästään utelias ja haluan oppia lisää ja ymmärtää asioita, perusteita sekä asioiden riippuvaisuuksia. Siksi kuulustelen, saadakseni lisää näkökulmia.

Tämmöinen minusta tuli siksi, että...

Uteliaan luonteen, lukutaidon ja elinkaareni kokemusten kautta minusta on tullut tyyppi, joka yhdistelee asioita melkoisen villisti ja vapaasti niiden erilaisten kytkösten avulla. Olen moneen "putkinäköiseen" verrattuna kovastikin hajataittoinen.

Esimerkiksi armeijakokemusksesta on selkeä yhteneväisyys kunnossapitoon, koska kranaatinheitinporukassa tehtiin kaikki itsenäisesti kokonaisuutena: tuliasematoiminta, lähisuojaus, tulenjohto, ammushuolto ja viestintä. Kunnossapidossa on kyse samasta asiasta: tienhoito, pienrakentaminen, päivystys, ohjaus, suunnittelu ja vastuu resursseista. Ja maaston, säätilan sekä olosuhteiden huomoiminen ovat olennaisesti yhteisiä molemmille.

Palapeleistä olen oppinut yksittäisen osan merkityksen kokonaisuuteen. Siinä oikean pala sopii vain yhteen paikkaan. Go-peli taas opettaa, että yhdellä palasella, kivellä, ei olekaan paljon merkitystä, vaan sen merkitys riippuu paikasta pelislaudalla ja suhteesta muihin kiviin. Samalla peli on opettanut hahmottamaan laudalla olevien eri osa-alueiden erivaiheisen tilannekehityksen havainnointia siihen liittyvine joustavien painopisteiden muutosten kanssa. Ja yllättäen kunnoissapidossa on samoja elementtejä. On pakkopisteitä kokonaiskuvassa eli prosesseja ja vaatimuksia, mutta myös paljon liikkuvia tilanteita, jotka ovat yhtäaikaa vaikuttamassa tapahtumiin vieläpä eri rytmillä.

Tekuaika ja lapsuus antoivat potkua ymmärtää sähkö-/tietotekniikan perusteita ja ohjelmistojuttuja siinä määrin etteivät ne pelota, päinvastoin ovat enemmänkin kiinnostavia mahdollisuuksien sammioita. Samoihin aikoihin opiskellessani ja vielä myöhemminkin harjoittelin muutaman vuoden karatea, joka sekin on kytköksissä kunnossapitomaailmaan. Siinä lähtökohdillaan ollaan valmiudessa torjumaan väkivaltaista henkilöön käyvää hyökkäystä kaiken aikaa ja eri suunnista. Lisäksi hyökkääjä voi olla vasenkätinenkin. Siis varautumista vakaviin poikkeamiin ympäristössä ja vaihtoehtoiseen vastaamiseen lyhyellä varoajalla, mikä onkin mielestäni kunnossapidon yksi tärkeimmistä elementeistä.

Toisinpäin ajatellen kunnossapito antaa hyviä ajattelumalleja ja valmiuksia huomattavan paljon noihin muihinkin, kun ajattelee ja suhtautuu koko hommaan käänteisesti.

Tuolla selityksellä perustelen joustavaa, asioihin keskittyvää yksityiskohtaiseen pohdintaan kykenevää kokonaisuuksia hahmottavaan ajatteluni maailmaa.

Mitä en tee

Koska en ole mikään varsinainen ihmemies, niin jostakin on pitänyt tasapainon vuoksi tinkiä. Tein jo kauan sitten muutamia päätöksiä, jotka omalta osaltaan mahdollistavat keskittymiseni asioihin, jotka koen kiinnostaviksi ja tärkeiksi. Esimerkkeinä näistä valinnoista ja sivuunheittämistäni asioista ovat televisio, ravintolaelämä, urheilu, kulttuuri, muoti ja matkailu. Ne eivät ole todellakaan mitään vahvuusalueitani enkä juurikaan uhraa niille huomiotani ollenkaan. Tosin vanhemmiten tuon kulttuurin osalta olen antanut vähän myöten, taide ja teatteri vähän iskevät säröä periaatteeseen.

Loppulauseiksi

Ellen keskity esilläolevaan asiaan tietoisesti, niin eksyminen jonnekin sivupoluille on erittäin todennäköistä, kuin myös johtopäätösteni lievä epätäsmällisyys, koska yleensä on helposti vaihtoehtoisiakin ratkaisuja.