Kesäkiireitä

Liikenneviraston tiedonkeruuhanke

Vähän tölväilin aikaisemmin Liikenneviraston hankkeesta, jossa etsitään uusia tiedonkeruumenetelmiä kunnossapitoprosessin ohessa tapahtuvana.

Se sitten kävi siinäkin vanhanaikaisesti eli kosahti omaan maaliin. Ihmettelin sitä kovasti ääneenkin ja siitä kaverit ottivat kiinni. Vatran ja FMG:n kanssa sitten kehittivät Nostecossa hankkeen tyrkylle, esittivät sitä LiVille, joka rohkeudenpuuskassaan hyväksyi idean.

Hoitotyön ohessa syntyvän datan käyttö

Ideana on kerätä normaalin hoitotyön ohessa dataa, jota jalostamalla päästään kiinni tiestön tilan kehittymiseen ja sitä kautta ennustamaan kunnostustarvetta.

Perustana on tarve saada helposti ja edullisesti ikäänkuin prosessijätteestä irti enemmän hyödyllistä ja mitattavaa tietoa. Puhummekin tien sairaskertomuksesta, epikriisistä, joka kertoo hoidon vaikuttavuudesta. Onko tekemisellä parantava vaiko heikentävä vaikutus ja pystyykö kertyvällä datalla määrittelemään uusien "lläkeannosten" ajoitusta. Reseptiin annosteluohjeita...

Oma roolini tuossa hankkeessa on osallistua matemaattiseen kaavapuuhailuun. Datahan on itsessään tyhmää, mutta siihen yhdistettynä konteksitisidonnaista tietoa ja etsittäessä esimerkiksi raja-arvoja voidaankin jo tehdä erilaisia kuvaajia. Niiden raja-arvojen hakeminen ja lopputuloksena syntyvän esityksen merkityksen esillenosto on kiehtova pelkästään jo ajatuksena. Minä etsin niistä kuvaajista sitä esityksen yhteyttä tiestön tilaan. Ikäänkuin vertailukohtana tiemiehen silmät vs. dataesitys.

Dataahan tulee nykyään valtavia määriä työkoneista ja jopa lisälaitteista saadaan yllättävän helposti jalostettavaa dataa, jolle erilaisin määrittein saadaan merkitys. Haasteena on kehittää ennustava malli, joka analyysiin perusteun osoittaa tulevat korjaustarpeet ja paikat. Sitä kohti kuitenkin nyt tavoitellaan.

Esiintymiskuumetta

Muuten ei kovin kummoista kesää. jalkavaivaisena olen linkutellut kylillä ja pohtinut alueurakoinnin urakoitsijavaatimuksia ja alalletulon helppoutta.

Tähän alalletuloon ja sen mahdollisuuksiin liittyen olin mielenkiintoisessa palaverissa parisen viikkoa sitten. Tein taustatyötä, kun sain/jouduin pitämään esityksen alueurakoinnin eli infran kunnossapidon perusteista ja markkinoista yritykselle, joka ei aikaisemmin ole huomannut, että sellainenkin toimiala Suomessa on. Kahdeksan diaa, viisi ihmistä ja vartti aikaa oli oletus. Toteutui kahdeksan diaa, yhdeksän henkilöä ja viisi varttia sekä jälkipuheita. Ilmeisesti en hallitse esitystekniikkaa, kun kysymyksiä tuli niin paljon, että aika ylittyi hurjasti.

En ole ollenkaan mitenkään mielissäni oudolle porukalle esiintyessäni varsinkaan, jos yleisöä on kourallista enemmän. Kurkku oli alkusanoissa melko kuivana. Onneksi asia oli itselleni tuttu ja esityksenkin olin itse tehnyt. Isoin osa sitten muuten oli rennompaa, koska tutussa aiheessa kysymyksiin vastaaminen on helppoa. Paljon helpompaa kuin ns. kylmä esitys vaisulle yleisölle.

Yritän postailla taas useammin, kunhan helteet hellittävät.