Muutamia mietteitä Liikenneviraston HARJA-systeemistä

Järjestelmätoimittajalta järjestelmätoimittajalle

Liikenneviraston HARJA-järjestelmän kehittäminen etenee. Siitä on ollut esittelytilaisuus ja sitä on senkin jälkeen työstetty. (linkki)

Varsinainen juju on tässä kuvaleikkeessä: mennään järjestelmätoimittajien ehdoilla.

Olen jonkin aikaa seurannut kunnossapidon digitalisoitumista. Sitä tehdään pääsääntöisesti tilaajavetoisesti eli aktiivisin muutosmoottori on Liikennevirasto. Nyt vielä näyttäisi, että tässä HARJAn tapauksessa merkittävässä roolissa ovat järjestelmätoimittajat. Siis ne aineistossa mainitut kaksi alaa dominoivaa ja omaa etuansa puolustavaa toimittajaa.

Niinhän se liiketoiminnallisesti on järkevääkin. Tuollaisella yhteistyöllä saadaan varmemmin yhteensopiva ja toimiva systeemi.

Mutta missä on urakoitsijoiden aktiivisuus?

Onko urakoitsijoilta unohtunut omien kiireidensä lomassa hyvin merkittävää laatua olevaan muutokseen osallistuminen? Vai hykertelevätkö tyytyväisenä, kun kuulivat, että poikkileikkausseuranta jää pois tämän vuoksi tulevaisuudessa?

Ovatko nykyiset urakoitsijat mukana ja valmistautuneet säilyttämään oman toimintansa kilpailukyvyn ja ketteryyden nopeissa muutoksissa, joita on muuten tulossa lisääkin? Mitä vaikuttaa toinen Liikenneviraston kehityshanke tiedontuottamisesta? Meneekö sekin kaatuvien seinien sektorille vai valmistudutaanko siihen jotenkin tarkemmin? Ja pitäisikö? (linkki)

Tiedontuotantoon uusi aikakausi osaksi väylänhoidon prosesseja.

10.6. järjestettävässä urakoitsijatilaisuudessa on syytä olla mukana kuuntelemassa niiden urakoitsijoiden, jotka eivät halua tulla yllätetyiksi.

Digitalisaatio ei ole pelkästään laite- ja järjestelmätoimittajien asiaa

Digitalisaatio koskettaa ihan tavallista arkipäiväistä kolaamista ja sannoittamista jo lähitulevaisuudessa huomattavan paljon enemmän kuin nyt ehkä yleisesti arvataan. Tilannekuva, joka näkyy julkisesti kaikille, ennakoinnin tarkempi ohjaus tiedon perusteella toimenpiteille paranee, valvonta siirtyy "pilveen", sopimusten johtaminen virtaviivaistuu ja yhtenäistyy.

Muutokset koskettavat hyvin voimakkaasti varsinkin pääurakoitsijoita ja ne tulevat myös alihankkijoiden arkitoimiin vaikuttaviksi ns. pakollisina ja perehdytettävinä sopimusaisoina. Niihin liittyy osaamisen uudelleenarviointia ja varmasti entisenkaltaisen toimintatavan muuttamista.

Kahteenkertaan tekeminen ei kannata, joten uudella ajattelulla turvataan tässäkin kilpailukykyä. Nämä muutokset tekevät mielestäni mahdolliseksi uusille ja ketterämmin, ilman vanhoja kulttuurirasitteita, toimiville yrityksille helpomman markkinoilletulon. Siis kilpailu kiristyy.