Urakoitsijoille laatumittarit

Miksi tienhoidon tilaaja saa sekundaa?

Mielestäni alueurakointiin tarvitaan urakoitsijoita koskeva laatuarviointi. Siis sellainen mittaristo, jolla kelvolliset urakoitsijat erottuisivat toimintakyvyttömistä. Nykyiset laatuasiakirjathan ovat varsinkin tarjousvaiheessa pelkästään lupauksia. Tilaajan pitäisi katsoa toteutumaakin.

Monenella urakoitsijalla on alihankkijarekisteri ja siellä on mahdollisuus arvioida toimittajan osaamista ja kokemuksia sujuvasta yhteistyöstä tai reklamaatioiden määrästä. Sen perusteella tehdään jopa alihankkijavalintoja. Tämän saman voisi käytäntönä ottaa myös pääurakoitsijatasolle.

Tilaajan vaikuttamismahdollisuudet kasvavat

Tilaaja voi luokittelun perusteella rajata surkeimmat tekijät pois urakoitaan toteuttamasta. Esimerkiksi tietotekniikan alalla on hyvin yleistä arvioida tiimin ja sen jäsenten osaamista ja heidän referenssejään osana laatuarviointiprosessia. Pelkää yritystä ei aina ole hyvä tuijottaa vaan toteuttavaa ryhmää ja henkilöitä.

Erilaisille urakoille tilaaja voi määritellä eri onnistumismittareita ja vaatimuksia niiden täyttymisestä. Vaatimukset on helppo laittaa tarjouspyynnön osallistumisehtoihin ja ne voidaan pisteyttää. Mittareita päivitetään urakan toteutumisen aikana ja ne ovat kokonaisuutena kuvaamassa pääurakoitsijoiden yleistä kyvykkyystasoa. Esimerkkinä on jo rakennusyhtiöiden käyttämä työturvallisuuden tapaturmatiheys, jossa kerrotaan tapaturmat suhteessa tehtyihin työtunteihin.

Esimerkkimittareita

Muutamia mittareita, joilla tilaaja voisi arvioida urakoitsijan kyvykkyyttä. Ovat ajattelun pohjaksi ja kehitettävksi tarkoitettuja esimerkinomaisia malleja.

1. Sakkoesitykset per 100 tiekilometriä. Siis esitykset eikä sakot, koska esitykset kuvastavat mielestäni tarkemmin urakoitsijan toimintaa ja halua tehdä sopimuksenmukaista työtä. Vaikka tarkentimena hoitoluokittain, jos halutaan sipostella. Tästä muodostuu urakkakohtainen suhdeluku, joka karkealla tasolla kuvaa urakoitsijan yleistä toimintatasoa.
2. Työnjohdon vaihtuvuus urakan aikana. Erikseen vastaavan ja muun työnjohtajan osalta. Vaikka suhdelukuna neljännesvuodet per urakan kesto. Tämä toisi selvemmin esille urakkakohtaisen vastuun ja myös realisoisi tarjousvaiheen resurssiesitykset työnjohdon osalta.
3. Kirjallisten alihankintasopimusten suhde kaikkiin urakan alihankintasopimuksiin. Urakkakohtainen luku, jolla arvioidaan alihankintaverkoston sopimushallintaa.
4. Jälkitöiden arvo suhteessa viimeisen sopimusvuoden urakkasummaan. Tällä luvulla arvioidaan urakoitsijan kykyä tehdä sopimuksenmukaiset työt aikataulussa. Jälkitöiden arvo selviää luovutusta edeltävässä katselmuksessa.
5. Aiheellisten LIITO-viestien määrä suhteessa hoitokilometreihin hoitoluokittain. Suhdelukujen summa toimii tienkäyttäjämielikuvan arvona.

Noista mittareista on helppo johtaa kyvykkyysarvio pääurakoitsijalle. Lisäksi niistä saa urakkakohtaisen vuosittasen kehittymismittariston sekä varsin helposti myös vastaavan työnjohtajan pätevyydelle kuvaavan tunnusluvun.

Tunnusluvuille voidaan määritellä minimitasot, jotka pitää eri vaativuusluokan urakoissa täyttyä. Urakoitsijakohtaiset tasoarvot voivat olla julkisia, jolloin tulisi painetta saada niitä paremmiksi ja samalla yrityksille tulisi myös tarvetta kehittää toimintaansa.

Nykyäänhän kehittämiseen ja henkilöstön osaamiseen ei juurikaan ole tarvetta, kun laatuarvioinnissakin on valintojen periaatteena paljolti yrityksen liikevaihto ja referenssien lukumäärä lupausten lisäksi. Pitää saada referensseille omat onnistumisen kuvaajat, jolloin oikeasti onnistuneista olisi enemmän hyötyä kuin tavallisista tai poskelleen menneistä.