Kunnossapito-osaaminen, katoava luonnonvara
Olin viime viikolla keskustelemassa Liikenneviraston ihmisten kanssa tiehoitoasioista. Kävimme monipolvisen ja innostavan keskustelun, jossa sivusimme yleistä tilannekuvaa ja toimitusketjun kokonaisuuteen liittyviä asioita. Keskustelun helmenä sain vallan loistavan esittelyn HARJAn perustoiminnallisuuksista. Se on huomattavasti parempi työväline kuin ennakkoon pystyin kuvittelemaan.
Jälkeenpäin pohdin keskustelun sisältöä ja piirtelin muutamia suttuja paperille. Sovelsin todella raskaalla kädellä laatukuiluajattelua. Se on menetelmä, jolla voidaan tarkastella niitä prosessin kohtia, joissa syntyy palvelulaatua heikentäviä ja/tai vääristäviä asioita. Etsin siis visualisoimalla kokonaisprosessista kohtia, joissa tapahtuu tavoitteen ja tarkoituksen suhteen katkoja.
Alla on pari kuvaa välivaiheista, joiden avulla hahmottelin tilannetta ja itseäni vaivaamaan jäänyttä kysymystä.
 |
| Laatukuilut kunnossapidossa. |
 |
| Palvelutuotannon kriittiset toimijat. |
Yksi yllätyskin ilmeni
Värikynien ahkera käyttö useamman paperin sotkemiseksi ja muutaman askeleen taakseotto auttoivat havaitsemaan yhden mielenkiintoisen kuilun, jota ei uskoakseni vielä kovin paljon ole tarkasteltu. Toinen ja merkittävin kuilu on vanha tuttu.
Havaintoni mukaan yksi yllättävä kuilu on jo prosessin alussa Liikenneviraston ja ELY-keskusten välissä. Siellä ei tietääkseni vielä ole kuin prosessin muodollisen toimivuuden tavoitteita ja niihin liittyviä arviointia. Varsinainen sisällöllinen tarkastelu puuttuu tai sille ei ole asetettu selkeitä mittareita. Vaikutelma on, että siellä pääpaino on budjetinrakentamisessa ja vaikuttavuus eli vastineen saaminen budjetoidulle rahalle on toistaiseksi sivuosassa. Uskon, että tähän tulee jatkossa muutos, kunhan vaikuttavuuden mittaamiseen löytyvät selkeät ja tavoitteita tukevat mittarit. Siis niiden tavoitteiden selkeytymisen jälkeen, tietysti.
Vanha tuttu ongelma nostaa päätään
Yläpään ongelmat
Suurin kuilu näyttää ammottavan pääurakoitsijan yritystason ja aliurakoinnin välissä. Se on outoa, koska suurimmalla osalla yrityksiä arvoissa ja visioissa on laatua, osaamista ja pyrkimystä luotettavaan toimintaan, mainitaanpa henkilöstön kehittämisestäkin. Silti palvelun laadullinen töppääminen kohdistuu toimialalla vaikuttavien ylempien toimihenkilöiden, siis titteleisssä kunnossapitopäällikkö, työpäällikkö tmv, toimiviin sekä sitten itseäni eniten huolettavaan ryhmään eli urakan työnjohtoon.
Tienhoidossa kunnossapitourakan yläpuolisella organisaatiolla on vaikutusta laatuun vain siinä tapauksessa, että sillä tasolla toimivat itse pitävät laatua tärkeänä, osoittavat sen omassa tekemisessään ja vaativat sitä alaisiltaan. Mikäli näin ei tapahdu käytännössä, eikä laatutavoitteita painoteta onnistumismittareissa eivät ne siten vaikuta tulospalkkioihin tai muihin kannustimiin, joilla ohjataan tekemistä. Uskoakseni huono ymmärrys tuolla tasolla johtuu siitä, että ei ymmärretä alueurakan palveluluonnetta vaan sitä pidetään puhtaasti rakennusteknisenä tuotantona.
Ratkaisu yläpäähän
Ratkaisuun päsee lisäämällä palveluiden johtamisvalmiuksia näiden esimiesten etenemisvaatimuksiin ja tätä osaamista edellytettäisiin rekrytoinnisakin.
Ongelmat urakassa
Alemman tason osaamis ja ymmärryspuute ei toki korjaannu pelkällä ylätason valmennuksella, vaikka se askel oikeaan suuntaan onkin. Kunnossapitourakoiden laatu ja samalla tuloskin tehdään urakassa. Ellei siellä osata suunnitella, johtaa ja ohjata toteutusta, niin on turhaa tehdä tarjoustakaan. Osaamattomuudella aiheutetaan yritykselle turhaa mielikuvaan liittyvää riskiä ja tietysti tuloskin on erittäin helposti lipsahtamassa huonoksi tai jopa erittäin huonoksi.
Vanhat kokeneet tiemiehet ovat pääosin hävinneet palveluksesta ja tilalla on nuorempaa, useinkin "vain töissäolevia" työnjohtajia, joilla ei ole tiedossaan tinhoidon perusasioita. Sellaisia kuten kuivatuksen mertkityksen ymmärrys ja periaatteet, polanneurien muodostumisnopeus eri liikennemäärien teillä tai säämuutosten vaikutus keliin. Lisäksi heillä on vinoutunut käsitys roolistaan urakan toimintaedellytysten luojana.
Urakan työnjohdon pitää ohjata ja opastaa urakan resursseja ennakoivaan ja laadukkaasen toimintaan pyrkien huolehtimaan kannattavasta liiketoiminnasta. Kun viimeaikoina on vahvasti siirrytty kokonaishintaisten pakettien osatmiseen alihankkijoilta, on samalla muotoutunut outo käsitys työnjohdosta pelkästään valvojaroolissa. Unohdetaan ohjaus ja opastus. Toki puhutaan myötävaikutusvelvollisuudesta, mutta vain tilaajan suuntaan. Unohdetaan oma osuus alihankinnan suuntaan.
Ratkaisut urakassa
Työnjohdon yrityskohtainen valmennus, joka sisältää kokonaisuuden kannalta tarpeellisia taitoja ja valmiuksien lisäämistä. Urakan vastaava työnjohtaja on vastuussa paljosta ja hänen avustavat työnjohtajansa tekevät onnistumisen mahdolliseksi.
Osaamisalueita on periaatteessa vain kolme. Niiden hallitsemisella päästään hyvin kiinni kunnossapidossa vaadittavaan tasoon. Nämä kolme osaamisaluetta ovat:
A) Yleisiä työnjohtamiseen liittyviä asioita, kuten työsuunnittelua, sovellusten hyötykäyttöä, projektinhallintaa ja työmaataloutta. Yhtenä isona asiakokonaisuutena pitä käsitellä päätöksentekoa ja sen laatua, koska kunnossapidossa päätöksiä pitää tehdä rajoitetussa ajassa paljon, usein ja nopeasti muuttuvissa olosuhteissa.
B) Verkostojohtamisen osaaminen, kuten verkostonluominen, sen ohjaus ja hallinta. Tämä on nykyään omien resurssien vähyyden vuoksi erittäin tärkeä alihankinnan onnistuneessa käytössä, sen osaamisen vahvistamisessa ja muiden sidosryhmien huomioimisessa.
C) Toimintaympäristöön ja toimialaan liittyvä osaaminen. Tämä pitää sisällään tienhoidon, kunnossapidon ja palvelutuotannon ymmärryksen valmentamisen. Sopimusosaamista, tierakenteen elinkaarituntemusta, toimintaan ja tieympäristöön sekä liikenteeseen kuuluvien syy-seuraussuhteiden osaamista.
Kaikkiaan kovasti helppoja ja monesti aikaisemminkin esilläolleita. Pitää olla lisäksi onnistumisenhalua ja tahtoa tehdä työnsä hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti