Tierekisteriosoitteisto muuttuu

Alueurakoiden taustalla ja läheisesti siihen liittyvät muutokset jatkuvat. Tulevien päästörajoitusten voimaantulon lisäksi toinen, kuin huomaamatta tuleva muutos on tulossa tierekisteriosoitteistoon.

Molemmista saisi pitää enemmän meteliä. Aikatauluista ja siirtymävaiheesta, koska ne vaikuttavat huomattavasti toimijakentän tekemiseen ja valmistautumiseen.

Tierekisteriosoitteiston muutos

Olen jo niin vanha, että muistan vieläpaperiversiotkin tierekisteriosoitteiston työmaakäytössä. Jo silloin piti tarkasti katsoa minkävuotinen "raamattu" oli toimistolla. Jakopisteet ja tieosien pituudet elivät takavuosina nykyistä tiheämmin kun tiestöä rakennettiin ja joitakin osia jäi silloinkin kuntien hallintaan.

Nyt tuleva muutos on periaatteessa samaa asiaa. Mutta sen vaikutus onkin mielenkiintoisempi, koska nyt alueurakointi on suurimmalta osalta paikkatietoon perustuvaa. Urakassa on reaaliaikaan pohjautuvaa seurantaa, inventointeja paljon enemmän ym. Ne kaikki sidotaan pääsääntöisesti tieosoitteeseen.

Pohdimme pienessä piirissä enemmän tätä osoitteistoasiaa ja esille nousi muutama huomio ja kysymys.

• Kuka tekee historiatiedon konvertoinnin uuden osoitteiston mukaiseksi kesken urakkakauden?
• Työmaiden valinta Digiroadin ja MML:n pohjakartan välillä?
• Rajapintojen avoimuus
• Historiatiedon tallennusajankohta
• Miten pitkä muutoshäiriö aiheutuu reaaliaikaisuuteen?
• Miten pitkä häiriöaika sallitaan urakoiden inventointitiedon syötössä?
• Käräjänkestävyys eli selitysformaatti pykäläniiloille, kun korvauskäräjillä onkin asiakirjoissa ristiriita, jossa samalla fyysisellä paikalla onkin eri aikana eri tieosoite?

Osa ylläolevista vaatii vähän tarkempaa pohdintaa ja saatta joihinkin sisältyä jotakin tekemistäkin. Porukkammekin yritti etsimällä etsiä varsinasia isoja stoppeja tai pieleenmenoja, mutta johtoppätökseksi saimme ettei porukallemme mitään fataalia ole tulossa, kunhan tuo historiahetken tallennusajankohta on ajoissa tiedossa. Toki tieto pitää olla sitten urakoissakin selkeästi kerrottu kaikille.

Taitekohdassa saattaa nimittäin käydä silleen hauskasti, että entisellä osoitteella sokeasti tehty homma tehdäänkin vain putkea/näyttöä tuijottaen aivan väärään paikkaaa. Ikäänkuin tulista sapuskaa tuupattasiin puolisen metriä suuta alempana olevaan reikään.

Oliko ennen helpompaa?

Oli ja ei.

Ennen muutoksista kiersi virkakirjeitä ja laatikkokaupalla kansioita. Oma osastonsa pääkonttorilla kirjasi muutoksia listoihin ja tietokantoihin. Hidasta ja kankeaa. Työmaalla piti vain katsoa, että käytössä on uusimmat painokset ja mestarilla riittävällä tarkkuudella kalibroitu matkamittari. Ja varsinaisesti osoitteistoon liittyvä byrokratia kosketti pientä osaa hoitoaluehenkilökuntaa.

Nyt tämä tehdään tietoteknisesti taustalla lähes automaattisesti, mutta se koskettaakin kaikkia kunnossapitoprosessissa olevia ja kahdensuuntainen tiedonkulku on datamäärältään erittäin paljon suurempaa.

Tulevaisuudessa, kun valtiohallinto pääsee eroon päällekkäisistä jarjestelmistä, kaikki tällaiset raportointia ja seurantaa koskevat asiat helpottuvat ja automatisoituvat, digitalisoituvat. Muutosvaihe vain saattaa takuta lyhytaikaisesti.

Viikonlopuksi keventävää pohdintaa

Pieniä ovat ylläolevat murheet Maaseutuviraston murheisiin. Mutta siellä onkin menossa sähköistäminen eikä digitalisointi. Sähköistyksessä tietokenttien muutoksien dynaamiset vaikutukset eivät olekaan sujuvia. 

Tätä maatalouden digitystäkin seuranneena olen pohtinut, että taitavat hakea täydelliseen automatisoidun tuloksen tuottavaa järjestelmää jossa tilanumeron ja tilinumeron syöttämällä tietokone tekee kaiken. Se vain ei pikkurahalla perusteita pohtimatta onnistu, kun kyseessä on muuttuvilla tietuilla pelattava tietokantojen matriisilaskenta.

Muuan tuntemani tietokantakoodarivelho selitti minulle, että ensin mietitään rakenne, joka sopii tarkoituksen periaatteisiin, sitten pohditaan tietuetaulukoiden liittymiset ja viittaustarpeet toisiinsa mähden. Lopuksi riskit ja mahdolliset käyttäjätumpeloinnit ja tietokenttien muutostarpeet/muutosten vaikutukset. Ennen koodaamisen aloittamista. Muuten sen saa aloittaa joka viikolla uudelleen. Tuo ohje tietysti pätee vain omalla rahalla tehtäessä...

Tilastojen (linkki uutiseen, jossa tilasto) mukaanhan nyt ollaan virhetasossa 0,3-0,4%. Siis noin kolmen promillen kenossa mennään. Euroopan keskiarvo on karkeasti nelinkertainen. Voisiko ajatella, että käytettävyyttä nostettaisiin hyväksymällä virhetaso vaikkapa siihen puoliväliin eli alle prosentin rajoille? Muistaakseni on jokin uskomus, että viimeisten kymmenysten tavoittelu pilkuntakaisissa luvuissa kohti täydellisyyttä on kallista ja se ohjaa tavoitetta perusperiaatteesta sivuun.

Nytkin on 250 miljoonaa jumissa, kun yritetään välttää parin miljoonan tarkennukset.

Toisaalta, näkevätpä syrjäkylilläkin traktoreita ja saadaan taas yksi julkinen tietojärjestelmiin liittyvä mallihanke. Sinne vitsipuolelle.