Vuoden lopuksi kevyttä sälää

Mitä nyt loppuvuoden erikoista olisi?

Vuosi on kohta paketissa, vain räjähtävät raketit ja paukkupommit puuttuvat huomisillasta. Viimeisiä tapahtumia tuohon alle vähän näplin kasaan. Omaksi huvikseni katsellut. 

Digitalisaation kentällä tapahtui paljon. Viimeisimpänä tänään uutisoitu juttu jälleen eräästä suomalaisesta yrityksestä, joka kelpasi maailmalle.

C-Track- ja Route4-systeemit siirtyvät norjalaiseen omistukseen. (linkki)

Onko tässä alku paikkatietoon perustuvien ja esineiden internetiä hyödyntävien palveluiden keskittymiseen ja uskoon markkinoiden kasvusta ja tuotto-odotusten näkymistä?

Mitä vaikuttaa suomalaiseen reaaliaikaseurantaan ja sen tulevaisuuteen? Kiristyykö kilpailu ja innostumme tekemään enemmän alan kehitystä itse vai lähteekö ala enemmän suuruuden ja lähtökohdiltaankin kansainvälisempään suuntaan?

SaaS nähdä miten IaaSsissa käy

Kannattaa muuten kuikistaa Lupapiste.fi :n (linkki) ideaakin. Se on kovassa nousussa prosessien oikomisessa ja siirtoaikahukkien pienentäjänä.

Urakointi muuttuu

Ennustan vuoden aktiivisen seuranna perusteella, että urakointi kunnossapitopalvelissa muuttuu. Se jakautuu kahtia. Tulee projektijohtajuuteen kykenevät sopimustenhallintaan keskittyvät osaajat. Sitten toisena ryhmänä perinteiset, mutta nykyistä pienemmät tekevät urakoitsijat. Molemmille on lokeronsa ja molempia tarvitaan.

Jälkimmäisen ryhmän kannattavuus ja osaaminen nousevat korostetummin esille. Sekä hyvässä että pahassa. Osaavat työmaahenkilöt ja johtaminen ratkaisevat menestyksen.

Tilaaja ottaa tiukemman otteen toiminnan laatuun nykyisen teknisen laadunvalvonnan lisäksi, mikiä muuttaa palvelutuotannon painotuksia myös urakoitsijapuolella.

Alihankinta muuttuu

Suunta on sielläkin kahtaallinen. Mennään isompiin alihankintakokonaisuuksiin, joissa edellytetään laatujärjestelmiä myös alihankkijalta, samoin aliurakoitsijalla pitää olla omaa työnjohtoa. Toisaalta erikoistuminen tuo sirpaloitumistakin toimittajakenttään. Osa töistä on niin pieniä, että niitä ei kannata suuren toimijan lähteä valtakunnallisella kattavuudella tekemään vaan ne jäävät pienemmille tekijöille.

Valvonta muuttuu

Urakoiden valvontaan iskee digitalisaatio nopeammin kuin valmiudet kentällä sen vastaanottamiseen. Tilaaja on meossa visioineen huomattavasti vauhdikkaammin kuin urakoitsijoiden ketteryys antaa myöten. Esimerkkinä HARJA-hanke ja suunnitelmat rautateillä kilpailuneutraliteettisyistä eriytyvänä liikenteenohjauksena.

Valvonnassa automatisoidaan tiedonkulkua ja raportointia. Poikkeamat ja niiden tulkinnat muuttuvat selkeämmin mitattavaiksi ja valvojakohtaiset erot pienenevät.

Viestintä muuttuu

Tekemisestä tulee viestinnän kautta avoimempaa. Osaksi siihen pakottaa yritysten halu kertoa osaamisestaan ja siten vakuuttaa sidosryhmänsä. Osa muutoksesta johtuu yleisestä avoimuudesta ja sen kasvavasta roolista: ihmiset ovat aktivoituneet ja haluavat tietoa ja käyvät vilkasta jutustelua keskenään, jolloin huhujen vastapainoksi on pakko kertoa enemmän. Yleisön tietoisuuden lissäntyessä palautteet terävöityvät, jolloin  niiden huomioarvo ja leviäminen voivat olla suuriakin.

Tilaajakin asettaa vaatimuksia tienkäyttäjien kanssa tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Siinä ei jatkossa riitä kuukausittain päivittyvät urakkakohtaiset kotisivut vaan edellytetään aktiivisempaa otetta. Myös tilaaja tulee osallistumaan kansalaiskeskusteluun huomattavan aktiivisesti. Esimerkkinä liikenneviraston ja ELY-keskusten viimeaikaiset avautumiset sosiaalisen median kanavissa.

Muuta kristallipallosta lähivuosien tapahtumiksi

• Oulussa kokeillaan suolalastuja kevareiden liukastelun estossa. Ei tule tavaksi isommassa mitassa.
• Liedon urakkahinta voittajalla on 7 560 000 - 7 620 000 euroa.
• Tienhoidossa ilmenee isompi toiminnallinen häiriö tai onnettomuuteen liittyvä epäkohta
• Kaupunkiurakoiden toimittajakenttä muuttuu. Hankintamenettelyt edelleen siellä osittain epäpätevyyden vuoksi hankaloituu.
• Kaupungistuminen ja soratiet joutuvat vastakkain.
• Minä jatkan kirjoittelua ja harrastusta, ehkä harvemmin mutta ilkeämmin.

Ongelmia tulossa

Kun pörssissä sukelletaan, tiestöllä kärsitään

Olen seurannut huolestuneena sinisen veljeskunnan pörssikehitystä tämän syksyn aikana (linkki). Osin mielenkiinnosta entistä työnantajaa kohtaan, mutta pääosin normaalina toimintaympäristön seurantaan liittyvänä silmälläpitona.

Harmittelin eilissäpäivänä etten ole vieläkään hankkinut sinisten osakkeita, kun ne olisivat nyt kainuulaisittain sanottuna halvennuksessa.

Kyseessähän on Suomen toiseksi suurin yksityinen tienhoitoalan toimija, siksi olen huolestunut tuosta pörssikäyrän suunnasta. Yleensähän on hyväksi sulatella kesän grillauskaudelta kertyneet läskit pois, mutta se pitäisi jäädä sinne terveysuutisiin. Nyt sulaa sijoittajien usko sinisten bisnekseen eli oikeasti osingonmaksukykyyn. Osin ongelmien taustalla on asuntokaupan hyytyminen, toimitilakehitys ja isojen infrahankkeiden päättyminen. Niin ja rupla.

Pörssiarvon tärkeimmät arvot ovat sijoittajien mielessä osinkojen suuruus ja se, että niitä saa pitkään vähällä vaivalla samasta kohteesta. Ellei näin käy, sijoituksista hankkiudutaan eroon ja ostetaan kannattavampaa kohdetta.

Yhtiö tekee sitten kaikkensa palauttaakseen tämän sijoittajauskon. Se taas tarkoittaa yleensä nykymaailma yritysmuodissa armotonta kustannusjahtia.

""YIT laskee jo yhdeksättä päivää

Helsingin pörssissä kovaa runtua saavan YIT:n osake laskee jo yhdeksättä päivää putkeen.

Osake noteerattiin iltapäivällä 9,3 prosentin laskussa 4,244 eurossa klo 14.56. Laskuputken aikana pudotusta on kertynyt jo 21 prosenttia.

Viimeiseen 16 kaupankäyntipäivään mahtuu vain kaksi nousupäivää.

YIT:n kurssikehitys vuoden alusta

Lähde: Factset""

Kustannusjahti

Kun lähdetään hakemaan sijoittajille uskoavahvistavaa kerrottavaa, niin ensimmäisenä vanhan tavan mukaan toimivat yhtiöt maalailevat projetitoimintaan liittyviä kehityshankkeita ja kustannusten karsimista sekä jotakin asikaslähtöisempään palveluun liittyvää parannusta.

Vain tuo viesti kustannusjahdista on yleensä totta. Projektejaanhan ei kukaan saa koskaan täydelliseksi eikä asiakkkaistakaan niin kovasti olla kiinnostuneita, mutta säästää voidaan. Paitsi palvelubisneksessä. Siellähän toimivasta palvelusta ei voida leikata palvelun heikentymättä.

Kunnossapitotoiminta on palvelubisnestä. Asiakas on tilannut tietyn palvelun tietyillä raja-arvoilla ja maksaa siitä. Heikentäminen näkyy sitten alempana hintana. Joko sovitusti tai arvonaleneman ja sakkojen kautta.

Alihankkijoitakaan ei voida kovin nälkärajan yli vetää, koska sekin näkyy siinä sovitusssa palvelussa. Monella alueurakoidean alihankinnassa toimivalla on jo nyt kädestä suuhun tilanne kassassaan ja he taiteilevat loppukurssiensa edellä.

Kustannusjahti ei sovikaan hyvin tienhoitobisneksessä olevan yrityksen pääasialliseksi tuloksen parantamiskeinoksi. Toki turhat omat sisäiset kustannukset pitää arvioida ja rajoittaa. Siis ne pikkujoulut ja keskijohdon matkustuspäivät ym., mutta työmaalla ei saisi leikkuri heilua.

Työmaa toki saa ja sen pitääkin huolehtia, että tekee työnsä eli sopimuksen mukaiset tehtävät edullisemmalla tavalla ja suunnitelmallisesti aiheuttamatta turhia kustannuksia esim. sakkojen tai kahteenkertaan tekemisten vuoksi. Sovittuja töitä ei saa jättää tekemättä.

Takaportti

Tietysti viisas yritys on ennakoinut tilapäisen suhdannetaantuman ja varastoinut kellareihinsa aikaisemmin vapauttamaansa pääomaa, jota se nyt voi jakaa huolestuneille sijoittajilleen vaarantamatta väärinkohdistetuilla kustannusleikkureillaan asiakasluottamustaan.

Sijoittajat sitten arvioivat tämän kokonaistilanteen ja miettivät, että onko tilanne tuotto-odotusten suhteen tilapäisesti notkolla vaiko tulossa pitkäaikainen sijoitustuottojen laskumahdollisuus. Viimemainitussa tapauksessa myydän epävarmaa tuottoa tarjoavat osakkeet pois, kun niistä vielä vähän saa ja sijoitetaankin vaikka bioenergiaan ja tietotekniikkapalveluihin.

Yritys voi tehdä poikkeavastikin korjaustoimissaan ja lähteä uudistamaan aktiivisesti asiakastyötään ja tuotteitaan. Sekä kertomaan näiden uudistusten tuomista näkymistä sijoittajilleen ja sidosryhmilleen. Eli ikäänkuin uudistumisen kautta osoittaa olevansa ajanhermolla ja edelleen kykynenevä kannattavaan ja arvoaluovaan toimintaan.

Ei välttämättä satavuotiaalle helppoa, mutta mahdollista.

Asuntokauppa on kysymysmerkkinä, infra-alan kilpailu on koventunut, joten mielenkiinnolla seuraan jatkossakin miten siniset selittävät sijoittajille oman tulevaisuutensa.

Tapaankuuluvana varaumana: ylläolevaa ei pidä ymmärtää sijoitusneuvontana.

HARJA siivoaa selittelyt urakoista

HARJA tulee ja siivoaa pölyttyneet selitykset

Kohosen Ismon sanoin: HARJA korvaa jatkossa LIITO- ja AURA-järjestelmät.

"Liikenneviraston tarkoituksena on kehittää uusi HARJA -järjestelmä, joka mahdollisuuksien mukaan tukee kaikkien liikennemuotojen hoito- ja ylläpitourakoiden valvontaa sekä väyliä koskevien palautteiden hallintaa."

"HARJA saa urakoitsijoilta tietoja toimenpiteistä automaattisesti rajapintojen ja manuaalisen tietojen syötön kautta, tietoja väylillä vallitsevista olosuhteista ja väylien käyttäjiltä palautteina tietoja väylien kunnosta sekä Ilmatieteen laitokselta ja mahdollisesti muilta tahoilta tietoja. HARJA kerää nämä tiedot yhteen ja vertaa kokonaisuutta sopimuksiin."

Lisäksi järjestelmään luodaan laskentamekanismit tilaajan ja urakoitsijan välisten sopimusten tiedoista, joiden perusteella urakoitsijan työ- ja muihin suorituksiin perustuvat maksumääräykset voidaan välittää Liikenneviraston taloushallintojärjestelmään.

HARJAlla haetaan seuraavia asioita:

• Parannetaan Liikenneviraston, ELYjen sekä urakoitsijoiden yhteistoimintaa
• Parannetaan eri liikennemuotojen väylien hoitourakoiden hankintaa, urakan laadunvarmistamista ja kustannusten hallintaa
• Tarjotaan Liikenneviraston eri järjestelmille tietoa kunnossapidon tilasta
• Tarjotaan kunnossapidon tilanteen reaaliaikaista seurantaa niin asiakkaille kuin yhteistyökumppaneillekin
• Parannetaan kunnossapidon ohjausjärjestelmien toimintavarmuutta
• Yhtenäistetään ja kehitetään järjestelmärakennetta sellaiseksi, että sen kautta pystytään joustavasti vastaamaan myös tulevaisuuden haasteisiin"

Mitä tämä tarkoittaa?

Tilaajaa kiinnostaa väylänhoidon tilannekuva, johon voi tarkemmin porautua. Uskoisin myös, että heillä on takataskussaan ajatus päästä kiinni myös nykyaikaiseen resurssien käyttöön ja sen tarpeen arviointiin sekä nykyisin käytössä olevien määrien tuntemukseen kiinni, Yhdessä HJU-tyyppisten avoimien kirjojen kustannustietoisuuden kanssa tämä tuleva HARJA on muodostamassa kokonaisuutta, jolla tilaajan numeraalinen käsitys kunnossapidosta saa reaalitietoa.

Esimerkiksi tilaaja pääsee helpommin kiinni toimenpideaikojen maailmaan ristiinlukemalla LIITO-viestejä ja kelipäiväkirjan lähtöhälytysten ja naapuri-ilmoitusten kirjauksia toimenpideraportoinnin kanssa. Sieltä löytyy aikajanat esimerkiksi liukkauden havaitsemisen ajasta suhteessa hälytykseen ja toimenpiteen alkuun ja edelleen loppuunsaattamiseen ja sitten aamulla aluevastaava näkee toimenpideaikojen myöhästymisistä aiheutuneet sakotusehdotukset käynnistäessään oman koneensa. 

Jatkuvasti kertyvän datan perusteella on helppo asettaa täsmällisiä ja perusteltuja vaatimuksia sopimuksiin ja tarjouspyyntöihin ja edelleen niistä on helppo asettaa urakkakohtaisia palvelulaatuvaatimuksia, jotka ovat ohjaushenkisesti sitten "kannustavasti sanktioituja".

Ja sitten...

Huvittavaa tässä on, että Liikennevirasto on hurjasti edellä kehityksessä ja näyttää olevan kovassa vauhdissakin vielä. Tienhoitourakoissa tämä HARJAus alkaisi pilottina 2015 syksyllä ja täysin pyörisi jo 2016. Urakoitsijoiden kentällä tulee kiire muuttaa resurssienohjaustaan ja alihankinnan sopimusmallejaan, että voivat vastata kehityksen tuomiin vaatimuksiin.

HARJA ei kovasti paljon anna tilaa selittelyille tai asioiden piilottelulle, vaan sopimuksen työt ja tehtävät ovat koneellisesti vertailevassa seurannassa eikä voida enää missään laskea sen varaan, että vähän livetään, kun aluevastaava ei näe tai ei ymmärrä tilannetta täysin. Johtaa varmasti laskentaprosessin ja sisällön muutoksiin sekä todennäköisesti hintatason tervehtymiseenkin.

HARJAn ja kehittyvän teknologian yhdistäminen voi hurjimmillaan johtaa nykyisenkaltaisen pääurakoitsjiatahon jäämiseen pois, koska sen rooli nykyisellään voidaan korvata digitalisoimalla prosessia ja antamalla "koneen" tehdä osia ratkaisuista ja todennäköisyysehdotuksia joita aluevastaava sitten hyväksyy tai tekee niihin muutoksen.

Mahdollinen selviämiskeino nykyisille pääurakoitsijoille on painopistemuutos, jossa tehdään valintoja. Toimitaankin enemmän tilaajan apuna selkeämmin projektinjohtotyyppisesti, jolloin ansaintamallikin muuttuu nykyisestä. Toinen mahdollisuus on tietysti mennä perinteisempään tekevämmän urakoitsijan rooliin, jolloin omat resurssitkin ovat ehkä uudelleen tulemassa mukaan. Valinnat voivat tapahtua yrityskohtaisesti tai urakkakohtaisestikin.

Tietokoneelle ei ole varsinaisesti merkitystä tietorivien määrillä tai laskutoimituksilla joita se tekee, joten siellä ei tule esimerkiksi sopimusmäärän hallinnassa ongelmia. Eli organisatorinen hierarkia vastaavassa reaalimaailmassa voi olla vapaammin toteutettavissa, vaikkapa solu- tai neuroniverkkona, jopa tähtenä nykyisen pyramidin sijaan.

Onhan taas jotakin kuhinaa tiedossa.

Uusi iso toimija Pohjois-Pohjanmaalle

Atomi Infra Oy aloittaa

Näin joulukuun aluksi Kalevan uutisissa oli tämmöinen mielenkiintoinen juttu. (linkki). Uutisen mukaan Pohjois-Pohjanmaalle on perustettu uusi infra-alan yhtiö, joka haluaa mukaan rakentamaan isoa kokonaisuutta Fennovoiman atomivoimalan töistä.

"Yhtiön taustalla on kahdeksan pohjois- ja keskisuomalaista yritystä. Yhtiön perustamisesta kerrottiin maanantaina Pyhäjoella. 

Alkuvaiheessa yhtiön on tarkoitus myydä erikoisosaamista isoina  kokonaisuuksia Fennovoiman ydinvoimalahankkeelle.

Yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi on nimitetty  Andament Groupiin kuuluvan Suomen maastorakentajien toimitusjohtaja Jukka Juola. Juolan mukaan yhtiö mahdollistaa sen, että paikallista ja alueellista osaamista on mahdollista hyödyntää isoissa hankkeissa muutenkin kuin alihankkijana.

Yhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto on noin 300 miljoonaa euroa ja ne työllistävät noin tuhat henkeä. Jatkossa yhtiön omistuspohjaa on mahdollista laajentaa. 

Atomi Infra Oy:n osakasyhtiöitä ovat tällä hetkellä Suomen Maastorakentajat Oy, E. Helaakoski Oy, Kuljetuspolar Oy, Maarakennus Kamara Oy, T. Maijala Oy, Niskasen Maansiirto Oy, Pentti Hämeenaho Oy ja VRJ Group Oy"

Tämä yhtiö kykenee toteuttamaan varsin mittavia infratöitä monipuolisen osaamisen ja koonsa vuoksi. Toivottavasti muuten pohjoisen savotat saavat tästä muutoksesta lisää yhteistyötä. Oletettavasti yritykset ottavat tarkemmin osaa laaja-alaisempiin ja vaativampiinkin töihin, kuin mitä olisivat yksinään pystyneet tarjoamaan.

Saas nähdä lähtevätkö kunnossapitomarkkinoillekin uudistamaan pelikenttää. Olisivat mielestäni tervetulleita harrastukseen.