Ongelmia tulossa

Kun pörssissä sukelletaan, tiestöllä kärsitään

Olen seurannut huolestuneena sinisen veljeskunnan pörssikehitystä tämän syksyn aikana (linkki). Osin mielenkiinnosta entistä työnantajaa kohtaan, mutta pääosin normaalina toimintaympäristön seurantaan liittyvänä silmälläpitona.

Harmittelin eilissäpäivänä etten ole vieläkään hankkinut sinisten osakkeita, kun ne olisivat nyt kainuulaisittain sanottuna halvennuksessa.

Kyseessähän on Suomen toiseksi suurin yksityinen tienhoitoalan toimija, siksi olen huolestunut tuosta pörssikäyrän suunnasta. Yleensähän on hyväksi sulatella kesän grillauskaudelta kertyneet läskit pois, mutta se pitäisi jäädä sinne terveysuutisiin. Nyt sulaa sijoittajien usko sinisten bisnekseen eli oikeasti osingonmaksukykyyn. Osin ongelmien taustalla on asuntokaupan hyytyminen, toimitilakehitys ja isojen infrahankkeiden päättyminen. Niin ja rupla.

Pörssiarvon tärkeimmät arvot ovat sijoittajien mielessä osinkojen suuruus ja se, että niitä saa pitkään vähällä vaivalla samasta kohteesta. Ellei näin käy, sijoituksista hankkiudutaan eroon ja ostetaan kannattavampaa kohdetta.

Yhtiö tekee sitten kaikkensa palauttaakseen tämän sijoittajauskon. Se taas tarkoittaa yleensä nykymaailma yritysmuodissa armotonta kustannusjahtia.

""YIT laskee jo yhdeksättä päivää

Helsingin pörssissä kovaa runtua saavan YIT:n osake laskee jo yhdeksättä päivää putkeen.

Osake noteerattiin iltapäivällä 9,3 prosentin laskussa 4,244 eurossa klo 14.56. Laskuputken aikana pudotusta on kertynyt jo 21 prosenttia.

Viimeiseen 16 kaupankäyntipäivään mahtuu vain kaksi nousupäivää.

YIT:n kurssikehitys vuoden alusta

Lähde: Factset""

Kustannusjahti

Kun lähdetään hakemaan sijoittajille uskoavahvistavaa kerrottavaa, niin ensimmäisenä vanhan tavan mukaan toimivat yhtiöt maalailevat projetitoimintaan liittyviä kehityshankkeita ja kustannusten karsimista sekä jotakin asikaslähtöisempään palveluun liittyvää parannusta.

Vain tuo viesti kustannusjahdista on yleensä totta. Projektejaanhan ei kukaan saa koskaan täydelliseksi eikä asiakkkaistakaan niin kovasti olla kiinnostuneita, mutta säästää voidaan. Paitsi palvelubisneksessä. Siellähän toimivasta palvelusta ei voida leikata palvelun heikentymättä.

Kunnossapitotoiminta on palvelubisnestä. Asiakas on tilannut tietyn palvelun tietyillä raja-arvoilla ja maksaa siitä. Heikentäminen näkyy sitten alempana hintana. Joko sovitusti tai arvonaleneman ja sakkojen kautta.

Alihankkijoitakaan ei voida kovin nälkärajan yli vetää, koska sekin näkyy siinä sovitusssa palvelussa. Monella alueurakoidean alihankinnassa toimivalla on jo nyt kädestä suuhun tilanne kassassaan ja he taiteilevat loppukurssiensa edellä.

Kustannusjahti ei sovikaan hyvin tienhoitobisneksessä olevan yrityksen pääasialliseksi tuloksen parantamiskeinoksi. Toki turhat omat sisäiset kustannukset pitää arvioida ja rajoittaa. Siis ne pikkujoulut ja keskijohdon matkustuspäivät ym., mutta työmaalla ei saisi leikkuri heilua.

Työmaa toki saa ja sen pitääkin huolehtia, että tekee työnsä eli sopimuksen mukaiset tehtävät edullisemmalla tavalla ja suunnitelmallisesti aiheuttamatta turhia kustannuksia esim. sakkojen tai kahteenkertaan tekemisten vuoksi. Sovittuja töitä ei saa jättää tekemättä.

Takaportti

Tietysti viisas yritys on ennakoinut tilapäisen suhdannetaantuman ja varastoinut kellareihinsa aikaisemmin vapauttamaansa pääomaa, jota se nyt voi jakaa huolestuneille sijoittajilleen vaarantamatta väärinkohdistetuilla kustannusleikkureillaan asiakasluottamustaan.

Sijoittajat sitten arvioivat tämän kokonaistilanteen ja miettivät, että onko tilanne tuotto-odotusten suhteen tilapäisesti notkolla vaiko tulossa pitkäaikainen sijoitustuottojen laskumahdollisuus. Viimemainitussa tapauksessa myydän epävarmaa tuottoa tarjoavat osakkeet pois, kun niistä vielä vähän saa ja sijoitetaankin vaikka bioenergiaan ja tietotekniikkapalveluihin.

Yritys voi tehdä poikkeavastikin korjaustoimissaan ja lähteä uudistamaan aktiivisesti asiakastyötään ja tuotteitaan. Sekä kertomaan näiden uudistusten tuomista näkymistä sijoittajilleen ja sidosryhmilleen. Eli ikäänkuin uudistumisen kautta osoittaa olevansa ajanhermolla ja edelleen kykynenevä kannattavaan ja arvoaluovaan toimintaan.

Ei välttämättä satavuotiaalle helppoa, mutta mahdollista.

Asuntokauppa on kysymysmerkkinä, infra-alan kilpailu on koventunut, joten mielenkiinnolla seuraan jatkossakin miten siniset selittävät sijoittajille oman tulevaisuutensa.

Tapaankuuluvana varaumana: ylläolevaa ei pidä ymmärtää sijoitusneuvontana.