Toiminta- ja laatusuunnitelma, osa 1.1

Tarjousvaiheen toiminta- ja laatusuunnitelma

Jatkan marraskuussa aloittamaani TLS:n purkamista. Pohjana käytän 2014 kevään materiaalia, jonka sain Leppäsen Annelta, kun lupasin käyttää asiakirjoja valmennus- ja selitystarpeisiin.

Osallistuvan henkilöstön osalta ja varsinkin työnjohtoon kohdistuvana lunttina kannattaa katsoa myös Urakkaohjelman kohtaa 4.

Ensin ne tärkeimmät resurssit eli henkilöt

1.1          Urakkaan osallistuva henkilöstö (oma henkilöstö, alihankinnat)Tarjousvaiheen toiminta- ja laatusuunnitelmassa edellytetään kuvausta:

1.  urakan sekä vastuunalaisesta että muusta työnjohdosta sekä sijaisuuksista, millä määrällä osallistuvat tähän urakkaan (%:a normaalista työajasta, vrt. taulukko)
2. henkilöstön mitoitusperiaatteista ml. maastopalvelutehtävät ja viranomaistehtävissä avustamiset
3.  urakan toteuttamiseen osallistuvan henkilöstön määrästä, alihankkijoiden määrästä ja ketjutuksesta
4.  alihankintojen henkilöstön valinta- ja hyväksymisperiaatteista
5. oman ja alihankintahenkilöstön koulutuksesta ja kokemuksesta
6. vastuista töiden toteuttamisessa, mitkä ovat alihankkijoiden vastuut
7. miten alihankkijoiden töiden laatua valvotaan, mahdollisten sanktioiden ja bonusten käytöstä 

Työnjohto:

Ykköskohdassa urakoitsijana kuvaat, miten osaava ja sitoutunut porukka sinulla on urakkaa pyörittämään. Tähän ei tarvitse luetella kaikkia reskontrasta lähtien eikä koko Suomen organisaatiotakaan. Vain urakan sopimusasioista vastaava henkilö, mikäli ei ole sama kuin urakan vastaava työnjohtaja, kannattaa mainita urakan ulkopuolisista. Liitteeksi olla ansioluettelot, joista ilmenee pätevyydet ja kokemus.

Koko urakkaohjelmassa vaadittava määrä kannattaa ilmoittaa ja sitoa urakkaan täysiaikaseksi. Kikkailut "säästyvillä palkoilla" ja prosenttiosuuksilla johtavat vain karkaaviin kustannuksiin ja vajaamiehityksestä aiheutuviin murheisiin töiden ohjauksessa. Useamman työnjohtajan urakassa on vain tarkemmin mietittävä tehtävänkuvaukset työnjohdolle tarkemmin, mutta nykyisillä määrävaatimuksilla liikaa väkeä ei ole. (Taulukko, johon viitataan on Urakkaohjelman kohdassa 4.1)

Mahdollisuuksien mukaan urakan kannalta on hyvä, jos sama vastaava työnjohtaja voisi valmistella, toteuttaa ja luovuttaa urakan. Kokonaisuus ja selkeys säilyvät yksissä käsissä. Päiväkirjat ja muistiot eivät korvaa läsnäolevaa ammattilaista. Samoin sijaisuudet urakassa on paras hoitaa urakan sisällä jo pelkästään tiedonkulun vuoksi.

Työnjohdon mitoitus

Kakkoskohdan avuksi tarjouspyyntöainestossa on lupa- ym. määriä, joiden perusteella voi hyvin selvittää taulokkoon liittyvän mitoituksen. Yleensä taulukkoarvio riittää, mutta laajalla tiestöllä voi joutua miettimään esim. tiestöpituuden kautta tarkastusten ajankäyttöä. Joskus kannattaa harkita vuorotyöjärjestelyä tai jopa lisähenkilöä, jotta ehtii ajamaan tarpeelliset lenkit. Matka kannattaa aina kertoa 1,73:lla. Silloin ei tule yllätystä. Nopeus on eneimmillään 60 km/h. Eli tarkastukset ja tiestön tilan tunteminen vievät aikaa yllättävän paljon.

Avustavat lupatehtävät maastossa. Ne voi hyvin laskea aikaisempien lukumäärien ja toimintaympäristön muutosarvion perusteella. Ns. kuolevilla alueilla ne tehtävät eivät yleensä lisäänny urakan aikana ellei ole tulossa isompialaki-/asetusmuutoksia.. Enintään kaksi keikkaa päivässä ehtii hoitamaan. Viranomaisavustukset ovat yleensä soviteltavissa niiden prosenttikikkailujen tilalle, joten vain erittäin vilkkaissa ja kehittyvissä urakka-alueissa ne tarvitsee erikseen huomioida. Tilaajan järjestämään koulutukseen osallistuminen auttaa näiden "virkatehtävien" hoidossa.

Kokonaismäärä, alihankkijat ja ketjutus

Kolmoskohdassa kysytään paljonko urakan kokonaishenkilömäärä on. Henkilömäärä on eri tehtävien resurssien yhteenlaskua. Tarvittavat kuljettajat ja apumiehet määrinä. Nämä ovat karkeastakin työsuunnitelmasta helposti saatavissa olevia. Talvikaudella ei yleensä alle 25 ja kesällä juurikaan ei yli 20 henkeä ole yhtäaikaa työssä työnjohdon lisäksi.

Samaan selityskohtaan avataan osallistuvien alihankintayritysten määrää ja ketjutusperiaatetta. Ketjutuksellahan tarkoitetaan tässä keskenään alisteisten sopimusten ketjua eli onko aliurakoitsijalla aliurakoitsijaa, joka ostaa työn vielä kaverinsa firmalta. Työmaan hallinnan kannalta ketju kannattaa pitää lyhyenä ja monesti tilaaja ei edes hyväksy kuin yhden lenkin. Perusteena lyhyelle ketjulle laskutuksen valvonta, toimintavarmuus ja työnohjauksen sekä raportoinnin selkeys.

Mikäli kaikki tekijät eivät ole vielä tarjoustatehdessä selvillä kuvataan myös niihin liittyvä hankinta-/sopimusaikataulu. Siitä "saa pisteitä vaikkei vaikuta hintaan" -samalla  saa itselleen kalenteriin tehtäviä hoidettavaksi, jos vaikka joutuu urakan toteuttamaankin.

Alihankintojen henkilöstö

Neloskohtaa kannattaa kysyä ja vaatia alihankkijalta, vaikka pääsääntöisesti urakoitsijan kannattaa tarkastaa ajokortit, ammattipätevyydet ja muut lisenssit itse. Esimerkiksi järjestämässään työmaan perehdytystilaisuudessa, jossa kaikille kerrotaan urakkaa koskevat vaatimukset ja pelisäännöt. Silloin jää pois riski, jonkun unohtamisesta tai sen jäämisestä roikkumaan aliurakoitsijan työlistalle . Samoin pääurakoitsija pidättää itsellään oikeuden hyväksyä aliurakoitsijan henkilö työmaalle. Tällä perehdytysperiaatteella voidaan antaa lupa työskennellä ja samalla saadaan nimet työmaan kirjoihin. Kuvaus tuosta menettelystä riittää tarjousvaiheessa.

Suosimalla työmaalla osaavampaa ja ammattitaitoisempaa väkeä urakan laatutavoitteiden täyttyminen ja mahdollisuus onnistumiseen kasvaa.

Tässä on huomattava, että kuvataan periaatteita, joiden mukaan toimitaan. Henkilövalinnat ja hyväksymiset tehdään lähempänä varsinaisen tekemisen alkamista.

Pätevyyksien ja kokemuksen varmentaminen

Viitoskohdan tarkoitus on selvittää tilaajalle miten huolehditaan urakanaikaisesta osaamisen, kelpoisuuksien  ja kokemuksen olemassaolon varmistamisesta toimintaketjussa.

Yleensä kuvataan lähtötilanne erilaisine vaatimuksineen esimerkiksi kuljettajien osalta "ABCED" ym. sekä lisäksi sitten vaadittavat mahdolliset tehtäväkohtaiset pätevyydet ja tentit työ- tai muine todistuksineen. Tässä kohdassa kannattaa tuoda esille menettelyt joilla urakoitsija varmistaa em. asiat. Erilaisten rekistereiden käyttö esimerkiksi Tieturva-pätevyyksien todentamiseksi sekä RALA- ym. toimijoiden myöntämien sertifikaattien ajantasaisuuden seuranta.

Miten työmaan henkilöstön vaihtuvuuden aiheuttama muutos hallitaan em. pätevyyksien osalta? Miten työmaalla olevien henkilö- ja aliurakoitsijalistat ylläpidetään? Onko yhteiskuntavelvoitteiden huolehtimisen seuranta vastuutettu? Tällaisia asioita kuvataan tarkoituksena estää epäpätevien säheltäminen ja varmistaa luvanvaraisten töiden sujuminen turvallisesti.

Vastuut

Kuudennen kohdan kuvaus on helppo avata työnjohdon osalta vastuumatriisilla. Kannattaa miettiä vastaavan työnjohtajan ja sijaisensa kohdalta tarkasti. Esimerkiksi raportointi ja alihankinnan ohjaus ei välttämättä onnistu samlat henkilöltä. Tässä selvityksessä kannattaa keskittyä työmaahallinnan ja työnohjauksen tehtäviin päätyöryhmittäin esimerkiksi tasolla: auraus, erikoiskohteet, tiestöntila, alihankinta.

Mikäli alihankkijalla on vastuuta kannattaa huomioida tilaajan vaatimaukset RALA ym. sertifikaateista, jotka alihankkijalta edellytetään tietyissä tilanteissa vastuidensa mukaan. Suorittaako joku alihankkijoista omajohtoisesti kokonaisuuksia ja vastaako myös laadusta vai ovatko kaikki suoraan urkan työnjohdon ohjauksen alla, siinä tärkein tästä kohdasta.

Alihankinnan ohjaus

Seitsemännessä kohdassa tarkoitetaan osaksi yllämainittua vastuuasiaa, mutta painottaen laadun toetumiseen liittyvää vastuuta. Onko sopimuksella siirretty alihankkijalle, joka raportoi omalta osaltaan työnjohdolle vai onko työnjohdon valvomaa ja ohjaamaa. Tässä päästään kuvaamaan alkukokouksia, tehtäväkohtaisia perehdytyksiä, mallisuorituksia, itselleluovutuksia ja tarkastuksia. Näitä laadunvalvontaan liittyviä kirjauksia voi muuten kerätä havaintoina tiestöllä liikkuessaan, joilloin dokumentti on kerralla tehty ja kuvien kera.

Myös bonusten ja sanktioiden jakautumista pääurakoitsijan ja aliurakoitsijan välillä on tässä palasessa. Siis yleistason maininta siitä siirretäänkö aiheuttajan maksettavaksi ja palkitaanko ansiosta ja millä perusteella. Tällä ehkä haetaan motivointimenetelmiä laadukkaan alihankinnan suuntaan. Myös yrityksen omat erikoisemmat tavat kannattaa mainita vaikkakaan ehkä retkikaljojen ostattaminen aliurakoitsijalla ei ole kannustavaa tässä mielessä. 

Haitaksi ei ole mainita bonus/sanktioiden jakautumisen kirjaaminen aliurakkasopimuksiinkin. Aliurakoitsijallekin voi rakentaa kehittymiseen liittyvän bonuksen ihan oma-aloitteisesti houkuttelemaan urakan parempaa onnistumista. Siitäkin saa pisteitä, jotka eivät vaikuta hintaan. Mutta kustannuksiin sillä voi olla huomattavakin alentava vaikutus.

Lopuksi

Kuvauksissa ei millään kohdin riitä, että todetaan noudatettavan tilaajan tai lainsäädännön vaatimuksia. Se on perusoletus. Tässä pitää kertoa urakkaan liittyviä toimintatapoja ja malleja, joilla osoitetaan, että ymmärretään alueurakan luonne sekä sen vaatimat työmaahallintoon ja ohjaukseen liittyvät toimet.


Pitkä tuli, siksi jatkan 1.2 otsikolla eri postauksena osaamisesta ja tiedonkulusta. En kuitenkaan tänään.

Uuden toimijan uudet koneet epäonnistuvat

Referensseillä ei mitään virkaa...

Koillissanomat kertovat perjantaisessa pääkirjoituksessaan (linkki), että Kuusamon keskustan lumitöissä on uudella aloittaneella urakoitsijalla alkukankeutta laaduntuoton suhteen. Osasyynä mm. mainitaan uudet koneet.

Tänä talvena tyytymättömyys tienpidon laatuun Kuusamossa on ollut tavallista suurempaa ihmisten antaman palautteen määrästä päätellen. Kokonaisurakasta vastaava Destia ei ole onnistunut urakassaan toivotusti. Destia aloitti uutena kokonaisurakoitsijana syksyllä ja on jakanut saamansa urakan aliurakoiksi eteenpäin. Remmissä siis ovat uudet tekijät ja koneet, minkä vuoksi työn tekemisessä on ollut opettelunsa.

Referenssit eivät takaa osaamista

 

Jos tarjouspyynnön referensseissä on edellytetty aikaisempaa kokemusta vastaavista töistä, niin silloinhan ei huonoa laatua voi selittää tai perustella "uusilla tekijöillä" tai "uusilla koneilla ".

Pitäisi valita joku sellainen urakoitsija, joka todistettavasti osaa tehdä pyydetyn kaltaisia töitä, niin ei sitten tarvitse jäljestäpäin maksaa oppirahoja. Tilaajan tai urakoitsijankaan..

Miksi niitä referenssejä katsotaan vain tarjoavan yrityksen kokemusvuosina ja lukumäärinä?

Entä jos tilaaja arvioisikin yritysrefensseistä niiden laatua, kriteereinä vaikkapa muistutukset ja sanktiot per hoitovuosi... tai muistutukset per hoitokilometri... Tai vielä tarkemmin pääsee laatuun liittyvään asenteeseen kiinni, kun arviossa olisikin yrityksen urakkaan nimetyn henkilön laadullinen menestyminen aikaisemmissa vastaavissa urakoissa.

Tulisi jotakin merkitystä referenssien laatupuoleenkin. Muutoinhan se tekee joka on aina ennenkin tehnyt, huonostikin.

Uudet koneetkin on sisäänajettava syrjempänä

Jutussa ilmenevän selityksen perusteella urakkaan ei saisi ottaa kuin nimellisen määrän uusia koneita. Niillä kun ei saavuteta vaadittua laatua.

Uusi kalusto pitää sisäänajaa vähitellen jossakin pienemmässä ja vähämerkityksellisessä työssä, eikä ottaa heti keskusta-alueilla tehtäviin vaativiin kohteisiin. Katualueet, missä on paljon suojateitä, korokkeita ja muita rakenteita pitää hoitaa vanhemmalla ja paremmin tarkkaan työhön soveltuvalla konekalustolla.

Vai onkohan koneasiakaan ihan noin...

Muutamia väitteitä päissänne pohdittavaksi

• Vanha urakoitsija ja vanha kalusto on parempi kuin uusi urakoitsija uudella kalustolla.
• Osaava urakoitsija uudella kalustolla on parempi kuin huono urakoitsija millä hyvänsä kalustolla.
• Koneen ikä vaikuttaa laatuun vain, jos kone soveltuu työhön ja sitä ohjaa osaava kuljettaja.
• Referenssien määrä on aina osoitus onnistumisesta.
• Yrityksen arvioiminen on tärkeämpää kuin henkilöiden, koska yritys tekee päätökset ja työn.
• Laatuseikat ovat tarjouspyynnöissä ja suunniotelmissa tyhjää liturgiaa, koska laatuun vaikuttavia asioita ei osata määritellä tai niitä ei ymmärretä.

Omia havaintoja vuosien varrelta

Alaa seuranneena en ole havainnut Destiaa uusien, aloittavien infrakunnossapitoa harjoittavien yritysten joukossa. Nimenvaidoksia en tässä tapauksessa pidä oleellisena seikkana.

Tilaajat ainakin pyynnöissään arvostavat uutta konekalustoa. Meneillään on jokin hiukkaspäästöihin liittyvä vähentämispyrkimys. Osin vaikuttaa myös uskomus, että uudempi kone on tehokkaampi ja tarkempi sekä toimintavarmempi.

Kuljettajien osaaminen on tärkeämpää kuin koneen vuosikerta, kun arvioidaan koneyksikön tekemistä. Samoin työnjohdon osaaminen on tärkeämpää kuin kokemusvuodet tai yrityksen ikä.

Mistähän toimittaja on nuo selitykset juttuunsa saanut? Uskoakseni pääkirjoitukseen ei keksitä asioita.

Maksuajan pidennykset tuhoavat alihankinnan

Savossa nostettiin kissa pöydälle

Juttu on kokonaisuudessaan linkin takana. (Savon Sanomilla on maksumuuri, mutta muutaman artikkelin saa lukea ilmaiseksi.)

Kentältä paljon tarinoita kuulleena en usko asian olevan vain tätä talvea koskeva vaan se vaikuttaa vielä isommalla painolla tulevaisuudessa sopimushalukkuuteen ja -malleihin.

"Teiden kunnossapito saattaa heiketä tänä talvena paikoin Suomessa, koska monia aliurakoitsijoita haittaa se, että työstä maksetaan hitaasti, vaikka polttoainelaskut ja palkat pitää maksaa nopeasti. Uhkana on varsinkin pienillä paikkakunnilla yritysten lopettaminen.

Savon Kuljetuksen väliaikainen toimitusjohtaja Ari Jaakkonen kertoo, että tilaajat ovat pidentäneet maksuaikoja pääurakoitsijoille, mikä vaikuttaa myös aliurakoitsijoiden laskujen maksuaikoihin."

Tässä otetaan kantaa alihankkijan toimiseen pääurakoitsijan pankkina. ELY-keskukset maksavat edelleen kuukausittain maksueräpostien mukaan pääurakoitsijalle. Siellä on Palvelusopimuksen kohdassa 5.2 maininta maksuajasta ja tilaajalla ei ole mitään syytä venyttää näitä aikoja. Tuossakin on melkoinen vastaantulo, koska laskun saa tehdä puolikuussa koko kuukauden töistä:

"Kokonaishintaperusteisten tehtävien maksuerät voidaan laskuttaa kerran kuukaudessa maksueräkuukauden 15. päivänä. Laskun maksamiseen on varattava 21 päivää (14 pv + 7 pv laskun saapumiseen varattava aika).  Maksuerien tulee kohtuullisella tarkkuudella vastata kunakin kuukautena tehtäviä töitä."

 Kokonaishintaperusteisen maksuerän mukaiset rahat pääurakoitsija saa siis noin viikon viiveellä töiden toteutumaan nähden. Talvihoito on alueurakoinnissa kokonaishintaista työtä. Sen perusteella ei ole varmaan varsinaista syytä kurmoottaa alihankintaa.

Isojen toimijoiden idea siirtää alihankinnan maksuja kauemmas johtuu pelkästään ajatuksesta tehdä omassa kassassa olevalla rahalla lisätuottoa jossakin muualla. Rahoitusyhtiöiden kautta sen voi kierrättää vaikka vähäksi aikaa kreikkalaisiin valtion lainoihin, niissä on markkinakorkoa parempi tuotto. Samoin se mahdollistaa omissa hankinnoissa kassa-alennuksetkin tehokkaasti. Toki joskus voi isonkin kassa olla tyhjä ja rahaa tarvitaan juokseviin kuluihinkin kuten alihankkijoillakin.

Tällaisiin maksuaikakikkailuihin on pitänyt mennä kahdesta syystä. Toinen on se, että kyseessä on yritysten taloushallintoon iskenyt muoti, jota kaikki pyrkivät noudattamaan. Toinen on se, että hoitourakoiden katteet ovat todella pieniä, jolloin kaikin tavoin pyritään saamaan kierrossa olevasta rahasta enemmän irti.

Ikävin sitten kiellon päälle kolmantena: urakan maksueräluettelo on laadittu totaalisen pieleen ja kassaantuleva raha ei riitä kattamaan menoja, jolloin ulosmaksuja on pakko saada viivästettyä seuraavan maksuerän laukeamisen yli, kuten tuossa allaolevassa 45 päivän ja sen ylittävissä esityksissä on käymässä. Alueurakan aloittaminen vaati jo lähtötilanteessa urakasta riippuen 200 - 600 tuhatta euroa käynnistykseen ennenkuin maksuerät alkavat tuoda tuottoa. Huonosti ennakoituna tätä ei saada useinkaan pelkästään urakkakohtaisesti kiinni kuin vasta kolmannen hoitovuoden jälkeen. Kannattamattomaksi lasketusta urakasta ei ollenkaan.

"Pienet infra-alan yrittäjät ovat huolissaan siitä, että pääurakoitsijoiden alihankintatöistä maksamien laskujen maksuajat venyvät yhä pitemmiksi. Etujärjestö Infran Pohjois-Savon puheenjohtaja Kari Vikelä Siilinjärveltä tähdentää, että yksipuoliset maksuajan pidennysilmoitukset olivat jo viime vuonna huolenaiheena.

Alihankintaketjuun tarjotaan uusia ehdoiltaan huonompia sopimuksia. Äsken vaadittiin suostumaan 45 päivän maksuaikaan uuden sopimuksen ehtona."

Mihin pahimmillaan johtaa?

"Infra Pohjois-Savon toiminnanjohtaja Pekka Lyytikäinen harmittelee, että talouden alamäessä pääurakoitsija voi yrittää neuvotella heikennyksiä maksuaikoihin ja yksikköhintoihin.– Jos työ ei kannata uusilla tarjotuilla sopimuksilla tai ehdoilla, niin laitetaan pillit pussiin, hän arvioi tilanteen seurauksia."

"Lyytikäinen painottaa, että kulut, kuten polttoainemenot ja palkat ,on maksettava kahden viikon välein. Vastaanotetun ja hyväksytyn urakan ja työn maksuaika on kuukausi."

Alihankinta etsii terveempää tekemistä tai lopettaa, joko tympääntyneenä tai konkurssien kautta. Muutenkin urakan menestyminen jo nykyisin on täysin alihankkijoiden varassa, jatkossa jopa työnjohdon osalta. Miten siis on jatkossa toimittava, että toiminta tiestöllä turvataan osaavilla ja motivoituneilla tekijöillä?

Olisiko alihankkijat otettava enemmän mukaan jo tarjousta tehdessä? Silloin alihintaiset kustannusoletukset jääävät vähemmälle ja tarjousvaiheen työnsuunnittelussa saadaan karkeasti myös ajoitettua kustannusten ja niiden kattamiseksi tarvittavien kassatatapahtumien ajankohta. Silloin voitaisiin tehdä lähemmäksi todellisuutta vastaava maksueräesitys tilaajalle. Toimintaketjussa olisi urakan aikana rahaa oikeassa paikassa.

Tuo edellyttäisi maksuaikojen miettimistä muutenkin kuin kreikkalaisten korkojen kautta. On löydettävä tasapaino, missä urakka toimisi omarahoitteisesti ja osapuolet eivät ole toistensa pankkeja. Tässä kuviossa pitää myös tilaajan olla mukana, koska nykyisellään esimerkiksi urakan aloitukseen liittyvät kustannukset eivät tule katetuiksi oikeaan aikaan ensimmäisen hoitovuoden alussa.

Tehdään sellainen yhteensovittaminen kuin töidenkin osalta, mutta mietitäänkin laskutuksen kannalta. Näin saataisiin huomattava ilmapiirin muutos urakan toimitusuhteisiin ja peli kentällä terveemmäksi.

Tai pääurakoitsija tekee työt tulevaisuudessa omilla resursseillaan.

Lopuksi huumoria

Venäläisen tiedottamis- ja viestintäkoulun periaatteisiin kuuluu sekoittaa asiaan totta ja siirtää aihe sivuun. Näitä on nähty paljonkin Ukrainan liittyvässä uutisoinnissa. Periaate on tuossa allakin nähtävillä: Asiana on ollut maksuaikojen pidentäminen sopimuksissa, ei niinkään niiden maksaminen myöhässä. Kassakikkailun vuoksi tuo ajallaan maksaminen on jopa tärkeää, koska viivästyskorko söisi sen mahdollisen rahoituskoron.

Täkynä on kahdesti viikossa tapahtuva yrityksen kassastamaksu, jolla ei myöskään ole mitään tekemistä sopimukseen kirjattujen maksuaikojen kanssa.

Olen nähnyt muutaman muunkin ilmaisevan asian suunnilleen samoilla sanoilla, joten nyt vain sattui keltaisilla huono tuuri osua tähän lehtijuttuun esimerkiksi.

"Alan suuren toimijan Destia Oy:n viestintäjohtaja Miia Apukka kertoo, että hän ei ole kuullut maksuviivästymisistä. Destia maksaa hänen mukaansa laskut ajallaan ja maksuajat ovat samat kaikissa sopimuksissa.

– Talousjohtajamme sanoi, että laskut maksetaan kahdesti viikossa: maanantaisin ja torstaisin. Viivästyminen voi johtua vuodenvaihteen rikkonaisista viikoista. Tiedossamme ei ole, että laskuja olisi jätetty maksamatta, Apukka selvittää."

Se, onko yritys tuossa haastattelussa ennakoinut kehittyvää julkisuuteen liittyvää kriisiä ja laittanut viestintäjohtajan kommentoimaan talousasiaa toimitusjotajan tai talousjohtajan sijaan onkin sitten oma asiansa. Riskihän liitty väitteeseen kaikkien sopimusten samoista maksuajoista ja sopimusten muuttumiseen niiden osalta lähivuosina.