Vaaleista toimenpiteisiin, lyhyt matka

Äänekoskella alkaa rekkaralli

Biotuotetehdas Äänekoskella valmis vuonna 2017. Se tarkoittaa, että sitä ennen se pitää rakentaa. Ja se taas arakoittaa melkoista materiaali- ja työntekijäliikennettä. Liikenneviraston tiedotteen mukaan per huomenna. (linkki)

Aikaisemmin kirjoittamani teksti kopin ottamisesta vaikutusalueen tiestön kunnostamisesta on realisoitumassa nopeasti. (Linkki)

Siispä. Mieli kohti myyntiä ja vuorovaikutusta.

Vinkeät vaalit

Saatiin vaalit pidettyä

Vaalien tuloksien perusteella ja useita kannanottoja huomioineena vaikuttaisi kuin tiestölle olisi tulossa lisärahaa. Ylläpitoon ja pienempään rakentamiseen erilaisten solmukohtien parantamiseen ja sujuvoittamiseen.

Itse en ole polittiinen enkä varsinaisesti kannata mitään puoluetta vaan seuraan politiikkaa enemmän ilmiönä ja joskus viihteenä.

Tienpitäjän rahatarpeita on ollut esillä paljon

Oletuksena esitettyihin tienkorjaustarpeisiin jollakin mitalla suhtaudutaan jopa määrärahojen lisääntymisen kautta myönteisesti. Lisäksi Äänekosken biotuotetehtaan rakentamispäätös aiheuttaa lisäpainetta, kun vipuna käytetään työpaikkoja ja taloudellista elpymistä muutoin kituvalle maakunnalle. Tässä jotenkin uskon Pekkarisen olevan omimmillaan.

Samanlaisia biotuotevirityksiä eli sellutehtaita on kaavailtu muutama muukin. Esimerkiksi Kuopioon ja onpa Kemijärvelläkin herätty taas toiveikkaammaksi.

Tienpitoon asia liittyy julkisuudessa varsinkin alemman tieverkon käytettävyyden osalta. Kestääkö tierunko, onko liittymissä kääntötilaa, miten päällysteet pysyvät ehjänä? Hyviä ja aiheellisia kysymyksiä ja tärkeämpiä kuin mt 284:lla tievalaistus poliitikon postilaatikkosuoralla.

Koppi pitää ottaa nyt

Tienpitäjällä on paljon tietoa tiestöstään, samoin alueurakoitsioilla on tieto ja tuntemusta tiestön tilasta. Kun rahaa on luvassa tai siitä on vähänkin haisua, kuten nyt, pitää olla valmis ottamaan se vastaan.

Valmius tarkoittaa tienpitäjältä näkemystä pikaiseen esitykseen siitä mitä osia tieverkostolta pitää ensisijaisesti korjata ja millä toimenpiteillä se tapahtuu. Ellei tätä valmiutta ole niin rahat onkin helppo suunnata vientisyistä syväväyliin ja rautateille.

Urakoitsijoiden kohdalta valmius tarkoittaa, että ennakoidaan tulevat pikaisetkin pienkorjauskohteiden tarjouslaskentapyynnöt vaikkapa päivittämällä alihankintaverkoston yhteystiedot ja alueiden materiaalipaikat. Lisäksi laskentakyky ja -osaaminen pitää olla hanskassa. Ja niitä kohteitakin voi esittää tienpitäjälle rohkeasti, kun niistä on tietoa.

Seuraava neljän vuoden aikana on tilaisuus saada tiestöllä kuntoon sellaisia osia ja kohteita, joihin ei muutoin ole ollut mahdollisuuksia.

Sitä huumoria sitten

Politiikka on väliin hauskaakin. Esimerkiksi tämä keväinen vaalitulos. Nyt voittajiksi tulivat Keskusta ja Vihreät. Tuloksen perusteella on arveltu, että Suomessa tapahtuu kahtiajakautumista maaseudun kehittymisen ja kaupungistumisen välillä. Varmaan joo, niin tapahtuu yleismaailmallisesti.

Vitsi onkin siinä, että Keskusta on se maaseutua ja haja-asutusalueita hengittävä puolue ja Vihreät painottavat keskittyneempää kaupunkimaisemaa. Toisella pinta-alaperustainen näkemys ja toisella väestömäärään ja -tiheyteen perustuva. Puolueiden nimet vain ovat jotenkin vaihtuneet keskenään...



Edit 26.4.2015

Sain parikin kysymystä. Tulivat soittoina, koska jostakin syystä väki arkailee kommentoida tänne postaukseen vaikka en vaadi mitään rekiströitymistä tai allekirjoitustakaan. Ilmeisesti kuitenkin luetaan, koska kysytäänkin.

1. Mistä muka tilaajalla olisi tietoa huonoista, korjaustarvetta vaativista kohdista? Niin. Itse näen, että päällystevaurioita ja soratien kantavuutta sekä liittymien kuntoa koskevat LIITO-viestit täpättynä kartalle näyttävät aika suoraan määrinä jo painopistealueet. Lisäksi ELY-keskusten L-kirjainvastuulliset ovat käyneet keskusteluja kuntien ja kyläläisten kanssa, joten uskon sieltäkin tulleen jotakin osviitta aiheeseen.

2. Eihän urakoitsijalla ole mitään kättäpitempää tässä biokuljetusasiassa? On. Vaikkapa niiden jokavuotisten kuljetus- ja metsäyhtiöiden yhteistyökokousten satoan on paljonkin tietoa reiteistä, johon kohdistuu puukuljetuksia. Toki, jos kokouksia on pidetty vain pitämisen riemusta eikä niissä ole oltu lisätöitä kartoittamassa ja toimintaa selvilleottamassa, niin sitten tietysti tietoa ei ole kirjattuna. Ja myös ykkösvastauksen jujua voi käyttää. Siis katsoa ammattiliikenteen laittamia palautteita urakan alueelta alemman tieverkon osalta.

Olisikin holjaa, jos HARJAan tulisi suoraan kartalle nuo palautteet siten, että ne olisivat myös urakoitsijoiden ja tienkäyttäjien suoraan katsottavissa. Vähän tuohon postiautojen keräämän kelirikkotiedon tyyliin. (linkki)

Ohjaustoimet ja lähiajan suunnitelmat painopisteineen olisivat helppoja tehdä enemmän kuin pelkän mutun tai povatun perusteella. (povatu = pomon vaimosta tuntuu)

Mitä digitalisaatiolla voi tehdä?

Digitalisaatio muuttaa johtamista

Kaikki taitavat jo olla jossakin vaiheessa tulleet tutuksi tuon digitalisaation kanssa. Ainakin sanana se on tuttu. Digitalisaation pitäisi lähivuosina aiheuttaa kokonaisten ammattiryhmien häviämisen ja sen avulla maitopurkit juttelee ostoskärryille kunhan lapset oppivat ohjelmoimaan kouluista saatuja tablettitietokoneitaan. Jotenkin noin...

Digitalisaatio ei ole mielestäni kummoisempaa kuin lukutaitokaan. Sen avulla voi oppia uusia asioita ja vanhoille tavoille/tarpeille voi löytää uusia sovelluksia. Esimerkkinä viimemainitusta on vaikkapa kirjoittaminen tuttavalle. Ennen kirjeellä, nyt sähköpostilla. Tai oudossa paikassa liikkuminen. Ennen tarvitsit kartan tai oppaan, nyt navigaattori tai kännykän navigointiohjelma auttaa.

Isoin hyöty tulee ajattelun muuttamisesta

Esimerkiksi kirjanpito muuttuu, kun tietovirrat kulkevat automaattisesti ja ohjelmat laittavat tulot ja menot sujuvasti oikeille tileille ja litteroille. Silloin kirjanpitäjän perinteinen rooli muuttuu enemmän analysoivammaksi ja opastavammaksi. 

Aikaa ei tarvitse käyttää sellaiseen rutiiniin, jonka tietotekniikka voi tehdä.

Tässä digimuutoksessa on erittäin suureksi avuksi Lean -filosofian opit. Pohdittavaksi tulee kysymyksiä prosessien muuttumisesta niissä kohdissa, joissa ennen on ollut raportointia ja tulosten esittämistä niihin liittyvine kokousrutiineineen. Jos jonkun rooliin on kuulunut koota tulostietoja yhteenvetoa varten ja esittää niitä eteenpäin, niin onko sellaista tarpeen tehdä enää? Miten paljon voi vanhoista toiminnoista jättää vallan pois ja siten keventää tekemistä?

Esimerkiksi työmailta tulevat, kirjanpitoon perustuvat toteutumaraportit voidaan ajaa milloin tahansa eri tavoilla koostettuina ja yhdisteltyinä suoraan taloushallintajärjestelmästä ilman, että siinä on välillä tarvetta tehdä muita yhteenvetoja tai muuta säätämistä. Jos samalla otetaan käyttöön samaan järjestelmään työmaalla tehtävä rullaava ennustekäytäntö, niin koko talousraportointi onkin aina ajantasaista.

Miten johtaminen muuttuu, kun ei tarvitse viettää aikaa perusnumeroiden pyörittäjänä? Voiko johtaja tai muu esimies tehdä vapautuvalla ajallaan tärkeämpää työtä vai onko peräti jotkut roolit käymässä tarpeettomaksi yrityksen toiminnan kannalta? Voidaanko luopua kuukausikokouksista, joissa on käsitelty ja esitelty raportteja? Lyheneekö palauteaika tekemisestä korjaustarvehavaintoon ja uudelleen ohjaustoimiin, kun ei tarvitse odottaa kuukausi- tai kvarttaaliraportteja?

Johtajalle pahoja kysymyksiä, kun pitää huomata mahdollisuudet. Ne sellaisetkin joiden perusteella saisi muutakin hyötyä kuin itselleen uudemman tietokoneen ja älykkäämmän kännykän.

Vanhassa vara parempi

"Toki tässä ei tarvitse hätäillä. Antaa kilpailijoiden saada kokemuksia ensin ja mennään sitten vasta valmiille uralle. Helpompi toimia pari vuotta muita jäljessä ja kuulostella kokemuksia. Kilpailijat puhuvat saavansa kilpailuetua, mutta meilläpä onkin kilpailukykyä. Voimme laskea katettamme ja käyttää halvempia alihankkijoita, kyllä sillä pärjää."

Valitettavasti toimintaympäristö muuttuu kovin nopeasti. Hätäillä ei tarvitse, mutta teknologiasta ja sen mahdollisuuksista pitää kyllä ottaa heti kaikki toiminttaa nopeuttava tai muuten helpottava hyöty irti. 

Alueurakkatarkastelua kartalla

Digitalisaatio ja tilannekuva

Olen tehnyt numero- ja karttaharjoituksia alueurakoista. Laskelmapohdintaa kirjoittelin "Laskentavinkkejä"-osioon. (linkki)

Alueurakoiden "virallinen" mallinnustyökalu on sovelluskehitystyönä Nosteco Oy:n (linkki) hoteissa ja koodattavana. Itse näplin huvikseni pikaisesti omaan käyttööni leikkikaluksi "jokamiesversion" alueellisesta hahmottamisesta. Eli esimerkeissä otin Googlen karttaohjelman ja laitoin siihen urakoiden otsikot ja vaativuusluokat.

Kokeeni tarkoitus oli hahmottaa kansanomaisesti ja nopeasti miltä valtakunta näyttää ja saada visuaalinen vahvistus tekemilleni laskentatyön havainnoille itse tehden. 

Alueurakat kartalla, Etelä-Suomi

Kartassa on vihreällä tähdellä merkittynä urakat, keltainen kupla on vaativan urakan tunnus ja punainen tarkoittaa erittäin vaativaa urakkaa.

Kokeilin erilaisia karttapohjia ja laskelmatiedostojen tuontia niihin.

Alueurakat kartalla, Etelä-Suomi 02

Melkein voittaa vanhan tavan katsella seinällä olevaa ja nuppineuloilla piikitettyä karttaa. Lisäksi tämäntyylinen tarkastelu on nopeasti muokattavissa ja jaettavissa. Kokouksissa ja muissa esittelytilaisuuksissa käyttäminen ja näyttäminen on vaivattomampaa kuin paperilla. Mukaanottaminenkin on helppoa, kun kartta ja aineistot ovat pilvessä.

Karttoihin voi nostaa erilaisia asioita nyt esimerkeissä olevien lisäksi. Mm. tukikohdat ja lähtöpisteet, kaivokset ja turvetuotantoalueet, konsulttien ja karhujen kotipesät sekä hyvät onki- tai kahvipaikat.

Kartan käyttöesimerkki, Sotkamo

Virallisessa suunnittelumallissa on tietysti tierekisteri ja muuta aiheeseen liittyvää törkyä, kuten erikoiskuljetusreittejä, tulvaherkät alueet ja kaatopaikat.

Näin sain havainnolistettua itselleni nopeasti koko Suomen kattavasti paljon sellaista tietoa, jonka tarkastelu pelkkänä tekstinä tai taulukoina olisi vaikeaa. Visualisointi ja erilaiset muut "näyttämiset" auttavat katsomaan tilannetta eri tavalla ja silloin on erittäin helppo löytää uusia näkökulmia.

Esimerkiksi tällaisella tarkstelulla löytää näppärästi urakan rajojen ulkopuolella, mutta kuitenkin lähellä olevia, maa-ainesalueita ym. kun ei piirrätä urakkarajoja ollenkaan vaan esimerkiksi sorastettavan tien ja sitten katsoo sille lähimmän maanottopaikan. Lähin voi olla naapuriurakan puolella eikä sitä huomaisi hyödyntää varsinkaan, jos siinä samassa on vielä ELY-keskustenkin raja.

Ja varsinainen hyötyhän tästä itselleni oli uuden opetteleminen Tervon Markun opetuksia muistellen.

Mikä se juju tässä on?

Osoittaa, että helposti ja halvallakin pääsee, kun näkee paljon vaivaa ja on aikaa käytettävissä. Itse tekemällä säästää paljon, mutta isommassa ja monimutkaisemmassa esityksessä sekä seurantatiedon tuomisessa näkyviin on parempi, varmempi, käyttää automaattisempaa ja nopeampaa menetelmää.

Yhden urakan suunnittelun voi laskenta-ajan puitteissa hoitaa tällaisella jokamiesversiollakin, mutta useamman hallinta ei enää virheettömästi suju. Tuota koko valtakunnan kattavaa jouduin muokkaamaan ja tekemään kohdistuksia paljon ennenkuin se näytti oikein. Kouvolan urakkakin oli aluksi lähellä Välimerta... EU-alueeella kuitenkin.

Kisaennusteita 2015 ja 2016 kausille

Pääsiäisen ratoksi kuivia numeroita

Tein laskentaharjoituksia karttasuunnittelun avulla. Ensi tämän kevään tienhoitourakoiden ennusteet ja sitten, kun innostuin niin katsoin jo alustavasti ensivuodenkin kisakohteet.

En toista niitä tässä, vaan ohjaan katsomaan tuolta Laskentavinkkien puolelta. (linkki) Postaukset ovat 4.4. 2015 ja 5.4.2015 päivämäärillä olevia Numeroleikkejä.

Opinnäytetyö vihertöistä

Viherhoidon taloudellisuusselvitys

Yksi tienhoidossa kesäkauden suurista kustannuspoteista liittyy vihertöihin. Sanonnan mukaan Suomen suurin puutarhojen ylläpitäjä on tievaltio. Toisen sanomman mukaan yleisin liikennemerkkien väri on harmaa, koska kaikki merkit ovat taustaväriltään niitä.

Niin. Törmäsin taas muutaman linkin kautta erittäin mielenkiintoiseen opinnäytetyöhön. Tehtykin ihan justiinsa eli 03/2015. Tekijänä Antti Sorvali ja teettäjänä Destia. (linkki) Työssä on klassiseen tapaan julistettu salaiseksi joitakin numero-osia ja niiden selityksiä, mutta ei se häiritse itse työn täekeyttä.

Tämä opinnäytetyö kertoo julkisessa osiossaan erittäin hyvin vihertöiden perusteista ja siinä on huomattavan selkokielisesti kuvattu alueita, vaatimuksia ja menetelmiä.

Suosittelen.

Tätä voi käyttää myös alihankinnan perehdytyksessä, kun pitää avata tarkemmin niitä rajoja ja luokituksia...

Opinnäytetyö kuntaurakoista

Yleisten alueiden alueurakoinnin käytännöt

Löysin opinnäytetyön. Mielestäni hyvän. (linkki) Tekijänä Viivi-Emma Varis.

Työ käsittelee kuntaurakoiden tilaajan ja urakoitsijoiden näkemyksiä kilpailuista, tarjousasiakirjoista ja paljon muusta aiheeseen liittyvästä. Suosittelen, lukekaa.

Tutkimuksessa selvisi, että alueurakoiden määrä tulee lisääntymään. Alueurakoinnin selkeimmiksi ongelmiksi tämän tutkimuksen perusteella ilmeni tarjouspyyntö- ja sopimusasiakirjojen sisältö ja ymmärrettävyys, yhteistyön toimivuus, ammattitaidon eroavaisuudet ja ammattitaidon puute sekä jotkin käytännön järjestelyt. Alueurakoinnin käytännön toteutuksessa esiintyy ongelmia ja kehitettävää. Suurimmat ongelmat sijoittuvat alueurakan aloitusvaiheeseen.

En vielä tavoittanut Viivi-Emmaa, mutta luvan saatuani aion käsitellä postauksissani tarkemmin muutamia kohtia sisällöstä tarkemminkin. Ne ansaitsevat alalla toimivien huomiota.

Niin. Opinnäytetyö on tuore. Keväältä 2014.