Tilannekatsaus marras-/joulukuulta

On aikaa edellisestä postauksesta. Hyvästä syystä sanoisin. Eli tekosyitä kirjoittelen nyt...


Olin kuuntelemassa liikenneviraston ajatuksia tulevasta digitalisaatio-ohjelmasta. Sitä sivuttiin sopivan kutkuttavasti uusia tiedontuotantomenetelmiä avaavassa tilaisuudessa marraskuun loppuviikoilla.

Tilaaja on menossa kovaa eteenpäin ja tavoitteet tuntuvat ihan toteuttamiskelpoisiltakin ja ovat vielä jopa järkevän tuntuisiakin. Palvelutoimittajille vain hieman näkökulmaansa muutoksia ja tarjooma ajantasalle, niin pärjäävät.

Samassa tilaisuudessa korvaani tarttui muuan kommentti, joka olisi pitänyt pääurakoitsijoiden ottaa kopiksi jo HARJA-hankkeen valmisteluvaiheessa. Nyt sen esilleotto on jälkijättöistä eikä foorumikaan ehkä ollut aivan oikea. Ja mikäli sitä ei nyt ole sitten ollenkaan tuotu esille reaaliaikaseurantapalvelutoimittajille, kun tekevät sovellusta yhteistyössä tilaajan titotekniikkatalon kanssa, niin voi voi... Tuntuu, että joku maksaa.

Eihän vain käynyt niin, että pääurakoitsijat eivät ole olleet ollenkaan aktiivisesti mukana HARJAn valmisteluprosessissa vaan ovat päästäneet sen valumaan it-toimijoiden keskinäiseksi tekemiseksi. Tästä kyllä ainakin itse olen ollut jonkunkin kerran varoittavinani. HARJAhan on laadunosoitus-, dokumentointi- ja talouspaketti. Mielestäni melkoisen tärkeitä ja eritoten urakoitsijoiden omalle tontille kuuluvia seikkoja.

Kisat käynnissä

Olen tällä hetkellä mukana kahden eri päämiehen kautta neljässä eri alueurakkaa koskevassa valmistelussa. Siis niitä normaaleja harrastuksiani: laskentaan liittyvää valmistelua, asiakirjoja ja niiden sisältöjen muotoilua. Lisäksi on pari ns. omaa projektia vaiheessa, digitalisaatiojuttuja lähinnä.

Päämiesten kohteet eivät ole päällekkäisiä, joten mitään etikkaongelmaa ei ole ja päämiehet tietävät toisensa olemssaolosta, joskaan eivät tiedä toistensa kohteita. Eli pidän asiat täysin erillään ja teen sen mitä kohteittain pitääkin.

Tuo tarkoittaa sitä, että en nyt sitten voikaan viimevuotiseen tapaan kertoa urakkakohtaisia kommenttejani tai tekemiäni erityishavaintoja, antamatta julkisuuteen mahdollisia päämiehilleni kehittämiäni kilpailietuun vaikuttavia seikkoja. Melkein harmittaa... varsinkin, kun jo muutamat lukijat esittivät toiveita päästä lukemaan kommentteja.

Muutoin olen aikani kuluksi muutaman edeltävän viikon kierrellyt ympäri maakuntia, jututtanut alihankkijoita ja muita harrastukseen liittyviä tahoja. Sulan maan aikaan on hyvä tehdä urakka-alueista yleiskatsaus. Ei tarvitse ihan sokkona työpöydän ääressä arvailla kaikkea.

Havaintoja maakunnista

Alihankkijoissa on paljon luopumista suunnittelevia. Näkevät alan liian kieroutuneena ja eivät halua mennä vaikeimman/kannattamattomimman kautta vaan etsiytyvät helpommalle sektorille. Yllättävän paljon tuntuu olevan sellaisia aliurakoitsijoita, jotka haluaisivat tehdä työnsä kunnolla. Työohjeet vain eivät aina tue halua.

Yleinen tunnelma oli, että pääurakoitsijat pimittävät tietoa aliurakoitsijoiltaan. Siis eivät kerro kaikkea tarpeellista kovinkaan perusteellisesti. Aliurakoitsijat kuitenkin nykypäivänä ovat keskenään verkostoituneita ja laatu-, sopimus- ym. asiat leviävät melko nopeaan eri puolille valtakuntaa. Muutenkin kuin suomi24:n kautta. Esimerkkinä kalustoon liittyvät päästövaatimukset ja niiden noudattaminen. Puhuivatpa jopa jostakin 14 päivän vitsistä, joka liittyy tilapäisen kaluston käyttöön.

Työnjohtajista on pula. Ei määrällisesti vaan laadullisesti. Paras oli muuan kommentti kysyessäni, että kelpaako joku tuntemistanne työnjohtajista, jos saatte valita. "Yks nimi olis mielessä, mutta se on ollut jo usean vuoden eläkkeellä." Tämä on huono juttu. Eihän tulospaine saisi näkyä huonona johtamisena työmaatasolla.

Isoimmat asiat mitä työnjohdolta halutaan ovat rehellisyys, avoimuus ja kuunteleminen. Joku itäisemmillä selkosilla sanoi suoraan, että yhteistyökyky puuttuu. Tai halu.

Toistaiseksi kukaan ei ole tuomassa mitään aikaisemmasta kehittyneempää toimintamallia tai muuta ratkaisua kunnossapitoon. Pääperiaate on edelleen toimistolaskennasssa ja sitten hinnoitteluvirheen sattuessa useamman tinkikierroksen läpikäynti aliurakoitsijakentässä. 

Eli kilpailuetu on poljetuissa työhinnoissa eikä kukaan mieti muuta. Tarkoittaa kyllä sitten edelleen kiristyvää kilpailua ja siten loppujenkin katteiden sulamista. Ja tämä taas edelleen johtaa sitten tuohon aliurakoitsijoiden luopumishalukkuuden kasvamiseen.

Ja kun tekijät loppuvat niin pääurakoitsijatkin joutuvat miettimään harrastuksen järkevyyttä aivan eri vakavuudella. Tähän sitten sopii pohtia, että miksi tilaaja on jo valmiiksi tehnyt omat kotiläksynsä. Jarkko Pirinen on tehnyt Oulun talousyliopistolle opinnäytetyön, jossa pohditaan tilanteita joissa urakoitsija vetäytyy kesken sopimuskauden urakoista. Sitä voisi joskus pohtia laajemminkin, koska herkkyys tällaisellekin on ilmassa. Muistaakseni Destia tempun jo Norjassa teki, joten Etelän Veljien ja koillismaalaisten lisäksi ei mitenkään tavatonta luopuminenkaan ole.

Pörssille selittäminen onkin sitten eri juttu.

Tätä luopumista ja muuta urakoinnin tulevaisuutta voisinkin jatkossa pohtia enemmänkin. Ei olisi ristiriidassa toimeksiantojeni kanssa ja saattaa kiinnostaa muitakin.

Sitä kohti.