Olipa vuosi. Tuo 2015.
Hieman avaan huokaustani. Ja vähän sitten kopaisen skenaarioihin liittyvää. Nehän ovat niitä tulevaisuuden näkyjä, oletettuja vaihtoehtotoisia todellisuuksia. Jotenkin tuntuu tähän vuodenvaiheen aikaan sopivalta tunnelmalta.
Normaalisti en enää tällä ikää ole näin myöhään valveilla, mutta paukuttelevat ulkona pommeja siksensä ettei nukuta. Ja juuri tunteroinen sitten sain valmiiksi erään alueurakan suunnitelmarungon, joten on ns. kierroksia koneessa. Tein semmoisen uudentyyppisen rakenteen ja sisällön, johon on jatkossakin helppo rakentaa laajempaa ja mutkallisempaakin asiaa.
*** Varoitus***
Jatkossa oleva teksti ei ole aivan helppolukuisinta ja ymmärrettävintä johtuen sen epätavanomaisesta korkealentoisuudesta ja teoreettisuudesta. Joten "oikean työn tekijät", olkaa varoitetut.
Ja pitkäkin saattaa olla.
*** ***
Vuosi 2015
Meni melko haipakkaa näin taaksepäin katsoen. Uudentyyppinen suunnitelmamalli, jossa hyödynnetään tämänpäiväistä teknologiaa onnistui vuodenn aluksi sopimaan myös alueurakoiden suunnitteluun ja laskentaankin huomattavan hyvin. Sitä ihmetellessä meni kevätkausi ja onnistumisen kutkutus tuntuu vieläkin vähän kiusaavan. Eli oikeasti olen todella tyytyväinen ajatukseni toimivuuteen siltä osin.
Kevään urakkatarjouskisojen suurin kiinnostava asia oli oranssin veljeskunnan menestys ja sen aiheuttama epämääräinen kuhina toimijakentässä.
Kesä oli rauhallisempaa. Kotiläksyjä ja muutama urakointiin liittyvä perusesitys kiinnostuneille. Taustatyönä Porterin teoriat ja niiden soveltaminen kilpailutilanteeseen. Esitykset ja niiden valmistelu avasivat itsenikin näkemään helppouden, millä uudella markkinoille tuleva voi ryhtyä infran hoitajaksi. Ainut kinkkisempi ratkaistava asia on oikeastaan pätevän työnjohdon rekrytoiminen.
Kesän mielenkiintoisin episodi liittyi Liikenneviraston tiedonkeruuhankkeeseen. Siihen osallistuin lievästi epäillen. Lopputuloksena oli järisyttävä havaita, että koneellisesti tuotettu data ja sen analysointi on hyvinkin vertailukelpoista tiemiehen silmien kanssa. Onnistuimme tuottamaan trendikuvaajan tien pintakunnon kehityksestä kunnossapitotyön yhtedessä syntyvästä datasta. Oma osuuteni oli toimia verrokkina tietokoneelle. Häpeäkseni lähes hävisin... Joo. Oikeasti autoin koodaria tekemään tietokantaan hakuja, joilla saatiin kuvaaja esittämään vastauksia. Siis tapani mukaan esitin kysymyksiä. Ne sitten toimivat hakukoneessa kuin seulana. Tätä projektia olisi kiva viedä vielä pidemmällekin ja yhdistellä eri lähteistä tulevaa dataa rohkeammin. Saattaisi löytyä helppo tapa ohjelmoida tienpitoa hieman pidemmälläkin tähtäimellä.
Syksyllä löytyi kollegan pohdinnan ja asioiden yhdistelyn tuloksena uusia ajatuksia kaluston ja muiden resurssien hankinnasta. Osin ehkä tämän vuoksi olen nyt ollut sekaantunut puolenkymmenen alueurakan suunnitteluun ja laskennan valmisteluun. Välillä jo ajattelin siirtyä kiinteistö- ja asumispalveluiden aihepiiriin vakituisemminkin, mutta ei tämä tienhoito tunnu vanhaa armahtavan.
Loppuvuoden yksityiskohtana näyttäytyi LSKT:n taipaleen päättymisestä tehty omistajapäätös. Lahden Seudun Kuntatekniikka Oy ajetaan alas vuoden 2016 aikana. Omistajakunnat kilpailuttavat kaikki hoitourakkansa vapailla markkinoilla.
Alkuvuosi 2016
Vuosi lähtee lähes entisellään. Aluksi niitä kevään kisoihin liittyviä suunnitelmia ja laskentoja etätoimistossa eli varmaankin Keskustorin Munkkikahvilassa istuksin ja naputtelen läppäriä.. Toki useampi kokouskin maakunnissa siihen pitänee sovittaa ettei vallan työltä tuntuisi.
Välissä pitää käydä katsastamassa ja kuuntelemassa Talvitiepäivät. (linkki) Siellä on aivan ylenmäärin kiinnostavia esityksiä. (toinen linkki) Päivät ovat Tampereella helmikuun puolivälin tienoilla. Esimerkiksi 17. päivän seminaariosuus kunnossapidon uusista toimintamalleista kiinnostaa kovasti samoin seuraavan päivän aamulla oleva turvallisuusosio sekä iltapäivällä oleva tulevaisuutta kohti olevan osion aihealue, jossa vertaillaan Pohjoismaiden talvihoitoa. Ja opiskelijatilaisuudessakin pitäisi ehtiä käymään. -stanin pöyräily ja kalustoesittely eivät niinkään sytytä.
Oletan, että päämurheeni keväällä on rekrytointiesitykset niihin urakoihin, joihin olen suunnittelemassa tekemistä. Enhän minä ketään palkaamassa ole, mutta esityksiä ja ehdotuksia sopivista tyypeistä varmasti teen. Hankaluus on siinä, että malli jolla kuvittelen urakat toteutettavaksi ei ole "aivan kuten ennenkin". Siksi rekryyttienkin pitää olla vähän virkeämpiä ja omaksumiskykyisempiä tyyppejä. Vastuutakaan ei saisi pelätä. - Ennakkoluulottomimmat voivat nykäistä hihasta Talvitiepäivillä, tai muutenkin.
Muutoin kevät mennee painollaan ja kesää kohti saatan joutua jotakin urakkaa sitten tarkastelemaan käynnistysvaiheessakin tai ainakin tekemään jotakin kirjallisia tarkennusesityksiä.
Kotiläksynä taustalla keväälle on hankintalain uudistumisen tuomat kuviot lähinnä kuntien kilpailutuksiin. Uskoisin virkeimpien kuntien heräävän ajattelemaan urakoitaan ja hoitojaan mikäli sotepaniikiltaan joutavat. Tulevaisuudessa näet voi olla, että tekniset tekemiset ovatkin kunnille suurinta itsenäistä jäljellejäänyttä toimintaa...
Ne skenaariot...
Edellisen kappaleen lopetus oli semmoinen aasinsilta, jota pitkin päästäänkin mieltäni jo muutaman vuoden kiusanneeseen aiheeseen. Ennakointiin ja tulevaisuuden uhkien ja ertyisesti mahdollisuuksien pohdintaan.
Aikaisemmassa postauksessani mainitsin Pirisen Jarkon opinnäytetyössään tekemästä ennakkoajattelusta, missä tilaajan näkökulmasta on mietitty toimia tilanteissa, joissa pääurakoitsija heittää pyyheen kehään ja vetäytyy syystä eli toisesta markkinoilta. Pahimmassa tapauksessa siis jopa kesken sopimuskauden tai -kausien. Olisi ollut hyvä kuulla se myös Talvitiepäivllä, mutta ei tällä kertaa ehtinyt sinne ohjelmaan.
Mutta jotakin sentään on urakoitsijakin pohtinut. Tai Jukka Anttila ainakin. Opinnäytetyössään (linkki) hänkin. Kannattaa lukea, vaikkakin sinisen veljeskunnan ulkopuolisille tuosta linkin takaa avautuvasta ei kovasti syvällistä tietoa löydy, koska suurin osa aineistosta on salaisella puolella. Juonesta pääsette kuitenkin kiinni ja jos uteliaisuutta riittää, niin kuikistakaa niitä lähdeviittausten teoksiakin. Siellä mainituista ainakin Elina Hiltusen "Matkaopas tulevaisuuteen" on ihan helppolukuinen aiheeseen viekoitteleva perusteos. (linkki) Tuossa linkin takana on vähän lisää futurologiaa. Seuraava lainaus siitä:
Osalla sisällönkehittäjistä takapuoli ei kestä ennakoimisessa tarvittavaa pitkäjänteistä käsitteellistä ajattelua. Ennakointia jopa vastustetaan eikä sitä nähdä ”oikeana työnä”.
Sanan "sisällönkehittäjistä" voi hyvin korvata vaikka toiminnankehittäjistä tai johtajista, jos oikein rohkeaksi heittäytyy.
Jukan työ on mielestäni uraauurtava. Osin siksi, että se on tehty suuryhtiön yksikkötason strategista suunnittelua avittamaan, mutta tietysti sen arvo on siinä, että se koskettaa kunnossapitoa. Ja tärkeimpänä: se tuo kunnossapidon perusperiaatteen osaksi operatiivista yksikköä ylemmällä tasolla tapahtuvaa liiketoiminnan tulevaisuudensuunnittelua. Perusperiaatehan on tietysti ennakointi ja valmistautuminen tulevaan. Skenaariomalleissa sitä lähestytään erilaisten vaihtoehtojen kautta. Yleensä kolmen tulevaisuuskuvan kautta. Kauhukuva, normitilanne ja kaikki nappiin, ovat yleismmin valitut tilannekuvat.
Jukan viesti kiteytyy aika lyhyeen, mutta arvokkaaseen totemukseen työnsä merkityksestä. Tällä skenaariotyyppisellä ennakoinnilla haetaan lisää asiakasarvoa, omistaja-arvoa ja ne näkökulmat pitää liittyä strategiseen suunnitteluun. -Siis vain kolme pointtia.
Vielä lisää opinnäytetöistä kiinnostuneille olisi samasta aihepiiristä tyrkyllä hieman aikaisemmin valmistunut Tuomas Paavilaisen tekemä "Tulevaisuudentutkimus ja skenaariontyöskentelyn anti strategiasuunnittelun näkökulmasta" (linkki) Se on hyvä täydentämään Jukan työtä.
Vuoden 2016 ensikevennys
Skenaarioikaa mielessänne omakohtaisena tilanne, jossa yhdistyy Pirisen ja Anttilan kauheimman vaihtoehdon tulevaisuus kunnossapidon tilannekuvana viiden vuoden päässä. Mitä pitäisi tehdä, että siitä selviäisi kuivin jaloin tai tuon tilanteen voisi välttää?
Skenaarioikaa mielessänne omakohtaisena tilanne, jossa onkin se optimistisin mahdollinen tilanne. Mitä sen mahdollistaminen vaatisi oikeana tekemisenä ja strategisena uskalluksena?
Välimallia ei tarvitse kummemmin miettiä. Sehän on jo tiedossa: kilpailu on kireää ellei paikoin jopa erittäin kireää...
Hyvää alkanutta, hoitajat !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti