Markkinaoikeutta ja vilunkipeliä

Tarjousvaiheen toiminta- ja laatusuunnitelmia viikolla tehdessäni lepuutin etusormiani kirjoituksenlomassa ja seikkailin pelkästään hiirellä klikkaillen netissä. Osuin Markkinaoikeuden sivuille ja löysin sieltä kiehtovan ja erikoisen jutun. (linkki) Asia koskee Juvan alueurakkaa 2015 - 2020.

Asian alustus on tuossa alla:

Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä myös hankintayksikkö) on ilmoittanut 6.11.2014 julkaistulla EU-hankintailmoituksella rajoitetulla menettelyllä toteutettavasta teiden hoitoa ja ylläpitoa koskevasta palveluhankinnasta ajalle 1.10.2015–1.10.2020.
Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 17.4.2015 tekemällään hankintapäätöksellä valinnut YIT-Rakennus Oy:n tarjouksen ja 5.6.2015 tekemällään hankintaoikaisupäätöksellä kumonnut mainitun hankintapäätöksen ja siirtynyt neuvottelumenettelyyn.
Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 3.7.2015 tekemällään hankintapäätöksellä valinnut Destia Oy:n tarjouksen.

 Jaa, että häh?

Näitä kilpailutuksia aina satunnaisesti ratkotaan Markkinaoikeudessakin, joten sinällään tässä ei ole mitään mullistavaa. Yleensä niissä on tilaajan kunta ja joskus, kuten tässä, myös valtio.

Tämän keikan ratkaisu on ihan selvä, kun lukee tuon MAOn tarinan. Sen mukaan tilaaja on menetellyt oikein siirtyessään neuvottelumenettelyyn ja antanut siten tarjoajille mahdollisuuden tarkentaa tarjoustaan epäselviltä ja puutteellisilta osin. Siis perusjuttu...

Tämän jutun varsinainen asia on mielestäni aivan alkupäässä. Mietin:  Miksi tämä on tuolla oikeudessa? Kaikki osapuolet ovat alan ammattilaisia ja toimineet jo vuosia alueurakoiden kimpussa. Tarjouskohteessakaan ei ole ollut kovinkaan paljon erikoisuuksia. Vain jotain pienehköjä pilottilisäyksiä perusmallin ohessa. Pyyntöpapreiden epämääräisyyksistäkin on mahdollisuus tarjousaikana kysyä lisäselvityksiä tilaajalta.

Silti tarjoukset olivat tarjouspyynnön vastaisia. "... kaikki annetut tarjoukset olivat olleet osittain tarjouspyynnön vastaisia, ...."

Tarjouspyynnössä on kerrottu minkälaisesta savotasta on kyse ja mitä vaatimuksia sen tekijältä edellytetään. Tarjoaja lukee vaatimukset ja vastaa niihin. Ellei ymmärrä mitä tarkoitetaan, pitää kysyä tilaajalta tarkennusta. Ellei sitten halua tehdä tarjoustaan vaatimusten täyttävästi, jättää tarjoamatta, jolloin säästää omaakin aikaansa.

Turha kikkailu ei ole tarjousvaiheessa ollenkaan hyväksi. Tässäkin 13 miljoonan keikka meni harjoitellessa. Ammattilaisilta. Enkä usko ollenkaan, että kyse olisi ollut pelkistä yhdys sana virheistä.

Niitä omia virityksiä kannattaa tuoda sitten sopimuskatselmuksessa ja urakan aikana esille. Jos ne ovat perusteltuja, niin tilaaja kyllä joustaa. Toki silloinkaan ei kannata esittää kovin törkeitä tilaajaan silmäänviilauksia.

Miten viilata tilaajaa linsiin urakan aikana?

Minulta on muutamaan kertaan kysytty ns. temppukokoelmaa. Vähän aikaisemmin kirjoittamieni myyttien tapaan. (linkki) Mutta aiheina olisi urakassa tehtävät konkelot, joilla tilaajaa vedätetään. Tavoitteena tietysti kannattavuus ja/tai tekemisen välttäminen.

En kirjoita.

Minusta alueurakka on palvelusopimus, joka on tarkoitettu pidettäväksi. Mikäli tilaajaa on jatkuvasti tarkoitus kastella silmiin, niin tekemisessä ei ole oikea henki. Lisäksi se tulee kalliimmaksi kuin sopimuksenmukaisuus. Tilaaja ei ole tyhmä, niin urakoitsijankan ei pidä olla typerys.

Toki voisin ilkeyttäni tehdä konsulttityönä tällaisen temppulistan tilaajan käyttöön, mutta minusta sekin olisi huomion siirtämistä ja sitomista hieman väärään asiaan. Kyllä urakoissa pitää olla luottamusta. Molemmin puolin ja tarkoituksella.