Muutos konkretisoituu, kokemuksia tältä viikolta

Olen ollut tällä viikolla kahdessa tilaisuudessa. Molemmat mielestäni kertovat, että toimintaympäristössä muhiva murros puskee nyt vähitellen kohti arkitekemistä.

Keskiviikkona olin Kaakkois-Suomessa, missä pohdimme urakoitsijan kanssa muutoksen suuntaa ja mahdollisuuksia vastata tulevaan, kiristyvään, kilpailuun. Siis ennakoivasti jo nyt, kun heillä on vielä kohtalaisen hyvä tilanne. Ylin johto on siellä onnellisessa asemassa, että ovat puheväleissä asiakkaidensa kanssa, joten asiaksasuhdetta ei tarvitse korjata. Niin, ja johdolla on varma tavoite parantaa tehokkuutta ja tuottavuuttaan tekemällä asioita oikein. Eikä pelkästään säästämällä.

Torstaina olin mukana kuuntelemassa Liikennevirastossa Uudet tiedontuotantomenetelmät -hankkeen tuotoksien esittelyä. Mielenkiintoista oli sielläkin se, runsaan osanottajamäärän lisäksi, että virasto on hyvin pitkällä ja melkoisella varmuudella ottanut väylien hoitoalan kehityksestä suunnannäyttäjän roolin. Tietävät mihin ovat menossa. Ja kertoivat sen kuuntelijoille.

Jälkimmäisen tilaisuuden perusteella tulee varmasti tapahtumaan seuraavaa: yksittäisten palveluntuottajien lobbaus oman bisneksensä säilymisen puolesta alkaa ja vahvistuu. Itselleni nimittäin tuli "lievä vaikutelma" ettei monikaan hahmottanut kokonaisuutta ja sitä, että jatkossa hoitoalaakin tarkastellaan ja siihen suhtaudutaan yhtenäisempänä käsitekuvana. Tilaajan näkökulmasta. Tällöin palvelutuottajat sovittavat osaamistaan ja tarjontaansa kysyntään ja markkinaan. Ne jotka eivät huomaa muuttaa ikiaikaista toimintamalliaan jäävät ryömintäkaistalle ja siitä vähitellen poistuvalla rampille.

Tlaisuudessa muuten tarttui korvaan kommentti tarkkuustasoista ja käyttökelpoisuudesta. Vastauksesa muistaakseni tuli jokseenkin selvästi esille ettei maailman parhaasta ratkaisusta makseta mikäli toinen tapa täyttää tarpeen ja on edullisempi.