Pari irtohavaintoa Talvitiepäiviltä

Lapion vähän Talvitiepäivien (linkki Tieyhdistyksen sivuille) liukkaudentorjuntaa, kevätpölyjä ja yhteistyöasiaa kasaan. Näin aiheeseen sopivasti tällä digilapiollani.

Kävin kuuntelemassa ja havainnoimassa eilen ja toissapäivänä Talvitiepäivillä. Nyt päivät ovat takanapäin ja minäkin saan viedä pikkutakkini vintille, ajaa partani ja alkaa taas näyttämään normaalilta.

Parranajo liittyy huomiooni useista valokuvaajista, joista jotkin onnistuivat kuvaamaan huomaattani tilannetta. Vaihtamalla naamaani tästä ei aiheudu jatkossa mitään vahinkoa... Ne fanilaumat, tiedättehän.

Postaan päivien antai jatkossa tarkemmin, mutta en malta olla näpyttelemättä päällimmäisiä huomioitani. Muistaakseni olin kuulevinani, että esitelmäaineistosta tulee ainakin diat Tieyhdistyksen sivuille luettavaksi ja nähtäväksi myöhemmin.

Aiheista päivillä

Suunta ylös ja alas

Harmittavasti seminaariaiheet olivat kaikki niin kiinnostavia ja hyviä etten ehtinyt opiskelijaseminaarinkaan ollenkaan. Samoin hallikierrokset jäivät melko vähäisiksi, vaikka sielläkin oli muutama varsin mielenkiintoinen osasto.

Yleisteemanahan on perinteisesti talvihoito. Kalustoesittelyt ja muu näyttelytoiminta näyttää hieman supistuneen. Sama suunta on ollut jo muutalla aikaisemmalla kerrallakin nähtävissä. Vastaavasti tuntuu seminaaripuoli kiinnostavan entiseen tapaan.

Liekö tässäkin hypetetty eli paljon porua aihettava digitalisaatio aiheuttanut ym. ilmiöt? Siis siten, että kalustosta kiinnostuneet löytävät haluamansa esittelyn ja ominaisuudet helpommin ja vähemmällä vaivalla netistä. Toimittajien ja valmistajien verkkoesittelyt ovat hyviä. On videota, työnöytöskuvauksia ja muita mallinnuksia. Ei ole syytä enää päästä "potkimaan renkaita."

Toinen syy hallin yleisömäärän on luonnollisesti sää. Kävijätjän ovat paljolti alan töissä olevia, joten aiva varmasti eivät kaikilla keleillä uskalla lähteä pitkäksi aikaa vastuualueiltaan. Tätä osallistumismahdollisuutta tosin on yritetty osin torpata kaksipäiväisyydellä ja pitämällä paikkana melkokeskeisesti sijaitsevaa tilaa.

Digitaalisuus, sen uhat ja mahdollisuudet olivat sitten syynä seminaariesitysten suosioon. Halutaan osin olla esillä kertomassa omia saavutuksia ja aikomuksia kehittyvällä kentällä, osin olla kuuntelemassa mitä uutta on tulossa ja mitä linjauksia sen suhteen on tehty tai tulossa.

Edellämainituista syistä digitalisaatio esintyi Talvitiepäivien tunnelmasa ikäänkuin kahdessa roolissa. Hyvänä ja pahana.

Seminaariesitykset 17.2. keskiviikko

Avauspuheenvuoro raamitti kokonaistilannetta ja Liikenneviraston tahtotilaa. Puhuttiin rahasta, miljoonista ja sadoista miljoonista. Rahoituksesta ja rahan mahdista laaduntuottoon oli aivan loistava esitys Itävallan päätieverkon hoidosta ja sen mallista.

Lumitilanteen hallinnasta oli usea puheenvuoro ja mieleeni jäi syrjäkylien Pekka Isoniemen esitys sulatusmenetelmistä. Siksi kävin kuikistamassa yhtä niistä tarkemmin esittelyhallissakin. Se oli katsomisen arvoinen hyvinkin. Taloudellin vertailu vaatii vielä tarkempia selvityksiä, mutta ratkasiu kiinnostaa useita toimijoita. Miljoonista on tässäkin kysy. 300 000 satasen kuormaa yhdestä kylästä on jo vaivanarvoinen pohdittava.

Haavasojan Taisto haastoi ajattelemaan kitkaan ja suolaa. Pari garmmaa neliölle riittää. Perustelut olivat hyvät. Kokeilua ja rohkeutta siihen, niin nähdään kentälläkin.

Oulun suolasipsit eli kevyesti suolattujen puulastujen käyttö kevareiden liukkaudentorjunnassa voi olla sovellettuna yksi talvipöyräilyä edesauttava menetelmä. Liittyi läheisesti osakokonaisuuteen: Miten mummo kulkee hangessa? Eli kevyenliikentten väylien talvikunnossapidon kehittyminen, kehittäminen ja tulevaisuuden tarpeet.

Uusissa toimintamalleissa korostui digitalisaatio. Mutta ei enää yksittäisenä sanana vaan laajemmin ja käytäntöön ja sen tarpeista lähtevinä soveltamismahdollisuuksina eri tehtävissä. Tiedon, datan ja erilaisten esittämis- ja jakelumallien hyödyntäminen tulee tulevaisuudessa ja huomattavan paljon jo nytkin, naytttelemään isoa osaa suurien massatietojen käytössä. Haetaan visualisuuutta eli kuvallista esittämistapaa, hyötykäyttöä ja täsmallisempien ratkaisuvaatimusten täyttämistä.

Harvinaisen vähän puhuttiin varsinaisista laitteista ja välineistä vaan keskityttiin niiden mahdollistamien palveluiden ja mahdollisuuksien esittämiseen. Ja toieveisiin, mitä haluttaisiin jatkossa. Mielestäni tämä osoittaa, että tieväki on jo pääsemässä laiteleikkiin keskittyvästä hypestä yli ja ollaan lähestymässä konkreettista hyötykäytttöä.

Aivan uudenlaista tietoa itselleni tuli pöyräilyesitelmissä. Norjassa on ajatuksia herättävää pohdintaa kevyenliikenteen kitka-arvoista. Miten mitataan, mitä arvoja pitäisi olla laadukkaalla väylällä? Näkökulma on pöyräilijä, eikä esimerkiksi suomalainen tapa mitata kevareiden kitka kantapäällä tai ajoratojen kitkanmittauslaitteistolla annakaan tarpeellista tietoa. Pitääkö jatkossa urakan työnjohdon osata ajaa pöyrällä?

Suomessa pöyräilyaktivismi on kovassa nousussa, myös talviliikenteessä ja sen eteen tehdään eri osapuolin välillä hyvinkin kattavaa ja avointa yhteistyötä. Jopa reittien laatuarvioinnissa kuunnellaan vahvasti käyttäjiä. Tämä on siis enemmänkin pyöräytetty kuin jalkautettu asia.

Muutakin yhteistoimintaa ja välineitä vuoropuheluun on vireillä. Konetietoa Lassotaan traktorista urakoitsijan käyttöön tilaajan näkymäksi tienkäyttäjälle saakka.

Rohkeaa tiedottamista ja olemassaolevien sovellusten hyödyntämistä esitteli Latvian Liikenteentiedotusyksikön esittelijä. Sosiaalisen median käyttö on hänen mukaansa arkipäiväistä, nopeaa ja kattavaa.

Lentokoneita sotketaan ennen lentoonlähtöä erivärisillä tököteillä talvioloissa kriittisten pintojen jäätymisen estämiseksi muutamalla tuhannella eurolla per kerta. Tämä on välttämätöntä "vain" turvallisen lentoonlähdön mahdollistamiseksi. Lentohommassa muistaakseni tuo lähtö on matkan vaarallisin vaihe.

Tiemiesmaailmaan olisi luullut kuuluvan kantrimusiikki. Mutta paremmin kyllä toimi kuulemamme bluesahtava soundi.

Päivän palkinnot meni Etelä-Kainuun ELYlle ! ja Tampereelle. Eli aluevastaava Asko Pöyhönen palkittiin kunnossapidon eteen tekemänsä työn vuoksi ja Pihahuolto Haapaniemi Oy sai pitkästä ja kehittyvästä urakointityöstä ansionsa mukaan.

Ensimmäisen päivän päätti jo etukäteen turhaksi mainitsemani Kazakstanin talvipöyräily. Hah. Näin sitä jouduin vetämään ennakkoasenteeni alas viemäriin. Olikin ajatuksia avartavaa. Miten suunnittelet talvihoitoa lähes sata metriä leveille baanoille, kun on reilut parikymmentä pakkasta ja kympin tuuli? Sitten sinne pöyräliikenne sekaan, kun et saa kääntyä kuin kuoleman uhalla kaistojen yli vasemmalle? Muutaman kilometrin matka autolla illan pr-kierroksella voi kestää kuusikin tuntia eli sovi sinne sitten tuiskulumia kolaamaan iltaruuhkaan... Uusi kaupunki, vahvasti kasvava ja täysin autoilun varaan suunniteltu. Ja kätevin kulkuväline olisi polkupyörä.

Seminaariesitykset 18.2. torstai

Sitä digiä ja älyliikennettä. Auto tai siinä kuskin mukana oleva kännykkä varoittaa peräänajon vaaratilanteista. Ennakkoon. Esitys oli yllättävästi Ilmateiteenlaitoksen. Tällainen toimialoja ylittävä pohdinta ja soveltaminen on varmasti yksi menetymisen edellytys muillakin. Esityksessä yhdistettiin kännyköitä, liikennetietoa, havaintotekniikkaa ja nopeustiedon niputtamista tiesääasemien kitkaolosuhdetietoon.

Merikapteeni puhui kunnossapidon turvallisuudesta vaatimus- ja tekijänäkökulmista. Toimialojen ristipölytystä? Melkein, kuitenkin ammattilainen päällystealalta ja Liikenneviraston leivissä. Selkeä näkemys ja oikeaa asiaa. Tavoitteena on päästä töistä hengissä kotiin. Siispä varo, varoita ja näy äläkä riko lakia.

Lumi eli veden talvinen(??) olomuoto on eilisen esityksien mukaan runsaana ongelma. Sitten sen puute keväällä on toinen probleema. Katupöly, siihen liittyy paljon töitä, tutkimusta ja terveyshaittoja. Millä keinoin ja millä hinnalla asia korjaantuu? Keinoja kaivataan.

Kunnossapitoon liittyvä turvallisuus ja muu liikennekäyttäytymienn ovat osallisena yllättäen myös osaan porolihamarkkinoiden tuotevajaukseen. Yli satuhatta kiloa poronlihaa jää pois markkinoilta, kun liikenne ruhjoo ruhot tiellä. Eli reilut 3000 poroa vuosittain jää uhriksi liikenteessä. Montaa on kokeiltu Petteri Punakuonon pelastukseksi. On tehty Viljo Valkosarvia hohtomaaleilla ja maustettu pilalle tiesuolaa, heijastinpannoitettu eläimiä ja jopa laitettu siirrettäviä paliskuntien kuljettamia porovaaramerkkejä tienvarsille turistien varastettavaksi. Silti poroja kuolee enenmmän ja enemmän.

Porovaara asia on tärkeä paristakin syystä. Toinen on alue, jota se koskee. Yli kolmasosa Suomesta on porovaara-aluetta. Toinen on tietysti elinkeinoon liittyvä. Kyse on poronhoidon elennosta. Vaikka vakuutus osittain korvaa poron arvon, se ei korvaa työmäärää. Laskentaa onnettomuuksisat, raportointia, jälkien siivoamista ym. riesaa. Tässäkin on kehitys ehkä auttamassa. Keskenään toisiaan varoittava sovellus autoilijalle. Vajaa kilometrin säde havaittujen porojen ympärille ja tieto välittyy autosta toiseen ja vielä kenties väläyttää varoitusvaloa liikennemerkin varressakin. Ikäänkuin Internet of Reindeer olisi tekeillä.

Liikenneviraston liikennekeskusten rooliin kuuluu jotakin muuta kuin virastojen välistä jäykkyyttä. He ovat vahvasti verkottoituneita ja tekevät yhteistyötä liikenne- ja alueuturvallisuuden eteen. Iso osa on tienkäyttäjälle näkymätöntä varmistamista, enneakointia ja osapuolten välistä sisäistä viestintää. Näkyvimmät ovat sitten julkinen tiedottamien, kelivaroitukset, liikennehäiriötiedotteet ja mediassakin suuresti kuuluva, esimerkiksi nyt hiihtolomakauden aikaina, erikoispyhien liikenteen etenemisen ja sujumisen tiedottaminen. Tavoitteena turvallinen ja sujuva liikenne.

Palkintoja jaettiin kehityksestä ja turvallisuudesta, normaalin työnäytöksiin liittyvän tavan mukaan. AM ja YIT pokkasivat, kun saivat kuvauksia varten kaistansa valittua. Keskeltä. Oli sopivan hapuilevaa kuvaukseen asettuminen ettei uskoisi kyseessä olevan tiealan ammattilaisia ollenkaan. Ilmeisesti hämmentyivät huomiosta.

Ja sokerina pohjalla sitten asiaa. pohjoismaiden eroja ja yhtenäisyyksiä sekä osin selittäviä seikkoja niihin liittyen. Talvihoidosta, suolauksesta, määristä, rahoista, hallinnosta, urakoista ja urakoinnista. Meillä on opittavaa tutkimuksesta ja kehittämisestä muilta pohjoismailta, mutta he voisivat oppia paljonkin kyvystämme tehdä hyvää laatua halvalla. Suomessa on näet erittäin kustannustehokasta toimintaa ja kevyt organisaatio verrattuna naapureihin. Mieleeni tuli, että meillä on urakoinnissa isoilla toimijoilla raskaampi hallinto kuin viranomaistaholla.

Esillenostona

WSP esitelmöi Kohti tulevaa -otsikon alla tutkimus- ja tietotarpeista Pohjoismaissa. Aivan käytäntöön liittyviä aiheita ja vahvasti päivittäiseen tarpeeseen tulevia ehdotuksia kootusti ja jäsennellysti. Tiedon jakaminen, hyödyntäminen, yhteistyö ja osin tietysti raha liitty vahvasti tulevaisuuteen. Priorisointia, päätöksiä etenemiseksi. Rahaa tuhlataan päällekäisyyksiin jatkossa toivottavasti vähemmän ja kustannuksia aletaan nähdä investointeina.

Varsinainen pääätösesitys ennen loppusanoja liittyi satatonnareihin. Ei maidontuotantoon ja navettaan vaan jättirekkoihin. Miten ne ovat saaneet lupia, miten varmistetaan turvallisuus niiden kuljettajilla, muille liikenteessä oleville ja miten huomioidaan tierakenteita ja vaikkapa lepo-/kuljetussykliä. Trafin esityksessä oli lähestymiskulmana käytäntö ja arki eikä niinkään pykälät. Tuli norminpurku hyvin käytännöllisesti esille. Mahdollistetaan ja mietitään miten hoidetaan eikä heti kielletä.

Ja lopuksi toivotettiin turvallista kotimatkaa. Toki yhteenvetävän puheenvuoron päätteeksi.

Kannatti olla mukana. Paljon on menossa, tulossa ja tutkimuksissa lisää aihioita. Valtiotaho ei ole ollenkaan esteenä. Vain käytäntöön ja kokeiluihin lisää rohkeutta, niin minunkaan ei tarvitse kauaa höpötää, että kunnossapitoon ei ole tullut mitään uutta sitten kännykän ja tappiterän.

Kevennykseksi Talvitiepäiviltä

Toisen päivän aamu oli hupaisa. Näyttelyhallissa.

Olimme omalla standillämme kahdeksan jälkeen vähän briiffautumassa. Havainnoimme, että kovasti muita esittelijöitä ei ollut. Toki sali aukeni vasta varsinaisesti yhdeksältä. Hallissa kierteli useita ulkomaalaisia ryhmiä. Esittelypisteeltä toiselle, esitteitä keräten ja kovasti valo- ja videokuvaten. Keskittyivät useasti eri laitteiden yksityioskohtiin kumarrellen ja osoitellen.

Oli sangen järkevää, koska tyhjässä hallissa sai hyvin kuvattua ja oli rauhallista. Ei olleet tungettelevat esittelijät ja myyntihemmotkaan häiriöksi... Mutta olisiko jonkun pitänyt?

Venäläiset olivat suurin tunnistettavissa oleva kansallisuus ja sitten kiinalaisia, heitäkin useita. He siis olivat töissä ja hakemassa tietoa. Suomalaiset ilmeisesti olivat vielä valmistautumassa yhdeksältä avautuvaan esittelyyn. Tai sitten olivat edellispäivä jo antaneet luvan vierailla osastoillaan rauhallisempana ajankohtana.

Me sitten vain jaoimme esitteitä.