Maalaisuus, KRH, sanaristikot, Mikrobitti, karate, kunnossapito, GO ja palapelit

VAROITUS: Tämä postaus on pitkä ja sisältää vain omaa henkilökohtaista pohdintaani, sisäistä filosofiaa. Mikäli olet lukemassa tätä saadaksesi vinkkejä kevään 2016 urakkalaskentoihin, niin lue jotakin muuta. Kiitos.

Miten tämä teksti liittyy kunnossapitoon?

Alueurakoiden tiimoilla on nyt menossa ns. kevään kiimaviikot. Alan toimijat ja sidosryhmät pyrkivät saamaan oman tarjousesityksensä voittajaksi turvatakseen monivuotisia töitä tai toimitusten kautta liikevaihtoa itselleen.

Itsekin olen mukana suunnittelemassa ja sparraamassa laskentaa ja toimintasuunnitelmia. Väliin menee tiukkaan vääntöön ja perusteluun, väliin näkemykset ovat päämiehen kanssa kerralla samat. Muutamaan kertaan minulta on kuukausien aikana kysytty, että miksi ajattelen niin oudosti ja miten ihmeessä näen erilaisten asioiden välillä yhteyksiä, joita toiset eivät näe tai ainakaan eivät nosta esille.

Kysymys on noussut viime aikoina niin usein esille, että se antoi aiheen pohtia sitä, tai siis itseäni, tarkemmin. Opiksi, selitykseksi tai huviksi toisille yritän avata ajatteluni "epätavanomaisuuden" taustoja. Postauksen otsikossa on tiivistys.

• Maalaisuus 
• KRH 
• sanaristikot 
• Mikrobitti
• karate 
• kunnossapito 
• GO 
• palapelit

Listan bulletteja avattuna

Olen syntyisin pienestä Parkanon pohjoispuolisesta maalaiskylästä, paras kaverini oli erittäin kokeiluhenkinen pikkuserkku ja rakentelimme kaikenlaisia elektroniikka- ja sähkövirityksiä (nykysin hän on DI ja suunnittelee tietojärjestelmiä). Armeijan kävin kranaatiheitinjoukoissa, missä erikoistuin taisteluvälineisiin ja niiden vaikutuksiin. Yleisharrastuksena minulla on sanaristikot, koska pidän ristikkäisten asioiden yllättävistä kytköksistä toisiinsa. Tekun kävin Vaasassa ja soluasunnon kämppikset olivat datanomiopiskelijoita, joilta opin tietokanta-ajattelua ja yleiskuvaa ohjelmoinnin maailmasta ja samalta ajalta jäi tavaksi seurata elektroniikan ja tietotekniikan kehitystä tarkemmin kuin lapsuudessani oli mahdolista; siksi Mikrobitti-lehtijo vuodesta 1988...

Yhdyskuntatekniikan valitsin opiskelualakseni, koska se aikoinaan tarjosi oppiaineineen monipuolisimman kentän valita työpaikkansa ja olin sukurasitteena jo jonkin verran saanut alaankin tartuntaa isän, sedän ja kahden enon kautta. Setä poikineen pelasi shakkia, mutta en koskaan oppinut sääntöjä, siksi pelaan Go:ta, sen säännöt ovat vähäiset, mutta pelitilanne laudalla on äärettömän monimutkaisena kiehtovaa. Ja palapelit kiinnostavat niiden kärsivällisyyttä vaativa näpräämisen vuoksi.

Kaksi ylitse muiden

Pohjimmaisena edellisten lisäksi on pari perusasiaa. Ensimmäinen ja tärkein on osaamiseen liittyvä. Lukutaito. Sitä arvostan todella paljon ja se on antanut mahdollisuuden "lainata" muiden ihmisten ja organisaatioiden kokemuksia, joita ei muuten yhdessä elämässä mitenkään yksi ihminen ehtisi.

Toisena hyvänä puolena itsessäni pidän perusominaisuutta, joka joskus aiheuttaa kiusaantuneissuutta minut tuntevien keskuudessa. Minä näet olen äärettömän utelias. Innostun kyselemään ihmisiltä tungettelevuuteen saakka. Kollegatkin joskus hermostuvat ja olen huomannut jopa suuttumustakin. Tarkoitukseni ei kyllä ollenkaan ole tuoda esille arvottamista tai besservismiä, vaan olen pelkästään utelias ja haluan oppia lisää ja ymmärtää asioita, perusteita sekä asioiden riippuvaisuuksia. Siksi kuulustelen, saadakseni lisää näkökulmia.

Tämmöinen minusta tuli siksi, että...

Uteliaan luonteen, lukutaidon ja elinkaareni kokemusten kautta minusta on tullut tyyppi, joka yhdistelee asioita melkoisen villisti ja vapaasti niiden erilaisten kytkösten avulla. Olen moneen "putkinäköiseen" verrattuna kovastikin hajataittoinen.

Esimerkiksi armeijakokemusksesta on selkeä yhteneväisyys kunnossapitoon, koska kranaatinheitinporukassa tehtiin kaikki itsenäisesti kokonaisuutena: tuliasematoiminta, lähisuojaus, tulenjohto, ammushuolto ja viestintä. Kunnossapidossa on kyse samasta asiasta: tienhoito, pienrakentaminen, päivystys, ohjaus, suunnittelu ja vastuu resursseista. Ja maaston, säätilan sekä olosuhteiden huomoiminen ovat olennaisesti yhteisiä molemmille.

Palapeleistä olen oppinut yksittäisen osan merkityksen kokonaisuuteen. Siinä oikean pala sopii vain yhteen paikkaan. Go-peli taas opettaa, että yhdellä palasella, kivellä, ei olekaan paljon merkitystä, vaan sen merkitys riippuu paikasta pelislaudalla ja suhteesta muihin kiviin. Samalla peli on opettanut hahmottamaan laudalla olevien eri osa-alueiden erivaiheisen tilannekehityksen havainnointia siihen liittyvine joustavien painopisteiden muutosten kanssa. Ja yllättäen kunnoissapidossa on samoja elementtejä. On pakkopisteitä kokonaiskuvassa eli prosesseja ja vaatimuksia, mutta myös paljon liikkuvia tilanteita, jotka ovat yhtäaikaa vaikuttamassa tapahtumiin vieläpä eri rytmillä.

Tekuaika ja lapsuus antoivat potkua ymmärtää sähkö-/tietotekniikan perusteita ja ohjelmistojuttuja siinä määrin etteivät ne pelota, päinvastoin ovat enemmänkin kiinnostavia mahdollisuuksien sammioita. Samoihin aikoihin opiskellessani ja vielä myöhemminkin harjoittelin muutaman vuoden karatea, joka sekin on kytköksissä kunnossapitomaailmaan. Siinä lähtökohdillaan ollaan valmiudessa torjumaan väkivaltaista henkilöön käyvää hyökkäystä kaiken aikaa ja eri suunnista. Lisäksi hyökkääjä voi olla vasenkätinenkin. Siis varautumista vakaviin poikkeamiin ympäristössä ja vaihtoehtoiseen vastaamiseen lyhyellä varoajalla, mikä onkin mielestäni kunnossapidon yksi tärkeimmistä elementeistä.

Toisinpäin ajatellen kunnossapito antaa hyviä ajattelumalleja ja valmiuksia huomattavan paljon noihin muihinkin, kun ajattelee ja suhtautuu koko hommaan käänteisesti.

Tuolla selityksellä perustelen joustavaa, asioihin keskittyvää yksityiskohtaiseen pohdintaan kykenevää kokonaisuuksia hahmottavaan ajatteluni maailmaa.

Mitä en tee

Koska en ole mikään varsinainen ihmemies, niin jostakin on pitänyt tasapainon vuoksi tinkiä. Tein jo kauan sitten muutamia päätöksiä, jotka omalta osaltaan mahdollistavat keskittymiseni asioihin, jotka koen kiinnostaviksi ja tärkeiksi. Esimerkkeinä näistä valinnoista ja sivuunheittämistäni asioista ovat televisio, ravintolaelämä, urheilu, kulttuuri, muoti ja matkailu. Ne eivät ole todellakaan mitään vahvuusalueitani enkä juurikaan uhraa niille huomiotani ollenkaan. Tosin vanhemmiten tuon kulttuurin osalta olen antanut vähän myöten, taide ja teatteri vähän iskevät säröä periaatteeseen.

Loppulauseiksi

Ellen keskity esilläolevaan asiaan tietoisesti, niin eksyminen jonnekin sivupoluille on erittäin todennäköistä, kuin myös johtopäätösteni lievä epätäsmällisyys, koska yleensä on helposti vaihtoehtoisiakin ratkaisuja.

Tierekisteriosoitteisto muuttuu

Alueurakoiden taustalla ja läheisesti siihen liittyvät muutokset jatkuvat. Tulevien päästörajoitusten voimaantulon lisäksi toinen, kuin huomaamatta tuleva muutos on tulossa tierekisteriosoitteistoon.

Molemmista saisi pitää enemmän meteliä. Aikatauluista ja siirtymävaiheesta, koska ne vaikuttavat huomattavasti toimijakentän tekemiseen ja valmistautumiseen.

Tierekisteriosoitteiston muutos

Olen jo niin vanha, että muistan vieläpaperiversiotkin tierekisteriosoitteiston työmaakäytössä. Jo silloin piti tarkasti katsoa minkävuotinen "raamattu" oli toimistolla. Jakopisteet ja tieosien pituudet elivät takavuosina nykyistä tiheämmin kun tiestöä rakennettiin ja joitakin osia jäi silloinkin kuntien hallintaan.

Nyt tuleva muutos on periaatteessa samaa asiaa. Mutta sen vaikutus onkin mielenkiintoisempi, koska nyt alueurakointi on suurimmalta osalta paikkatietoon perustuvaa. Urakassa on reaaliaikaan pohjautuvaa seurantaa, inventointeja paljon enemmän ym. Ne kaikki sidotaan pääsääntöisesti tieosoitteeseen.

Pohdimme pienessä piirissä enemmän tätä osoitteistoasiaa ja esille nousi muutama huomio ja kysymys.

• Kuka tekee historiatiedon konvertoinnin uuden osoitteiston mukaiseksi kesken urakkakauden?
• Työmaiden valinta Digiroadin ja MML:n pohjakartan välillä?
• Rajapintojen avoimuus
• Historiatiedon tallennusajankohta
• Miten pitkä muutoshäiriö aiheutuu reaaliaikaisuuteen?
• Miten pitkä häiriöaika sallitaan urakoiden inventointitiedon syötössä?
• Käräjänkestävyys eli selitysformaatti pykäläniiloille, kun korvauskäräjillä onkin asiakirjoissa ristiriita, jossa samalla fyysisellä paikalla onkin eri aikana eri tieosoite?

Osa ylläolevista vaatii vähän tarkempaa pohdintaa ja saatta joihinkin sisältyä jotakin tekemistäkin. Porukkammekin yritti etsimällä etsiä varsinasia isoja stoppeja tai pieleenmenoja, mutta johtoppätökseksi saimme ettei porukallemme mitään fataalia ole tulossa, kunhan tuo historiahetken tallennusajankohta on ajoissa tiedossa. Toki tieto pitää olla sitten urakoissakin selkeästi kerrottu kaikille.

Taitekohdassa saattaa nimittäin käydä silleen hauskasti, että entisellä osoitteella sokeasti tehty homma tehdäänkin vain putkea/näyttöä tuijottaen aivan väärään paikkaaa. Ikäänkuin tulista sapuskaa tuupattasiin puolisen metriä suuta alempana olevaan reikään.

Oliko ennen helpompaa?

Oli ja ei.

Ennen muutoksista kiersi virkakirjeitä ja laatikkokaupalla kansioita. Oma osastonsa pääkonttorilla kirjasi muutoksia listoihin ja tietokantoihin. Hidasta ja kankeaa. Työmaalla piti vain katsoa, että käytössä on uusimmat painokset ja mestarilla riittävällä tarkkuudella kalibroitu matkamittari. Ja varsinaisesti osoitteistoon liittyvä byrokratia kosketti pientä osaa hoitoaluehenkilökuntaa.

Nyt tämä tehdään tietoteknisesti taustalla lähes automaattisesti, mutta se koskettaakin kaikkia kunnossapitoprosessissa olevia ja kahdensuuntainen tiedonkulku on datamäärältään erittäin paljon suurempaa.

Tulevaisuudessa, kun valtiohallinto pääsee eroon päällekkäisistä jarjestelmistä, kaikki tällaiset raportointia ja seurantaa koskevat asiat helpottuvat ja automatisoituvat, digitalisoituvat. Muutosvaihe vain saattaa takuta lyhytaikaisesti.

Viikonlopuksi keventävää pohdintaa

Pieniä ovat ylläolevat murheet Maaseutuviraston murheisiin. Mutta siellä onkin menossa sähköistäminen eikä digitalisointi. Sähköistyksessä tietokenttien muutoksien dynaamiset vaikutukset eivät olekaan sujuvia. 

Tätä maatalouden digitystäkin seuranneena olen pohtinut, että taitavat hakea täydelliseen automatisoidun tuloksen tuottavaa järjestelmää jossa tilanumeron ja tilinumeron syöttämällä tietokone tekee kaiken. Se vain ei pikkurahalla perusteita pohtimatta onnistu, kun kyseessä on muuttuvilla tietuilla pelattava tietokantojen matriisilaskenta.

Muuan tuntemani tietokantakoodarivelho selitti minulle, että ensin mietitään rakenne, joka sopii tarkoituksen periaatteisiin, sitten pohditaan tietuetaulukoiden liittymiset ja viittaustarpeet toisiinsa mähden. Lopuksi riskit ja mahdolliset käyttäjätumpeloinnit ja tietokenttien muutostarpeet/muutosten vaikutukset. Ennen koodaamisen aloittamista. Muuten sen saa aloittaa joka viikolla uudelleen. Tuo ohje tietysti pätee vain omalla rahalla tehtäessä...

Tilastojen (linkki uutiseen, jossa tilasto) mukaanhan nyt ollaan virhetasossa 0,3-0,4%. Siis noin kolmen promillen kenossa mennään. Euroopan keskiarvo on karkeasti nelinkertainen. Voisiko ajatella, että käytettävyyttä nostettaisiin hyväksymällä virhetaso vaikkapa siihen puoliväliin eli alle prosentin rajoille? Muistaakseni on jokin uskomus, että viimeisten kymmenysten tavoittelu pilkuntakaisissa luvuissa kohti täydellisyyttä on kallista ja se ohjaa tavoitetta perusperiaatteesta sivuun.

Nytkin on 250 miljoonaa jumissa, kun yritetään välttää parin miljoonan tarkennukset.

Toisaalta, näkevätpä syrjäkylilläkin traktoreita ja saadaan taas yksi julkinen tietojärjestelmiin liittyvä mallihanke. Sinne vitsipuolelle.

Tilaajalla liikenteen sujumisen näkökulma, meillä tekeminen

Välipala

Tämä T-LOIK on sangen mielenkiintoinen kapistus.

Linkin mukaisen tarinan kautta avautui itselleni oikeastaan vasta nyt selkeä näkemys visualisoinnin ja jaetun yhteisen tilannekuvan tärkeydestä kokonaisuuden ohjaamisessa.

Muutoin tähän saakka olen puuhaillut AKUn kanssa. Sen idea on periaatteeltaan lähes identtinen, mutta näkökulma on enimmiltään urakoitsijan puolelta katsova. Yhteistä on kokonaistilannekuva urakasta /urakoista.

Tämä LiVin systeemi on ohjauksen ja häiriötilanteiden hallinnan kannalta hieno. Se tosiaan jättää aikaa operaattorille tehdä enemmän ajatustyötä, kun ei tarvi koko aikaa huolehtia päällekaatuvista, akuuteista rutiineista.

http://www.liikennevirasto.fi/-/uusi-tieliikenteen-ohjausjarjestelma-t-loik-nopeuttaa-tiedonkulkua-tienkayttajille-ja-helpottaa-liikennepaivystajien-tyota#.Vt8ZSm4yDbU

Jatkossa mietityttää, että miten se tienkäyttäjä onkin pyörryksissä kaiken saamansa tiedon ähkyssä. Liikennetilannetiedotuksen kautta näkyy paljon ja lisää on urakoiden HARJA-julkisnäkymässä ehkä vähän paikallisemmin. Hyvä kuitenkin liikaa kuin liian vähän. Tienkäyttäjähän voi valita kanavansa ja näkymänsä, oman tarpeensa ja mieltymyksensä mukaan.