Talvitiepäivien ohjelma julkistettu

Suomen Tieyhdistys on julkistanut Talvitiepäivät 7.-8.2.2018 ohjelman.

Ohjelma (linkki) käsitää useita seminaariesitelmiä digitalisaatiosta, kunnossapidosta, urakoinnista, ammattiliikenteestä ja pyöräilystä. Melko kattavasti laidasta laitaan ja uusinta tutkimustietoakin runsaasti.

Näin siis alustavan ohjelman mukaan. Ja on vielä jokin yllätyskin.

Mikä kiinnostaa Lahdessa?

Tällä hetkellä otsikoiden ja esittäjien perusteella omat poimintani tarkemmin seurattavaiksi olisivat:

Päivä yksi

Palvelutoimittajan ja tilaajan näkemys reaaliaikaseurannan kehityksestä ja käytöstä. Erittäin kiinnostava.

Talvikunnossapidon reaaliaikainen seuranta Riitta Annala, projektipäällikkö, (Solita Oy), Co-author Ismo Kohonen, kunnossapidon hankinnan asiantuntija, (Liikennevirasto)

Omien ajatusten peilausta tieteellisempään tutkimukseen? Aihe, jonka pitäisi olla kaikkien mielenkiinnon kohteena: palvelutuotannon uudistaminen nykyteknologiaa hyödyntäen.

Digitalisaatio uudistaa hoitopalvelun tuottamisen Oiva Huuskonen, kehityspäällikkö, Lic.Sc (tech.) (Destia Oy), Markku Tervo, yksikönpäällikkö (Pohjoinen hankinta-alue ELY-keskus) ja Lauri Kettunen, professori,(Jyväskylän yliopisto, Jalonne Oy)

Tältä odotan eniten ajatuksia herättää sisältöä. Tienhoitourakan etävalvonta, miten se vaikuttaa työnjohdon tehtäväkenttään ja osaamiseen?

Kuinka etävalvottu tienhoitourakka voi tuoda säästöjä laadusta tinkimättä? Markus Melandertoimitusjohtaja, M. Sc., (Vionice Oy) Co-author: Ilari Pihlajisto, Senior developer (Vionice Oy)

Loppukäyttäjän eli tielläliikkujan laatumielikuvaan uutta? Merkitys tyytyväisyyteen?

Tarkan aurauksen menetelmät ja vaikutukset ajomukavuuteen Rauno Kuusela, laatupäällikkö (Destia Oy), Co-author: Janne Mäkipää (Arctic Machine)

Miten sujuu sopimuksenmukainen yhteistyö ja mitä ongelmia on löydetty sovellettaessa alueurakointiin? Yksi mielenkiintoisimmista aiheista.

Hoidonjohtourakkamalli teiden hoitourakoinnissa Tuomo Ratia, kunnossapitovastaava, B. E. (Kaakkois-Suomen ELY-keskus), Timo Paavilainen, johtaja, (YIT Oy)

Etelän ystävämme osaavat tehdä jotakin ketterämmin kuin meillä.

Tehokas teiden ylläpidon valvonta Meelis Toome, chief specialist at road maintenance department, (Estonian Road Administration)

Päivä kaksi

Kaksi aihetta, jotka tuovat kohderyhmän näkökulmaa ja oletettavasti hieman myös terveisiä eli alihankintakentän toivomia vaatimuksia. Onnistumisen elementit jatkossa kuuluvat sarjaan erittäin mielenkiintoiset.

Onnistuneen talvitienhoidon elementit jatkossa Iiro Lehtonen, toimitusjohtaja, LL.M, MBA, (Suomen kuljetus ja logistiikka SKAL)

Talvikunnossapito raskaan liikenteen kuljettajan näkökulmasta Mika Venäläinen kuljetusesimies, B.Sc., (Kuljetusliike Ilmari Lehtonen Oy)

Turvallisuus, onko siinä jotakin uutta?

Tienhoitourakoiden turvallisuus perinteisin ja uusin menetelmin Juha Jääskelä, toimitusjohtaja, (Arctic Machine Oy)

Miten pyöräily voidaan mahdollistaa talvellakin Suomessa.?

Pääpyörätieverkon talvihoitourakka yhteistyössä Oulun kaupunki, POP ELY ja Kempeleen kunta Kai Mäenpää, kunnossapitopäällikkö, (Oulun kaupunki)

Tietysti tuolla Talvitiepäivillä on paljon renkaitakin potkittavaksi, mutta arvelisin kuitenkin kiinnostavimmat asiat tulevan esiin seminaarissa.

Työnjohdon määrä alueurakoissa

Kun liika on liian vähän

Osallistuin jokin aika sitten moneen hupaisaan keskusteluun, tai oikeastaan vähän vänkyyseenkin.

Yleisesti oli aiheena sama asia, mutta vähän eri näkökulmista. Puhuimme alueurakoiden työnjohdosta. Roolista, vastuista ja kyvystä ohjata verkostoa sekä vaikuttaa kannattavuuteen. Siis johtamisesta ja esimiestyöstä.

Nyt jälkeenpäin reflektoin asiaa ja huomasin, että esiin nousi mielenkiintoinen ristiriita, joka toistui monesti. Samojen henkilöiden esittämänä, samassa keskustelussakin.

Sanottiin 1) Työnjohtajia on urakassa aivan liikaa, vähemmälläkin pärjäisi. Nyt vain urakoitsijalle tulee turhia kustannuksia.

Sanottiin 2) Työnjohtajat eivät ehdi tekemään kaikkea heiltä vaadittavia töitä.

Mistä tässä on kysymys?

Voivatko nuo oikeasti olla samanaikaisia yhdessä urakassa? 

Tilaaja on määritellyt työnjohtajien vähimmäismäärän. Tarkoituksenaan, että urakka tulee asiallisesti hoidettua ja osin myös kantaen huolta ammattitaitoisen osaajakaartin riittävyydestä ja kokemuksen karttumisesta myös tulevilla vuosikymmenillä. Mielestäni tämä on oikea tapa, koska ilman tilaajan pakottavaa vaatimusta ammattitaito ja työnjohto-osaaminen rapauttaisivat kunnossapidon periaatteen ja samalla alan maine romuttuisi.

Pääurakoitsija tarjousvaiheessa ja uskoakseni osin toteutuksen aikanakin näkee ymmärrettävästi määrävaatimuksen kustannuksena. Ja valitettavasti vain kustannuksena. Rahanmenon hallitsemiseksi palkataan nuoria vastavalmistuneita, kikkaillaan sijaisuuksissa ja sisällytetään päivystys- ja hälytyksiin vastaamiset alihankintasopimuksiin kokonaishintoihin sisältyvinä.

Urakoissa työnjohdon tehtäväkenttä ja -sisällöt ovat varsin laajat ja monimuotoiset. Tilaajan vaatimukset raportoinnista ja tarkastuksista dokumentointineen, alihankinnan sopimusten valvonnat perehdytyksineen, itselleluovutuksineen, kokouksineen ovat sitä peruskauraa. Lisänä ovat pääurakoitsijan kehitysohjelmat ja sisäiset raportointivaatimukset monimutkaisine ja lukuisine järjestelmineen.

Samanaikaisuus on hyvinkin mahdollista: liika on liian vähän.

Mistä tämä ristiriita aiheutuu?

Näkemykseni mukaan tässä on kaksi syytä, joiden yhteisvaikutus aiheuttaa liian monelle liian paljon tehtävää. Molempiin on pääurakoitsija syyllinen.

Pääurakoitsija on kuristavassa hintakilpailussa päätynyt armottomaan ja  joskus arveluttavaan kustannusjahtiin, jossa haetaan alinta hyväksyttävää rimaa. Tämä johtaa luottamuksen menettämiseen, minkä tilaaja yrittää korjata asettamalla vaatimukset joilla se uskoo saavansa toimitusvarmuutta ja tavoittelemaansa laatua. Ja ymmärrettävästi vaatii toimijaltaan näyttöä sopimuksenmukaisesta tekemisestä. Siis raportointia ja muuta todentamista.

Pääurakoitsija on kuristavassa hintakilpailussa harhautunut omien prosessiensa seurannan "tehostamiseen" ja monimutkallisten sisäisten raportointiensa sokkeloon. Tarkkakkin tarkempaan seurantaan pyritään, että pystytään ennustamaan kannattavuuskehitys, jonka almäessä siten seurantaa edelleen kehitetään. Kuvitellaan numeroiden seurannan lisäämisellä parannettavan prosessin tehoa.

Ja...

Ratkaisuhan ei tietenkään ole hintojen nosto. Kilpailutilanne ei sitä salli.

Edit 24.09.2017 MKo

Kysyttiin, että mikä se ratkaisu sitten on?

Sehän on tuossa postauksessa kerrottu. Kaksi pientä juttua: 1) Luottamussuhde asiakkaaseen korjattava. 2) Turha sisäinen tekeminen pois.

Lukeminen kannattaa aina

Professori Keltikangas-Järvinen aikoinaan sanoi, että lukemalla pystyy kokemaan lähes kuin olisi itse tehnyt ja ollut paikalla tapahtumissa, joita lukee. Tähänhän perustuu myös urheilijoiden psyykkiset mielikuvaharjoitukset. Kokemusoppimiseen ja tekemisen läpiajatteluun.

Lukemalla ei tarvitse kokea kaikkea itse, vaan voi saada nopeammin ja vaivattomammin vastaavan kokemuksen.

Itselläni luetun siirtämistä pysyvään muistiin ja osaksi kokemuspakkiani lisää myös monipuolinen uteliaisuuteni ja sangen tapahtumarikas työhistoriani, jonka vuoksi minulla on paljon omaa näkemystä ja kokemusta, johon liitän lukemaani. Osaltaan tämä helpottaa lukemiseni ymmärtämistä ja kykyä soveltaa erilaisia asioita hyvinkin moneen toiseen asiaan.

Kunnossapitourakointi ja tehokkuusmatriisi

Minulla on nyt luennan alla kirja, jonka lukeminen on sangen hidasta. Eikä syy ole lukutekniikassa vaan ajatuksista, joita kirja herättää. Lähes joka sivulta saa kimmokkeen tai kaksi, jotka liittyvät aiemmin kohtaamiini asioihin tai tapahtumiin. Mietin miten voin soveltaa tai miten olisin voinut soveltaa lukemaani.

Kirja on ruotsalaisten! , siis RUOTSALAISTEN, kirjoittama. Suhteellisen tuore teos, vuodelta 2013 ja kannessa väitetään sen olevan Ruotsin myydyin johtamisopas.

Mahtaako tässä olla yksi syy ruotsalaisten menestykseen kaupassa ja markkinoilla, jotka vaativat asiakaspalvelua varsinkin kuluttajabisneksessä?

Eniten pohdituttaa viratustehokkuuden ajatus, miten sitä voi tulkita tienhoidon johtamisessa ja miten vaihtelua hallitaan kunnossapidon tehtävissä. Miten tehokkuusmatriisia on ajateltava palvelu-urakoinnissa?

Peruskysymykset kirjan mukaan ovat:
-Mitä asiakas haluaa?
-Milloin asiakas haluamansa haluaa?
-Millaisia määriä asiakas haluaa?

Miten näiden kanssa eletään kunnossapitourakoissa urakan eri elinkaaren vaiheissa?

Voi mennnä vielä muutama päivä lukiessa ja tehokkuusmatriisia hahmotellessa.

Saattaa olla, että palailen tästä kirjasta heränneisiin ajatuksiin myöhemmin.

Altavastaaja korjaa potin?

Tänään 18.9.2017 törmäsin mielenkkintoiseen ja toimialan kannalta varsin merkittävään artikkeliin.

NCC paljastaa Rovaniemen urakan saloja jatkossa enstistä avoimemmin

Artikkelissa (linkki artikkeliin) kerrotaan kansantajuisesti mitä uutta laatuperustetta Rovaniemen alueurakan hankinnassa on käytetty ja mitä se tarkoittaa urakoitsijan toimintamahdollisuukisa lisäävänä tekijänä.

Samallla tulee esille tilaajan halu kohdentaa vaatimukset enemmän laatuun ja tekemisen tapaan kuin määritellä miten ja millä siihen on pyrittävä.

Rovaniemen alueurakassa otettiin ensimmäisen kerran käyttöön lupauspohjainen kilpailutus. Se perustuu kokonaan uudenlaiseen malliin, jossa luovutaan perinteisestä laatusuunnitelmasta ja korvataan se lupausten kuvauksella. Lupauksilla tarkoitetaan tarjouspyynnössä esitettyjä asioita, joihin tarjoajalta haluttiin sitoumuksia. Tarjouksessaan kilpailijat saivat valita lupaustensa tason, mikä toimi pisteytyksen perusteena.
- Urakoitsijoilta saatujen palautteiden perusteella nykyisin pääsääntöisesti käytettävässä kilpailutusmallissa tilaaja määrittelee liian yksityiskohtaisesti asioita, kuten resursseja ja työmenetelmiä. Se taas urakoitsijoiden mielestä sitoo väärin heidän käsiään. Uutta mallia voisi kuvata siten, että tarkasti teknisesti määriteltyjen lamppujen sijaan hankimmekin nyt tietynlaista valoa, sanoo Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kunnossapitopäällikkö Markku Tervo .

Urakassa on hyviä tavoitteita, jotka saisivat tulla kaikkien alueurakoiden periatteisiin mukaan-

Lupauksissa on kolme näkökulmaa: tyytyväinen asiakas, lopputuotteen ja palvelun laatu sekä tuloksellinen kehittäminen. Tarkoitus on aiempaa enemmän ottaa tienkäyttäjät huomioon tienhoidon toteuttamisessa ja kanssakäymisessä. Lisäksi hyödynnetään tehokkaammin uusimpia digiteknologioita mm. laadun hallinnassa, käytännön toiminnassa ja viestinnässä tienkäyttäjille.

Miten kilpailijat vastaavat tähän?

Kristallipalloni sanoo, etä NCC ei pilaa tätä mallia, vaan käyttää urakan mallia saadakseen lisää kokemusta ja sitten markkina-asemaa urakoissa, joissa se pystyy tätä referenssinä käyttäen laajentamaan esittämiensä urakan sisäisten tomintatapojen muutoksien hyväksymistä. Saa siis enemmän vapautta tehdä paremmin ja tehokkaammin kuin alan muut toimijat.

Tilaaja on kehittämässä toimintaansa rohkeammin kokeilevaksi. Ja se on erittäin hienoa, että sallitaan painopisteen siirtyvän teknisestä laadusta enemmän kohti toiminnallisen laadun vaatimuksia ja tienhoidon palveluluonteeseen kuluvien elementtien esillenostoa.

Hyvä näin.

Ei tullut Tapparan värejä alueurakointiin

Sinisten ja oranssien ylimääräiset yhtiökokoukset päättivät eilen, 12.9.2017 absortiosulautumisesta. Absortio tarkoittaa sulautumista, jossa toinen sulautuu toiseen. Nyt Lemminkäinen häviää ja kaikki sen toiminnot siirtyvät YIT:n väreihin. Siksi Tapparan sinistä ja oranssia ei nähdä jatkossa. On vain sininen veljeskunta.

Tienhoitoon syntyy suuri toimija

Jos herrat Kilpailuvirastossa sallivat, niin meillä on valtakunnassa alueurakkatoimija, jolla on kolmasosa tiestöstä hoidossaan.

Lähes kolmen ja puolen miljardin liikevaihdolla pelaava yritys muutta hieman markkinatilannetta. Se aloittanee joko 1.11.2017 tai 1.1.2018. riippuen päätösnopeudesta. (Linkki yit:n tiedotteeseen)

Kunnossapidon osalta tästä tulee mielenkiintoinen yhdistyminen. (linkki Liikenneviraston sivulle)

Lainauksessa viimeksi pidetyn kilpailutuksen tietoa.

Syksyllä uuden urakkakauden alkaessa Suomessa on käynnissä yhteensä 79 urakkaa, joita hoitaa edelleen kuusi eri urakoitsijaa. Urakoitsijakohtaiset markkinaosuudet tulevat olemaan seuraavat (suluissa edellisen vuoden osuudet):
1. Destia Oy 51,0 % (56,9 %)
2. YIT Rakennus Oy 26,2 % (25,3 %)
3. Lemminkäinen Infra Oy 10,0 % (6,4 %)
4. NCC Suomi Oy 8,1 % (6,6 %)
5. Savon Kuljetus Oy 3,9 % (4,0 %)
6. Kuljetus- ja vihertyö Tapio Pahkakangas 0,8% (0,8 %)

Sulautumisen jälkeen kentälle jää viisi eri urakoitsijaa, joista kahdella suurimmalla eli Destialla ja YIT:llä on lähes 90% yleisten teiden hoitomarkkinoista, syntyvän yhtiön hallitessa hieman reilua kolmannesta.

Mitä sitten?

Näkemykseni mukaan kunnossapidon osalta yhdistyminen on helppo toteutttaa, koksa päällekkäisyyttä ei ole kuin toimialan ylimmässä johdossa. Yhdistyminen antaa realistisen mahdollisuuden luoda tehokkaasti toimiva ja kilpailukykyinen yksikkö, jolla on laaja tarjonta urakoiden sisätämiin tehtäviin.

Hupaisasti myös henkilöstö on jo keskenään paljolti tuttua, koska oransin veljeskunnan kasvaessa se on saanut väkeä sinisiltä. Siltäosin siis ei ole isompia tuskia toimintatapojen tartunnassa.

Riskejäkin on

Yhdistymisen laatikkoleikki on syytä saada nopeasti läpivietyä, muutoin epävarmuus heijastuu urakoissa toimivien toimihenkilöiden laaduntuottokykyyn ja siten se vaikeuttaa asiakkaan saamaa kuvaa ammattimaisesta toimijasta. Mikä edelleen johtaa kiristyvään valvontaan ja teettää yhä lisääntyvässä kierteessä ylimääräistä työtä siellä m issä aikaa ei liikaa ole.

Johtamisen riskejä on toiminnan tavoitteiden ja merkityksen kirkastamisessa sekä huolellisessa ohjauksessa. Tilanteen haltuunotto ei ole aivan yksinkertainen kokonaisuuden sisältäessä 27 eri vaiheessa elinkaartaan olevaa urakkaa. Lisäksi on tulossa jo alullaan oleva uusi kilpailutussarja, johon valmistautuessa menee myös oma energiansa.

Miten käy?

Kristallipalloni sanoo, että sählätään. Kunnossapidon osalta puuttuu konkreettinen läpivientisuunnitelma. En myöskään usko, että tilaisuuteen sisältyvät mahdollisuudet tulevat puoliksikaan hyödynnettyä, vaan liutaan epämääräiseen tulevaisuuteen märittelemättä tilannetta uudelleen. Voisin lyödä vetoakin ettei palvelutoiminnan luonnetta eikä asiakasnäkökulmaa löydetä lähivuosina.

Resurssien tyhjäkäynti ja epäoleellisiin asioihin kiinnitetään raportoinnissa lisääntyväsdti tehoja ja huomiota, mikä estää varsinaisen toiminnan kannattavuuden säilyttämisen ja lisäämisen.

Huomioitava on lisäksi osaavien alihankkijoiden valinnanvapauden kaventuminen, mikä saattaa johtaa vaihtoehtoisen toiminnan etsimiseen muista kuin alueurakan töistä.

Tässä lyhyesti ensivaikutelmat eilisen pohjalta.