Hankalaa, ylen hankalaa

Paljon olisi aiheita nyt jonossa

Olen ollut jumissa kiehtovan urakkalaskennan kanssa jonkin aikaa enkä ole ehtinyt postaamaan tänne.

Aihioina, joita piakkoin kirjoitan:

• Toiminta- ja laatusuunnitelman jatko henkilöresurssien kuvaamisessa
• Mietteitä, joita heräsi viranomaispalvelun maastoavustajakoulutuksessa
• Juvan alueurakkaan valmistuvan HARJA-pilotin herättämiä ajatuksia

Olen hahmotellut perusteita pääurakoitsijan olemassaololle. Miksi tarvitaan projektijohtotoimija tavalliseen alueurakkaa? Eli onko siellä nyt veronmaksajan näkökulmasta turha välitaso, joka vain nostaa hintaa. Monet isommat urakoitsijathan eivät tee itse enää paljoakaan urakoissa vaan alihankinnalla pyörittävät tekemisen. Voiko tämä esimerkiksi HARJAn valmistuttua muuttua?

Viranomaisten avustamiseen liittyvät maastotyöt ovat mielenkiintoisia. Koulutuksessa oli paljon hyvää perustietoa entisen tiemestaripiirin kokonaisuuteen liittyvistä töistä. Mm. vahingonkorvauksiin liittyvät lausunnot. Luvattomat rakenteet, joita ei havaita tiestötarkastuksilla, kuten Varsinais-Suomessa liittymä, joka aiheuttaa tilaajalle nyt paljon lisätyötä ja harmia. Lisäksi kävi ilmi kirjoituksen vierastaminen ja ajattelun kankeus. Muillakin kuin virkamiehillä

Toiminta- ja laatusuunnitelman henkilöresurssiosaan olen pähkinyt painokkaammin perehdytyksen ja henkilövalintojen sekä osaamisen ja sen varmistamisen tekemistä ja kerrontaa. Miten saadaan hyvä porukka, joka haluaa ja osaa tehdä sopimukseen kuuluvat työt ilman sähellystä ja väärinkäsityksiä lisäämättä? Löytyykö alihankinnan valintaan perusteita ja malleja, joilla voidaan vaikuttaa onnistumiseen ja kannattavuuteen?

Siis. Kirjoitan paremmalla ajalla lisää. Ylläoleva vain härnäämään uteliata ja osoittamaan etten ole unohtanut tätäkään osaa harrastuksestani.

Toiminta- ja laatusuunnitelma

Toiminta- ja laatusuunnitelma on urakan käsikirja

Vähitellen ajankohtaistuva asia tarjouskilpailuun osallistuvilla urakoitsijoilla. Toiminta- ja laatusuunnitelma, jatkossa TLS.

Mielestäni tämän asiakirjan sisältö koskettaa melko suurelta osin myös alihankkijaa. Tässähän on tuotekorttien lisäksi niitä asioita joita pitää perehdytyksessä käsitellä ja osin sisällyttää alihankintasopimuksiinkin. Siksi käsittelen aihetta tulevissa postauksissani vähän ehkä normaalista poikkeavalla tavalla.

• Mikä TLS on?
• Miksi niitä on kolme?
• Miksi siihen pitää satsata vaikkei se vaikuta hintaan?

Toiminta- ja laatusuunnitelma on urakan käsikirja

Se on kirjallinen selostus siitä, miten urakka viedään läpi. Siinä kuvataan urakassa noudatettavat toimintaperiaatteet, johtaminen, hankinnat, toimenpiteiden ohjaus, tilaaja- ja muu sidosryhmäyhteistyö, laaduntuottaminen sekä sen osoittaminen ja paljon muuta.

Tilaaja on vuosien saatossa oppinut, että tekninen porukka ei pysty ilman ohjausta tai tehtävälistaa tekemään itsenäisesti TLS:ää, joten tarjouspyyntöasiakirjojen mukana tulee valmis ja koeteltu jäsentelymalli. Malli, joka itseasissa on TLS:n sisällysluettelo, kertoo otsikkotyylisesti ne asiat, joita urakoitsijan on huomioitava onnistuakseen urakassa.

Urakoitsijan on toki itse tehtävä omien toimintojensa soveltava kuvaaminen aina kysessäolevaa urakkaa koskevaksi. Lopputuloksena on selkeä ja jäsennelty kirjallinen esitys, joka toimii osana urakkasopimusasiakirjakokonaisuutta.

Kamala työ kirjoittaa

Kirjoittaminen ei oikeastaan ole se isoin eikä vaativin asia TLS:n tekemisessä, vaan se juju kätkeytyy S-kirjaimeen. Suunnitteluun. 

Alueurakoiden tilaaja on valveutunut eikä halua teettää suunnittelutyötä tarpeettomasti, mutta haluaa saada varmuuden tarjoavan urakoitsijan ymmärryksestä ja osaamisesta. Turhan suunnittelun välttämiseksi TLS on kolmiosainen ja sen tekeminen on lisäksi vaiheistettu keventämään ajattelutyön taakkaa.

Ensimmäinen laadittava TLS on tarjousvaiheen TLS. Se toimii perustana, kun "arvioidaan tarjoajan laaduntuottokykyä". Eli sen perusteella tilaaja arvioi onko tarjoaja kelvollinen vai hylätäänkö tarjous. Tarjousvaiheen TLS sisältää peruskuvauksia henkilöstöstö, kalustosta, toiminnanhallinnasta ja laadunosoituksesta. Se on urakoitsijaa sitova urakan aikana.

Siis kahden havainnon paikka liittyen yllämainittuun: 

• todetaan tarjoajan kelpoisuus
• toimii urakkakilpailun voittajan jatkosuunnitelmien pohjana

Jälkimmäinen havainto tarkoittaa myös, että vain voittaja tekee niitä urakkakohtaisia tarkempia suunnitelmia. Häviäjien ei tarvitse tehdä turhaa suunnittelua.

Toisessa vaiheessa voittanut urakoitsija lisää kuvaukset työ- ja liikenneturvallisuuden sekä ympäristöasioiden huomioonottamisestaan, tarkentaa ja täsmentää toiminnanhallintaansa ja laadunosoittamistaan,  sekä kuvaa tarkemmin alkavan hoitokauden töitä ja niiden tekemistä. Eli esittää tarkennetun talvihoitoa koskevan TLS:n, jossa:

• täsmentää ja täydentää Tarjousvaiheen TLS:n alkavan urakan ja lähestyvän hoitokauden tarvetta vastaavaksi

Kolmannessa vaiheessa urakoitsija suunnittelee ja kuvaa jälleen tarkemmin alkavan hoitokauden töitä ja niiden tekemistä sekä laadunosoitusta. Eli esittää sitten vasta keväällä tarkennetun kesähoitoa koskevan TLS:n, jossa:

• täsmentää suunnittelmaansa lähestyvän hoitokauden tarvetta vastaavaksi

Eihän se vaikuta hintaan

Nykyisellä halvimman hinnan esittäneen kelvollisen tarjoajan voittaja -periaatteella TLS ei tosiaankaan vaikuta hintaan. Tarkoitan siis, että tarjoushintaa sillä ei voi hilata ylemmäs kuin kilpailijoilla. Jatkossa on ehkä tulossa Juvan urakan kaltaisia alueurakoita, joissa laadun merkitys otetaan vertailussa huomioon.

TLS vaikuttaa kannattavuuteen. Tarjousvaiheen TLS on yleisempi ja sen pohjalta laaditaan tarjous, mutta tarkennuksilla päätetään syntyvät kustannukset. Voittaja pystyy hoitokausien tarkennettujen suunnitelmien avulla vaikuttamaan urakan aikana syntyviin kustannuksiin eli huonolla työnsuunnittelulla tavallisesta urakasta saa kannattamattoman.

Toinen kustannuksiin vaikuttava seikka TLS:ssä on sen urakoitsijaa sitovuus. Ellei urakoitsija jo lähtötilanteessa tee edes itselleen toteuttamiskelpoista suunnitelmaa vaan runoilee kevyesti ajattelematta kaikkea kivaa papereihin, niin se saattaa tulla kalliiksi. Pitää pystyä erittelemään periaatekuvaukset ja täsmälliset lupaukset.

Tilaajakin odottaa saavansa kuvatun mukaista toimintaa ja laatua. Ellei saa, voi sakottaa, mihin hänellä sopimusrikkomustapuksissa on oikeuskin. 

Kyseessä ei ole TLS:n kohdalla mikään toisarvoinen muodollisuus vaan työkalu, jolla ohjataan ja jäsennetään alueurakan toteutusta sekä luodaan kannattavalle toiminnalle perusta.

Kiitos Annelle Liikennevirastoon

Nopea vastaus asiakirjapyyntöön

Urakoitsijaseminaarissa lokakuun lopussa kehotettiin alueurakoinnista kiinnostuneita tutustumaan jo etukäteen urakka-asiakirjoihin. Ne aikaisemmat versiothan ovat julkisia asiakirjoja ja muutokset niihin esitettiin seminaarissa. Tutustumalla papereihin tarjoamisesta kiinnostunut saisi paremman kokonaiskuvan urakoista ja voisi valmistautua huolellisemmin.

Itse hyödynsin tilaisuutta heti seuraavana arkipäivänä ja otin yhteyttä Anne Leppäseen. Eikä mennyt kuin puolisen tuntia viestistäni, kun sain paluusähköpostissa pyytämäni asiakirjat. Aivan loistavaa palvelua. En odottanut niin nopeaa vastausta, koska kesäaikaiset pyyntöni Pirkanmaan ELYyn samaisesta aiheesta ovat ilmeisesti vieläkin jonossa.

Mihin minä tarvitsen näitä asiakirjoja?

Olen ollut kolmisenkymmentä vuotta alalla ja sinä aikana tietysti lukenut ne moneen kertaan eli osaan paperit suunnilleen ulkoa. Kuitenkin nyt, kun kirjoitan asioista muutenkin kuin omaan päiväkirjaani, niin mielestäni on tarpeen käyttää ns. virallisia lähteitä. Muutoinhan olisi vain muisteluita.

Muistini on kyllä kohtalaisen hyvä, mutta papereissa on vuosittain pientä muutosta ja kehitystä, joten varmuus ei haittaa tässäkään. Nyt voin nopeammin kirjoittaa ja ottaa kantaa asioihin, kun ei tarvitse kaivella netinsyövereitä tai omaa päätään. Tarkistan vain Annen lähettämistä asiakirjoista.

Jatkossa tulen kirjoittamaan enemmänkin tarjousvaiheen asioista kuten urakoinnin ja tarjouksen perustana olevan toiminta- ja laatusuunnitelman tekemisestä ja siihen liittyvistä havainnoistani.

Alueurakoihin ilmoittautuminen on menossa

Hankintailmoitukset julkaistu

Alueurakoiden tarjouskilpailuun osallistumista varten on ilmoittautumispyynnöt julkaistu marraskuun ensimmäisellä viikolla. Ilmoittautumisaikaa on 8.12.2014 saakka.(linkki). ((Linkki vanhenee, kun ilmoittautumisaika on ohi.))

Lokakuun lopussa pidetyssä urakoitsijaseminaarissa käytiin läpi urakoiden vaativuuteen perustuvat perusvaatimukset (linkki), joiden täyttyessä on kelvollinen saamaan tarjouspyyntöaineiston ja pääsee tekemään tarjouksen.

Hankintailmoituksissa on tarkemmin kuvattu ilmoittautumisessa vaadittavat esitykset ja asiakirjat niiden todentamiseksi. Esimerkkinä (linkki) Lapuan urakka.

Perusvaatimusten kuvakaappaukset:

Liikevaihtovaatimus

Huomioita, että liikevaihtovaatimuskin riippuu urakan vaativuusluokasta. Ajatuksena on tietysti, että vaativamman urakan totetuttajalla on vakaampi taloudellisen riskin kantokyky. Sen tarve yleensä ilmenee jo ensimmäisenä vuonna, jolloin aloituskustannukset uudella alan toimijalla iskevät etupainotteisena.

Tässä liikevaihtorajauksessa on hieman epävarmuuttakin nykyään, koska tilaaja ei enää ilmoita urakan arvioitua suuruusluokkaa, joten tuon liikevaihtovaatimuksen täyttymisen joutuu "arpomaan" ilmoittautuessaan.

Nyrkkisääntönä voisi olla, että alle miljoonan vuosiliikevaihdolla ei yksin voi lähteä ilmoittautumaan, vaan pitää olla vähintään kahden miljoonan paperit perusurakassakin. Vaativassa urakassa voi selvitä kolmen ja puolen miljoonan vuosiliikevaihdollinen tarjoajaehdokas. Tilaaja voisi määrätä nämä yksiselitteiset rajat selventämään ilmoittautumista.

Yrityksen referenssit

Yrityksellä pitää olla alakohtainen pätevyys ja sen lisäksi näyttö ulkopuolisen todentamasta laadunhallinnasta eli ns. serti. Lisäksi yrityksessä pitää olla joku, joka ymmärtää kunnossapidosta riittävästi.

Tilaaja on halunnut näillä referenssivaatimuksilla varmistaa, että tarjoajalla on ymmärrys urakan todellisista vaatimuksista ja mahdollisuus saada tarjousasiakirjoista riittävä ymmärrys voidakseen tehdä riittävän laadukkaan tarjouksen, joka on suunnitelmiltaankin toteutuskelpoinen.

Uudet yrittäjät tervetulleita

Alalle sopii vielä, vaikka markkina elääkin kypsää vaihetta. Yksinkertaisella ja sujuvalla toimintamallilla urakoista löytää kyllä oman osuutensa ja paikkansa. Kirjoitin aiheesta taannoin enemmänkin. (linkki)

Tilannekatsaus diastona

Tämän hetken vaikutelmia tulevasta

Laitoin SlideShareen esityksen, johon kokosin kaikenlaista mieleeni tullutta törkyä kunnossapidon lähiajan näkymistä. (linkki).

Varsinaisesti tähän esitykseen tietysti liittyy tunti puhetta, mutta säästän tänään teitä jorinalta, enkä edes kirjoita sitä. Kokosin tuon sisällön Urakoitsijaseminaarista, Liikenneviraston esityksistä, netistä, sanomalehdistä ja kuntien asiakirjoista.

Vähän sitten tietysti myllytin päässäni ja kikkailin voimapisteellä.

Kisat alkavat

Hankintaimoituksissa näkyy jo...

HILMA-neidon helmoissa näkyy jo roikkuvan alueurakoihin ilmoittautumisilmoituksia.

http://www.hankintailmoitukset.fi/fi/notice/search/?all=1


Onnea innostuneille !

Urakoitsijaseminaarin jatkomietteitä

Jatkoa edelliseen, seminaaripäivään liittyvään postaukseen...

se kun näytti jääneen niin kovin lyhyeksi.

AURA ei riitä, tarvitaan HARJA

Juvan pilotin yhteydessä oli puhetta paljonkin inventointihommasta. Jatkossa inventointitiedot tulevat näyttelemään tärkeämpää osaa, koska tilaaja sitoutuu tarjouspynnössään entistä enemmän ilmoittamiinsa määriin. Inventointi on iso työ valtakunnallisesti, mutta alkuun päästyään se pysyy itsekseen yllä, kun urakoitsijoiden tekemät muutokset ja täydennykset kirjautuvat reaaliaikaisena tietokantoihin ja -malleihin.

Parikin asiaa siitä sitten poiki ajatuksia: 

• miten reaaliaikaisuus tässä määrittyy, tuskin on tarpeen viiden sekunnin viiveellä rummun muutos betonista muoviin kirjautua. Toisaalta sehän tapahtuu hetikin työn tultua valmiiksi... ja hyväksytyksikin?
• liitetäänkö siihen tietoon paljonkin omainaisuuskuvauksia, materiaaleista, mahdollisesta takuusta ym.?

Tiedon luotettavuudessa on kuulemma ollut ongelmia. Tarkoittanee, että jotakin on ollut reaalimaailman ja bittimaailman välillä ristiriidassa. Miten jatkossa tiedon oikeellisuus todennetaan ja korjataan?

HARJAsta on tulossa väylänpidon hankintojen ja urakkatiedon yhteenkeräävä systeemi. Se on eteenpäin, koska selkeyttää tekemistä ja vähentää sovellusten määrää. Oletettavasti ainakin yksi jää pois...

Ympäristövaatimukset

Esitys ympäristövaatimuksista ja niiden aikatauluista ei saanut seminaarissa arvoistaan huomiota. Ne vaikuttavat merkittävästi urakoiden hintaan. Oikeastaan niiden vielä suurempi vaikutus on alihankintaan ja auto- ja konekalustoon. Siksi niistä tiedottaminen ja asian isompi esilläpito ja jopa ennakoivampi vaatimusten käyttöönotto aliurakkasopimuksissa antaisi signaalin kaluston uusimiselle tai tarvittavien muiden muutosten tekemiselle. Muutoin tulee taas suuri parku ja hätä viimeisellä viikolla. 

Toimitusajat ovat uustoimituksissa pitkiä ja käytettyjen, kelpoisuudet täyttävien kauppavarastojen tyhjyys iskee… Tämä on oikein viestitettynä ennakoitavissa oleva asia. Nykyisillä aliurakointimalleilla jatkettaessa ja ulkopuolisia resursseja käytettäessä tämä ympäristövaatimusten kalustoon kohdistuvuusosa on kuitenkin pääasiassa alihankkijoiden murhe.

Myrskyvaurioiden työrajat tarkentuvat

Ikosen Heikki kertoi myrskyvaurioihin liittyvästä työrajojen määrittelystä, joka on menossa. Siellä on pelastuslakikin taustalla. Jatkossa pelastuslaitos todennäköisesti katkaisee puun ns. reunaviivan kohdalta ja kääntää latvan luiskalle. Siinä on heidän työrajansa. Tienpitäjälle kuuluu sitten loput. Eli luiskalla olevan puun ja sen jätteiden poistaminen onkin alueurakoitsijan murheena.

Jujuna tuossa onkin sitten se, että luiskalla liikennettä vaarantamaton puunräähkä ei olekaan ehkä enää äkillinen hoitotyö, vaan se tulee sisältymään kokonaishintaiseen osioon.

Hankintalain tuleva muutos

Kysymys hankintalain muutoksesta oli hyvä. Ei varsinaisesti koske alueurakoita, koska hankintakokonaisuus on siinä palastelua järkevämpi, kuin keinotekoisesti pilkkoen tehty. Lisäksi pk-porukka pääsee kuitenkin mukaan tekemään, koska toteutus on jo nykyäänkin voimakkaasti alihankittua. Eli pk-sektori ei jää työttömäksi vaikkei pääsekään hankintaan tarjoamaan. Perusteluvastuu pilkkomattomuudesta on tilaajalla eli hankintayksiköllä.

Muistaakseni palveluhankinnoissa se pilkkomattomuusperustelu pitää tehdä yli 500 000 euron hankinnoista, joten koon hankinnan arvon perusteella tät varmaan testataan. Nythän on yleensä ollut ongelmana varsinkin kuntapuolella keinotekoinen pilkkominen, jolla on palasteltu urakat alle kilpailutusrajijen ja siten kierretty lakia.

Infra ry:n puheesta

Infra ry:n puhenvuoro oli sangen kokoava. Paljon huolta luottamuksesta ja valvonnasta. Erikoisesti jäi mieleeni toive nykyistä ennakoivammasta valmisteluun mukaan pääsystä. Tilaajalla tuskin on mitään sitä vastaan, epäilisin jopa päinvastaista. Ehkä jatkossa kannattaa tehdä enemmän perusteltuja esityksiä Infran kesken ja sitten esittää niitä aktiivisemmin. Alan kehittyminen on kuitenkin toimintaympäristön muutospaineessa väistämätön asia.

Jatkossa listalta häviää yksi urakka ja lukumäärä on jatkossa 80 urakkaa. Ne alkavat olla kooltaan aika mittavia. Osin siitä syystä esityksessä oli toive ns. sisääntulo-urakoiden lisäämisestä. Varmaan moni toiminnasta kiinnostunut haluaisi osallistua, mutta tuo koko estää.

Toisaalta pienemmät tai alalle pyrkivät urakoitsijat ovat usein paikallisesti tai enintään maakunnallisesti toimivia, joten halukkuus tarjota kaukana kotoa sijaitsevaa urakkaa voi nousta kynnyksesksi vaikka se kooltaan houkuttaisikin. 

Tässä sisääntulourakoiden ja uusien toimijoiden alalle tulonkynnyksen madaltamisessa on nyt tasapainoittelun paikka tilajaalla hankintalain muutoksen kanssa.

Alalletulon mahdollisuudesta/uhasta kirjoitin aikaisemmin vähän ajatuksia. (linkki)

Tienhoidon urakoitsijaseminaari 31.10.2014

Kilpailutuksen esittely

Perjantaina  olin pitkän aamupäivän kuuntelemassa alueurakkakilpailutuksen tilannetta ja uutuuksia. Pitkä aamupäivä tarkoittaa nyt sitten myös pitkää kirjoitusta.

Tilaisuus oli erittäin onnistunut, videomahdollisuuttakin käytti yllättävän moni ja yhteydet maakuntiin toimivat. Vain muutama kommentti jäi mutinaksi. Jatkossa varmaan pitäisi kertoa puhumisen pelisäännöt tilaisuuden aluksi. Mutta kiitos järjestäjille uudesta tavasta. Näin saa jatkossakin tehdä.

Tavoistani poiketen olin itse tälläkertaa hiljaa. Keskityin asiaan. Sivusilmällä tietysti myös Destian osavuosikatsaukseen, joka julkistettiin aamuyhdeksältä. Seminaari oli mielenkiintoisempi.

Mieleenjäänyttä

Yleisesti

Tilaajalla on työturvallisuuskampanja meneillään ja sille on asetettu tavoitteet, jotka sisältävät asioiden viemisen myös hankintoihin ja sopimuksiin. Hengissä ja terveenä töistä kotiin on hyvä idea, joka sopii urakoitsijoillekin.

Kunnossapidon ohjauksessa tulee tapahtumaan henkilömuutoksia. Alan merkittävin vaikuttaja antaa tilaa seuraajalleen eli Anne Leppänen korvautuu Ismo Kohosella. Muitakin nimiä näkyi olevan uusissa ryhmissä.

Tilaaja haluaa alan toimijoilta selkeästi enemmän teknistä vuoropuhelua. Samoin olen ymmärtänyt halun olevan toisinpäin. Varsinainen aktiivisuus kuitenkin vähän laahaa. Ehkä tilaajalla on jotakin lobbauspelkoa tai arkuutta, joka estää alakohtaiset reilummat kehitysavaukset. Toimijoiden puolesta puhuu lähinnä Infra ry, mutta sekin on lievästi jumissa, koska sen kuitenkin muodostavat keskenään kilpailevat toimijat. Siellä on haasteena pystyä pitämään erillään yrityskohtainen edun ajaminen ja alan kokonaiskehitykseen vaikuttava työ.

Niin. Rahatkin ovat vähissä.

Valvonta

Valvontaa peräänkuulutettiin parissakin puheenvuorossa.

Jotenkin tuli sellainen tuntu, kuin kukaan ei olisi halunnut ääneen sanoa, että aliurakoitsijoiden työn ja myös turvallisuusmääräysten valvonta kuuluu oikeasti pääurakoitsijalle. Taitaa olla ihan lakiin kirjattua asiaa.

Myös niissä kalustotarkastuksissa valvonta on pääurakoitsijalla. Se, että aliurakoitsija itse vakuuttaa työkoneensa olevan turvallinen käyttöönotettaessa urakan alussa ja toimittaa sen CE-kupongin, ei estä työnaikana tapahtuvassa työsuojelutarkastuksessa katsastamasta työkoneen havaittavuutta, merkinantolaitteita ym. 

Kyse on halusta. Tai ehkä paremminkin osaamisesta ja asian ymmärtämisestä. Joka viikko voi viikkotarkastukseen ottaa mukaan jonkin työyksikön tienpäältä ja tehdä sille ko. tarkastuksen. Vaikka tekisi sen tarkastuksen siellä tienpäällä, kun kerran muutenkin on tiestökatselmuksella tai tarkastamassa sitä aliurakoitsijan työnjälkeä...

Miksi tilaajan pitäisi valvoa enemmän? Kyseessähän on palvelusopimus, jossa on sovittu asioita tehtäväksi. Tilaajan valvonnan puute ei saa olla urakoitsija-ajattelussa lupa jättää tekemättä. Se on sopimusrikkomus.

Urakoitsijat menossa omaan ansaansa

Resurssimitoitus ihmetyttää minua. Miksi urakoitsijat eivät tarjouksessaan pysty kertomaan kalustonsa mitoitusperiaatetta ja siten avaamaan yksiköiden määriä vertailukelpoisessa muodossa? 

Tämähän on merkittävästi kustannuksiin ja kannattavuuteen vaikuttava asia ja sitä halutaan nyt voimakkaasti tilaajan kertomaksi. Asiaa, joka olisi mitä suurimmassa määrin pidettävä urakoitsijan oikeutena ja sen kautta saada kilpailuetua. Siis tarkemmalla suunnittelulla ja uusien tehokkaampien ratkaisujen ja valintojen myötä eikä lukumäärillä sinänsä.

Selkeästi näyttää, että ainakin keltaiset ovat täysin pihalla mitoituksesta. Sinisten tiedän olevan aliurakoitsijasopimusmallinsa vankeja ja jahtaavat kustannuksia ajatuksella, että yksikin ylimääräinen yksikkö on liikaa… Näistä resurssimitoituksista taisi tulla muutamien tarjousten hylkäyksiä isoillekin toimijoille taannoin.

Tilaajan ajatus taas on mitoituksella hakea varmuutta, että kalustoa on riittävästi, koska sitten keskellä talvea sen saaminen ei ole helppo tuntien juttu. Siksi kalustoa pitää olla esittää jo kesällä sopimuskatselmuksessa ja tarjousaikana toimintasuunnitelmassa. Ajatus asiassa tilaajalla siis on oikein. Vajaalla kalustolla ei ainakaan tehdä laatua turvallisesti, mutta urakoitsijan tehtävä on osata esittää se riittävyys.

Muuten sitten vähempiarvoisissa asioissa urakoitsijat rutisevat, että tilaaja puuttuu liikaa valintamahdollisuuksiin ja sitoo kehittämistä. Taitaa tilaajalla olla pakko, jos urakoitsijat eivät osaa ottaa aktiivisesti omaa rooliaan kehittäjänä. Tehokkuus toimisi paremmin kehitysajurina, kuin pelkkä kustannus, joka on monesti pelkkä numeroharha. Esimerkkinä kunnanmies koneineen ja oikea urakoitsija samalle savotalle. Kalliimpi tekee enemmän, jolloin yksikköhinta on edullisempi ja aikaakin säästyy...

Pistehiekoituksen 0-toimepideaika

Pistehiekoituksen 0-toimenpideaika ei oikeasti poikkea nykyisestä kovinkaan draamallisesti. Muuan kommentti särähti. Olisi muka vaikutusta alihankinnan resurssointiin ja työmaan kustannuksiin... 

Kommentoijalta jäi huomaamatta, että pistehiekoitus tehdään ennakoivasti ja työkohtaisessa tarkennuksessa määrättyihin kohtiin. Niinhän pistehiekoitusta on aina tehty! Ei se sattumanvaraista ole ennenkään ollut, joten sen pystyy kyllä laskemaan ja hinnoittelemaan jatkossakin. Tilaajan vastauksessa kommenttiin ja jo muutosesityksessäkin tämä oli selkeästi esillä.

Määrät ja yksikköhintaiset

Tilaaja tulee nyt kovasti kustannusriskissä vastaan antamalla kokonaishintaiseen työhön sisältyviä määriä sidottuina. Tasaa urakoitsijan riskiä, mutta ottaa myös itselleen sen käänteisyyden eli haluaa sitten hyvitystä, jos määrät ovatkin pienempiä. Tämä kahtaallisuus meni varmaan osalta ohi, vaikka Leppäsen Anne sitä korostikin.

Yksi ilkeys, joka rassaa joitakin enemmänkin, ainakin kommentista päätellen, on yksikköhintaisten töiden lisääntyminen. Tämä on rahoitustilanteessa hyvin ymmärrettävää. Tilaaja haluaa pidättää itsellään jonkinlaisen säätelyn mahdollisuuden kustannuksilleen, koska sivusta voi tulla oikeasti tärkeämpi rahanreikä. 

Yksikköhinnoin tehtävät määrämitattavat työt ovat oiva keino säädellä alueurakan kustannuksia. Kaikki eivät tykkää tästä, koska ottavat yksikköhintaisetkin aina täytenä liikevaihtona budjetteihinsa, jotta saavat ne näyttämään isommilta... Nyt jatkossa heidän pitää arvioida niiden toteutuma tarkemmin ja ottaa vaikkapa vain 60% budjettiin ja jättä loput riskinä pois. Vaikuttaa valtakunnallisesti sadoilla tuhansilla, koska tilaaja ilmoitti yksikköhintaisten töiden urakoissa lisääntyvän. 

Tilaaja tulee varmasti käyttämään mahdollisuuttaan jättää täydet määrät teettämättä.

Pilotit

Laatuvastuu-urakan pisteiden jakautuminen on tilaajalle vaikea. Ei haluta yltiöhintaista urakkaa isoilla lupauksilla, kuten tarinoiden mukaan joissakin urakoissaon käynyt. Niissä lakimiehet tappelevat laatulupaustulkinnoista... Toisaalta urakoitsijatkaan eivät osaa tarjota oikeaa laatua suunnitelmissaan.

Papereilla vain optimoitaisiin hintarajaa eikä mietitä tekemisen laatua siellä tiestöllä. Tekeminen on ulkoistettu ja alihankittu. Sen sijaan, että olisi kehitetty sopimustenhallintaa ja aliurakoiden ohjaamista ja varauduttu laaduntuottamiseen, on jumituttu vääristyneeseen perinteeseen, koska isot kuvittelevat edelleen muka olevansa itse urakoitsijoita eivätkä tunnusta olevansa vain projektinjohtoporukkaa… 

Nythän esitys Juvan osalta oli, että hinta 60, laatu 30 ja turvallisuuslupaus 10%. Turvallisuuslupaus on enemmän LiVin omaa sisäistä tavoitetta. Silmiini ei ole sattunut. että olisi sattunut, kovin paljon kunnossapidossa tapahtuneita onnettomuuksia. On nyt nostettu helppo ja vaikeasti vastustetteva asia tikunnokkaan ja sillä mennään.

Juva on hyvinkin askel oikeaan suuntaan ja antaa mahdollisuuden tuoda jotakin uutta.  Innostavampi kylläkin olisi 50,40 ja 10 prosenttijako. Tilaaja korosti menetelmien vapautta ja pakottavuuden puutetta omalta puoleltaan. Tässä on mahdollisuus urakoitsijoille suunnitella, tarjota ja toteuttaa aivan erityyppisesti kuin aikaisemmin. Opetella tulevaisuuden toimintatapaan.

Voi olla vaikea tehdä toiminta- ja laatusuunnitelma, koska nyt sen painoarvo on rahaksi muutettavaa suoremmin kuin aikaisemmin. Aikaisemminhan pisteleikkuri on poistanut suoran kirjallisen työn arvon. Kuvaukset ovat olleet sitovia koko urakan ajan ja niiden kirjausten hinta on pysynyt piilossa. 

Juvan paperitkin on helppo ylikirjoittaa ja siten mahdollistaa kannattamattomuus ja riidat urakan aikana.Tämä pilotti vaikuttaa paremmin pienemmän, mutta laaduntuottokykyisemmän toimijan keikalta. Harmi, että se on kooltaan niin iso…

Virtain keikka puolestaan on omalla tavallaan mielenkiintoinen. Siellähän on ajatus kokeilla talvihoidon riskien jakoa uudella tavalla. Siis vaihtelevien talvien aiheuttamaa hoitotyön määrämuutosten hallintaa… 

Oletettavasti tilaajalta tulee esitys kiinteästä ja muuttuvasta osasta. Ehkä tulee tosiaan aurakilometreille ilmoitettu määrä, jonka ylittymisestä urakoitsija saa lisähintaa ja alituksesta joutuu hyvittämään. Samoin käsiteltäneen polanteen tasausta ja hiekoituksia sekä mahdollnen suolabonusmalli palaa jossakin muodossa takaisin. Tästä Levolan Katja lupasi myöhemmin lisätietoa.

Lopuksi

Minusta muutoksilla haetaan parempaa lopputulosta ja vähän annetaan jopa urakoitsijoille periksi. Yleisten vaatimusten ja toimivuusvaatimusten yhdistäminen on hyvä asia. Pitää vain tietää, mitä ne tarkoittavat.

Työnjohtoon ja tiestötarkastuksiin liittyvät asiat ovat menossa vähän huonompaan suuntaan. Ne ovat urakoitsijoiden vaatimuksia, mutta he eivät ole ajatelleet, että maksavat alihankinnalle omista töistään.

Kuulemamme kommentti teknisten laatuvaatimusten hintaa nostavasta vaikutuksesta on liioiteltu. Enemmän on harmia niistä työmenetelmien ja kalustotyppien sitovasta määräämisestä. Ne vaikuttavat kehitykseen ja kannattavuuteen paljon enemmän.

Valvonnasta

Huolena on tilaajan, pääurakoitsijoiden ja varsinaisten tekijöiden maailmojen kohtaamattomuus. Se kulminoituu siihen valvonnan esilleottamiseen. Vaaditaan, sovitaan, muttei vaadita alihankkijalta tekemään. 

Valvotaanko jatkossa ehkä enemmän prosessia ns. ylätason valvontana, joka olisi eri asia kuin aluevastaavan suorittama teknisen laadun valvonta... Kokonaisuutena valvonta on yksinkertainen kuvio: tilaaja valvoo sopimusta ja pääurakoitsijaa, pääurakoitsija valvoo aliurakoitsijoitaan ja sopimukset ovat määritelmineen ja laatuvaatimuksineen läpimenevät.

Alan pilaavat huolimattomat tekijät ja toimijat sekä vääristynyt hinnoittelu, joka ei anna mahdollisuutta tehdä oikein. Tämäkin korjaantuu valvonnalla ja sanktioilla. Oikeasti ei ole järkevää lisätä valvontaa vaan valvonnan laatua eli valvojan pitää tehdä havaintonsa ja kannuste-esityksensä keskittyneemmin siihen urakoitsijatoiminnan oikeellisuuteen. Nythän se mielenkiinto on siellä milleissä... 

Pitää tehdä aktiivista ja tavoitteellista pistokeotyyppistä valvontaa ja eri asioita eri viikkoina listalla, niin kuukausi- ja vuosikierrolla tulevat kaikki asiat valvotuiksi ja sakotetuiksikin tarvittaessa. Mielestäni yksinkertainen asia, jonka jotkut aluevastaavat osaavatkin.

Liikennevirasto lupasi aineiston nettiin. Varmaan nousuviikolla on luettavissa. (linkki)