Urakoitsijaseminaarin jatkomietteitä

Jatkoa edelliseen, seminaaripäivään liittyvään postaukseen...

se kun näytti jääneen niin kovin lyhyeksi.

AURA ei riitä, tarvitaan HARJA

Juvan pilotin yhteydessä oli puhetta paljonkin inventointihommasta. Jatkossa inventointitiedot tulevat näyttelemään tärkeämpää osaa, koska tilaaja sitoutuu tarjouspynnössään entistä enemmän ilmoittamiinsa määriin. Inventointi on iso työ valtakunnallisesti, mutta alkuun päästyään se pysyy itsekseen yllä, kun urakoitsijoiden tekemät muutokset ja täydennykset kirjautuvat reaaliaikaisena tietokantoihin ja -malleihin.

Parikin asiaa siitä sitten poiki ajatuksia: 

• miten reaaliaikaisuus tässä määrittyy, tuskin on tarpeen viiden sekunnin viiveellä rummun muutos betonista muoviin kirjautua. Toisaalta sehän tapahtuu hetikin työn tultua valmiiksi... ja hyväksytyksikin?
• liitetäänkö siihen tietoon paljonkin omainaisuuskuvauksia, materiaaleista, mahdollisesta takuusta ym.?

Tiedon luotettavuudessa on kuulemma ollut ongelmia. Tarkoittanee, että jotakin on ollut reaalimaailman ja bittimaailman välillä ristiriidassa. Miten jatkossa tiedon oikeellisuus todennetaan ja korjataan?

HARJAsta on tulossa väylänpidon hankintojen ja urakkatiedon yhteenkeräävä systeemi. Se on eteenpäin, koska selkeyttää tekemistä ja vähentää sovellusten määrää. Oletettavasti ainakin yksi jää pois...

Ympäristövaatimukset

Esitys ympäristövaatimuksista ja niiden aikatauluista ei saanut seminaarissa arvoistaan huomiota. Ne vaikuttavat merkittävästi urakoiden hintaan. Oikeastaan niiden vielä suurempi vaikutus on alihankintaan ja auto- ja konekalustoon. Siksi niistä tiedottaminen ja asian isompi esilläpito ja jopa ennakoivampi vaatimusten käyttöönotto aliurakkasopimuksissa antaisi signaalin kaluston uusimiselle tai tarvittavien muiden muutosten tekemiselle. Muutoin tulee taas suuri parku ja hätä viimeisellä viikolla. 

Toimitusajat ovat uustoimituksissa pitkiä ja käytettyjen, kelpoisuudet täyttävien kauppavarastojen tyhjyys iskee… Tämä on oikein viestitettynä ennakoitavissa oleva asia. Nykyisillä aliurakointimalleilla jatkettaessa ja ulkopuolisia resursseja käytettäessä tämä ympäristövaatimusten kalustoon kohdistuvuusosa on kuitenkin pääasiassa alihankkijoiden murhe.

Myrskyvaurioiden työrajat tarkentuvat

Ikosen Heikki kertoi myrskyvaurioihin liittyvästä työrajojen määrittelystä, joka on menossa. Siellä on pelastuslakikin taustalla. Jatkossa pelastuslaitos todennäköisesti katkaisee puun ns. reunaviivan kohdalta ja kääntää latvan luiskalle. Siinä on heidän työrajansa. Tienpitäjälle kuuluu sitten loput. Eli luiskalla olevan puun ja sen jätteiden poistaminen onkin alueurakoitsijan murheena.

Jujuna tuossa onkin sitten se, että luiskalla liikennettä vaarantamaton puunräähkä ei olekaan ehkä enää äkillinen hoitotyö, vaan se tulee sisältymään kokonaishintaiseen osioon.

Hankintalain tuleva muutos

Kysymys hankintalain muutoksesta oli hyvä. Ei varsinaisesti koske alueurakoita, koska hankintakokonaisuus on siinä palastelua järkevämpi, kuin keinotekoisesti pilkkoen tehty. Lisäksi pk-porukka pääsee kuitenkin mukaan tekemään, koska toteutus on jo nykyäänkin voimakkaasti alihankittua. Eli pk-sektori ei jää työttömäksi vaikkei pääsekään hankintaan tarjoamaan. Perusteluvastuu pilkkomattomuudesta on tilaajalla eli hankintayksiköllä.

Muistaakseni palveluhankinnoissa se pilkkomattomuusperustelu pitää tehdä yli 500 000 euron hankinnoista, joten koon hankinnan arvon perusteella tät varmaan testataan. Nythän on yleensä ollut ongelmana varsinkin kuntapuolella keinotekoinen pilkkominen, jolla on palasteltu urakat alle kilpailutusrajijen ja siten kierretty lakia.

Infra ry:n puheesta

Infra ry:n puhenvuoro oli sangen kokoava. Paljon huolta luottamuksesta ja valvonnasta. Erikoisesti jäi mieleeni toive nykyistä ennakoivammasta valmisteluun mukaan pääsystä. Tilaajalla tuskin on mitään sitä vastaan, epäilisin jopa päinvastaista. Ehkä jatkossa kannattaa tehdä enemmän perusteltuja esityksiä Infran kesken ja sitten esittää niitä aktiivisemmin. Alan kehittyminen on kuitenkin toimintaympäristön muutospaineessa väistämätön asia.

Jatkossa listalta häviää yksi urakka ja lukumäärä on jatkossa 80 urakkaa. Ne alkavat olla kooltaan aika mittavia. Osin siitä syystä esityksessä oli toive ns. sisääntulo-urakoiden lisäämisestä. Varmaan moni toiminnasta kiinnostunut haluaisi osallistua, mutta tuo koko estää.

Toisaalta pienemmät tai alalle pyrkivät urakoitsijat ovat usein paikallisesti tai enintään maakunnallisesti toimivia, joten halukkuus tarjota kaukana kotoa sijaitsevaa urakkaa voi nousta kynnyksesksi vaikka se kooltaan houkuttaisikin. 

Tässä sisääntulourakoiden ja uusien toimijoiden alalle tulonkynnyksen madaltamisessa on nyt tasapainoittelun paikka tilajaalla hankintalain muutoksen kanssa.

Alalletulon mahdollisuudesta/uhasta kirjoitin aikaisemmin vähän ajatuksia. (linkki)