Kilpailutuksen esittely
Perjantaina olin pitkän aamupäivän kuuntelemassa alueurakkakilpailutuksen tilannetta ja uutuuksia. Pitkä aamupäivä tarkoittaa nyt sitten myös pitkää kirjoitusta.
Tilaisuus oli erittäin onnistunut, videomahdollisuuttakin käytti yllättävän moni ja yhteydet maakuntiin toimivat. Vain muutama kommentti jäi mutinaksi. Jatkossa varmaan pitäisi kertoa puhumisen pelisäännöt tilaisuuden aluksi. Mutta kiitos järjestäjille uudesta tavasta. Näin saa jatkossakin tehdä.
Tavoistani poiketen olin itse tälläkertaa hiljaa. Keskityin asiaan. Sivusilmällä tietysti myös Destian osavuosikatsaukseen, joka julkistettiin aamuyhdeksältä. Seminaari oli mielenkiintoisempi.
Mieleenjäänyttä
Yleisesti
Tilaajalla on työturvallisuuskampanja meneillään ja sille on asetettu tavoitteet, jotka sisältävät asioiden viemisen myös hankintoihin ja sopimuksiin. Hengissä ja terveenä töistä kotiin on hyvä idea, joka sopii urakoitsijoillekin.
Kunnossapidon ohjauksessa tulee tapahtumaan henkilömuutoksia. Alan merkittävin vaikuttaja antaa tilaa seuraajalleen eli Anne Leppänen korvautuu Ismo Kohosella. Muitakin nimiä näkyi olevan uusissa ryhmissä.
Tilaaja haluaa alan toimijoilta selkeästi enemmän teknistä vuoropuhelua. Samoin olen ymmärtänyt halun olevan toisinpäin. Varsinainen aktiivisuus kuitenkin vähän laahaa. Ehkä tilaajalla on jotakin lobbauspelkoa tai arkuutta, joka estää alakohtaiset reilummat kehitysavaukset. Toimijoiden puolesta puhuu lähinnä Infra ry, mutta sekin on lievästi jumissa, koska sen kuitenkin muodostavat keskenään kilpailevat toimijat. Siellä on haasteena pystyä pitämään erillään yrityskohtainen edun ajaminen ja alan kokonaiskehitykseen vaikuttava työ.
Niin. Rahatkin ovat vähissä.
Valvonta
Valvontaa peräänkuulutettiin parissakin puheenvuorossa.
Jotenkin tuli sellainen tuntu, kuin kukaan ei olisi halunnut ääneen sanoa, että aliurakoitsijoiden työn ja myös turvallisuusmääräysten valvonta kuuluu oikeasti pääurakoitsijalle. Taitaa olla ihan lakiin kirjattua asiaa.
Myös niissä kalustotarkastuksissa valvonta on pääurakoitsijalla. Se, että aliurakoitsija itse vakuuttaa työkoneensa olevan turvallinen käyttöönotettaessa urakan alussa ja toimittaa sen CE-kupongin, ei estä työnaikana tapahtuvassa työsuojelutarkastuksessa katsastamasta työkoneen havaittavuutta, merkinantolaitteita ym.
Kyse on halusta. Tai ehkä paremminkin osaamisesta ja asian ymmärtämisestä. Joka viikko voi viikkotarkastukseen ottaa mukaan jonkin työyksikön tienpäältä ja tehdä sille ko. tarkastuksen. Vaikka tekisi sen tarkastuksen siellä tienpäällä, kun kerran muutenkin on tiestökatselmuksella tai tarkastamassa sitä aliurakoitsijan työnjälkeä...
Miksi tilaajan pitäisi valvoa enemmän? Kyseessähän on palvelusopimus, jossa on sovittu asioita tehtäväksi. Tilaajan valvonnan puute ei saa olla urakoitsija-ajattelussa lupa jättää tekemättä. Se on sopimusrikkomus.
Urakoitsijat menossa omaan ansaansa
Resurssimitoitus ihmetyttää minua. Miksi urakoitsijat eivät tarjouksessaan pysty kertomaan kalustonsa mitoitusperiaatetta ja siten avaamaan yksiköiden määriä vertailukelpoisessa muodossa?
Tämähän on merkittävästi kustannuksiin ja kannattavuuteen vaikuttava asia ja sitä halutaan nyt voimakkaasti tilaajan kertomaksi. Asiaa, joka olisi mitä suurimmassa määrin pidettävä urakoitsijan oikeutena ja sen kautta saada kilpailuetua. Siis tarkemmalla suunnittelulla ja uusien tehokkaampien ratkaisujen ja valintojen myötä eikä lukumäärillä sinänsä.
Selkeästi näyttää, että ainakin keltaiset ovat täysin pihalla mitoituksesta. Sinisten tiedän olevan aliurakoitsijasopimusmallinsa vankeja ja jahtaavat kustannuksia ajatuksella, että yksikin ylimääräinen yksikkö on liikaa… Näistä resurssimitoituksista taisi tulla muutamien tarjousten hylkäyksiä isoillekin toimijoille taannoin.
Tilaajan ajatus taas on mitoituksella hakea varmuutta, että kalustoa on riittävästi, koska sitten keskellä talvea sen saaminen ei ole helppo tuntien juttu. Siksi kalustoa pitää olla esittää jo kesällä sopimuskatselmuksessa ja tarjousaikana toimintasuunnitelmassa. Ajatus asiassa tilaajalla siis on oikein. Vajaalla kalustolla ei ainakaan tehdä laatua turvallisesti, mutta urakoitsijan tehtävä on osata esittää se riittävyys.
Muuten sitten vähempiarvoisissa asioissa urakoitsijat rutisevat, että tilaaja puuttuu liikaa valintamahdollisuuksiin ja sitoo kehittämistä. Taitaa tilaajalla olla pakko, jos urakoitsijat eivät osaa ottaa aktiivisesti omaa rooliaan kehittäjänä. Tehokkuus toimisi paremmin kehitysajurina, kuin pelkkä kustannus, joka on monesti pelkkä numeroharha. Esimerkkinä kunnanmies koneineen ja oikea urakoitsija samalle savotalle. Kalliimpi tekee enemmän, jolloin yksikköhinta on edullisempi ja aikaakin säästyy...
Pistehiekoituksen 0-toimepideaika
Pistehiekoituksen 0-toimenpideaika ei oikeasti poikkea nykyisestä kovinkaan draamallisesti. Muuan kommentti särähti. Olisi muka vaikutusta alihankinnan resurssointiin ja työmaan kustannuksiin...
Kommentoijalta jäi huomaamatta, että pistehiekoitus tehdään ennakoivasti ja työkohtaisessa tarkennuksessa määrättyihin kohtiin. Niinhän pistehiekoitusta on aina tehty! Ei se sattumanvaraista ole ennenkään ollut, joten sen pystyy kyllä laskemaan ja hinnoittelemaan jatkossakin. Tilaajan vastauksessa kommenttiin ja jo muutosesityksessäkin tämä oli selkeästi esillä.
Määrät ja yksikköhintaiset
Tilaaja tulee nyt kovasti kustannusriskissä vastaan antamalla kokonaishintaiseen työhön sisältyviä määriä sidottuina. Tasaa urakoitsijan riskiä, mutta ottaa myös itselleen sen käänteisyyden eli haluaa sitten hyvitystä, jos määrät ovatkin pienempiä. Tämä kahtaallisuus meni varmaan osalta ohi, vaikka Leppäsen Anne sitä korostikin.
Yksi ilkeys, joka rassaa joitakin enemmänkin, ainakin kommentista päätellen, on yksikköhintaisten töiden lisääntyminen. Tämä on rahoitustilanteessa hyvin ymmärrettävää. Tilaaja haluaa pidättää itsellään jonkinlaisen säätelyn mahdollisuuden kustannuksilleen, koska sivusta voi tulla oikeasti tärkeämpi rahanreikä.
Yksikköhinnoin tehtävät määrämitattavat työt ovat oiva keino säädellä alueurakan kustannuksia. Kaikki eivät tykkää tästä, koska ottavat yksikköhintaisetkin aina täytenä liikevaihtona budjetteihinsa, jotta saavat ne näyttämään isommilta... Nyt jatkossa heidän pitää arvioida niiden toteutuma tarkemmin ja ottaa vaikkapa vain 60% budjettiin ja jättä loput riskinä pois. Vaikuttaa valtakunnallisesti sadoilla tuhansilla, koska tilaaja ilmoitti yksikköhintaisten töiden urakoissa lisääntyvän.
Tilaaja tulee varmasti käyttämään mahdollisuuttaan jättää täydet määrät teettämättä.
Pilotit
Laatuvastuu-urakan pisteiden jakautuminen on tilaajalle vaikea. Ei haluta yltiöhintaista urakkaa isoilla lupauksilla, kuten tarinoiden mukaan joissakin urakoissaon käynyt. Niissä lakimiehet tappelevat laatulupaustulkinnoista... Toisaalta urakoitsijatkaan eivät osaa tarjota oikeaa laatua suunnitelmissaan.
Papereilla vain optimoitaisiin hintarajaa eikä mietitä tekemisen laatua siellä tiestöllä. Tekeminen on ulkoistettu ja alihankittu. Sen sijaan, että olisi kehitetty sopimustenhallintaa ja aliurakoiden ohjaamista ja varauduttu laaduntuottamiseen, on jumituttu vääristyneeseen perinteeseen, koska isot kuvittelevat edelleen muka olevansa itse urakoitsijoita eivätkä tunnusta olevansa vain projektinjohtoporukkaa…
Nythän esitys Juvan osalta oli, että hinta 60, laatu 30 ja turvallisuuslupaus 10%. Turvallisuuslupaus on enemmän LiVin omaa sisäistä tavoitetta. Silmiini ei ole sattunut. että olisi sattunut, kovin paljon kunnossapidossa tapahtuneita onnettomuuksia. On nyt nostettu helppo ja vaikeasti vastustetteva asia tikunnokkaan ja sillä mennään.
Juva on hyvinkin askel oikeaan suuntaan ja antaa mahdollisuuden tuoda jotakin uutta. Innostavampi kylläkin olisi 50,40 ja 10 prosenttijako. Tilaaja korosti menetelmien vapautta ja pakottavuuden puutetta omalta puoleltaan. Tässä on mahdollisuus urakoitsijoille suunnitella, tarjota ja toteuttaa aivan erityyppisesti kuin aikaisemmin. Opetella tulevaisuuden toimintatapaan.
Voi olla vaikea tehdä toiminta- ja laatusuunnitelma, koska nyt sen painoarvo on rahaksi muutettavaa suoremmin kuin aikaisemmin. Aikaisemminhan pisteleikkuri on poistanut suoran kirjallisen työn arvon. Kuvaukset ovat olleet sitovia koko urakan ajan ja niiden kirjausten hinta on pysynyt piilossa.
Juvan paperitkin on helppo ylikirjoittaa ja siten mahdollistaa kannattamattomuus ja riidat urakan aikana.Tämä pilotti vaikuttaa paremmin pienemmän, mutta laaduntuottokykyisemmän toimijan keikalta. Harmi, että se on kooltaan niin iso…
Virtain keikka puolestaan on omalla tavallaan mielenkiintoinen. Siellähän on ajatus kokeilla talvihoidon riskien jakoa uudella tavalla. Siis vaihtelevien talvien aiheuttamaa hoitotyön määrämuutosten hallintaa…
Oletettavasti tilaajalta tulee esitys kiinteästä ja muuttuvasta osasta. Ehkä tulee tosiaan aurakilometreille ilmoitettu määrä, jonka ylittymisestä urakoitsija saa lisähintaa ja alituksesta joutuu hyvittämään. Samoin käsiteltäneen polanteen tasausta ja hiekoituksia sekä mahdollnen suolabonusmalli palaa jossakin muodossa takaisin. Tästä Levolan Katja lupasi myöhemmin lisätietoa.
Lopuksi
Minusta muutoksilla haetaan parempaa lopputulosta ja vähän annetaan jopa urakoitsijoille periksi. Yleisten vaatimusten ja toimivuusvaatimusten yhdistäminen on hyvä asia. Pitää vain tietää, mitä ne tarkoittavat.
Työnjohtoon ja tiestötarkastuksiin liittyvät asiat ovat menossa vähän huonompaan suuntaan. Ne ovat urakoitsijoiden vaatimuksia, mutta he eivät ole ajatelleet, että maksavat alihankinnalle omista töistään.
Kuulemamme kommentti teknisten laatuvaatimusten hintaa nostavasta vaikutuksesta on liioiteltu. Enemmän on harmia niistä työmenetelmien ja kalustotyppien sitovasta määräämisestä. Ne vaikuttavat kehitykseen ja kannattavuuteen paljon enemmän.
Valvonnasta
Huolena on tilaajan, pääurakoitsijoiden ja varsinaisten tekijöiden maailmojen kohtaamattomuus. Se kulminoituu siihen valvonnan esilleottamiseen. Vaaditaan, sovitaan, muttei vaadita alihankkijalta tekemään.
Valvotaanko jatkossa ehkä enemmän prosessia ns. ylätason valvontana, joka olisi eri asia kuin aluevastaavan suorittama teknisen laadun valvonta... Kokonaisuutena valvonta on yksinkertainen kuvio: tilaaja valvoo sopimusta ja pääurakoitsijaa, pääurakoitsija valvoo aliurakoitsijoitaan ja sopimukset ovat määritelmineen ja laatuvaatimuksineen läpimenevät.
Alan pilaavat huolimattomat tekijät ja toimijat sekä vääristynyt hinnoittelu, joka ei anna mahdollisuutta tehdä oikein. Tämäkin korjaantuu valvonnalla ja sanktioilla. Oikeasti ei ole järkevää lisätä valvontaa vaan valvonnan laatua eli valvojan pitää tehdä havaintonsa ja kannuste-esityksensä keskittyneemmin siihen urakoitsijatoiminnan oikeellisuuteen. Nythän se mielenkiinto on siellä milleissä...
Pitää tehdä aktiivista ja tavoitteellista pistokeotyyppistä valvontaa ja eri asioita eri viikkoina listalla, niin kuukausi- ja vuosikierrolla tulevat kaikki asiat valvotuiksi ja sakotetuiksikin tarvittaessa. Mielestäni yksinkertainen asia, jonka jotkut aluevastaavat osaavatkin.
Liikennevirasto lupasi aineiston nettiin. Varmaan nousuviikolla on luettavissa. (linkki)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti