Syksyn vauhtiviikot kuntapuolella

HILMAssa julkaistuja hankintailmoituksia

Katsoin äsken HILMAn hankintailmoitukset ja löysin 8.9.- 16.9. välisellä ajalla olevan 23 kunnossapitoon liittyvää hankintailmoitusta.

Osalla on toki jo lyhyt laskenta-aika ja osalla työt alkavat vasta vuyodenvaihteessa, mutta määrä on huomattava. Periaatteessa viikon aikana julkaistut ilmoitukset.

Pyyntöjen laatu vaihtelee kovasti, aivan surkeista hyviin. Monessa kysytään tuntityöhön konetta, muutamissa on valintaperusteina halvimman hinnan lisäksi kokonaistaloudellisia vertailuperusteita.

Mielenkiintoista.

Muutamissa on sopimusluonnoksetkin liitteinä. Niissä on joissakin ristiriitaa tarjouspyynnön kanssa, joten tarjoajan tulee ola tarkkana.

Seurantalaitteistoa edellytetään useammassa.

Uusia toimijoita alueurakointiin

Porterin viisikon ensimmäinen tarkastelukulma strategisessa asemoinnissa.

Uusien alalle tulijoiden uhka

Onko ala houkutteleva uudelle yrittäjälle? Ja miten alalle pääsee?


Vaikka tienhoidon markkinat ovat ns. kypsässä vaiheessa oleva eli markkinoiden koko ei kasva ja jo alalla toimijat ovat vakiinnuttaneet asemansa, olen sitä mieltä, että markkinoilla on tilaa uusillekin toimijoille ja he pystyvät tekemään urakointia kannattavasti.

Houkutteleva uudelle yrittäjälle? Kunnossapidon palvelusopimus antaa laajan mahdollisuuden tehdä urakoitsijan oman suunnitelman mukaan ja urakoitsijan edullisemmaksi katsomalla tavalla monia asioita. Nykyiset toimijat ovat "toimintaperiaatteellisesti sukurutsaisia" eli heillä on lähes kaikilla samanlainen toimintatapa.

Syynä isompien urakoitsijoiden toiminnan samankaltaisuuteen löytyy alan kehityksen historiasta. Aikoinaan TVL:stä muotoutunut nykyinen Destia loi menetelmät, kehitti kaluston ja oli suunnaannäyttäjä asiakirjoissakin. Kilpailun vapautuessa heidän malliaan kopioitiin tai heidän työntekijöitään ostettiin muihin  firmoihin. Näin kunnossapidostakin tuli yhden toimintatapamallin uhri.

Alkuaikoina edes tilaaja ei tarjoajan kyvykkyyttä arvioidessaan antanut pisteitä entisen tavan murtavista esityksistä laatu- ja toimintasuunnitelmissa. Samoin resurssointi ja sen mitoitus on perua historiasta.

Nykyisin ei ole kenelläkään innostusta erkautua linjasta, mikä tietysti on johtanut siihen, että kaikki tekevät samalla tavalla ja vain työkustannukset ovat tarjouskilpailun ratkaisussa oleellisia. Kiviainekset ja niiden ajomatkat saattavat ratkaista tarjouksen menestymisen.

Henkilöstökin pitää yllä perinteistä tapaa. Useinhan urakoitsijan vaihtuessa työnjohtajat palkkautuvat samalla alueella uudelle toimijalle, jolloin myös entinen tapa säilyy. Alihankkijatkin ovat oppineet pysymään sopuisasti aikoinaan oppimansa tekemisen tavassa. Nuoremmat alalletulijat katsovat mallia ja saavat opastuksen entisen mukaan, joten heidänkään uudistamiskykynsä ei pääse kukkimaan. Syynä on koulutus, kunnossapitoa ei opeteta paljoakaan, joten ei ole uudistajia.

Uusi toimija menestyy tekemällä toisin

Varsinaisesti ei siis kilpailla kunnossapidon laadulla tai palvelulla vaan vakiintuneen mallin hienosäädöllä. Siksi näenkin, että uusi tulokas olisi tervetullut tekemään asiaa oman ajatuksensa pohjalta ja unohtaen entisen muotin. Tarjouspyynnössä ei ole estettä tehdä asioita uudella tavalla eikä tilaajakaan varmaan nykypäivänä sitä torju, kunhan laatutaso ja toiminnallisuus liikennöinnin osalta toteutuu.

Uusi toimija saa uudentyyppisen toimintamallin avulla helposti tarjoukseensa sisällytettyä paremman katteen kuin nykyiset isommat toimijat. Ja tietysti helpommin voittaa tarjouskilpailunkin. Siis parempi kate ja markkinoille tunkeutuminen, koska on saanut itselleen kilpailuedun, jota toiset eivät pysty kopioimaan lähivuosina.

Nykyisistä toimijoista vain pienimmät ovat todennäköisesti huomanneet mahdollisuudet ja voisivat olla mukana tulevaisuuden kilpailussa menestyksekkäästi. Muilla on voitettavanaan suuria muutosvoimia ja uuden opettelun kynnys. Muutos vakiintuneilla tavoilla toimimisessa vaatii aikaa ja se yleensä epäonnistuu, koska vanhasta ei päästä eroon. Onneksi kannattavuuskin laskee tällöin ja se sitten riittävän alhaisella ollessaan pakottaa muuttumaan, mutta silloin on jo toisilla pitkä etumatka.

Miten alalle pääsee

Liikenevirasto on tehnyt suhteellisen helpoksi uudelle toimijalle osallistua alueurakointiin. Vaatimuksia on oikeastaan yllättävän vähän perusurakoissa: 

• Tarjouskilpailuun ilmoittautuvalla pitää olla riittävä liikevaihto, että selviää aloitusvaiheen rahoitustarpeesta ja pystyy kantamaan luotettavasti vastuunsa liiketoimissaan. Vaatimus on 1,5 kertaa tarjottavan urakan arvioidusta vuosihinnasta. Tarkoitta euroina n. kahta miljoonaa.
• Lisäksi pitää olla firman palkkalistoilla joku, joka ymmärtää kunnossapidosta, että tilaajallakin on varmuus onnistumisen mahdollisuuksista tarjousta tehtäessä. Tarkoittaa jonkun nuoren, pari vuotta, alalla olleen palkkaamista.
• Tarjoutujalla pitää olla laaduntuoton varmistamiseksi järjestelmä, jolla se osoittaa tilajalle kykynevänsä ohjaamaan ja suunnittelemaan tekemistään systremaattisesti. RALA tai ISO-sertifikaatti on tässä se osoitin.
• Referenssinä kelpaa kunnossapitourakkaan soveltuva RALA-pätevyys tai muu näyttö soveltuvien töiden tekemisestä, kuten aikaisempi toiminen alueurakoissa alihankkijana tekemässä laajempaa osaurakointia.

Ei mitään kohtuuttomia vaatimuksia esimerkiksi kuljetusosuuskunnille tai vaikkapa laadunvalvontakonsulttifirmoille. Samoin monet kuorma-auto- ja koneyrittäjät voivat hyvin lähteä kisaamaan pääurakoinnista perusurakkatason vaativuusluokassa.

Perusurakan totetuttajalla on sitten kokemuksen ja työnjohdon pätevyysvuosien kertyessä helppo lähteä tarjoutumaan vaativampaankin urakkaan. Tämä on mahdollista jo kahden perusurakkavuoden jälkeen.

Mikään ei estä toimimasta pelkästään perusurakoissakaan. Ne ovat selkeitä kokonaisuuksia ja hyvin suunnittelemalla niiden riskit saadaan hallintaan helpommin kuin vaativimpien urakoiden. Isompien ja vaativampien urakoiden monimuotoisempi sisältö ja toimintaympäristö antavat kyllä mahdollisuuden parempaan kannattavuuteen ja vahvistavat eri tavalla tekevän kilpailuetua.

Yhteenveto

Kunnosapito on uuden kynnyksen edessä. Kannattavuutta on urakoitsijoiden pystyttävä nostamaan. Tilaaja odottaa palvelulaadulta enemmän vaikuttavuutta loppukäyttäjälle, siis tienkäyttäjälle.

Uuden toimijan on suhteellisen helppo tulla perusurakan toimijaksi ja saada nykyisestä tavasta poikkeavalla tekemisellään urakoinnista kannattavaa ja pitkäkestoista työtä.

Nykyiset isot toimijat menettävät kilpailukykynsä eivätkä ole merkittäviä uhkia tulevaisuudessa.

Ps.

Jätän tahallani tässä kertomatta niistä uudenlaisista tavoista suunnitella ja toteuttaa alueurakka. Vihjeet lukijalle ovat kyllä näissä postauksissa, mutta itsekkäistä syistäni en tee niiden löytämistä helpoksi.

Alkuviikon aktiviteetteja

Pitkästä aikaa oli ns. ramikas alkuviikko. Touhua ja tilanteita pitkille päiville melkein liiaksi asti. Kuitenkin kaikella jonkinlainen kosketuspinta kunnossapitoon ja urakointiin.

Maanantai

Tarjouslaskentapalaveri heti aamusta alkaen. Kaverilla on hyvä verkosto, joten pystyy tarjoamaan laajemman kokonaisuuden. Käsittelimme paljon sanktioiden ja kannustimien käyttöä tehokkuuden näkökulmasta. Eli miten jaetaan mahdolliset sakot niiden syntyyn vaikuttaneiden aiheuttajien kesken oikeudenmukaisesti. Toinen asia oli mahdollisen lisävoiton jakaminen tekemiseen osallistuneiden kesken.

Maanantain kiinnostavat asiat oli tuossa ylläolevissa. Muutoinhan tarjouslaskennassa ei ole kovin kummoista, ellei haeta tavanomaisesta poikkeavaa ratkaisua tai toimintamallia. Nyt sitä haettiin tässä tarjouksessa kyllä, mutta ne keskustelut ja hintavaikutukset käsittelimme jo aikaisemmin. Hyvä tehdä töitä, kun saa tosissaan keskittyä selkeään aiheeseen kaverin kanssa, joka myös etsii toimivinta ratkaisua.

Tiistai

Aamusta ensiksi palaveri, jossa läpikävimme uutta tuotetta ja sen selkeyttämistä. Miten saamme hyödyt näkymään ja millaista kieltä kannattaa esityksessä käyttää? Hetken olimme jumissa, kun harhauduimme päämiehemme näkökulmaan. Sitten teimme aineiston päämiehemme asiakkaan näkökulmasta ja häntä hyödyttäväksi. Mallilaskelmat ja vähän vastaväitteitäkin ehdimme työstää. Kohtuullinen lopputulos vaikka viimeistely jäikin kevyeksi. Asiakas oli tyytyväinen ja jatko sovittiin.

Lounaan jälkeen "toisessa salissa" paneuduin sitten varsinaiseen harrastukseeni. Alueurakan toimintamalliin ja sen kuvaamiseen. Asiakirjojen mukaan nykyisten toimijoiden mallista poikkeava ja tehokkaampi tapa on täysin mahdollista ilman erikoisia virityksiä ja tilaajalta kinuttavia "pilottilupia". Aiheessa kului fläppitaulusivuja ja valkotaulutusseja. Asian purkusuuntana käytimme tuotekortteja ja resursseja. Keskityimme sujuvaan toteuttamiseen ja sen kuvaamiseen sekä pakollisen raportoinnin kuvaamiseen. Tämä sessio kesti melkein neljään.

Alkuillan aiheena toisella puolen kaupunkia oli verkkosovellusten käyttö viestinnässä. Oman porukan koulutustarpeiksi ja toisekseen ulospäin suuntauvassa mielikuvan luomisessa ja vaikuttamisessa. Kysymyksinä käsiteltiin mm. Miten saan nopeasti olemassaoloni laajaan tietoisuuteen ja tunnettuutta?, Millä huolehdin jatkuvassta mielenkiinnon ylläpitämisestä? Tieteellisen tekstin höyty suhteessa kansanomaisempaan ilmaisuun? Tekijänoikeudet ja lainaaminen?

Keskiviikko

Raportti aamulla uuden menetelmän tehokkuudesta ja käyttökelpoisuudesta. Olen ollut mukana sparraamassa uutta menetelmää sorateiden hoitoon. Itselläni oli lievästi vähättelevä ennakkoarvio menetelmän työsaavutuksesta työvuoron aikana. Erehdyin. Vertailun mukaan menetelmä on huonoimmillaankin puolitoistakertainen aikaisempaan verrattuna ja kustannukset pysyvät samana. Asiakas tuskin lähivuosina kuitenkaan ostaa menetelmän mukaista työtä, koska se on outo tapa tehdä ja se näyttää väärältä. Tekijän pitää saada palvelu kokonaishintaisena markkinoille eikä kertoa tekotavastaan juurikaan mitään. Lopputulos täyttää laatuvaatimukset hyvin.

Ennen päivätaukoa vielä ehdin tarkentaa muutamaa kysymystä, jotka koskivat eilisen alueurakkakäsittelyn toteutusmallia ja resursseja. Resurssit ratkesivat yllättävän helposti muutamalla puhelulla ja lyhyillä selostuksilla. Varmistukset tulivat sähköpostilla. Toimintamallia asiakas pitää yksinkertaisena. Lupasin tehdä kirjallisen kuvauksen käytettäväksi tarjouksen asiakirjojen laadintaa varten. Eli sain loppuviikon täytteeksi puuhaa.

Iltapäivän istuksin terassilla ja kuuntelin kaverin huolia. Miten ohjata ja seurata maanlaajuisen toimijan kentällä työskentelevien ihmisten työtä ja saavutuksia helposti ja tarkasti lisäämättä rasitusta? Miten saada pitkään toiminut vanhaan toimintamalliin tottunut yritysjohto näkemään nykyajan tuomat mahdollisuudet esimerkiksi tietotekniikan saralla? Kerroin muutamasta vaihtoehdosta ja älypuhelimen sovelluksista, jotka auttaisivat. Epäilin johdon ymmärrystä ja halua muutoksiin. Kaveri sanoi jo olevansa syksyn aikana vaihtamassa firmaa, jos tilanne ei etene.

Yleisesti alkuviikosta

Kunnossapidosta en tunnu pääsevän irti. En tietysti haluakaan, siksi kiinnostava kokonaisuus se on. Vain maanataina tein työtä yhdessä paikassa. Tiistaina kolmessa eri paikassa kaikkiaan yli 11 tunnin työpäivä. Keskiviikkona matkustin päivän aikana yli 400 kilometriä ja hoidin työtä matkan aikana. Tekniikka mahdollistaa sujuvan tekemisen paikasta ja ajasta rippumatta. Maanantai meni tabletilla, tiistaina oli läppäri ja keskiviikko puhelimella ja tabletilla. Silti mukana kartat, laskelmat, asiakirjat...

Suurin tekemistä helpottava ja tehokkuutta tuova asia oli se, että meillä oli joka vaiheessa selkeä aihe ja tavoite saada aikaan ratkaisu. Kaikilla läsnäolijoilla. Eli työskentelimme tehokkaan ratkaisuhakuisesti ja taatusti epämuodollisesti. Hauskaa pitäessä pitkäkään päivä tai matka ei ole näännyttävän raskas.


Loppuviikon tavoitteekseni otan sen puuttuvan Porterin palasen puhtaaksimuotoilun ja julkaisun. Eli postaan kunnossapitoalan toimijaksi tulon helppoudesta/vaikeudesta ja mitä huomiota siitä on kertynyt.

Kunnossapidon painopiste muuttumassa

Huonokuntoisempia päällysteitä puretaan ja muutetaan sorateiksi

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/huonokuntoiset-tiet-muutetaan-sorapintaisiksi-yha-useammin/4307982

Nyt jo kymmeniä kilometrejä vuosittain. Jatkossa kenties lisääntyvästi. Perusteena päällystysmäärärahojen ohjaus liikennemäärien mukaan vilkkaampien teiden hyväksi.
Ihan oikein, vaikka monelle onkin kauhistus ja identiteetin kannalta murskaavaa olla pikitien ulkopuolella.

Jatkossakin kannattaa muuttaa sorateiksi ne tiet, joilla liikenemäärä on vähäinen ja liikennemäärän kehitys on laskeva. Niitä ei ole järkevää päällystää. Sellaiset tiet joiden liikennemäärä kasvaa tai on vilkas ja ennusteen mukaan pysyykin, kannattaa pitää päällystettyinä.

Sorateiden hoito onnistu nykyään hyvin ja se on oikein tehtynä varmasti jonkin verran edullisempaa verrattuna huonokuntoisten päällysttyjen teiden hoitoon. Tienkäyttäjien kannalta ehkä suurin vaikutus on ajomukavuudessa hyvin hoidetulla soratiellä verrattuna rikkinäiseen ja heikkokuntoiseen päällystetiehen. Soratie on tällöin turvallisempi ja ja autoakin sästävämpi ratkaisu.

Alihankkijoiden ja materiaalitoimittajien valta tienhoidossa

Porterin viisikon kolmas tarkastelukulma strategisessa asemoinnissa.

Toimittajien neuvotteluvoima alueurakoissa

Voivatko toimittajat ottaa kunnossapitotoimialalla vallan?

Tässä arvioidaan alihankkijoita ja materiaalitoimittajia. Heidän mahdollisuuttaan vaikuttaa alan toiminnan kehittymiseen ja toimialan ehtoihin.

Kohtuullisesti työnsä hinnoitellut ja laadukkaaseen toteutukseen kykenevä toimittaja voi neuvotella itselleen paremman aseman, kuin huono ja halpa…

On tai ei, alueellisesti eroja

Monesti tienhoidon ja kunnossapidon töiden tarjonta on alueellisesti rajallista eli työmahdollisuuksia ei ole aliurakoitsijalla montaa vuosittain. Neuvotteluvoima on silloin pääsääntöisesti heikko, jos alueellisesti on tarvetta ylittävä määrä kiinnostuneita yrittäjiä.

Vain alueilla, missä on vähän toimittajia tai niistä jopa on pulaa, ovat aliurakoitsijat vahvassa asemassa ja voivat lähes ”sanella” hintansa ja toimitusehtonsa. Tällainen mahdollisuus esiintyy yleensä valtakunnan itä- ja pohjoisosissa.

Vaatimuksetkin sanelevat ehtoja

Vaativissa tai erittäin vaativissa isoissa urakoissa, jotka yleensä sijoittuvat etelämmäksi ja osin länteen, neuvotteluvaltaa yksittäisen tavallisemman työn tuottajalla ei ole, koska alan yrittäjien tarjontaa on riittävästi myös ehdoissaan tai hinnoittelussaan kohtuuttomuuksiin menevän toimittajan vaihtamiseksi.

Mikäli aliurakointi toteutetaan kokonaisuuksiin jaettuna isompina paloina, on aliurakoitsijan valta suurempi ja vaihtaminen tai ehtojen muuttaminen vaikeampaa. Vaihtaminen koskisi helposti liian isoa osaa tai sellaista kokonaisuutta, jota ei helposti voi sopia toisen yrittäjän kanssa ainakaan entiseen työmaabudjettiin sopivalla kustannuksella.

Isompien kokonaisuuksien alihankkijoilta edellytetään omaa laatujärjestelmää. Pienemmät ovat pääurakoitsijan järjestelmän osana.

Toimittajan vaihtamisen vaikeus koskee myös erikoistöitä mm. kaide- ja tunnelihuoltotöihin liittyviä, koska toimijoita ei ole montaa ainakaan alueellisesti ja heidän työkantansa ei yleensä aikataulusyistä siedä isompia, kesken kauden tapahtuvia muutoksia..

Alihankkijoilla tärkeä rooli

Toimiala ei selviä ilman alihankkijoita. Pääurakoitsijoiden on pidettävä yllä riittävä mielenkiinto toimittajaverkostossaan, että toimittajat pysyvät alalla. Alihankkijalla on matalampi kynnys lopettaa toimintansa tai ajautua konkurssiin tai jopa tekemään itse pienempiä urakoita vaikka kuntasektorille ilman isomman toimijan mukanaoloa. 

Alalta poistuminen on huomattava riski pääurakoitsijatoiminnalle. Sukupolvenvaihdoksessa monesti alihankkijayrittäjä miettii toimintansa uudelleensuuntaamista ja silloin voi herkästi tulla alakohtaisesti lopettamispäätös. 

Materiaali- ja tavarantoimittajat

Materiaalitoimittajien neuvotteluvoima on suoraan sidoksissa heidän materiaalinsa luonteeseen. Joillakin alueilla voi olla kiviainekset vaikkapa kulutuksesta tai lupapolitiikasta johtuen vähissä. Silloin toimittajat voivat hinnoitella tuotteensa vapaammin. Tavaroista puiolestaan voi olla tilaajan vaatimuksissa erilaisia kelposuusehtoja tai muuta, jotka rajaavat tarjontaa.

Tavarantoimittajien neuvotteluasema pääsääntöisesti heikkeni huomattavasti EU-sopimusten myötä, kun tavaroiden vapaa liikkuvuus talousalueen sisällä helpottui. Vain kiiretoimituksissa voi toimittaja olla pyytämässä erilliskorvausta, joka voi tuntua hankintatilanteessa ostajasta ehtojen hyväksymispakolta.

Hankintojen suunnittelulla ja sopimusten kestoihin ja määriin pohjautuvilla sopimuksilla neuvotteluvaltaan liittyvää riskiä voidaan huomattavasti pienentää.

Tilanne voi olla joillakin alueilla jopa niin, että alueurakoitsija on tuotteen ainut tai isoin hankkija, jolloin neuvotteluvalta niiden tuotteiden osalta onkin ostajalla.

Tulevaisuudessa

ELYt ja Liikennevirasto haluavat selkeämmin ohjata alihankinnan sopimusten  hallintaa ja kannustimien kohdentumista toimittajaketjun kaikille tasoille. Tämä suuntaus asettaa pääurakoitsijan ja alihankkijan väliseen yhteistyöhön ja sopimussisältöön uusia vaatimuksia. 

Tilaajan tahtotila antaa alihankkijallekin myös lisää voimaa neuvotteluissa, jos pääurakoitsijat eivät huolehdi asiasta ennakoivasti mm. perehdytyksessään ja sopimusmalleissaan. Tällä hetkellä alihankkijoilla ei ole tietoisuutta kaikista neuvotteluvahvuuksistaan tai he eivät halua niitä käyttää.

Kun aliurakoitsijat esimerkiksi huomaavat, että heidän reaaliaikaseurantaan tuottamansa data on käyttökelpoista ja sillä on todellista arvoa heille itselleen. Se on käyttökelpoista toimintaansa ohjaamaan ja tehostamaan jolloin sekin saattaa osaltaan muuttaa heidän neuvotteluasemaansa vahvemmaksi. Samalla se muuttaa varmasti sopimuksien sisältöä. Toistaiseksi datan arvoa ei tunnisteta ja sen kerääminen on tilaajan raportointivaatimuksen täyttämisen vuoksi tapahtuvaa.

Tienhoitourakan karkeaa resurssointia

Tienhoitourakassa resurssit määräävät kustannukset

Kalusto

Resurssit määräävät kustannukset, vähän raflaavasti sanottu, mutta pääpiirteissään totta. Lisäksi tietysti työnsuunnittelun avulla urakkaan varattuja resursseja ohjataan ja käytetään järkevällä tavalla.

Esimerkkinä keskimääräisen urakan resursseja pääpiirteissään, kun oletusurakan tiepituus on 1 000 kilometriä, josta soratieosutta puolet ja lisäksi on kevyenliikenteen väylästöä neljässä taajamassa noin 75 kilometriä.

Karkeasti ajatellen tarvitaan talvikaudelle noin 20 tienhoitoyksikköä ja kesäkaudelle riittänee kahdeksan. Sorastus toteutetaan maanajon mitoituksella, joten jätän sen tästä pois. Resursseja valitessa on vaihtoehtoja.

Talvella:

• 18 aura-autoa tiestölle ja 4 traktoria taajamien kevareille, tai
• 14 aura-autoa ja 7 traktoria, jotka hoitavat osan tiestöstä ja kevarit
• polanteenpoistoon ja -tasaukseen 2 tiehöylää tai
•  3 traktoriin lisälaite, jolla voidaan poistaa polanne.
• 4 kuormaajaa liukkaudentorjuntamateriaalin lastaukseen ja lähilumitöihin

Kesällä:

• 3 alusterällä varustettua kuorma-autoa tai
• 2 tiehöylää tai
• 3 traktoria lisälaittein, soratien hoitoon
• 1 kuormaaja pölyntorjuntamateriaalin ja paikkaustarpeiden lastaukseen
• 4 traktoria niittoon
• 2 raivauskonetta vessakonraivaukseen

Yleisesti:

• kevytkuorma-auto yleistöihin ja pienkuljetuksiin
• 2 pakettiautoa, voivat olla avolava-tyyppisiä

Kaikille koneille ja autoille pitää olla tehtävän vaatimaan työhön osaava kuljettaja.

Karkeasti tuollaisella kalustolla pärjää. Noin kolmasosa tai joissakin urakoissa jopa puolet ns. pääkoneista voi olla traktorikalustoa.

Käytönsuunnittelu ja ohjaus

Työnsuunnittelussa sitten tarkemmin mietitään toiminnan ja alihankinnan saatavuuden kautta resurssien suhdetta. Siis onko kalusto omaa vaiko alihankiijan hallitsemaa. Huomattavaa on, että koko kalustomäärä on harvoin yhtäaikaa työssä ja jonkun koneen käyttötarve on vain osan vuotta.

Työnjohdon määrä kerrotaan tarjouspyynnössä vähimmäismääränä. Sitäkin kannattaa harkita, että voiko jossakin vaiheessa hoitovuotta olla lisätarvetta. Yleensä käytetään alan harjoittelijoita kesäkaudella. Silloin he ovat usein lomallaolevia paikkaamassa, joten varsinaisesta lisäyksestä ei voida puhua.

Harjoittelijoita käytettäessä pitää muistaa, että heidän panoksensa ei täysin vastaa kokeneen työnjohtajan tasoa ja turhan usein heille on annettu esimerkiksi sillantarkastustehtävä, joka vie paljon aikaa. Eli loma-ajan työnjohdon resurssienkäyttöä pitää harkita urakan toimivuuden kannalta tarkasti.

Lyhyesti

Tuhat kilometriä tietä tarvitsee yhden työyksikön 50 kilometriä kohti talvella ja 100 kilometriä kohti kesällä.

Kun tällaisia urakoita on 80 kappaletta, niin koko maassa tarvitaan karkeasti 1 600 yksikköä talvella ja 800 työyksikköä kesällä. Työnjohtotarve on 220-250 henkilöä.