Tieverkoston hoidon hankintamallien vertailu

Hoidon hankintamalleja on vertailtu ylipoistotutkimuksena

Oulun yliopiston tuotantotalouden osatolla on tehty meilenkiintoinen tutkimus "Tieverkoston hoidon hankintamallien vertailu" (linkki) Tutkimus on suhteellisen tuore, vuodelta 2013.

Siinä on käytetty kansainvälistä ja kotimaista tietoa. Lopuksi on arvioitu erilaisia tekijöitä, joilla on saatu hankintamalleille eroja.

Olin äkkiseltään lukevinani tutkimuksesta pohjan myös pilotoinnissa olevalle HJU- eli hoidonjohtourakoinnin mallille. Se on siellä PSMC:n ja allianssin rajoilla.

Kumppanuutta, kannattavuutta ja integrointia

Suosittelen luettavaksi. Itselleni tuli melkoisia ajatuksia tutkimuksen soveltamisesta kunnossapidon toteuttamisessakin. Siellä oli paljon perusteluja kumppanuuden ja integroidun projektitiimin eduista, kun haetaan innovatiivista otetta ja kannattavuutta.

Yhtenä isona ja paljon kentälläkin puhuttaneeseen riskinjakamiseenkin sieltä löytyy muutamia hyviä näkökulmia varsinkin kokonaishintaisten laatuvastuu-urakoiden tiimoilta.

Yhtenä tutkimuksen tekijänä on Matti Matinheikki, joka tällä hetkellä toimii Oulun kaupungin apulaiskaupunginjohtajana oltuaan aikaisemmin yhdyskunta- ja ympäristöpalvelujen johtajana. Hänellä on keltainen tausta eli hän oli aikoinaan Tielaitoksella maakuntakonttorin pomona. Myöskin Oulussa. Hänellä siis on näkemystä myös tekemisen puolelta.

Reaaliaikatieto nurinpäin

Käännetään eli siirretään tiedontuotto alkulähteelleen

Nyt on tienhoidon alueurakoissa pääurakoitsija vastuussa reaaliaikaisesta tehtävien raportoinnista tilaajalle. Monet ovat hankkineet aliurakoitsijoilleen erilaisia palikoita joilla tämä homma hoidetaan. Toiset ovat edellyttäneet, että esimerkiksi älypuhelimet ovat aliurakoitsijoiden itsensä hankkimia, jotkut ovat maksaneet ne pääurakoitsijana omasta pussistaan.

Joka tapauksessa tieto on kerääntynyt pääurakoitsijalle eikä alihankkija ole sitä sen koommin nähnyt. Sitähän taas tilaaja ei ole edellyttänyt. Sopimuksessa on vain vaatimus tehtävien töiden näkymisestä tilaajalle reaaliaikaisesti.

Entä jos

Tieto kerääntyykin aliurakoitsijalle eli sinne alkupäähän. Sieltä alihankkija tarjoaa rajapinnan, jonka kautta tarvittava osa tiedosta menee eteenpäin pääurakoitsijan järjestelmään, josta se sitten edelleen menee tilaajalle. Nykyisillä tiedonvälitysnopeuksilla se on edelleen käsitettävä olevaksi reaaliaikaista siellä tilaajankin palvelimella. Kyse on muutamista sekunnin osista tuossa jakoprosessissa.

Tästä olisi muutamia etuja.

• Alkupäässä tiedontuottajalla olisi vain yksi systeemi
• Kone-/autoyrittäjä voi tehdä useammalle tietoa vaativalle taholle töitä samoilla laitteilla
• Järjestelmä olisi riippumaton pääurakoitsijasta
• Tiedon tuottaja voisi käyttää tietoa omassa toiminnassaan
• Pääurakoitsijan ei tarvitsisi huolehtia kuin omasta osuudestaan
• Alkupäästään useammalle tuottajalle hajautettu järjestelmä on vikasietoisempi

Periaatekuva reaaliaikatiedon kulusta, kun se on koneyrittäjän hallinnoimaa

Jo nyt ovat monet kaupungit vaatimassa järjestelmiä, joilla seurataan koneita ja tekemistä. Ajatus tulee vähitellen tutummaksi useimmille alalla toimiville, mutta siitä on muodostumassa nykymallilla liian monimutkainen ja häiriölle altis. 

Mitä vaatii?

Tämä vaatii tiedon tuottajalle järjestelmäänsä syöttävän rajapinnan ja esimerkiksi pääurakoitsijalle järjestelmiinsä vastaanottavankin rajapinnan. Lähettävähän pääurakoitsijalla jo on. Tietoa lähetettäisiin rajauksin vain siltäosin kuin se kuuluu kuhunkin urakkaan ja asiakkuuteen. Muuten se on siellä lähtöpesässään hyödynnettävissä erilaisiin tarpeisiin.

Toisena vaatimuksena on alihankintojen sopimustekstien muuttaminen tai oikeastaan niiden tarjouspyyntötekstien muuttaminen. Siellä pitää olla maininta, että alihankkija on velvollinen tuottamaan ja antamaan tarvittavan tiedon rajapinnan kautta pääurakoitsijan käyttöön siltä osin kuin se liittyy urakan vaatimuksiin.

Muutosmahdollisuus

Tähän tiedon omistajuuteen sisältyy mahdollisuus muuttaa koneyrittäjyyteen liittyvää tehokkuussuunnittelua ja työnohjausta. Siis ihan seillä perustasolla, missä on jo kasvavia viitteitä mielenkiinnosta omaa tekemistään ja kannattavuuden kehittämistä kohtaan. Siihen tarvitaan tietoa, joka nyt on tavoittamattomissa.

Toiminta pääsee varsinaisen tekijäportaan osaltakin ammattimaistumaan ja kehittymään.

Toinen mahdollisuus tässä avautuu tietysti pääurakoitsijalle, jonka vastuu pienenee laite- ja järjestelmähankintojen sekä niiden ylläpidon osalta.

Systeemin vikasietoisuuskin paranee. Tietoa on useammassa paikassa eikä esimerkiksi pääurakoitsijan järjestelmien romahdus vie paljoakaan operatiivista dataa hukkaan, koska se on uudelleenotettavissa lähteestään. Samoin alihankkijan järjestelmä romahtaessaan ei aiheuta kaiken tiedonkulun estymistä, vaan kohdistuu vain yksittäiseen alihankkijakohtaiseen tietoon.

Kehityksen ruokkimista

Muutos mahdollistaa myös voimakkaamman kehitystyön tällaisten palveluiden toimittajille. Asiakkaita olisi satoja ja heillä on erilaisia tarpeita, mikä pakottaisi laajentamaan palvelun sisältöä ja ominaisuuksia. Nykytilanteessa on asiakkaat lähes yhdenkäden sormissa ja toimittajien välistä kilpailua ei ole, koska markkina on kypsässä vaiheessa ja tarpeet ovat periaatteessa yhtä käyttötarkoitusta varten palvelevia.

Edit 26.3.2015: aamupalautteen vuoksi muutaman lukemista häiritsevän kirjoitusvirheen korjasin. Samalla lisäsin pari selkeyttävää sanaa.

Tienhoitourakan valmistelevia töitä

Alueurakan valmistelevat työt

Olin joskus ohjaamassa opinnäytetyötä, jossa tarkoitus oli selvittää mitä kaikkea on syytä huomioida alueurakan onnistumiseksi ennen varsinaisen työn aloittamista.

Opinnäytetyön teki AMK-opintojensa päätteeksi Anniina Alander vuonna 2012. Olen kysynyt ja saanut Anniinalta luvan työn ja sen tekijän mainitsemiseen.

Työn taustalla oli muutamat havainnot huonosti onnistuneista aloituksista ja varsinaisesta sekoilusta urakan käynnistämisvuonna.

Kirjoitin tehtävälistan auki ja laitoin sen pilveen. (linkki) Tämä on jatkoa aikaisemmin kirjoittamilleni Tarjousvaiheen toiminta- ja laatusuunnitelmille. (linkki) Nämä valmistelevat työt lähtevät tilanteesta, jossa tarjouskilpailun voitto on saatu tiedoksi.

Tehtävää on paljon ja se vaatii aikaa tullakseen hyvin tehtyä. Parhaan tuloksen saamiseksi valmistelutyöllä pitää olla nimetty vastuuhenkilö. Mielellään sama, joka lähtee urakkaa vetämään. Silloin urakan tarina pysyy ehjänä ja tulkinnat ovat yksiselitteisempiä.

Jatkosuunnitelmia postauksista

Olen ajatellut ottavani isomman kirjoitusurakan. Postaan sarjan Urakkaohjelmasta, sen sisällöstä ja omista tulkinnoistani siihen liittyen. Lähteenä käytän 2014 alkavien urakoiden aineistoa, koska toistaiseksi uudempaa ei käytössäni ole. Uskon sen kuitenkin antavan yleiskuvan riittävällä tasolla myös vanhempien urakoiden osalta, soveltaen. 

Suurin osa urakoistahan toteutetaan ns. entisillä asiakirjoilla. Vasta nyt uusimmissa, kilpailutuksessa olevissa, on hieman erilainen asiakirjojen sisäinen ryhmittely. Asiat sinänsä eivät kovasti niissäkään ole radikaalisti muuttuneet.

Sisällön sijoitan "Urakan pomo"-otsikon alle, koska se liittyy mielestäni enemmän urakan käytännön tekemiseen ja toiminnan arkeen. On siis lähinnä työmaan vastaavan ja työnjohdon asiaa. Aikataulua en osaa sanoa, mutta vähitellen sarja täydentyy.

Kiitos teille lukijani!

Kirjoituksiani on luettu

Huomasin juuri, että näitä blogipostauksiani on luettu jo yli 5 000 kertaa.

Aloin ihmettelemään, kun Google ehdottelee aina vaan ärhäkämmin, että pitäisi lisätä mainoksia sivuille. Syy selvisi katsoessani lukijakertoja. Määrä on kehittynyt vuodessa nollasta yli viiden tuhannen.

Kiitos teille, jotka olette kiinnostuneita. Valitettavasti en kuitenkaan tee teillä rahaa jatkossakaan eli en lähde mainosjuttuun mukaan. Muuten voin opetella käyttämään postauksissani kaavioita ja kuvia enemmän.

Toinen huomioni oli, että kirjoitusteni määrä on jo lähes 190. Siis kasattuna näistä jo saa kirjan. Toki pitää vähän ryhmitellä tekstejä uudelleen ja miettiä luvut ja kappaleet kohdilleen. Aineistosta riittää yksien kansien väliin kyllä. Ja lisää on tekeillä ja raaka-ahioina olemassa vähintään tuplasti.

Sisällöntuottamisesta

Miten paljon käytän aikaa kirjoittamiseen?

Ylläpidän puoltatusinaa eri sivua, jotka ovat eritasoisesti linkitettynä toisiinsa. Tekstejä olen keskimääräisesti kirjoittanut lähes joka toiselle päivälle. Osan olen kirjoittanut ns. putkeen eli olen tehnyt usean tekstin samana päivänä ja sitten vähitellen julkistanut niitä. Osan kirjoitan jostakin herätteestä heti julkiseksi.

Aikaa yhden tekstin tekemiseen menee vajaasta viidestä minuutista noin tuntiin. Ajankohtaiset tyrskäykset ovat nopeammin tehtyjä, kun taas tekemäni suunnitelman mukaiset kirjoitukset vievät pidemmän ajan.

Aiheita kerään varastoon ja sitten niiden sopiessa julkaisusuunitelmaani voin heti tehdä loppumuokkauksen ja julkaista. Aiheet löydän keskusteluista ja toimintaympäristöä seuraamalla. Tallennan ne kommentoinneillani varustettuna pilveen. Sieltä niitä on helppo valikoida ja järjestellä. Selailen aiheaihioita melko säännöllisesti, joten pystyn kokoamaan sisältöä nopeastikin.

Mistä minä tämän ajan revin? Yksinkertaisesti - televisiolta. Minulla ei ole sitä, joten voin käyttää aikaani huomattavan paljon muuhun mielenkiintoisempaan tekemiseen.

Resurssien omistaminen ja hallinta eri tavalla

Isot Lelut Oy ja TJ-palvelu Oy

Joskus aikaisemmin tuli heitettyä ilmoille ajatus päätiekaluston omistuksen siirtämisestä valtion kalustoyksikön huomaan. Se olisi tukemassa kilpailuneutraliteettia ja sieltä voisi vuokrata tienhoitoon tarvittavan raskaan kaluston.

Toinen ajatus, joka nyt on myös mahdollista, on vuokratyönjohtajien käyttö alueurakoiden työnjohdossa. Sillekin palvelutarjonnalle varmaan joitakin henkilövuokrausfirmoja herää, kunhan huomaavat markkinaraon.

Entä jos alan toimijat perustaisivat molemmille toiminnoille oman yhtiönsä? Siis yhteisen kalustoyhtiön ja yhteisen henkilöstövuokrausyhtiön.

Isot Lelut Oy

Yhtiön perustaisivat alan toimijat ylläpitämään tienhoitoutrakoinnin kalustoa. Se toimisi täysin omana firmanaan ja vuokraisi kaikille tarvitsijoille alan kalustoa. Kenenkään ei tarvitsisi enää erikseen pitää yrityskohtaista konepankkia, vaan Isot Lelut Oy hoitaisi homman.

Vuokraustoiminta olisi avointa eli kalustoa vuokrattaisiin myös omistajien ulkopuolisille yhtiöille. Esimerkiksi kuntien yksiköt ja alihankkijat voisivat olla asiakasryhminä. Etuna olisi mahdollisuus erikoistuneella kalustolla saada yritykselle kohtuullinen liikevaihto. Samalla tulisi ikäänkuin sivutuotteena vuokrakalustoa käyttäville varakaluston ja lisäresurssienkin tarpeet varmistettua.

Pääurakoitsijan hävitessä jonkin alueen ei olisi tarvetta kaluston uudelleenjärjestelyille ja muille vekslauksille vaan toiminta siltäosin jatkuisi. Tarvittaesa vain teippaukset vaihtuisivat.

Kaluston seurantajärjestelmät ja esimerkiksi alkolukot olisivat yhdenmukaiset läpi valtakunnan ja niiden käyttö ja ylläpitokin tehokkaampaa ja edullisempaa. Kuorma-autot, traktorit, tiehöylät, suolausautomaatit ym. olisivat varmasti käytettävissä toimintakuntoisena silloin, kun työt alkavat, koska hankintoja yritys voisi tehdä riippumatta urakkakilpailutilanteesta.

TJ-palvelut Oy

Työnjohtopalveluita voisi samoin pyörittää alan toimijoiden yhdessä omistama henkilövuokrausfirma. Alalle erikoistunut osaaminen olisi selkeämmin ylläpidettävissä. Henkilöstön osaamisen kehittäminen tapahtuisi keskitetysti ja urakoiden laatutasokin olisi huomattavan paljon paremmin yhtenäistettävissä.

Urakan päättymisen aiheuttamat työnantajavaihdokset olisivat riskeinä pienempiä osaavan työnjohdon osalta. Nythän moni työnjohtaja joutuu muuttamaan radikaalistikin elämäänsä, kun urakka menee alta kilpailutuksessa.

Muitakin omistajia voi olla

Ei tietysti mikään estä vaikka vakuutusyhtiöitä ja kone-/autokauppiasta perustamasta tällaista kalustoyhtiöitä. Samoin jokin "orjakauppiaista" eli jo toimivista henkilövuokrausfirmoista voi erikoistua välittämään tienhoitoväkeä. 

Näissä tapauksissa homma voisi toimia jopa paremmin kuin alan toimijoiden omistamassa yhtiössä. Olisi pienempi riski yhtiön hallituksen puolueettomuudelle omistajien ulkopuliselle vuokraamisen suhteen. 

Liiketoimintaa tarkastellen alalla on käytännössä jatkuva tarve ja pitkäkestoiset sopimukset sekä taustalla oleva varma valtiomaksaja. Ne turvaisivat taloudellisia toimintaedellytyksiä.

Tienhoitourakoiden Toiminta- ja laatusuunnitelmien yhteenvetoa

Tarjousvaiheen Toiminta- ja laatusuunnitelma

Olen tänne sivustolle postannut sarjan Toiminta- ja laatusuunnitelman laatimisen avuksi ja ajatusten helpottamiseksi.

Aloitin marraskuussa yleiskuvauksella, jossa esitin omasta mielestäni Toiminta- ja laatusuunnitelmien perusideaa. (linkki)

Toiminta- ja laatusuunnitelma on urakan käsikirja

Se on kirjallinen selostus siitä, miten urakka viedään läpi. Siinä kuvataan urakassa noudatettavat toimintaperiaatteet, johtaminen, hankinnat, toimenpiteiden ohjaus, tilaaja- ja muu sidosryhmäyhteistyö, laaduntuottaminen sekä sen osoittaminen ja paljon muuta.
Tilaaja on vuosien saatossa oppinut, että tekninen porukka ei pysty ilman ohjausta tai tehtävälistaa tekemään itsenäisesti TLS:ää, joten tarjouspyyntöasiakirjojen mukana tulee valmis ja koeteltu jäsentelymalli. Malli, joka itseasissa on TLS:n sisällysluettelo, kertoo otsikkotyylisesti ne asiat, joita urakoitsijan on huomioitava onnistuakseen urakassa.

Urakoitsijan on toki itse tehtävä omien toimintojensa soveltava kuvaaminen aina kysessäolevaa urakkaa koskevaksi. Lopputuloksena on selkeä ja jäsennelty kirjallinen esitys, joka toimii osana urakkasopimusasiakirjakokonaisuutta.

Toiminta- ja laatusuunnitelma, osa 1.1 (linkki) sisältää sitten jo varsinaista asiaa. Resursseista työnjohto, sen mitoitus, muu porukka ja alihankintaresurssien määrää, ketjutusta, Osaamista, pätevyyksiä ja valmennustakin. 

Toiminta- ja laatusuunnitelma, osa 1.2 (linkki) Sisältää osaamisesta enemmän ja siitä miten sen ylläpitämisestä voisi laatia kuvausta. Toisena asiana käsittelin tiedonkulkua ja viestintää. Varmistamista avasin enemmänkin.

Toiminta- ja laatusuunitelma, osa 2.1 (linkki) Sisältää kalustomäärän mitoitusta, sen valintaperusteita ja työmaan hyväksymismenettelyä koskevaa pohdintaa. Lopussa myös härnäriksi ajatuksia urakan aikaisesta optimoinnista ja tilaajayhteistyöstä.

Osio olisi vaatinut pitkän postauksen ja siksi pätkäisin sen kahtia. Toisessa osassa (linkki) jatkoin lähtöpisteiden ja varastopaikkojen merkityksestä varsinkin toimenpideaikoihin liittyvänä laatutekijänä. Toimistollahan ei ole niinkään väliä, kunhan se on urakan alueella.

Toiminta- ja laatusuunnitelma, osa 3.1 (linkki) pohtii päivystystä, tiestön tilan tuntemusta ja toimenpiteisiin ryhtymistä.  Yhteydenpitoa ja viestintää poikkeusoloissa käsittelin vähän enemmän, koska kriiseissä yleensä pitäisi olla kunnossapitäjällä nuotit selvillä.

Toiminta- ja laatusuunnitelma, osa 4.1 (linkki) pitää sisällään urakoitsijan kuvauksen laadunvarmistuksesta ja sen todentamisesta. Siis niistä papereista ja tiedostoista sekä reaaliaikaseurannan tallenteista.

Toiminta- ja laatusuunnitelma, osa 4.2 (linkki) ottaa kantaa tienkäyttäjäasiakkaan palveluun ja palautteiden käsittelyyn. Monelle vaikean palveluasenteen kuvaaminen ei ole helppoa. Postauksen lopussa yleisiä ajatuksia Toiminta- ja laatusuunnitelmista. Mukana myös visointia tulevaisuuden laatuasioista.

Lisäksi pöyhin omana aikanaan ajankohteisten herätteiden pohjalta (linkki) urakoihin liittyviä läpinäkyvyysvaatimuksia, Virtain ja Juvan urakan erikoisuuksia sekä seurantaa ja raportointia (linkki). Eikä mielestäni kovin paha olisi siellä Seitenjärvellä Puolangan urakassa se tuiskukamerakaan (linkki).

Vielä on ensimmäisen erän sisäänmenoon muutamia kymmeniä tunteja, joten toivotan harrastuksessa mukanoleville antoisia kirjoitustuokioita. 

17.3. jälkeen pääsenkin jännittämään Liedon urakan voittajaa ja sen hintaa. Minullahan on siitä oma arvioni jo vuodenvaihteessa julkistettu. (linkki)

Tienhoito-osaamisesta vientituote

Pakosta opittua voidaan myydäkin

Suomessa on ollut pakko opetella tekemään talvihoidon hommat kunnolla. Nyt sitä pakolla opittua voidaan vielä jalostaa, tuotteistaa ja myydä. Eikä omassa työssäkään kehittyneempien toimintojen käyttö pahaksi ole. Päinvastoin, 30 miljoonan euron vuotuinen säästöpotentiaali kiinnostaa varmasti toimijoita.

Urakoitsijoitsa NCC Roads ja Destia mukana tekemässä töitä alan kehittymisen eteen ja luomassa uutta tuotetta, josta voi olla jopa vientiin.

VTT:n tiedote asiasta. (linkki)

FIRWE (Finnish Road Weather Excellence) -hankkeessa on kehitetty uusia tiesään, mittausteknologian ja talvikunnossapidon palveluja, jotka voidaan kytkeä yhteensopivaksi modulaariseksi tuote- ja palvelukokonaisuudeksi. Tähän sisältyvät tien olosuhteiden mittausratkaisut, tienhoitoyksiköiden tiedonkeruujärjestelmien yhdistäminen sää- ja kelipalveluihin sekä teiden talvikunnossapidon päätöksentekojärjestelmän uudet toiminnallisuudet. 

Talvihoitoon ja tiesääjärjestelmiin tehdyt investoinnit maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin, kun järjestelmiä hyödynnetään ja palveluita jaetaan tehokkaasti. Kehittyneillä palveluilla pystytään vähentämään onnettomuuksia ja optimoimaan talvihoitoa. Näiden palveluiden avulla on arvioitu voitavan saavuttaa Suomen tieliikenteessä noin 30 miljoonan euron vuotuiset kustannussäästöt. 

Hyöty on siis karkeasti laskien lähes 400 000 euroa vuodessa urakkaa kohti. Kyseessä on merkittävä hyöty. Osa säästöstä tulee onnettomuuksista aiheutuneiden kulujen pienenemisesnä ja ovat vaikeasti todennettavissa, mutta talvihoitotoimien optimoinnin kustannuksista saadaan jo varmenpaa tietoa. Esimerkiksi liukkaudentorjuntalähdöille on hintansa, samoin materiaalitonneille ja konetöille.

Sakotuksen pohdintaa

Tekninen vs. toiminnallinen laatu

Kirjoitin jokin aika sitten tuonne Ruusurisukkoon sakotuksen keskittymisestä vain tekniseen laatuun. Siis, että niitä ei tarkastella laajemmin eikä niiden perusteella arvioida luvattua toiminnallista laatua.

En tässä toista kirjoitustani, mutta se on luettavissa linkin takana. (linkki)

Mikäli jatkossa urakoitsijoita luokitellaan osaamisen ja laaduntuoton mukaan ja jopa tarjouskelpoisuutta määritellään aikaisemmissa urakoissa onnistumisen perusteella, niin nämä seikat nousevat enemmän esille ja niihen on kiinnitettävä huomiota.

Urakoitsijat varmasti ainakin aluksi vastustavat, mutta tilaajan ja konsulttien on jo nykyisten asiakirjojen perusteella helppo ottaa erilainen lähestymiskulma sakkoihin. Niillähän pystyy todella ohjaamaan toimintaa ja vaikuttamaan kohti onnistuneempaa sopimusta.

Irrallisia kysymyksiä tienhoitourakoinnista

Vapaata pohdintaa tienhoitourakoinnista ilman varsinaista maalia

Miten alalle saadaan lisää pääurakoitsijatason toimijoita?

Tiedetäänkö osallistumisen mahdollisuuksista ja aloittavaan urakoitsijaan kohdistuvista vaatimuksista tarpeeksi?

• Liikennevirasto kertoo avoimesti tulevat urakat
• Perusosaamista löytyy suhteellisen helposti
• Verkostoituminen ei sido pääomia
• Pitkät kassavirtaa tuovat sopimukset
• Työyhteenliittymä mahdollistaa referenssien ja ohjausosaamisen liiton
• Perusurakoiden sisältö ei ole vaikea ymmärtää
• Reaaliaikaseurantajärjestelmiä on markkinoilla saatavissa useitakin.

Kirjoitin aiheeseen liittyvän postauksen syyskuussa 2014 (linkki), Lue pois. Siitä voit saada joitakin ajatuksia.

Vieläkö jotenkin pitäisi mahdollisuuksista kertoa enemmän?

• Kate ja liikevoitto: urakkakohtainen ja kiinni laskennan tarkkuudesta sekä toteuttamisen tasosta. Kahdeksasta kahteentoista tyypillisimmillään. 
• Pätevät henkilöt: yleensä enemmän palkkaan ja paikkaan kuin yhtiöön sidoksissa, joten matala kynnys sopimusten solmimiseen uudenkin toimijan kanssa. 
• Tilaajan veljeily ja tietyn toimijan suosiminen: ei ole enää merkittävää eikä käytännössä vaikuta.
• Kelinhallinta: yleiset sääennusteet ja Liikenneviraston urakan käyttöön antamat tiesääasemien tiedot riittävät työmaatasolla hyvin. Keskitetty omana palveluna kannattaa vasta yli kahdeksan urakan toimijaa. Kelinhallinnan ns. sääpalveluna voi myös ostaa ulkopuolisena palveluna.

Merkittävimpiä erikoisuuksia ovat materiaalien saatavuus ja niiden hinnat. Isoja päätettäviä asioita ovat omien resurssien ja alihankintojen tekemien töiden suhteet. Tässä on helppo toimia uudella tavalla luomalla toimiva kumppanuusverkosto työn ajaksi. Silloin materiaalit ja työt ovat kaikki ikäänkuin omia.

Uskaltaako joku isoista olla tarjoamatta jotakin urakkaa?`

Vieläkö keltaiset eli Destia sijoittajaomisteisenakin katsoo tarpeelliseksi tarjota kaikkia valtakunnan urakoita? Onko sinisillä eli YIT:llä kaupunkikeskeisenä rakennusliikkeenä aitoa kiinnostusta toimia korpikeikoilla tai laskea ja tarjota perusurakoita vain saadakseen laskentapalkkion? Joko änkkäri eli NCCon saanut strategiansa valmiiksi vai ajaako edelleen kahdella kärjellä? Entä tulokkaana Porin ottanut Lemminkäinen, penetroituminen hinnalla millä hyvänsä vai hengenvetoa ja konkreettisen tilanteen rauhallinen pohdinta?

Todennäköinen kilpailu markkinaosuuksista pitää tilanteen pitkälti samana. Se vain teettää monella turhaa työtä. Kenelläkään ei oikeasti ole realistisia mahdollisuuksia olla voittajana joka urakassa. Olisikin mielenkiintoista nähdä tilanne, jossa jokin urakka jäisi vallan ilman tarjousta. Miten se vaikuttaisi markkinoihin ja kilpailun ilmapiiriin? Tilaaja tietysti jatkaisi neuvotteluteitse ensisijaisesti aikaisemman voittajan kanssa talven yli ellei ehtisi kilpailuttaa uudelleen.

Milloin aloittaa työnjohtovuokraamo?

Vähitellen tulee mahdolliseksi käyttää työnjohdossa henkilöitä, jotka eivät ole työsopimussuhteessa pääurakoitsijaan. Se avaa kentän ns. orjakupalle, jossa henkilöstön voi vuokrata projektin ajaksi. Tämä mahdollistaa erilaisen tilanteen osaajille ja konsultoiville toimijoille. Erittäin mielenkiintoinen mahdollisuus tulevaisuudessa henkilökohtaisen tehtäväkierron ja osaamisen lisäämisessä. 

Riskinä lojaliteetti varsinkin, jos työnjohtajalla on omaa alan toimintaa jolle voi ohjata tehtäviä ja laskutusta. Voidaan ratkaista sopimuksin ja käyttämällä vain työnjohdon vuokraukseen keskittyvää toimijaa.

Toimijan on kilpailussa pysyäkseen huolehdittava työvoimansa osaamisesta, joten urakoiden laaduntuotto voi parantua huomattavastikin. Isona asiana on tällaisen vuokratyönjohdon motivointi hakemaan tehokkuutta päämiehensä tekemiseen. Mahdollisen kannustimena voisi toimia henkilökohtainen bonusjärjestely.

Koska nykyisin työnjohdon pätevyys arvioidaan kokemusvuosina se kertyy myös tässä mallissa.

Miten voimakkaasti urakat muuttuvat hoidonjohdon ja kumppanuuksien suuntaan?

Osataanko muuttaa vanhaa vastakkainajattelua sopimuksen hallinnassa ja toteutuksessa avoimempaan ja yhteistyötäkorostavampaan suuntaan osapuolien välillä? Siis voiko urakoitsija tyytyä kohtuulliseen voittoon ja oppiiko tilaaja luottamaan urakoitsijan haluun tehdä tilattua laatua?

Onko henkilötasolla valmiuksia siirtyä vastapuolilta yhteiseen tavoitteeseen pyrkiviksi?

Saadaanko alihankintakin mukaan uuteen toimintailmapiiriin? Siellähän on samat ongelmat voitettavana

Meneekö urakoiden prosessit joskus tulevaisuudessa sekaisemmin? ELY-tilaaja huolehtii määrärahoista, pääurakoitsija onkin kilpailuttaja ja yhteensovittaja, alihankkijaverkosto tekee ja järjestelee. Onko se rakenteelliselta näöltään paluuta kohti tiemestaripiiriä? Tiemestarina on hoidonjohtourakoitsijan vastuuhenkilö.

Vai tuleeko troikka ohjaamaan urakkaa: ei maailmanpankista ja EKP:sta kuten kreikkalaisia. Olisi urakan johtoryhmä, jossa tehtäisiin isot päätökset. Mukana aluevastaava, hoidonjohtourakoitsijan työmaavastaava ja alihankkijoiden työnjohto.

Voidaanko näin vastata paremmin rahojen riittämisestä oleelliseen työhön ja tarpeellisiin määriin urakan sisällä vaarantamatta osallisten elinkeinoa ja tienkäyttäjien liikenneturvallisuutta tai liikkumisen sujuvuutta?

Kaaos kesytetään suunnittelulla

Ketteryyttä suunnitellussa kaaoksessa

Alueurakan tekemisessä on säilytettävä ketteryys, koska siinä on paljon elementtejä joihin eivät osapuolet voi vaikuttaa. Pitkäkestoisessa urakassa, joka kattaa laajan alueen on aina jotakin muuttumassa. Asuntoalueet, tehtaat, liikennemäärät, onnettomuudet ym., muutoksia joiden vuoksi on säilytettävä valmius reagoida.

Suunnittelussa on pidettävä mielessään kaksi tasoa erillään toisistaan. Toinen on ns. projektinhallintaan liittyvää perussuunnittelua, jolla otetaan kantaa vastuisiin, työjärjestyksiin, rutiineihin ja toimintamalleihin eri tilanteissa. Toinen osa on ns. arkipäivän suunnittelua, lyhytkestoista töiden hetkellistä järjestelyä ja toimenpiteiden tarkempaa ajoittamista.

Klassinen selitys, jolla on aina yritetty välttää vähäinenkin suunnitelmallisuus, liittyy säähän ja sen muutoksien vaikutuksista keliin. Halutaan unohtaa, että usein kysymys on vain esimerkiksi lumisateen aiheuttaman aurauksen alkamisajankohdasta ja toimenpiteen kestosta, joita ei siis tarkkaan tiedetä. Hälytys voidaan ennakoida, kalusto valmistella, reitit varmistaa, varakalusto varmistaa. Siis toiminta ja menettelyt voidaan hyvin pitkälle suunnitella etukäteen, jolloin vältytään häsläämiseltä.

Äkillisissä tilanteissa yleensä tapahtuu jotakin, joka välittömästi vaatii toimenpiteitä tiestöllä. Kun tällekin on valmiiksi suunniteltu ja vastuutettu menettelytapa ja tiedetään saatavilla olevat resurssit, niin varsinainen toiminta on helppo tehdä sen eksaktista sisällöstä riippumatta.

Epävarmuuden ja arpomisen poistuminen rutiineista antaa joustoa kohdata poikkeavatkin tilanteet ilman paniikkia. Suunnitellut tehtävät etenevät valvottuina ja ohjattuina eivätkä hätäkeikat pääse silloin jokaisella kerralla sekoittamaan koko pakkaa.

Tilaaja työnjohtajana vai sopimuksen ohjaajana

Saattaa olla urakoita, joissa suurimman sähellyksen aiheuttaja on tilaajan valvoja, joka havainnoillaan ja toiminnallaan toimii kuin päätösvaltainen työnjohtaja. Tämä on osin ymmärrettävää eräänlaisena vallankäytön mittelönä. Pitäisi kuitenkin nähdä kokonaisuus tarkemmin. Jos urakoitsijalla on selkeä tilannekuva ja suunnitelmallinen tekotapa, niin hyvin harvoin tilaajan suoralla puuttumisella yksittäiseen tekemiseen on lisarvoa sopimuksen onnistumiseen.

Joissakin tilanteissa alueuvastaava näkee, että tilanne ei ole urakoitsijan työmaalla tarjousvaiheen lupauksista ja suunnitelmista huolimatta hanskassa. Silloin kannattaisi yksittäisten päällystereikien korjausvaatimusten sijaan opastaa urakoitsijaa kehittämään esimerkiksi tiestötarkastus- ja havintomenettelyään. Niissä tapahtuvat korjaamiset vaikuttavat painokkaammin ja pitkäkestoisemmin.

Esimerkissä oleva päällystereikähän ei ole urakoitsijan vika sinänsä. Nehän syntyvät yleensä sään ja liikenteen vaikutuksesta yleiskunnoltaan huonolle päällysteelle. Vasta, jos urakoitsijalla ei ole valmiutta havaita reikää tai tietoa siitä ja ottaa sitä työlistalle suunnitellun päällystekorjausohjelmansa sisään korjattavaksi, siitä tulee puute.

Tienhoitopalvelun tehokkuus

Tienhoidostakin tehokasta palvelua

Nyt on taas aika leikitellä mahdollisuuksilla. Osa urakoista on suunnitttelun ja laskennan alla alkaakseen syksyllä. On ns. luonnolliseen kiertokulkuun kuuluva katkon ja tarkastelun paikka.

Tilanne antaa mahdollisuuden muuttaa tienhoitopalvelun toteutusta ja urakoiden toimintaa.

Entinen toiminta kärjistettynä:

• Vuosittain uudelleenkilpailutettavat alihankinnat
• Tilaajan sinisimäisyyden varaan laskettu kateodotus
• Työnjohdon palkoissa ja olosuhteissa säästäminen
• Pääkonttorilta tapahtuva mikrojohtaminen
• Jatkuva epävarmuus ja kiire rutiinitöissäkin
• Päällekkäiset raportoinnit ja kasvava byrokratia

Uusina keinoina voisi kokeilla joitakin tai kaikkiakin seuraavista. Jotkut voivat huomata niissä jotakin tuttuakin ja jo olemassaolevaakin. Hyvä niin.

Perusasiaa:

• Urakka suunnitellaan huolellisesti. Koko kestonsa ajaksi ja sille laaditaan työnjohtoresurssibudjetti sekä karkea tehtävien aikataulu vastuuhenkilöineen. Suunnitelmaa päivitetään olosuhteiden muuttumisen vuoksi rullaavasti tarkentaen.
• Vastuuhenkilöt pidetään urakassa sen keston ajan. Vaihdoksia mahdollisimman vähän ja vain todella perustelluista syistä.
• Urakan vastaava työnjohtaja on täysin vastuussa operatiivisesta tekemisestä ja päätöksistä urakassa. Vastaavan työnjohtajan yläpuolinen organisaatio tukee työmaan menestymistä, mutta ei sekaannu tekemään vastaavan töitä saati hänen alaistensa tekemisiä.
• Poikkeamat tuodaan tiedoksi mahdollisimman laajasti ja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
• Valmistautuminen pitää aloittaa heti kilpailutilanteen selvittyä nimetyn vastaavan johdolla.
• Hankintasopimukset kirjallisina ja osapuolten ymmärtäminä urakan käytössä. Myös tarvittavin sisältöosin sidosryhmien tiedossa.
• Urakan sisältö, pelisäännöt ja vastuut käydään koko toteutusporukan ja aluevastaavan sekä mahdollisen valvojakonsultin kanssa läpi ennen urakan alkua. Muutoksista urakan aikana kerrotaan selkeästi kaikille.
• Toimitaan suunnitelman ja sovittujen sääntöjen mukaan. Sooloilu ja ailahtelevat muutokset syövät tavoitellun tehokkuuden ja aiheuttavat turhaa tekemistä, jolle ei yleensä ole maksajaa.
• Tavoitteena oltava urakan sopimuksenmukainen läpivienti niin hyvin valmistellusti ja tehokkaasti, että sama porukka haluaa tehdä saman urakan jatkossakin yhdessä.
• Tehokkuus haetaan työnsuunnittelusta, sen mukaisesta toteutuksesta ja poikkeavien kelien ennakoinnista. Kate syntyy tehokkaasta tekemisestä. Ei etsitä katetta epätoivoisesti alihankintaa kiusaamalla, työnjohdosta säästäen tai tilaajaa sumuttaen.

Viiden vuoden v.....s

Taustalla on tietysti olettamus, että kannattamatonta urakkaa ei tarjota. Se tarkoittaa, että laskennassa on riittävällä tarkkuudella huomioitu kaikki tekemiseen vaikuttavat kustannukset ja niiden lisäksi hinnoittelussa suhtaudutaan realistisesti mm. lisätyöodotuksiin ja riskien arviointiin.

Millään työmaan vallassa olevalla osaamisella tai tempulla ei pieleenlaskettua urakkaa voi täysin pelastaa. Tappion pienenä pitämisessä tiukka hallinta kyllä auttaa. Urakan voi tehdä sopimuksen mukaisesti, mutta tuottoa siitä ei voi odotetusti saada.

Tarjoushinnan päättää tarjoaja, joten se ei ole koskaan valvojan vika eikä tilaajan henkilöstön syytä. Se ei myöskään ole tavallisesti urakkaa toteuttavan työmaaväen syytä.

Lisämurheiden välttämiseksi työmaan henki ja yhteistyö pitää olla erityisen toimivaa tällaisessa tilanteessa. Tähän tilanteeseen ilmentyvään syyttelevään ja kelvottomuuteen liittyvään asenteeseen ja sen syntymiseen vaikuttavat eniten työmaatason yläpuoliset tekijät. Onnistumisen ja urakan hengen kannalta asiasta huolehtiminen on tärkeää.

Näiltä harmeilta välttyy tarjousvaiheen tarkalla toiminnalla ja varmistamalla henkilöillä rooleissaan oikeanlaatuinen ja riittävän tasoinen osaaminen.

Välipalaksi avointa dataa Trafilta

Kumppaneiden ja alihankkijoiden verkostonrakennus helpottuu

Trafi on julkistanut lisää ajoneuvodataa avoimeksi. (linkki)

Tuosta datasta on näppärä tietokantailija poimimassa esimerkiksi kuorma-autot/-autoilijat ja liikennetraktoristit omiin alueellisiin näkymiinsä ja niiden avulla on sitten helpompi suunnitella resursseja ja muuta toimintaa.

Esimerkkinä mm. liikennetraktoreista tehot ja ikä kertovat käyttökelpoisuudesta kunnosapidon töihin.

Toki yrittäjät pitää vielä tavoittaa ja päästä heidän kanssaan sopimukseen, mutta asia on askeleen helpompaa.