Kaaos kesytetään suunnittelulla

Ketteryyttä suunnitellussa kaaoksessa

Alueurakan tekemisessä on säilytettävä ketteryys, koska siinä on paljon elementtejä joihin eivät osapuolet voi vaikuttaa. Pitkäkestoisessa urakassa, joka kattaa laajan alueen on aina jotakin muuttumassa. Asuntoalueet, tehtaat, liikennemäärät, onnettomuudet ym., muutoksia joiden vuoksi on säilytettävä valmius reagoida.

Suunnittelussa on pidettävä mielessään kaksi tasoa erillään toisistaan. Toinen on ns. projektinhallintaan liittyvää perussuunnittelua, jolla otetaan kantaa vastuisiin, työjärjestyksiin, rutiineihin ja toimintamalleihin eri tilanteissa. Toinen osa on ns. arkipäivän suunnittelua, lyhytkestoista töiden hetkellistä järjestelyä ja toimenpiteiden tarkempaa ajoittamista.

Klassinen selitys, jolla on aina yritetty välttää vähäinenkin suunnitelmallisuus, liittyy säähän ja sen muutoksien vaikutuksista keliin. Halutaan unohtaa, että usein kysymys on vain esimerkiksi lumisateen aiheuttaman aurauksen alkamisajankohdasta ja toimenpiteen kestosta, joita ei siis tarkkaan tiedetä. Hälytys voidaan ennakoida, kalusto valmistella, reitit varmistaa, varakalusto varmistaa. Siis toiminta ja menettelyt voidaan hyvin pitkälle suunnitella etukäteen, jolloin vältytään häsläämiseltä.

Äkillisissä tilanteissa yleensä tapahtuu jotakin, joka välittömästi vaatii toimenpiteitä tiestöllä. Kun tällekin on valmiiksi suunniteltu ja vastuutettu menettelytapa ja tiedetään saatavilla olevat resurssit, niin varsinainen toiminta on helppo tehdä sen eksaktista sisällöstä riippumatta.

Epävarmuuden ja arpomisen poistuminen rutiineista antaa joustoa kohdata poikkeavatkin tilanteet ilman paniikkia. Suunnitellut tehtävät etenevät valvottuina ja ohjattuina eivätkä hätäkeikat pääse silloin jokaisella kerralla sekoittamaan koko pakkaa.

Tilaaja työnjohtajana vai sopimuksen ohjaajana

Saattaa olla urakoita, joissa suurimman sähellyksen aiheuttaja on tilaajan valvoja, joka havainnoillaan ja toiminnallaan toimii kuin päätösvaltainen työnjohtaja. Tämä on osin ymmärrettävää eräänlaisena vallankäytön mittelönä. Pitäisi kuitenkin nähdä kokonaisuus tarkemmin. Jos urakoitsijalla on selkeä tilannekuva ja suunnitelmallinen tekotapa, niin hyvin harvoin tilaajan suoralla puuttumisella yksittäiseen tekemiseen on lisarvoa sopimuksen onnistumiseen.

Joissakin tilanteissa alueuvastaava näkee, että tilanne ei ole urakoitsijan työmaalla tarjousvaiheen lupauksista ja suunnitelmista huolimatta hanskassa. Silloin kannattaisi yksittäisten päällystereikien korjausvaatimusten sijaan opastaa urakoitsijaa kehittämään esimerkiksi tiestötarkastus- ja havintomenettelyään. Niissä tapahtuvat korjaamiset vaikuttavat painokkaammin ja pitkäkestoisemmin.

Esimerkissä oleva päällystereikähän ei ole urakoitsijan vika sinänsä. Nehän syntyvät yleensä sään ja liikenteen vaikutuksesta yleiskunnoltaan huonolle päällysteelle. Vasta, jos urakoitsijalla ei ole valmiutta havaita reikää tai tietoa siitä ja ottaa sitä työlistalle suunnitellun päällystekorjausohjelmansa sisään korjattavaksi, siitä tulee puute.