Irrallisia kysymyksiä tienhoitourakoinnista

Vapaata pohdintaa tienhoitourakoinnista ilman varsinaista maalia

Miten alalle saadaan lisää pääurakoitsijatason toimijoita?

Tiedetäänkö osallistumisen mahdollisuuksista ja aloittavaan urakoitsijaan kohdistuvista vaatimuksista tarpeeksi?

• Liikennevirasto kertoo avoimesti tulevat urakat
• Perusosaamista löytyy suhteellisen helposti
• Verkostoituminen ei sido pääomia
• Pitkät kassavirtaa tuovat sopimukset
• Työyhteenliittymä mahdollistaa referenssien ja ohjausosaamisen liiton
• Perusurakoiden sisältö ei ole vaikea ymmärtää
• Reaaliaikaseurantajärjestelmiä on markkinoilla saatavissa useitakin.

Kirjoitin aiheeseen liittyvän postauksen syyskuussa 2014 (linkki), Lue pois. Siitä voit saada joitakin ajatuksia.

Vieläkö jotenkin pitäisi mahdollisuuksista kertoa enemmän?

• Kate ja liikevoitto: urakkakohtainen ja kiinni laskennan tarkkuudesta sekä toteuttamisen tasosta. Kahdeksasta kahteentoista tyypillisimmillään. 
• Pätevät henkilöt: yleensä enemmän palkkaan ja paikkaan kuin yhtiöön sidoksissa, joten matala kynnys sopimusten solmimiseen uudenkin toimijan kanssa. 
• Tilaajan veljeily ja tietyn toimijan suosiminen: ei ole enää merkittävää eikä käytännössä vaikuta.
• Kelinhallinta: yleiset sääennusteet ja Liikenneviraston urakan käyttöön antamat tiesääasemien tiedot riittävät työmaatasolla hyvin. Keskitetty omana palveluna kannattaa vasta yli kahdeksan urakan toimijaa. Kelinhallinnan ns. sääpalveluna voi myös ostaa ulkopuolisena palveluna.

Merkittävimpiä erikoisuuksia ovat materiaalien saatavuus ja niiden hinnat. Isoja päätettäviä asioita ovat omien resurssien ja alihankintojen tekemien töiden suhteet. Tässä on helppo toimia uudella tavalla luomalla toimiva kumppanuusverkosto työn ajaksi. Silloin materiaalit ja työt ovat kaikki ikäänkuin omia.

Uskaltaako joku isoista olla tarjoamatta jotakin urakkaa?`

Vieläkö keltaiset eli Destia sijoittajaomisteisenakin katsoo tarpeelliseksi tarjota kaikkia valtakunnan urakoita? Onko sinisillä eli YIT:llä kaupunkikeskeisenä rakennusliikkeenä aitoa kiinnostusta toimia korpikeikoilla tai laskea ja tarjota perusurakoita vain saadakseen laskentapalkkion? Joko änkkäri eli NCCon saanut strategiansa valmiiksi vai ajaako edelleen kahdella kärjellä? Entä tulokkaana Porin ottanut Lemminkäinen, penetroituminen hinnalla millä hyvänsä vai hengenvetoa ja konkreettisen tilanteen rauhallinen pohdinta?

Todennäköinen kilpailu markkinaosuuksista pitää tilanteen pitkälti samana. Se vain teettää monella turhaa työtä. Kenelläkään ei oikeasti ole realistisia mahdollisuuksia olla voittajana joka urakassa. Olisikin mielenkiintoista nähdä tilanne, jossa jokin urakka jäisi vallan ilman tarjousta. Miten se vaikuttaisi markkinoihin ja kilpailun ilmapiiriin? Tilaaja tietysti jatkaisi neuvotteluteitse ensisijaisesti aikaisemman voittajan kanssa talven yli ellei ehtisi kilpailuttaa uudelleen.

Milloin aloittaa työnjohtovuokraamo?

Vähitellen tulee mahdolliseksi käyttää työnjohdossa henkilöitä, jotka eivät ole työsopimussuhteessa pääurakoitsijaan. Se avaa kentän ns. orjakupalle, jossa henkilöstön voi vuokrata projektin ajaksi. Tämä mahdollistaa erilaisen tilanteen osaajille ja konsultoiville toimijoille. Erittäin mielenkiintoinen mahdollisuus tulevaisuudessa henkilökohtaisen tehtäväkierron ja osaamisen lisäämisessä. 

Riskinä lojaliteetti varsinkin, jos työnjohtajalla on omaa alan toimintaa jolle voi ohjata tehtäviä ja laskutusta. Voidaan ratkaista sopimuksin ja käyttämällä vain työnjohdon vuokraukseen keskittyvää toimijaa.

Toimijan on kilpailussa pysyäkseen huolehdittava työvoimansa osaamisesta, joten urakoiden laaduntuotto voi parantua huomattavastikin. Isona asiana on tällaisen vuokratyönjohdon motivointi hakemaan tehokkuutta päämiehensä tekemiseen. Mahdollisen kannustimena voisi toimia henkilökohtainen bonusjärjestely.

Koska nykyisin työnjohdon pätevyys arvioidaan kokemusvuosina se kertyy myös tässä mallissa.

Miten voimakkaasti urakat muuttuvat hoidonjohdon ja kumppanuuksien suuntaan?

Osataanko muuttaa vanhaa vastakkainajattelua sopimuksen hallinnassa ja toteutuksessa avoimempaan ja yhteistyötäkorostavampaan suuntaan osapuolien välillä? Siis voiko urakoitsija tyytyä kohtuulliseen voittoon ja oppiiko tilaaja luottamaan urakoitsijan haluun tehdä tilattua laatua?

Onko henkilötasolla valmiuksia siirtyä vastapuolilta yhteiseen tavoitteeseen pyrkiviksi?

Saadaanko alihankintakin mukaan uuteen toimintailmapiiriin? Siellähän on samat ongelmat voitettavana

Meneekö urakoiden prosessit joskus tulevaisuudessa sekaisemmin? ELY-tilaaja huolehtii määrärahoista, pääurakoitsija onkin kilpailuttaja ja yhteensovittaja, alihankkijaverkosto tekee ja järjestelee. Onko se rakenteelliselta näöltään paluuta kohti tiemestaripiiriä? Tiemestarina on hoidonjohtourakoitsijan vastuuhenkilö.

Vai tuleeko troikka ohjaamaan urakkaa: ei maailmanpankista ja EKP:sta kuten kreikkalaisia. Olisi urakan johtoryhmä, jossa tehtäisiin isot päätökset. Mukana aluevastaava, hoidonjohtourakoitsijan työmaavastaava ja alihankkijoiden työnjohto.

Voidaanko näin vastata paremmin rahojen riittämisestä oleelliseen työhön ja tarpeellisiin määriin urakan sisällä vaarantamatta osallisten elinkeinoa ja tienkäyttäjien liikenneturvallisuutta tai liikkumisen sujuvuutta?