Reaaliaikatieto nurinpäin

Käännetään eli siirretään tiedontuotto alkulähteelleen

Nyt on tienhoidon alueurakoissa pääurakoitsija vastuussa reaaliaikaisesta tehtävien raportoinnista tilaajalle. Monet ovat hankkineet aliurakoitsijoilleen erilaisia palikoita joilla tämä homma hoidetaan. Toiset ovat edellyttäneet, että esimerkiksi älypuhelimet ovat aliurakoitsijoiden itsensä hankkimia, jotkut ovat maksaneet ne pääurakoitsijana omasta pussistaan.

Joka tapauksessa tieto on kerääntynyt pääurakoitsijalle eikä alihankkija ole sitä sen koommin nähnyt. Sitähän taas tilaaja ei ole edellyttänyt. Sopimuksessa on vain vaatimus tehtävien töiden näkymisestä tilaajalle reaaliaikaisesti.

Entä jos

Tieto kerääntyykin aliurakoitsijalle eli sinne alkupäähän. Sieltä alihankkija tarjoaa rajapinnan, jonka kautta tarvittava osa tiedosta menee eteenpäin pääurakoitsijan järjestelmään, josta se sitten edelleen menee tilaajalle. Nykyisillä tiedonvälitysnopeuksilla se on edelleen käsitettävä olevaksi reaaliaikaista siellä tilaajankin palvelimella. Kyse on muutamista sekunnin osista tuossa jakoprosessissa.

Tästä olisi muutamia etuja.

• Alkupäässä tiedontuottajalla olisi vain yksi systeemi
• Kone-/autoyrittäjä voi tehdä useammalle tietoa vaativalle taholle töitä samoilla laitteilla
• Järjestelmä olisi riippumaton pääurakoitsijasta
• Tiedon tuottaja voisi käyttää tietoa omassa toiminnassaan
• Pääurakoitsijan ei tarvitsisi huolehtia kuin omasta osuudestaan
• Alkupäästään useammalle tuottajalle hajautettu järjestelmä on vikasietoisempi

Periaatekuva reaaliaikatiedon kulusta, kun se on koneyrittäjän hallinnoimaa

Jo nyt ovat monet kaupungit vaatimassa järjestelmiä, joilla seurataan koneita ja tekemistä. Ajatus tulee vähitellen tutummaksi useimmille alalla toimiville, mutta siitä on muodostumassa nykymallilla liian monimutkainen ja häiriölle altis. 

Mitä vaatii?

Tämä vaatii tiedon tuottajalle järjestelmäänsä syöttävän rajapinnan ja esimerkiksi pääurakoitsijalle järjestelmiinsä vastaanottavankin rajapinnan. Lähettävähän pääurakoitsijalla jo on. Tietoa lähetettäisiin rajauksin vain siltäosin kuin se kuuluu kuhunkin urakkaan ja asiakkuuteen. Muuten se on siellä lähtöpesässään hyödynnettävissä erilaisiin tarpeisiin.

Toisena vaatimuksena on alihankintojen sopimustekstien muuttaminen tai oikeastaan niiden tarjouspyyntötekstien muuttaminen. Siellä pitää olla maininta, että alihankkija on velvollinen tuottamaan ja antamaan tarvittavan tiedon rajapinnan kautta pääurakoitsijan käyttöön siltä osin kuin se liittyy urakan vaatimuksiin.

Muutosmahdollisuus

Tähän tiedon omistajuuteen sisältyy mahdollisuus muuttaa koneyrittäjyyteen liittyvää tehokkuussuunnittelua ja työnohjausta. Siis ihan seillä perustasolla, missä on jo kasvavia viitteitä mielenkiinnosta omaa tekemistään ja kannattavuuden kehittämistä kohtaan. Siihen tarvitaan tietoa, joka nyt on tavoittamattomissa.

Toiminta pääsee varsinaisen tekijäportaan osaltakin ammattimaistumaan ja kehittymään.

Toinen mahdollisuus tässä avautuu tietysti pääurakoitsijalle, jonka vastuu pienenee laite- ja järjestelmähankintojen sekä niiden ylläpidon osalta.

Systeemin vikasietoisuuskin paranee. Tietoa on useammassa paikassa eikä esimerkiksi pääurakoitsijan järjestelmien romahdus vie paljoakaan operatiivista dataa hukkaan, koska se on uudelleenotettavissa lähteestään. Samoin alihankkijan järjestelmä romahtaessaan ei aiheuta kaiken tiedonkulun estymistä, vaan kohdistuu vain yksittäiseen alihankkijakohtaiseen tietoon.

Kehityksen ruokkimista

Muutos mahdollistaa myös voimakkaamman kehitystyön tällaisten palveluiden toimittajille. Asiakkaita olisi satoja ja heillä on erilaisia tarpeita, mikä pakottaisi laajentamaan palvelun sisältöä ja ominaisuuksia. Nykytilanteessa on asiakkaat lähes yhdenkäden sormissa ja toimittajien välistä kilpailua ei ole, koska markkina on kypsässä vaiheessa ja tarpeet ovat periaatteessa yhtä käyttötarkoitusta varten palvelevia.

Edit 26.3.2015: aamupalautteen vuoksi muutaman lukemista häiritsevän kirjoitusvirheen korjasin. Samalla lisäsin pari selkeyttävää sanaa.