Tykkään, peukutan ja liketän ynnä muuta

NCC on vastuussa sanoistaan Rovaniemen alueurakassa

Palvelulupaukseen perustuva toimintatapa saisi tulla tavaksi muuallakin. (linkki)  Nyt sitä pilotoidaan Pohjois-Pohjanmaalla Rovaniemen urakassa.

Näin tämä alueurakointi pitää mennä. Vaaditaan perustasoa, urakoitsija lupaa enemmän ja voittaa sillä. Valvonta kohdistuu niihin lupauksiiin, niiden pitämiseen. Ei pikkunippeleihin vaan toiminnalliseen laatuun.

Toiminnallisuuden ollessa kunnossa teknisiä laatuongelmia ei tule tai niitä on huomattavasti vähemmän kuin pelkästään entisellä tavalla teknisiin poikkeamiin keskittyessä. Niin tekemisessä kuin valvonnassakin.

Uutta mallia voisi kuvata siten, että tarkasti teknisesti määriteltyjen lamppujen sijaan hankimmekin nyt tietynlaista valoa, sanoo Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kunnossapitopäällikkö Markku Tervo.

Tämä ylläoleva Markun vertaus kertoo kaiken oleellisen periaatteesta. Tilajja maksaa valosta eikä lampuista.

Miksi tilaaja kantaisi huolta kalustosta tai muista resursseista, kun se tekemisen tapa kuitenkin ratkaisee mikä tuloksena on?

Oma aikaisempi postaukseni, jossa selitetään mm. tätä aihetta: (linkki)

Alueurakoiden jättöaikataulun jaksotus on hyvä

Alueurakoiden jättöaikatalu on nyt erityisen hienosti laadittu. Tarjoajilla ei ole mitään syytä hutiloida, vaan ehtivät tehdä harkittuja ratkaisuja suhteessa toimituskykyynsä ja saatavilla oleviin resursseihinsa nähden.

Aikataulu (linkki) sallii tarkouslaskennnan keskittämisen pienelle porukalle, jolloin yhtenäisyys toimintatapojen kuvauksissa on yrityskohtaista ja silti ehditään huomioida urakkakohtaiset ominaisuudet. Myös tarjottavien urakoiden valintaan voi paremmin resurssoida ajattelua, kun ei kaikki ole ns. neljän viikon putkessa. Tämä aikataulutus on erittäin hyvä varsinkin pienempien tarjoajien näkökulmasta. On siis syytä usko, että tilaaja saa laadukkaampia tarjouksia.

Laadukkaat tarjoukset harkittuine sisältöineen johtavat sujuvampaan sopimusten toteuttamisenaikaisiin kokouksiin ja luovat alihankinnallekin paremmat toimintaedellytykset pidentyneen neuvotteluaikataulun vuoksi. -Oletan ja toivon näin.

Talvitiepäivien ohjelma julkistettu

Suomen Tieyhdistys on julkistanut Talvitiepäivät 7.-8.2.2018 ohjelman.

Ohjelma (linkki) käsitää useita seminaariesitelmiä digitalisaatiosta, kunnossapidosta, urakoinnista, ammattiliikenteestä ja pyöräilystä. Melko kattavasti laidasta laitaan ja uusinta tutkimustietoakin runsaasti.

Näin siis alustavan ohjelman mukaan. Ja on vielä jokin yllätyskin.

Mikä kiinnostaa Lahdessa?

Tällä hetkellä otsikoiden ja esittäjien perusteella omat poimintani tarkemmin seurattavaiksi olisivat:

Päivä yksi

Palvelutoimittajan ja tilaajan näkemys reaaliaikaseurannan kehityksestä ja käytöstä. Erittäin kiinnostava.

Talvikunnossapidon reaaliaikainen seuranta Riitta Annala, projektipäällikkö, (Solita Oy), Co-author Ismo Kohonen, kunnossapidon hankinnan asiantuntija, (Liikennevirasto)

Omien ajatusten peilausta tieteellisempään tutkimukseen? Aihe, jonka pitäisi olla kaikkien mielenkiinnon kohteena: palvelutuotannon uudistaminen nykyteknologiaa hyödyntäen.

Digitalisaatio uudistaa hoitopalvelun tuottamisen Oiva Huuskonen, kehityspäällikkö, Lic.Sc (tech.) (Destia Oy), Markku Tervo, yksikönpäällikkö (Pohjoinen hankinta-alue ELY-keskus) ja Lauri Kettunen, professori,(Jyväskylän yliopisto, Jalonne Oy)

Tältä odotan eniten ajatuksia herättää sisältöä. Tienhoitourakan etävalvonta, miten se vaikuttaa työnjohdon tehtäväkenttään ja osaamiseen?

Kuinka etävalvottu tienhoitourakka voi tuoda säästöjä laadusta tinkimättä? Markus Melandertoimitusjohtaja, M. Sc., (Vionice Oy) Co-author: Ilari Pihlajisto, Senior developer (Vionice Oy)

Loppukäyttäjän eli tielläliikkujan laatumielikuvaan uutta? Merkitys tyytyväisyyteen?

Tarkan aurauksen menetelmät ja vaikutukset ajomukavuuteen Rauno Kuusela, laatupäällikkö (Destia Oy), Co-author: Janne Mäkipää (Arctic Machine)

Miten sujuu sopimuksenmukainen yhteistyö ja mitä ongelmia on löydetty sovellettaessa alueurakointiin? Yksi mielenkiintoisimmista aiheista.

Hoidonjohtourakkamalli teiden hoitourakoinnissa Tuomo Ratia, kunnossapitovastaava, B. E. (Kaakkois-Suomen ELY-keskus), Timo Paavilainen, johtaja, (YIT Oy)

Etelän ystävämme osaavat tehdä jotakin ketterämmin kuin meillä.

Tehokas teiden ylläpidon valvonta Meelis Toome, chief specialist at road maintenance department, (Estonian Road Administration)

Päivä kaksi

Kaksi aihetta, jotka tuovat kohderyhmän näkökulmaa ja oletettavasti hieman myös terveisiä eli alihankintakentän toivomia vaatimuksia. Onnistumisen elementit jatkossa kuuluvat sarjaan erittäin mielenkiintoiset.

Onnistuneen talvitienhoidon elementit jatkossa Iiro Lehtonen, toimitusjohtaja, LL.M, MBA, (Suomen kuljetus ja logistiikka SKAL)

Talvikunnossapito raskaan liikenteen kuljettajan näkökulmasta Mika Venäläinen kuljetusesimies, B.Sc., (Kuljetusliike Ilmari Lehtonen Oy)

Turvallisuus, onko siinä jotakin uutta?

Tienhoitourakoiden turvallisuus perinteisin ja uusin menetelmin Juha Jääskelä, toimitusjohtaja, (Arctic Machine Oy)

Miten pyöräily voidaan mahdollistaa talvellakin Suomessa.?

Pääpyörätieverkon talvihoitourakka yhteistyössä Oulun kaupunki, POP ELY ja Kempeleen kunta Kai Mäenpää, kunnossapitopäällikkö, (Oulun kaupunki)

Tietysti tuolla Talvitiepäivillä on paljon renkaitakin potkittavaksi, mutta arvelisin kuitenkin kiinnostavimmat asiat tulevan esiin seminaarissa.

Työnjohdon määrä alueurakoissa

Kun liika on liian vähän

Osallistuin jokin aika sitten moneen hupaisaan keskusteluun, tai oikeastaan vähän vänkyyseenkin.

Yleisesti oli aiheena sama asia, mutta vähän eri näkökulmista. Puhuimme alueurakoiden työnjohdosta. Roolista, vastuista ja kyvystä ohjata verkostoa sekä vaikuttaa kannattavuuteen. Siis johtamisesta ja esimiestyöstä.

Nyt jälkeenpäin reflektoin asiaa ja huomasin, että esiin nousi mielenkiintoinen ristiriita, joka toistui monesti. Samojen henkilöiden esittämänä, samassa keskustelussakin.

Sanottiin 1) Työnjohtajia on urakassa aivan liikaa, vähemmälläkin pärjäisi. Nyt vain urakoitsijalle tulee turhia kustannuksia.

Sanottiin 2) Työnjohtajat eivät ehdi tekemään kaikkea heiltä vaadittavia töitä.

Mistä tässä on kysymys?

Voivatko nuo oikeasti olla samanaikaisia yhdessä urakassa? 

Tilaaja on määritellyt työnjohtajien vähimmäismäärän. Tarkoituksenaan, että urakka tulee asiallisesti hoidettua ja osin myös kantaen huolta ammattitaitoisen osaajakaartin riittävyydestä ja kokemuksen karttumisesta myös tulevilla vuosikymmenillä. Mielestäni tämä on oikea tapa, koska ilman tilaajan pakottavaa vaatimusta ammattitaito ja työnjohto-osaaminen rapauttaisivat kunnossapidon periaatteen ja samalla alan maine romuttuisi.

Pääurakoitsija tarjousvaiheessa ja uskoakseni osin toteutuksen aikanakin näkee ymmärrettävästi määrävaatimuksen kustannuksena. Ja valitettavasti vain kustannuksena. Rahanmenon hallitsemiseksi palkataan nuoria vastavalmistuneita, kikkaillaan sijaisuuksissa ja sisällytetään päivystys- ja hälytyksiin vastaamiset alihankintasopimuksiin kokonaishintoihin sisältyvinä.

Urakoissa työnjohdon tehtäväkenttä ja -sisällöt ovat varsin laajat ja monimuotoiset. Tilaajan vaatimukset raportoinnista ja tarkastuksista dokumentointineen, alihankinnan sopimusten valvonnat perehdytyksineen, itselleluovutuksineen, kokouksineen ovat sitä peruskauraa. Lisänä ovat pääurakoitsijan kehitysohjelmat ja sisäiset raportointivaatimukset monimutkaisine ja lukuisine järjestelmineen.

Samanaikaisuus on hyvinkin mahdollista: liika on liian vähän.

Mistä tämä ristiriita aiheutuu?

Näkemykseni mukaan tässä on kaksi syytä, joiden yhteisvaikutus aiheuttaa liian monelle liian paljon tehtävää. Molempiin on pääurakoitsija syyllinen.

Pääurakoitsija on kuristavassa hintakilpailussa päätynyt armottomaan ja  joskus arveluttavaan kustannusjahtiin, jossa haetaan alinta hyväksyttävää rimaa. Tämä johtaa luottamuksen menettämiseen, minkä tilaaja yrittää korjata asettamalla vaatimukset joilla se uskoo saavansa toimitusvarmuutta ja tavoittelemaansa laatua. Ja ymmärrettävästi vaatii toimijaltaan näyttöä sopimuksenmukaisesta tekemisestä. Siis raportointia ja muuta todentamista.

Pääurakoitsija on kuristavassa hintakilpailussa harhautunut omien prosessiensa seurannan "tehostamiseen" ja monimutkallisten sisäisten raportointiensa sokkeloon. Tarkkakkin tarkempaan seurantaan pyritään, että pystytään ennustamaan kannattavuuskehitys, jonka almäessä siten seurantaa edelleen kehitetään. Kuvitellaan numeroiden seurannan lisäämisellä parannettavan prosessin tehoa.

Ja...

Ratkaisuhan ei tietenkään ole hintojen nosto. Kilpailutilanne ei sitä salli.

Edit 24.09.2017 MKo

Kysyttiin, että mikä se ratkaisu sitten on?

Sehän on tuossa postauksessa kerrottu. Kaksi pientä juttua: 1) Luottamussuhde asiakkaaseen korjattava. 2) Turha sisäinen tekeminen pois.

Lukeminen kannattaa aina

Professori Keltikangas-Järvinen aikoinaan sanoi, että lukemalla pystyy kokemaan lähes kuin olisi itse tehnyt ja ollut paikalla tapahtumissa, joita lukee. Tähänhän perustuu myös urheilijoiden psyykkiset mielikuvaharjoitukset. Kokemusoppimiseen ja tekemisen läpiajatteluun.

Lukemalla ei tarvitse kokea kaikkea itse, vaan voi saada nopeammin ja vaivattomammin vastaavan kokemuksen.

Itselläni luetun siirtämistä pysyvään muistiin ja osaksi kokemuspakkiani lisää myös monipuolinen uteliaisuuteni ja sangen tapahtumarikas työhistoriani, jonka vuoksi minulla on paljon omaa näkemystä ja kokemusta, johon liitän lukemaani. Osaltaan tämä helpottaa lukemiseni ymmärtämistä ja kykyä soveltaa erilaisia asioita hyvinkin moneen toiseen asiaan.

Kunnossapitourakointi ja tehokkuusmatriisi

Minulla on nyt luennan alla kirja, jonka lukeminen on sangen hidasta. Eikä syy ole lukutekniikassa vaan ajatuksista, joita kirja herättää. Lähes joka sivulta saa kimmokkeen tai kaksi, jotka liittyvät aiemmin kohtaamiini asioihin tai tapahtumiin. Mietin miten voin soveltaa tai miten olisin voinut soveltaa lukemaani.

Kirja on ruotsalaisten! , siis RUOTSALAISTEN, kirjoittama. Suhteellisen tuore teos, vuodelta 2013 ja kannessa väitetään sen olevan Ruotsin myydyin johtamisopas.

Mahtaako tässä olla yksi syy ruotsalaisten menestykseen kaupassa ja markkinoilla, jotka vaativat asiakaspalvelua varsinkin kuluttajabisneksessä?

Eniten pohdituttaa viratustehokkuuden ajatus, miten sitä voi tulkita tienhoidon johtamisessa ja miten vaihtelua hallitaan kunnossapidon tehtävissä. Miten tehokkuusmatriisia on ajateltava palvelu-urakoinnissa?

Peruskysymykset kirjan mukaan ovat:
-Mitä asiakas haluaa?
-Milloin asiakas haluamansa haluaa?
-Millaisia määriä asiakas haluaa?

Miten näiden kanssa eletään kunnossapitourakoissa urakan eri elinkaaren vaiheissa?

Voi mennnä vielä muutama päivä lukiessa ja tehokkuusmatriisia hahmotellessa.

Saattaa olla, että palailen tästä kirjasta heränneisiin ajatuksiin myöhemmin.

Altavastaaja korjaa potin?

Tänään 18.9.2017 törmäsin mielenkkintoiseen ja toimialan kannalta varsin merkittävään artikkeliin.

NCC paljastaa Rovaniemen urakan saloja jatkossa enstistä avoimemmin

Artikkelissa (linkki artikkeliin) kerrotaan kansantajuisesti mitä uutta laatuperustetta Rovaniemen alueurakan hankinnassa on käytetty ja mitä se tarkoittaa urakoitsijan toimintamahdollisuukisa lisäävänä tekijänä.

Samallla tulee esille tilaajan halu kohdentaa vaatimukset enemmän laatuun ja tekemisen tapaan kuin määritellä miten ja millä siihen on pyrittävä.

Rovaniemen alueurakassa otettiin ensimmäisen kerran käyttöön lupauspohjainen kilpailutus. Se perustuu kokonaan uudenlaiseen malliin, jossa luovutaan perinteisestä laatusuunnitelmasta ja korvataan se lupausten kuvauksella. Lupauksilla tarkoitetaan tarjouspyynnössä esitettyjä asioita, joihin tarjoajalta haluttiin sitoumuksia. Tarjouksessaan kilpailijat saivat valita lupaustensa tason, mikä toimi pisteytyksen perusteena.
- Urakoitsijoilta saatujen palautteiden perusteella nykyisin pääsääntöisesti käytettävässä kilpailutusmallissa tilaaja määrittelee liian yksityiskohtaisesti asioita, kuten resursseja ja työmenetelmiä. Se taas urakoitsijoiden mielestä sitoo väärin heidän käsiään. Uutta mallia voisi kuvata siten, että tarkasti teknisesti määriteltyjen lamppujen sijaan hankimmekin nyt tietynlaista valoa, sanoo Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kunnossapitopäällikkö Markku Tervo .

Urakassa on hyviä tavoitteita, jotka saisivat tulla kaikkien alueurakoiden periatteisiin mukaan-

Lupauksissa on kolme näkökulmaa: tyytyväinen asiakas, lopputuotteen ja palvelun laatu sekä tuloksellinen kehittäminen. Tarkoitus on aiempaa enemmän ottaa tienkäyttäjät huomioon tienhoidon toteuttamisessa ja kanssakäymisessä. Lisäksi hyödynnetään tehokkaammin uusimpia digiteknologioita mm. laadun hallinnassa, käytännön toiminnassa ja viestinnässä tienkäyttäjille.

Miten kilpailijat vastaavat tähän?

Kristallipalloni sanoo, etä NCC ei pilaa tätä mallia, vaan käyttää urakan mallia saadakseen lisää kokemusta ja sitten markkina-asemaa urakoissa, joissa se pystyy tätä referenssinä käyttäen laajentamaan esittämiensä urakan sisäisten tomintatapojen muutoksien hyväksymistä. Saa siis enemmän vapautta tehdä paremmin ja tehokkaammin kuin alan muut toimijat.

Tilaaja on kehittämässä toimintaansa rohkeammin kokeilevaksi. Ja se on erittäin hienoa, että sallitaan painopisteen siirtyvän teknisestä laadusta enemmän kohti toiminnallisen laadun vaatimuksia ja tienhoidon palveluluonteeseen kuluvien elementtien esillenostoa.

Hyvä näin.

Ei tullut Tapparan värejä alueurakointiin

Sinisten ja oranssien ylimääräiset yhtiökokoukset päättivät eilen, 12.9.2017 absortiosulautumisesta. Absortio tarkoittaa sulautumista, jossa toinen sulautuu toiseen. Nyt Lemminkäinen häviää ja kaikki sen toiminnot siirtyvät YIT:n väreihin. Siksi Tapparan sinistä ja oranssia ei nähdä jatkossa. On vain sininen veljeskunta.

Tienhoitoon syntyy suuri toimija

Jos herrat Kilpailuvirastossa sallivat, niin meillä on valtakunnassa alueurakkatoimija, jolla on kolmasosa tiestöstä hoidossaan.

Lähes kolmen ja puolen miljardin liikevaihdolla pelaava yritys muutta hieman markkinatilannetta. Se aloittanee joko 1.11.2017 tai 1.1.2018. riippuen päätösnopeudesta. (Linkki yit:n tiedotteeseen)

Kunnossapidon osalta tästä tulee mielenkiintoinen yhdistyminen. (linkki Liikenneviraston sivulle)

Lainauksessa viimeksi pidetyn kilpailutuksen tietoa.

Syksyllä uuden urakkakauden alkaessa Suomessa on käynnissä yhteensä 79 urakkaa, joita hoitaa edelleen kuusi eri urakoitsijaa. Urakoitsijakohtaiset markkinaosuudet tulevat olemaan seuraavat (suluissa edellisen vuoden osuudet):
1. Destia Oy 51,0 % (56,9 %)
2. YIT Rakennus Oy 26,2 % (25,3 %)
3. Lemminkäinen Infra Oy 10,0 % (6,4 %)
4. NCC Suomi Oy 8,1 % (6,6 %)
5. Savon Kuljetus Oy 3,9 % (4,0 %)
6. Kuljetus- ja vihertyö Tapio Pahkakangas 0,8% (0,8 %)

Sulautumisen jälkeen kentälle jää viisi eri urakoitsijaa, joista kahdella suurimmalla eli Destialla ja YIT:llä on lähes 90% yleisten teiden hoitomarkkinoista, syntyvän yhtiön hallitessa hieman reilua kolmannesta.

Mitä sitten?

Näkemykseni mukaan kunnossapidon osalta yhdistyminen on helppo toteutttaa, koksa päällekkäisyyttä ei ole kuin toimialan ylimmässä johdossa. Yhdistyminen antaa realistisen mahdollisuuden luoda tehokkaasti toimiva ja kilpailukykyinen yksikkö, jolla on laaja tarjonta urakoiden sisätämiin tehtäviin.

Hupaisasti myös henkilöstö on jo keskenään paljolti tuttua, koska oransin veljeskunnan kasvaessa se on saanut väkeä sinisiltä. Siltäosin siis ei ole isompia tuskia toimintatapojen tartunnassa.

Riskejäkin on

Yhdistymisen laatikkoleikki on syytä saada nopeasti läpivietyä, muutoin epävarmuus heijastuu urakoissa toimivien toimihenkilöiden laaduntuottokykyyn ja siten se vaikeuttaa asiakkaan saamaa kuvaa ammattimaisesta toimijasta. Mikä edelleen johtaa kiristyvään valvontaan ja teettää yhä lisääntyvässä kierteessä ylimääräistä työtä siellä m issä aikaa ei liikaa ole.

Johtamisen riskejä on toiminnan tavoitteiden ja merkityksen kirkastamisessa sekä huolellisessa ohjauksessa. Tilanteen haltuunotto ei ole aivan yksinkertainen kokonaisuuden sisältäessä 27 eri vaiheessa elinkaartaan olevaa urakkaa. Lisäksi on tulossa jo alullaan oleva uusi kilpailutussarja, johon valmistautuessa menee myös oma energiansa.

Miten käy?

Kristallipalloni sanoo, että sählätään. Kunnossapidon osalta puuttuu konkreettinen läpivientisuunnitelma. En myöskään usko, että tilaisuuteen sisältyvät mahdollisuudet tulevat puoliksikaan hyödynnettyä, vaan liutaan epämääräiseen tulevaisuuteen märittelemättä tilannetta uudelleen. Voisin lyödä vetoakin ettei palvelutoiminnan luonnetta eikä asiakasnäkökulmaa löydetä lähivuosina.

Resurssien tyhjäkäynti ja epäoleellisiin asioihin kiinnitetään raportoinnissa lisääntyväsdti tehoja ja huomiota, mikä estää varsinaisen toiminnan kannattavuuden säilyttämisen ja lisäämisen.

Huomioitava on lisäksi osaavien alihankkijoiden valinnanvapauden kaventuminen, mikä saattaa johtaa vaihtoehtoisen toiminnan etsimiseen muista kuin alueurakan töistä.

Tässä lyhyesti ensivaikutelmat eilisen pohjalta.

Sininen ja oranssi veljeskunta yhdistyvät

Näkyi olevan eilen kovasti iso uutinen rakennusyrityskentältä. (linkki uutiseen)

Sini-oranssi on tapparan värimaailmaa. Ja urheilussa aina joku voi pudota alempaan sarjaan tai jopa taustalla häärivien rahamiesten sählätessä, ajautua selvitystilaan.

Kunnossapitomarkkinat polarisoituvat

"YIT:n toimitusjohtaja Kari Kauniskangas kertoo, että suunnitelmana on ottaa käyttöön parhaat käytännöt molemmista yrityksistä."

Karilla on hieno unelma, jonka toteutumista onkin syytä toivoa. Tällaisessa integraatiotilanteessa on hyvä mahdollisuus uudistua ja päästä eroon omaneduntavoittelijoista, päätöksentekokyvyttömistä pseudo-osaajista. Riskinä on sitten tietysti se, että asiaa suunnittelemaan ja toimeenpanemaan laitetaan edellämainitun kaltainen henkilö, joka toteutuksellaan rakentaa organisaatiosta ja niiden henkilöistä huonomman, kuin yhteinen kyky ja mahdollisuus olisi  ollut.


Kunnossapidon kannalta tämä tarkoittaa kilpailun vähenemistä, ellei alalle tule uusia toimijoita.

On myös mahdollista, että kunnossapito jätetään kaupasta ulos vaikken sitä tässä tapauksessa oikein usko.

Osaaminen ja kokemus

Mikä tienhoidossa menee pieleen? Onko kunnossapito-osaaminen hukassa? Miksi palvelutuotannon prosessi pettää?

Kunnossapito-osaaminen, katoava luonnonvara

Olin viime viikolla keskustelemassa Liikenneviraston ihmisten kanssa tiehoitoasioista. Kävimme monipolvisen ja innostavan keskustelun, jossa sivusimme yleistä tilannekuvaa ja toimitusketjun kokonaisuuteen liittyviä asioita. Keskustelun helmenä sain vallan loistavan esittelyn HARJAn perustoiminnallisuuksista. Se on huomattavasti parempi työväline kuin ennakkoon pystyin kuvittelemaan.

Jälkeenpäin pohdin keskustelun sisältöä ja piirtelin muutamia suttuja paperille. Sovelsin todella raskaalla kädellä laatukuiluajattelua.  Se on menetelmä, jolla voidaan tarkastella niitä prosessin kohtia, joissa syntyy palvelulaatua heikentäviä ja/tai vääristäviä asioita. Etsin siis visualisoimalla kokonaisprosessista kohtia, joissa tapahtuu tavoitteen ja tarkoituksen suhteen katkoja.

Alla on pari kuvaa välivaiheista, joiden avulla hahmottelin tilannetta ja itseäni vaivaamaan jäänyttä kysymystä.

Laatukuilut kunnossapidossa.

Palvelutuotannon kriittiset toimijat.

Yksi yllätyskin ilmeni

Värikynien ahkera käyttö useamman paperin sotkemiseksi ja muutaman askeleen taakseotto auttoivat havaitsemaan yhden mielenkiintoisen kuilun, jota ei uskoakseni vielä kovin paljon ole tarkasteltu. Toinen ja merkittävin kuilu on vanha tuttu.

Havaintoni mukaan yksi yllättävä kuilu on jo prosessin alussa Liikenneviraston ja ELY-keskusten välissä. Siellä ei tietääkseni vielä ole kuin prosessin muodollisen toimivuuden tavoitteita ja niihin liittyviä arviointia. Varsinainen sisällöllinen tarkastelu puuttuu tai sille ei ole asetettu selkeitä mittareita. Vaikutelma on, että siellä pääpaino on budjetinrakentamisessa ja vaikuttavuus eli vastineen saaminen budjetoidulle rahalle on toistaiseksi sivuosassa. Uskon, että tähän tulee jatkossa muutos, kunhan vaikuttavuuden mittaamiseen löytyvät selkeät ja tavoitteita tukevat mittarit. Siis niiden tavoitteiden selkeytymisen jälkeen, tietysti.

Vanha tuttu ongelma nostaa päätään

Yläpään ongelmat

Suurin kuilu näyttää ammottavan pääurakoitsijan yritystason ja aliurakoinnin välissä. Se on outoa, koska suurimmalla osalla yrityksiä arvoissa ja visioissa on laatua, osaamista ja pyrkimystä luotettavaan toimintaan, mainitaanpa henkilöstön kehittämisestäkin. Silti palvelun laadullinen töppääminen kohdistuu toimialalla vaikuttavien ylempien toimihenkilöiden, siis titteleisssä kunnossapitopäällikkö, työpäällikkö tmv, toimiviin sekä sitten itseäni eniten huolettavaan ryhmään eli urakan työnjohtoon.

Tienhoidossa kunnossapitourakan yläpuolisella organisaatiolla on vaikutusta laatuun vain siinä tapauksessa, että sillä tasolla toimivat itse pitävät laatua tärkeänä, osoittavat sen omassa tekemisessään ja vaativat sitä alaisiltaan. Mikäli näin ei tapahdu käytännössä, eikä laatutavoitteita painoteta onnistumismittareissa eivät ne siten vaikuta tulospalkkioihin tai muihin kannustimiin, joilla ohjataan tekemistä. Uskoakseni huono ymmärrys tuolla tasolla johtuu siitä, että ei ymmärretä alueurakan palveluluonnetta vaan sitä pidetään puhtaasti rakennusteknisenä tuotantona. 

Ratkaisu yläpäähän

Ratkaisuun päsee lisäämällä palveluiden johtamisvalmiuksia näiden esimiesten etenemisvaatimuksiin ja tätä osaamista edellytettäisiin rekrytoinnisakin.

Ongelmat urakassa

Alemman tason osaamis ja ymmärryspuute ei toki korjaannu pelkällä ylätason valmennuksella, vaikka se askel oikeaan suuntaan onkin. Kunnossapitourakoiden laatu ja samalla tuloskin tehdään urakassa. Ellei siellä osata suunnitella, johtaa ja ohjata toteutusta, niin on turhaa tehdä tarjoustakaan. Osaamattomuudella aiheutetaan yritykselle turhaa mielikuvaan liittyvää riskiä ja tietysti tuloskin on erittäin helposti lipsahtamassa huonoksi tai jopa erittäin huonoksi.

Vanhat kokeneet tiemiehet ovat pääosin hävinneet palveluksesta ja tilalla on nuorempaa, useinkin "vain töissäolevia" työnjohtajia, joilla ei ole tiedossaan tinhoidon perusasioita. Sellaisia kuten kuivatuksen mertkityksen ymmärrys ja periaatteet, polanneurien muodostumisnopeus eri liikennemäärien teillä tai säämuutosten vaikutus keliin. Lisäksi heillä on vinoutunut käsitys roolistaan urakan toimintaedellytysten luojana.

Urakan työnjohdon pitää ohjata ja opastaa urakan resursseja ennakoivaan ja laadukkaasen toimintaan pyrkien huolehtimaan kannattavasta liiketoiminnasta. Kun viimeaikoina on vahvasti siirrytty kokonaishintaisten pakettien osatmiseen alihankkijoilta, on samalla muotoutunut outo käsitys työnjohdosta pelkästään valvojaroolissa. Unohdetaan ohjaus ja opastus. Toki puhutaan myötävaikutusvelvollisuudesta, mutta vain tilaajan suuntaan. Unohdetaan oma osuus alihankinnan suuntaan.

Ratkaisut urakassa

Työnjohdon yrityskohtainen valmennus, joka sisältää kokonaisuuden kannalta tarpeellisia taitoja ja valmiuksien lisäämistä. Urakan vastaava työnjohtaja on vastuussa paljosta ja hänen avustavat työnjohtajansa tekevät onnistumisen mahdolliseksi.

Osaamisalueita on periaatteessa vain kolme. Niiden hallitsemisella päästään hyvin kiinni kunnossapidossa vaadittavaan tasoon. Nämä kolme osaamisaluetta ovat:

A) Yleisiä työnjohtamiseen liittyviä asioita, kuten työsuunnittelua, sovellusten hyötykäyttöä, projektinhallintaa ja työmaataloutta. Yhtenä isona asiakokonaisuutena pitä käsitellä päätöksentekoa ja sen laatua, koska kunnossapidossa päätöksiä pitää tehdä rajoitetussa ajassa paljon, usein ja nopeasti muuttuvissa olosuhteissa.

B) Verkostojohtamisen osaaminen, kuten verkostonluominen, sen ohjaus ja hallinta. Tämä on nykyään omien resurssien vähyyden vuoksi erittäin tärkeä alihankinnan onnistuneessa käytössä, sen osaamisen vahvistamisessa ja muiden sidosryhmien huomioimisessa.

C) Toimintaympäristöön ja toimialaan liittyvä osaaminen. Tämä pitää sisällään tienhoidon, kunnossapidon ja palvelutuotannon ymmärryksen valmentamisen. Sopimusosaamista, tierakenteen elinkaarituntemusta, toimintaan ja tieympäristöön sekä liikenteeseen kuuluvien syy-seuraussuhteiden osaamista.

Kaikkiaan kovasti helppoja ja monesti aikaisemminkin esilläolleita. Pitää olla lisäksi onnistumisenhalua ja tahtoa tehdä työnsä hyvin.

Muutamia kysymyksiä tienhoitokentältä tullut

Mitä mieltä olet Oulun urakan avoin-data ajatuksesta?  Miten palvelumuotoilisit entistä työyksikköäsi? Mitä tarkoitat toiminnallisella laadulla? Jotakin vinkkiä opinnäytetyöksi?

Mitä teille kertoisin, kysyjille vastaisin...

Kysymykset antavat aihetta ajatella taas tienhoitoon liittyviä asioita. Ne asiat tuntuvat jossakin määrin kiinnostavan muitakin kuin minua. Siksi tartun hetkeksi lapionvarteen ja kirjoitan näkemyksiäni kysytyistä aiheista.

Mitä mieltä olet Oulun urakan avoin-data ajatuksesta?

Suoraan kysymykseen lyhyt vastaus. Tykkään.

Minusta se on todella hyvä avaus. Lisää tienhoitotoiminnan läpinäkyvyyttä ja on linjassa Liikennekaaren ajatuksen kanssa mahdollistaen avoimen datan päälle myös ns. kolmansien osapuolten luomaa liiketoimintaa ja palveluita.

 Miten palvelumuotoilisit entistä työyksikköäsi?

Olen kuulemma luvannut jotakin aikaisemmassa postauksessani tästä kirjoittaa.

Ja tokihan minä sen lupauksen täytän. Kyseessä on kuitenkin vähän laajempi juttu ja sen työstäminen vaatii vielä hiomista. Teksti on tulossa, mutta sitä odotellessanne vinkkaan, että ajatukset ovat kyllä näissä kirjoituksissani jo esiintyneet. Vain selkokielinen  yksiosainen tarina on tekemättä.

Kunnossapitoyksikön liiketoiminnan muotoilu nykyaikaiseksi ja tehokkaamksi ei ole oikeastaan kovin mutkikasta eikä edes hidaskaan toimenpide. Kyse on vain päätöksestä ja johtamisesta. Ehkä vähän rohkeudesta katsoa asiaa enemmän asiakkaan ja palvelun näkökulmasta kuin oman tuotannon vanhasta mallista.

Tähän siis jää nyt vastaus vieläkin avoimeksi. Toistaiseksi.

Mitä tarkoitat toiminnallisella laadulla?

Kysymys on saanut alkunsa noin vuosi sitten esittämästäni ehdotuksesta urakoiden valvonnan uudelleenpainotuksesta. (linkki postaukseen)

Pari lainausta em. tekstistä:

Toinen valvonnan kohde on selkeästi kohdistettava pääurakoitsijan toimintaan. Siis esitettyyn ja tarkennettuun toimintakuvauksen mukaisen toiminnan toteutumiseen. Urakoitsijan kuvaaman/lupaaman urakkakohtaisen hallinnan, ohjauksen ja laadunosoituksen valvomiseen ja tarkasteluun käytetty aluevastaavan aika ei mene hukkaan. Toiminnalliseen laatuun kohdistuvat sanktiot ja tulevaisuudessa ehkä bonuksetkin ovat nopeimmin ja tehokkaimmin palvelussa vaikuttavia ohjureita.

Perustelen väitettäni. Mikäli urakan sisältö ja tavoite on oikein ymmärretty ja ohjaus sekä urakan hallinta on kunnossa, noita teknisiä vaatimuksia koskevia alituksia ei tule paljoakaan. Vastaavasti urakka, jossa on paljon teknisiä laatuongelmia, on usein myös huonosti hallinnassa tai kunnossapidon tarkoitus on epäselvä tai siitä ei välitetä.

Asia on oikeastaan tuossa yllä. Sopimusasiakirjoissa olevat laatuvaatimukset ovat teknisiä laatuasioita. Se mitä Toiminta- ja laatusuunnitelmassa vaaditaan/kuvataan/luvataan on sitä toiminnallista laatua. Johtamismallia, ohjausta, perehdytystä ym. toimenpiteitä, joita urakoitsija tekee selvitäkseen sopimuksenmukaisesta työstä.

Pääsääntöisesti tekniset laatuongelmat ovat oire toiminnalisen laadun pettämisestä. Ja valitettavan usein niihin kohdistuvat sakot pääurakoitsija siirtää sukkana läpi aliurakoitsijansa maksettavaksi. Tällöin väärä taho joutuu maksumieheksi. Syy on turhan usein puutteellisessa perehdytyksessä ja aliurakoitsijan ohjauksessa. On jäänyt/jätetty selittämättä laatuvaatimukset tai muuten pantattu jotakin oleellista ohjausta, pahimmillaan hälytystä ja toimenpiteisiin lähtemistä on jengattu. - Ei tällöin voi aliurakoitsijaa syyttää.

Tätä toiminnallisuusasiaa on mm. SKAL sivunnut kannanotoissaan. Esimerkiksi tässä tiedotteessaan. (linkki tiedotteeseen)

""SKAL:n mielestä ongelmana ovat tienhoitourakoiden kaksinkertainen kilpailutuskäytäntö ja alhainen hintataso sekä tilanteesta seuraava tienhoitotoimien liian korkea liikkeellelähtökynnys. Ratkaisuna tilanteeseen SKAL vaatii urakoiden läpinäkyvyyden ja viranomaisvalvonnan lisäämistä sekä tienhoidon laiminlyönteihin liittyvien sanktioiden tiukentamista. Tienhoidon valvontavastuu kuuluu Liikennevirastolle ja ELY-keskuksille.

Tienpidon ja erityisesti talvitienhoidon kolme keskeistä ongelmaa:

1. Tienhoitourakoiden kaksinkertainen kilpailutus rapauttaa tienpidon laadun.
2. Tiestön talvihoito ei vastaa muuttuvien keliolosuhteiden edellyttämää tasoa.
3. Tienhoidon puutteiden raportointi ei toimi toivotulla tavalla.

SKAL:n toimenpidelista

1. Aliurakoitsijaketju läpinäkyväksi pääurakan kilpailutuksessa
2. Talvihoidon valvonnan lisääminen ja sanktioiden kiristäminen
3. Tienkäyttäjän linjan toimintaa ja muuta raportointia tienpitäjälle on tehostettava""

Ja vähän vanhempi YLEn juttu: (linkki juttuun) 

""Liikenneviraston pääjohtajan Antti Vehviläisen mukaan tienhoidon laatutason valvontaan ei ole mahdollista lisätä resurssia. Sen vuoksi hoitourakoiden laiminlyönneistä sanktiointia tulisi tiukentaa, sanoo Mikkola""

Näkemykseni mukaan moni tekninen laatuongelma jäisi syntymättä, kun valvonnassa tilaaja keskittyisi enemmän toiminnallisen laadun seurantaan ja käyttäisi sopimuksen sallimia sanktioita niidenkin osalta rohkeammin. Tuloksena pääurakoitsija ryhdistyisi reittipituuksissaan ja muussa toiminnassaan, ja sokerina pohjalla, tilaajalla olisi vihdoin käytössään väline jolla tehokkaasti ohjata pääurakoitsijaa sopimuksenmukaiseen toimintaan lisäämättä omia resurssejaan. Syyttömät aliurakoitsijatkin voisivat paremmin eivätkä lopettaisi epäreiluksi kokemaansa tekemistä.

Lupaus

Olen valmis konsultoimaan tilaajapuolta toiminnallisen laadun valvontaan liittyvissä kysymyksissä ja vaikkapa käymään esimerkkitapauksina läpi toiminnallisuuden puutteiden havainnointia ja sanktioiden määräytymisperusteita urakkakohtaisesti ja/tai pääurakoitsijakohtaisesti. Löydän helposti kipupisteet, joihin keskittymällä kunnossapitourakoinnin toimintaa pystyy voimakkaammin ohjaamaan. 

Palkkioni on helposti siirrettävissä sanktioilla pääurakoitsijan maksettavaksi, joten kustannuksia ei ELYille kerry.

Jotakin vinkkiä opinnäytetyöksi?

Muuan alasta kiinnostunut kyseli sopivaa opinnäytetyöaihetta YAMK-tasolle.

Mietin tätä tovinkin ja päädyin melko töisevään ja monimutkaiseen aiheeseen, jolla on käyttöä molemmille sopimusosapuolille, mutta eri hyödyillä. Paljastan tässä molemmat. Ilkeyttäni. Idean saa käyttää vapaasti se joka ehtii tai vaikka useampikin.

Sopimuksen aikana tehdyt muutokset sopimuksen tulkintaan ja sisältöön.

Ideana on urakkakohtaisesti käydä läpi muutokset, joita on sovittu työmaakokouksissa ja välikatselmuksissa. Kirjata niiden vaikutus ja toisteisuus sekä luoda yhteenveto merkittävimmistä eli vaikuttavimmista muutoksista, jotak todennäköisimmin esiintyvät/tulevat sopimuksen aikana käyttöön.

Urakoitsijan hyöty: Pystyy ennakoimaan tulevia muutoksia ja jopa esittämään niitä halutessaan uusiinkin sopimuksiin oma-aloitteisesti ja oman hyötynsä turvaten. Sivujuonteena saa urakoittain "ehjän" asiakirjan, joka työmaakäytössä varmistaa lisä- ja muutostöiden laskutuksen.

Tilaajan hyöty: voi ennakoida yleisimmät muutokset jo tarjouspyyntövaiheessa ja siten selkeyttää sopimuksenhallintaa. Samalla turvaa rahoituksensa pitävyyttä.

Hyödyt ovat hieman toisensa poissulkevia, koska molempien osapuolten etu ei voi täysimääräisenä toteutua, mikäli työ tehdään yhteisesti tai kaikki pääurakoitsijat sekä tilaajakin sen teettävät.

Opinnäytetyön tekijän hyöty: Oppii sopimuksen sisällön ja tulkinnan todella hyvin, koska läpikäy usean urakan esimerkinomaisesti ja perusteellisesti. Sopimusosaajiahan ei toimialalla ole yhtäkään liikaa. Työmäärän vuoksi aihe sopinee jopa DI-tasolle...

Näin tällä kertaa.