Asiakkuudenhoitoa

Varma työ ei kelvannut maanrakentajille.

http://myyntipumppu.wordpress.com/2014/05/30/ostoponnistelun-epavirallinen-suomen-ennatys/#more-712

Oliko vaikea laskea tarjous? Noin kaksi viikkoa muotoiluineen ja vajaa 30 000 euroa. Aika souraan kapasiteettilaskentaa, kun omat kustannukset aikayksikköä kohti tunnetaan. Vaikeaa ellei kustannuksia tiedetä.
Oliko työ liian vaikea? Lampi tuskin tarvitsee millimuotoiluja ja peilipintoja. Varusteasennukset ja niiden mahdollinen hankinta olisivat lisämyyntiä. Kaiikihan osaavat laiturin rakentaa.

Ilmeisesti liian pieni työ. Kuitenkin tällaisia on paljon ja, kuten tässäkin, tekijöitä vähän. Helppoa rahaa ja mielenkiintoiselle kohderyhmälle.

Hinnoittelu alueurakoissa

Hinnoittelu

Hinnoittelun periaatteet ovat samankaltaiset pääurakoitsijalla ja aliurakoitsijalla. Kumpikin haluaa työstään niiden aiheuttamien kustannusten lisäksi rahaa omistajille ja investointien rahoittamiseen.

Yleisperiaate on, että kate ja muut lisät lasketaan hinnoittelussa työn tekemiseen liittyvien kustannusten lisäksi. Nykyisellä toimintamallilla tienhoidon kunnossapitourakat ovat niin kireitä, että toive tehokkuudeen lisääntymiseen ja työkustannusten alenemiseen urakan aikana on liiketaloudellisesti väärää ajattelua.

Uudet tavat ajatella ja toteuttaa tienhoitourakointia tulevaisuudessa voivat tuoda tehokkuuden lisääntymistä, mutta nyt näyttää ettei tähän kehittymiseen ole nykyisillä toimijoilla kiereässä tilanteessa innostusta.

Alueurakan tarjouksen hinnoittelussa kukin tarjoaja huomioi oman kateodotuksensa, riskinottokykynsä ja arvioimastaan kilpailutilanteesta johtuvan markkinahinnan. Jotkut tarjoajat määrittelevät työstä aiheutuvien kustannusten lisäksi haluamansa summan, voiton, käyttämällä prosenttiperusteista kerrointa. Osa määrittelee suoraan rahallisena tavoitemääränä, jonka tarjoaja haluaa urakasta voittonaan saada. Joku haluaa laskennallisesti 10% ja toiselle riittää 25 000 € vuodessa voittoa.

Periaatteessa työ maksaa kaikille tarjoajille saman verran. Urakan kustannuksiin vaikutetaan eniten suunnittelemalla työt kokonaisuuksiksi, jolloin aloitus- ja lopetuskustannuksia ei kerry ylimääräisiä sekä miettimällä resurssit kapasiteettiperusteisina, jolloin voidaan optimoida toimintaketjuja. Tarjouksessa muut erot syntyvät riskien hinnoittelusta ja kateodotuksesta.

Lyhyesti voin sanoa kannattavuuden ja tarjouskilpailuissa menestymisen takana olevan riittävän perusteellinen työnsuunnittelu ja monipuolinen riskianalyysi. Alueurakoinnissa pitää muistaa sopimuksen monivuotisuus. Se tasaa sääriskiä, mutta lisää kustannusten nousuriskiä.

Indeksin kanssa pitää mielestäni olla tarkkana alueurakan hinnoittelussa. Sitä ei saisi ottaa suoraan oletuksena kateodotukseen, vaan harkita sen sijoittamista riskisarakkeeseen. Indeksin kertyminen voi olla negatiivinenkin ja se voi aiheuttaa turhan optimistisen oletuksen kananttavuuteen.

Alueurakan kalusto- ja materiaalihankinnat

Kalusto

Aliurakoinnin selvittäminen hyvissä ajoin on myös kalustokysymys. Alueurakoiden toimintavalmius talvihoitotöihin ja osaan muista töistä pitää olla lokakuun alusta saakka. Tärkeimpinä hankintoina korostuvat liukkaudentorjuntaan ja auraukseen liittyvät koneet ja laitteet. Yleensä toiminta alkaa ns. mustan jään aiheuttaman liukkauden torjunnalla.

Investoinnit ja laiteasennukset tarvitsevat oman aikansa, joten sopimukset ja reittikohtaiset työnsuunnittelut resurssivarauksineen on syytä olla ajoissa nekin. Se antaa aikaa harkita tulevaa tekemistä ja valmistautua, mikä taas on kustannusten kannaltakin järkevää, kun vältytään hätähankinnoilta.

Materiaalit

Materiaalitoimituksista oleellisimmat alueurakan aloitukseen liittyvät ovat liukkaudentorjuntaan liittyvät hankinnat. Yleensä tällöin puhutaan hiekoitushiekasta sekä kunnossapitomurskeista. Pääurakoitsijalla pääsääntöisesti on jo olemassa oleva suolantoimitussopimus. 

Kiviainesmateriaaleja pääurakoitsija hankkii yleensä joko omiin varastoihinsa toimitettuna tai sitten toimittajan varastoon, mikäli haluaa suorittaa kuljetuksen materiaalista erillisenä hankintana tai omana työnään. Joskus liukkaudentorjunnasta tehdään aliurakkasopimus, joka sisältää hiekoitusmateriaalin. Silloin aliurakoitsija käyttää omia ottopaikkojaan ja varastoijaan tai edelleen hankkii toiselta toimittajalta.

Destialle uusi omistaja

Valtio myy Destian

Sijoitusyhtiö ostaa koko osakekannan valtiolta.

"Ahlström Capital on sopinut ostavansa infra- ja rakennusalan palveluyrityksen Destia Oy:n Suomen valtiolta.

Ahlström Capital on maanantaina solminut valtion kanssa sopimuksen, jonka mukaan se ostaa Destian koko osakekannan. Valtioneuvosto hyväksyi viime torstaina Ahlström Capitalin kanssa neuvotellun järjestelyn.

Destian osakkeista maksettava kauppahinta on 148 miljoonaa euroa ja pitää sisällään 42 miljoonaa euroa pääoman palautusta valtiolle."

Loistava vaihtoehto. Jokin alan toimija ostaessaan olisi voinut häiritä markkinoiden järjestäytymistä enemmän ja integrointivaikeudet olisivat vieneet kaiken hyödyn.

 Nyt sijoitusyhtiön intressissä on ostokohteen kuntoonlaitto ja mahdollinen irtautuminen myymällä viiden-kymmenen vuoden jänteellä.

Destia itse kertoo aamun tiedotteessaan, että tarkoitus on kasvaa kannattavasti inframarkinassa.

Nyt odotamme mitä muuta markkinoilla tapahtuu, kun järjestelyjen pää on tänä keväänä avautunut. Ensin Kesälahden Maansiirto Oy vaihtoi myös pääomasijoittajan hallintaan, nyt Destia samoin. Aiemmin Lemminkäinen hankki omistukseensa muutaman pienemmän infratoimijan.

Käykö Suomessa vähitellen samoin kuin Ruotsissa on tapahtunut: toimijat vähenevät ja keskikokoiset vallankin yhdistyvät tai kasvavat ja jäjelle jäävät vain aivan pienet suurten lisäksi?

Mitä tämänpäivän uutinen tarkoittaa esimerkiksi YIT:n kannalta. Se on ollut tiestön kunnossapidossa suurin yksityinen toimija tähän saakka. Enää ei ole. Profiloituuko se nyt jotenkin eritavalla, kun sen asema on muuttunut? Muuttuuko alan laaduntuotto parempaan suuntaan, kun yksityisellä yrityksellä on enemmän huolta maineestaan?

Miten yksityisyys jatkossa näkyy tilaajan toiminnoissa ja suhtautumisessa?

Mielenkiinnolla taas lähiajat tässäkin mennään.

Alihankintaneuvottelut tienhoidossa

Alihankintaneuvottelut tienhoidon alueurakassa

Alihankintaneuvottelujen ajautuminen tai venyminen kovin lähelle lokakuun alkua on huono. Silloin alihankkija ehkä kokee tulevansa painostetuksi ja hoputetuksi, harkinta on vähäisempää ja riskit kasvavat. Pääurakoitsijakin on tällöin joskus pakkoraossa ottamaan kalliimmalla, koska työt pitää pystyä aloittamaan sovittuna aikana. Alihankintasopimuksen voimassaoloaika ehkä näissä tilanteissa on yleensä lyhyt ja neuvottelut käydään uudelleen talvihoitokauden jälkeen.

Aliurakoitsijakin on sopimustilanteen pitkittyessä pakkoraossa, kun pyrkii varmistamaan työkantaansa ja liikevaihtoaan talvikaudelle. Tässä pakkoraossa helposti tehdään epäedullisia sopimuksia, jotka vaikeuttavat yhteistoimintaa pääurakoitsijan ja aliurakoitsijan välillä myöhemmin urakan aikana.

Jos pääurakoitsija on tehnyt tarjouslaskelmansa ns. toimistolaskentana ja käyttänyt siinä liian halpoja hintoja, niin alihankintaneuvottelut ovat vaikeita. Pääurakan kannattavuus on kiinni siitä, saako pääurakoitsija alihankinnan laskemallaan hinnalla vai joutuuko maksamaan enemmän. Toimistolaskenna virhettä yritetään monesti korjata alihankinnan ylikireillä sopimuksilla.

Alihankkijan on oman kannattavuutensa vuoksi tarkoin määriteltävä oma hintarajansa, koska hinnan nostaminen myöhemmin on vaikeaa. Siksi alihankkijan on tunnettava oma kulurakenteensa ja työtehonsa alueurakan eri tehtävissä. Vain silloin hänellä on mahdollisuus tehdä onnistuneita sopimuksia. Omien kustannusten alle hinnoiteltuja sopimuksia ei kannata tehdä.

Alihankkijan mietittäväksi

Valmistautuminen alueurakan alihankintaan

Pääurakoitsijan selvittyä tarjouskilpailun voittajaksi alkaa resurssien kiinnittämien urakkaan. Tässä vaiheessa viimeistään tienhoidon alueurakointiin mukaan halukkaiden on syytä olla hereillä ja ilmoittautua voittajalle aliurakoitsijaksi ja/tai materiaalin toimittajaksi. Hyväksi on, jos aliurakoitsija on jo valmiiksi miettinyt oman osansa tekemisestä.

Pohdittavia kysymyksiä:

• Mitä työtä alueurakasta haluan tehdä?
• Millä urakan maantieteellisellä alueella tai sen osalla olen valmis toimimaan?
• Mitä resursseja ja osaamista voin sitoa urakan töihin?
• Millä hinnalla mitäkin työtä tai kokonaisuutta voin oman kannattavuuteni puolesta tehdä?
• Miten pitkäaikaisesta sopimuksesta olen kiinnostunut?

Laskiessaan ja suunnitellessaan omaa osuuttaan tekemisestä aliurakoitsijan on syytä tutustua alueen lisäksi myös saamaansa tarjouspyyntöön. Tehtävän sisältöön ja sopimusehtoihin liittyviin asiakirjoihin on hyvä käyttää aikaa, koska vastuuta tekemisestä vyörytetään yhä yleisemmin alihankkijoiden kannettavaksi.

Harvoin tässä vaiheessa on oikeasti kiire ja tarjousten jättämisten määräaikojenkin suhteen pääurakoitsija monesti joustaa. Nyt ei enää ole kyse julkisen hankintalain alaisista hankinnoista, joten menettely on huomattavasti vapaampi ja neuvotteluosaaminen korostuu.

Alihankintahinnan laskeminen toimistotyönä

Toimistolaskenta

Pääurakoitsija voi tehdä alueurakan tarjouslaskelmansa myös ns. toimistotyönä, jolloin alihankinnan hinnat kerätään saman alueen hintatasosta tai aikaisemman urakan alihankkija- ja materiaalitietoa käyttäen. Tai sitten vain näppituntumalla arvataan alihankinnan hinta.

Tämä sisältää useita riskejä:

• Ei löydetä edullisinta toteutuskelpoista toimijaa
• Uudet potentiaaliset toimijat jää löytymättä
• Urakoiden sisällöllinen erilaisuus jätetään huomioimatta
• Aliurakoitsijoiden resurssit eivät tule selvästi varmistettua
• Hintatieto on vanhentunutta

Suurin riski on, ettei aliurakoitsijoita oikeasti ole olemassakaan vaikka työt on suunniteltu tehtäväksi alihankkijoiden avulla. Tämä aiheuttaa tienhoidon alueurakan valmistelussa todella työllistäviä neuvotteluja ja hätäratkaisuja, koska urakka alkaa 1.10. kello 12.00 jolloin toimintavalmius pitää olla jo olemassa.

Toimistolaskenta on riskialttein laskentatapa ja yleensä ainakin ensimmäisen hoitovuoden osalta kalleimmaksi tuleva.

Tällaisen tilanteen tunnistaessaan alihankkijoilla on mahdollisuus "ryöstörahastukseen" tai muuten neuvotteluteitse saada sopimusehtoja huomattavan edulliseksi itselleen.

Aliurakoiden laskenta alueurakoissa, yleistä

Aliurakan laskenta

Kelvollisiksi pääurakoitsijoiksi valitut toimijat teettävät suurimman osan tienhoidon alueurakkatöistä alihankintaa käyttäen. Urakan töistä vain reilu kymmenesosa toteutetaan pääurakoitsijan omilla resursseilla. 

Alihankinta-asteen määrittely, hankkeen pilkkominen järkeviin ja aliurakoitsijoita kiinnostaviin kokonaisuuksiin, soveltuvien aliurakoitsijoiden etsiminen ja tarjousneuvottelut ovat merkittävä osa pääurakan laskentaa ja riskienhallintaa.

Pääurakoitsija pyrkii tietysti saamaan alihankinnat mahdollisimman edullisesti ja käyttää hyväkseen omaa sopimus- ja neuvotteluosaamistaan. Yleistä on myös pienempien toimijoiden keskinäisen hajanaisuuden ja kateuden hyväksikäyttö. 

Toimivan ja osaavan aliurakoitsijakokonaisuuden saaminen urakan toteutukseen on onnistumisen kannalta tärkeää eikä pääurakoitsijankaan etu ole ajaa aliurakoitsijoitansa konkurssiin urakan aikana. Kesken sopimuskauden tapahtuvat muutokset ovat hankalia ja yleensä aiheuttavat lisäkustannuksia.

Aliurakoitsijan näkökulmasta nämä tarjouspyynnöt ajoittuvat yleensä helmi- maaliskuulle, mikäli pääurakoitsija tekee oman laskelmansa systemaattisesti ja ylimääräisiä riskejä välttäen. Monesti silloin on kyseessä hinnan kysyminen tarjouslaskentaa varten ja pääurakoitsijan ajatuksena on kartoittaa hintatasoa ja halukkaat tekijät. 

Yllämainittu tapa tarkoittaa yleensä sitä, että varsinaisen pääurakan tarjouskilpailun selvittyä, sen voittaja alkaa käymään sitovia aliurakkaneuvotteluja, joissa tehtävien sisältö ja monesti myös hinta täsmentyvät. Joskus nekin ovat jo tosin sovittu eikä tätä, monesti jälkilypsynä tunnettua vaihetta, enää käydä.

Alueurakan laskenta

Alueurakan laskenta on periaatteeltaan sangen mekaanista.

• mietitään mitä pitää tehdä; poimitaan keräämällä tarjouspyynnöstä tehtävät
• mitataan tai määritetään, mitkä ovat tehtävien määrät
• valitaan menetelmät tehtäville, siis mietitään miten tehdään
• valitaan resurssit menetelmille; tehdään kalusto- ja henkilöstöpäätökset
• kuvataan menetelmien ja tehtävien toteutus
• kilpailutetaan resursseille hinnat
• karsitaan päällekkäisyydet; ajoitetaan ja optimoidaan toimintaketjut
• tarkistetaan sujuva läpimeno; laaditaan toimintasuunnitelma
• kyseenalaistetaan ja vertaillaan vaihtoehdot; optimoidaan uudelleen
• annetaan hautua ”yön yli”
• tarkistetaan numerovirheet ja logiikkavirheet
• varmistetaan laskelman sopivuus toiminnan kuvaukseen
• varmistetaan toiminnan kuvauksen vastaavuus tarjouspyyntöön

Samalla tyylillä lasketaan alueurakan työnjohtokustannukset ja työmaan hallinnon kuvaamisen yhteensopivuus. Tärkeää on tehdä toimintasuunnitelmasta laskenta, eikä toisin päin. Silloin urakkaa toteutettaessa ei ole yllätyksiä toiminta- ja laatusuunnitelmassa luvatun tekemisen ja lasketun tekemisen suhteessa. Erityisesti tienhoidossa on huomioitava urakkakohtaiset tarkennukset ja niiden huomioiminen toimintasuunnitelmassa sekä laskelmassa.

Laskelmassa voi käyttää aikaisempien urakoiden toteutumatietoa ja toimintamalleja, mikäli ne ovat urakkaan sopivia. Suoraa kopioimista ei saa käyttää, koska jokainen urakka on sisällöltään ja tienhoito-olosuhteiltaan erilainen. On lisäksi huomiotava, että resurssien hinnat vaihtelevat maan eri alueilla toisistaan huomattavasti. 

Laskelman on oltava objektiivinen, eli sen on kuvattava tekemistä mahdollisimman tarkoin suunnitelman ja pyynnön mukaisena. Silloin turvataan toteutusvaiheen kannattavuus ja riskittömämpi tekeminen.

Alueurakan laskenta, yleistä

Laskenta

Tilaaja on arvioinut urakkakohtaisesti karkean hinta-arvion sopimukselle, mutta useinkaan arvio ei ole tarkka eikä se ole urakoitsijan käytössä. Tarjouslaskelman joutuu siksi jokainen tarjoaja tekemään itse.

Laskelma pitää tehdä oman toteutuksen lähtökohdista ja mieluiten pohjata se vahvasti suunniteltuun toteutustapaan ja varmistettuihin resursseihin. Työn hinta ei saa sisältää tiedostamattomia epävarmuustekijöitä eikä riskejä, mikäli ne pystytään ennakoimaan ja varmistamaan.

Laskentaan tulevat alueurakat ovat hyvissä ajoin tiedossa, joten alueisiin tutustuminen ja olosuhteiden kartoittaminen voidaan tehdä jo vuotta – puoltatoistakin ennemmin. Tutustumisen yhteydessä kannattaa tarkastella tiestön yleistä tilaa, päällysteiden kuntoa, maiseman siisteyttä, kaiteita, aitoja ja muita silmiinpistäviä asioita. 

Tutustumisen tarkoituksena ei ole kuitenkaan tehdä yksityiskohtaista ”vikalistaa”, vaan saada yleiskäsitys alueesta ja sen olemuksesta. Samalla kartoitetaan mahdollisia materiaali- ja varastoalueita sekä tukikohtakäyttöön sopivia tiloja.

Alueeseen tutustumiseen voi yhdistää myös potentiaalisten alihankkijoiden kartoituksen ja vaikka jo tehdä ennakoivasti aiesopimuksiakin urakan tehtävistä sekä käytettävästä kalustosta. Myös alueurakan paikalliseen valvojaan on syytä olla yhteydessä. Hän voi kertoa alueensa erikoispiirteistä.

Vaikka urakka-alue olisi jo aikaisemmasta toiminnasta tuttu, kannattaa sitä silti silmäillä kuin uutta alueurakkaa. Syynä tähän on, että mahdollisesti urakoitsijan vaihtuessa voi aikaisempi urakoitsija joutua tekemään urakoiden vaihtumiskohdan vastaanottokatselmuksesta selvitäkseen paljonkin töitä, ellei ole ollut urakan aikana huolellinen.

Alueeseen tutustuminen on hyväksi myös siitä syystä, että sen yhteydessä voi löytää havaintoihin perustuen lisätyömahdollisuuksia ja vaihtoehtoisia alihankkijoitakin, mitä ei muutoin olisi huomannut. Tutustumiseen pitää varata aikaa ja sen aikana tehdyt havainnut pitää kirjata ylös, että niitä voidaan käyttää laskennan apuna määritellessä toiminnan tapaa ja kustannuksia.

Alueurakan sopiminen

Sopiminen

Tarjouskilpailun voittajan kanssa tilaaja käy erikseen sopimusneuvottelut, missä varmistetaan molemminpuolinen ymmärrys alueurakan toteuttamisesta. Neuvotteluissa läpikäydään mm. alihankkijat, materiaalit, reittisuunnitelmat, kalusto- ja henkilöstöasiat.

Urakoitsijan pitää pystyä uskottavasti esittämään kykynsä selviytyä toiminta- ja laatusuunnitelmassa lupaamastaan toiminnasta. Tämä toiminta - ja laatusuunnitelma on sanallinen vastine tarjouspyynnölle. Suunnitelmassa kuvatut asiat ovat urakoitisijan lupaus tekemisestään.

Sopimusneuvottelut voivat olla useammassa osassa ja yleensä niiden aloitus ajoittuu kesäkuulle. Näissä neuvotteluissa on mahdollisesti myös ratkaistu ja sovittu tarjouspyynnöstä ja toiminta- ja laatusuunnitelmasta poikkeavia seikkoja ja hintoja.

Sopimusneuvotteluihin on varattava aikaa ja niissä on oltava huolellinen, koska neuvotteluiden tuloksena syntyy koko urakan keston ajaksi perusrunko toiminnalle ja valvonnalle perusteineen. 

Neuvottelujen jälkeen solmitaan urakan palvelusopimus. Allekirjoitus voi venyä hyvinkin lähelle varsinaisen urakan aloittamisajankohtaa, jopa syyskuun loppuun.

Alueurakoiden tarjouskilpailu lyhyesti

Tarjouspyyntö

Aikaisemmin kertomassani ilmoittautumisvaiheessa hyväksytyiksi tulleille urakoitsijoille lähetetään varsinainen tarjouspyyntökirje. Tarjouspyyntöaineisto on nykyvuosina ollut sähköisesti ladattavissa tarjouspyyntökirjeessä kuvatulla tavalla. 

Alueurakoiden tarjouspyynnöt ajoittuvat tammikuun lopun tienoille. Tarjoukset jätetään urakkakohtaisesti määräaikaan mennessä nimettyyn ELY -keskukseen.

Tarjous kahden kuoren mallilla

Itse tarjous on ns. kahden kuoren malli, missä tarjoaja kuvaa erillisessä toiminta- ja laatusuunnitelmassa oman tapansa toteuttaa alueurakka tarjouspyyntöasiakirjojen vaatimusten mukaisesti. 

Suunnitteluosuuden tilaajan arviointiryhmä pisteyttää. Mikäli tarjoajan suunnitelma saavuttaa ennalta kerrotut pistemäärät, tilaaja avaa tarjouksen erillisessä kuoressa olevan hintaosuuden. 

Tarjoukseen liitetyn suunnitelman jäädessä alle pisterajan hintakuorta ei avata ja tarjous hylätään. Edullisimman tarjouksen tehnyt urakoitsija voittaa.

Pari lisähavaintoa alueurakkakilpailusta

Tilaajan kustannusarviot

Tienhoito on monimutkainen laji, jonka ennustaminen on vaikeaa.

Kustannusarviot

Urakoitsija yrittää ennustaa keliä ajoittaakseen toimenpiteitä tiestöllä ja tilaaja yrittää ennustaa urakoiden hintaa. Joskus onnistuvat ennustamisessaan.

Tälläkertaa tilaajan ennustamia kustannusarvioita voidaan pitää kohtuullisen tarkkoina vain vaativien urakoiden osalta. Ennuste 99,11 M€ ja toteutuneet hinnat 99,81 M€.

Perusurakoissa totetutuma oli paljon pienempi kuin ennuste ja erittäin vaativissa toteutuma oli suurempi kuin ennuste. (Ratkaisut 2014).Tilaajahan ei nykyään näitä kustannusarvioita etukäteen paljon huutele etteivät ohjaa vääristävästi urakoitsijoiden hinnoittelua.

Onko perusurakoissa muka hinnoittelussa ilmaa, kun menee kokonaisuus noin reilusti alle arvion? Ovatko erittäin vaativat urakat vaikeita tilaajalle ja urakoitsijoille, kun ennustehintaa ei pystytä tarkemmin esittämään ja tarjoushintahaitari urakoitsijoiden välillä on huomattava.?

Hyväksytyt tarjoukset

Hyväksyttyjä tarjouksia on vähän. Vain yhteen perusurakkaan on ollut neljä hyväksyttyä tarjousta, muihin urakoihin kahdesta kolmeen kappaletta. Mikä tämän takana on? Vähäinen mielenkiinto kaikkiaan vaiko tarjousasiakirjojen vaikeus, joka aiheuttaa kelvottomien tarjousten laatimisen...

Oman kokemukseni mukaan tarjouspyyntöasiakirjat ovat kyllä selkeät ja ne ohjaavat tekemään oikein. Toki on aina mahdollisuus, että jotakin asiaa tulkitaan väärin. Sitä varten kuitenkin on mahdolisuus tilaajalta kysyä epäselvistä kohdista.

Onko kilpailuun osallistujat kyllästyneet kannattavuusodotuksiinsa eivätkä tarjoa vai eikö asiakirjoja lueta ymmärryksellä?

Vanhat tuttavuudet tieurakoissa murtuneet

Joko tämä on viimeinen merkki siitä, että jakautuminen on valtiolla lopullisesti tapahtunut?
Destian on satsattava asiakastyöhön tosissaan ja suunnitelmallisesti. Enää eivät vanhat tutut olekaan toisella puolella, vaan on opeteltava ymmärtämään uusia tarpeita ja kisaamaan niinkuin muutkin.
Tästä muutoksesta on kyllä jo parikin vuotta ollut vinkeitä ilmassa, mutta nyt se näyttää olevan "pörssitiedotteessakin". Hyvä. Jatkossa onkin hauska seurata asiakastyön muotoja ja toteutusta.
Rakennuslehden uutinen Destian kannattavuudesta.

Tänään julkaistu yhteenveto kevään alueurakkakilpailusta on mielenkiintoinen. Espoo ja Vantaa menivät kuten ennenkin, hurjalla marginaalilla toiseksitulleeseen. Eivät varmaankaan ole varsinaisia kultavuolimoita kumpikaan. Kilpailuttamisen tuloksia 2014
Nummella tapahtui jotakin mystistä ja siellä urakoitsija vaihtuu. Oman arvioni mukaan siellä on nyt huolestuttavan kireä hinta, mikä varmaan ensivaiheessa vaikuttaa luopuvan urakoitsijan tarkkuuteen kesän aikana ennakoivasti, kun syksyllä on luovutuskatselmus. Silloin nykyinen urakoitsija luovuttaa urakka-alueen tienhoidon tilaajalle, joka edelleenluovuttaa sen aloittavalle urakoitsijalle.
Tilaajankin pitää olla tarkkana näissä sopimusten katkokohdissa. On muistettava, että työn vastaanottaa tilaaja eikä toinen urakoitsija ja kyseessä on eri sopimus. Sopimukset voivat poiketa kovastikin toisistaan, joten ei ole ollenkaan helppo mieltää tuota katkoskohtaa.
Lemminkäisen tulo kentälle Porissa on todella hyvä juttu. Saattaa tuoda jotakin erilaista rytmiä harrastukseen. Tai sitten kopioivat entisten toimijoiden mallin ja jäävät nysväämään paikoilleen. Nyt olisi irtioton paikka.
Pahkakangas jatkaa ilmeisen kannattavaa tekemistään Vetelissä. Tekee jotakin eri tavalla kuin isommat toimijat resurssiensa käytössä ja tuntee alueensa.
NCC oli tällä kertaa rohkeasti hakemassa parempaa kannattavuutta eikä lähtenyt riskillä alihinnoittelemaan työtään. Varmasti terveempään suuntaan menossa näin. Heidän suurin onnistumisensa tapahtui Espoon urakan kohdalla. Siellä NCC:n aloitteesta pilotoidaan hoidonjohtourakkamallia. Vaikkakin YIT:n ollessa urakan toteuttaja.