Alihankintaneuvottelut tienhoidon alueurakassa
Alihankintaneuvottelujen ajautuminen tai venyminen kovin lähelle lokakuun
alkua on huono. Silloin alihankkija ehkä kokee tulevansa painostetuksi ja
hoputetuksi, harkinta on vähäisempää ja riskit kasvavat. Pääurakoitsijakin on
tällöin joskus pakkoraossa ottamaan kalliimmalla, koska työt pitää pystyä
aloittamaan sovittuna aikana. Alihankintasopimuksen voimassaoloaika ehkä näissä
tilanteissa on yleensä lyhyt ja neuvottelut käydään uudelleen talvihoitokauden
jälkeen.
Aliurakoitsijakin on sopimustilanteen pitkittyessä pakkoraossa, kun
pyrkii varmistamaan työkantaansa ja liikevaihtoaan talvikaudelle. Tässä
pakkoraossa helposti tehdään epäedullisia sopimuksia, jotka vaikeuttavat
yhteistoimintaa pääurakoitsijan ja aliurakoitsijan välillä myöhemmin urakan
aikana.
Jos pääurakoitsija on tehnyt tarjouslaskelmansa ns. toimistolaskentana ja
käyttänyt siinä liian halpoja hintoja, niin alihankintaneuvottelut ovat
vaikeita. Pääurakan kannattavuus on kiinni siitä, saako pääurakoitsija
alihankinnan laskemallaan hinnalla vai joutuuko maksamaan enemmän. Toimistolaskenna virhettä yritetään monesti korjata alihankinnan ylikireillä sopimuksilla.
Alihankkijan on oman kannattavuutensa vuoksi tarkoin määriteltävä oma
hintarajansa, koska hinnan nostaminen myöhemmin on vaikeaa. Siksi alihankkijan
on tunnettava oma kulurakenteensa ja työtehonsa alueurakan eri tehtävissä. Vain silloin hänellä on
mahdollisuus tehdä onnistuneita sopimuksia. Omien kustannusten alle
hinnoiteltuja sopimuksia ei kannata tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti