Alueurakointiin liittyviä myyttejä, osa 2

Alueurakoinnin myyttisarjassa kaksi rahaan liittyvää juttua, jotka jossakin yhteydessä ovat jääneet hämäräksi tai ne kuvitellaan suuruudeltaan todellista merkittävämmiksi.

Myytti 5: Työnaikainen vakuus on valtavan iso raha hankkia

Ei. Työnaikainen vakuus tienhoidon alueurakoissa on 10% hoitovuosien keskiarvohinnasta. Ja sen hinta riippuu tarjoajan pankkisuhteesta.

""Työnaikaisen vakuuden suuruus on 10 % urakan arvonlisäverottomasta vuosihintojen keskiarvosta"" (Palvelusopimuksen kohdasta 8.1)

 Esimerkkinä vaikkapa viime keväänä kilpailutettu Ilomantsin urakka. Voittajan tarjoushinta siellä oli 10,6 miljoonaa. Siitä keskimääräinen hoitovuosipala on viidesosa, koska kyseessä on viisivuotinen urakka. Vuosipala on siten 2,12 miljoonaa euroa. Ja siitä tuo vaadittava 10% vakuus on 212 000 euroa.

Tarjoajan pankkisuhde määrittelee paljonko tämä vakuus maksaa. Sehän on pankkien bisnestä. Hyvälle asiakkaalle hinta on huomattavan pieni ja riskiasiakkaalle ymmärrettävästi vähän korkeampi.

Viimeksi kysellessäni asiaa pankin veloitus vakuudesta liikkui 0,4 ja 3,6% välillä. Eli pankki haluaa esimerkissämme karkeasti tuhannesta eurosta seitsemään ja puoleen tuhanteen euroon tuosta vakuuden myöntämisestä vuosittain itselleen.

Urakan koko työnaikaisen vakuuden kustannus Ilomantsin esimerkissämme onkin vain 5 - 38 tuhatta. Ja tietysti tämä summa on siellä tarjoushinnan sisällä kustannuseränä huomioitu, joten senkin sitten lopulta maksaa tilaaja.

Myytti 6: Tienkäyttäjille joutuu maksamaan vahingonkorvauksia paljon

Ei. Vahingonkorvaushakemuksia, joissa halutaan korvausta tiellä tapahtuneesta vahingosta, tulee vuosittain noin 1 000 kappaletta keskitettyyn käsittelyyn Lapin ELY-keskukselle. Hakijalle myönteisesti niistä päätyy vajaa neljäsosa.

""Tilanne 10/2014:
– hakemuksia 1024 kpl (ed. vuoden vast. ajankohtana 878 kpl)
– päätöksiä 1183 kpl, joista myönteisiä 23 %
– käsittelyaika noin 3,5 kk"" ( Lapin ELY-keskus, Marja-Lea Hallikaisen aineisto (linkki) viranomaispalveluiden maastokoulutuspäiviltä)

Suomeksi tuo tarkoittaa, että suurimmalla osalla hakijoista on ollut omaa syytä aiheutuneeseen vahinkoon. Osa myönnetyistäkään korvauksista ei ole ns. alueurakoitsijan vika eli vahingon syy ei ole alueurakan tehtävien ja sopimuksen laiminlyönti, mutta se on korvattu jollain muulla perusteella. Vaikkapa päällysteurakoitsijan tai kaapelinvetäjän toimesta.

Keskiarvona urakkaa kohti kaikkiaankaan korvausmäärä ei ole euroina paljoa. Karkeasti myönnetty vuotuinen 120 000 euron korvausmäärä 80 urakalle tekee 1 500 euroa.

Rahallisesti tämä ei siis anna aihetta ylenmääräiseen huoleen. Hakemusten käsittelyyn kuuluvat urakoitsijan lausunnot ovat tässä se suurin työllistävä ja resursseja sitova asia. Tämä lausuntopyyntöjen käsittely urakan sisällä onkin keskitettävä ja suunniteltava hyvin, jolloin tämä vaivakin kohtuullistuu.