17. lokakuuta 2015

Urakoitsijasemimaarin 10/2015 havaintoja, osa 2


Jäi kesken se edellinen postaus. Ei silleen, että olisi lyhyt ollut, vaan päinvastoin.

Nyt näyttää tulleen seminaariaineisto saataville nettiin Liikenneviraston sivuille. (linkki) Jatkan tätä omaa havainnointiini perustuvaa kirjausta muistiinpanojeni pohjalta. Teen myöhemmin lisäpostauksia muutamista erikoisesti mieltäni kiusaavista aiheista ja linkitän ne tuohon jaettuun aineistoon tarkemmin.

HARJA tulee ja ...

Harja on tilaajan mukaan paisunut, koska kaikki yhtääkään byrokraattista silmää omaavat haluavat jättää sormenjälkensä ja saada oman lisukkeensa nyt tähän suureen uudistukseen. Jotta homma pysyy hallinnassa niin vastuuhenkilöt ovat ottamassa tiukemman linjan ja pyrkivät saamaan perusasiat kuntoon tavoitellussa aikataulussa. Toistaiseksi näyttää, että päivämäärät pätevät.

Itselläni tietysti heräsi muutama ihmetys ja ajatuksenpoikanen. Ensiksi tuli mieleen elinkaari. Eli onko tienrakentamisen aikaisen tietomallin kytkentä oikeasti mahdollista alueurakoiden käyttöön ja näkyykö ne tiedot esimerkiksi missä?

Toinen ihmetys liittyy kohkaukseen koulutuksesta. Ei se koske urakoitsijoita mitenkään massiivisesti! Osaamisen murhe on tilaajan omaa toimintaa ja henkilöstöä koskeva. Perusteena on se, että nykyisin urakoitsija ruokkii AURAa ja jatkossa HARJAa. Hyvin pienellä osuudella ja oikeastaan urakoissa on kyse joistakin vähäisistä tiedon käsinsyöttölanteista. Siis vain pieneltä osin syöttöalustan ulkonäkö muuttuu eikä sillä ole asian kannalta mitään merkitystä. Sama kuin vaihtaisi puhelinta.

HARJAssahan on se ajatus, että tieto liikkuu ja linkittyy automaattisesti, siis tietokone tekee. Mihin siinä ihmisten koulutusta tarvitaan? Katsomaan, että sähköjohto on seinässä...

Isompi ongelma, jota pitäisi pohtia on siinä, että edelleen on pelko suljetusta ja vaikeasti sallittavasta liittymisestä. Nyt tuli kovasti vaikutelma, että mukana ovat olleet liiaksi entisen mallin järjestelmätoimittajat ja hyvin vähäisesti urakoitsijat tai varsinaiset tiedontuottajat. Esille nousivat vain Tietomekka, SoftRoi ja YIT:n uusi "ranskalainen" Avoin systeemi, jotka oli tunnistettujen joukossa. Toki viimeksi kuulemani mukaan tuo Avoin olisi kyllä Autori eli Tietomekan systeemi sekin.

Entä kun nousuvuonna tuleekin urakoitsijaksi Keski-Suomesta vaikkapa "Petäjäveden Ompeluseura OU", jonka reaaliaikaseurantajärjestelmänä on "Torisevan ItPro"? Sopiiko se mukaan sujuvasti vai onko pakko mennä nykyisten pillien mukaan? Ovatko rajapinnat oikeasti suunniteltu toimivuustarkasteluun vastaaviksi vai onko siellä sisäänrakennettuna betonoidut bittielementit, jotka estävät uusien tulemisen uudella järjestelmällä? Eli onhan joku miettinyt huomistakin, onhan?


... myrskykin nousee

Alueurakoiden osalta yksi riesa on poistumassa. Myrkyvahinkojen raivauksesta ja poikkeustöistä on tekeillä valtakunnallinen malli, jolla vastuu ja toimenpiteet siirtyvät Metsäkeskuksille ja pelastusviranomaisille. Hyvä. Mutta miten urakka vastaa TPP- juttuihin jatkossa? Onko syntymässä tilanne, jossa urakka sivuuttaa pyynnöt, koska joku muu tekee? Onko syntymässä tilanne, joka vaatii koulutusta Liikennekeskuksiin, jotta nuo myrskykeikat ohjataan toisaalle, tehdyn sopimuksen mukaan, eikä kiusatakaan alueurakkaa? Onko riski, että tilaajan rahaa valuu samasta asiasta kahdelle taholle, kun/jos prosessi on epämääräisesti raiteistettu?


EURO IV & Stage III a/b

Kryptinen väliotsikko. Kyseessä siis kaluston päästörajoitukset ja niiden tuleminen porrastetusti voimaan alueurakoissa. Itselle kirjasin, että on kolme isoa pöivämäärää: 1.10.2017 tulee vaatimus EURO IV:sta Is-luokan tiestöllä. Senjälkeen se valuu muualle siten, että kaikilla raskailla autoilla EURO IV on oltava 1.10.2019 alkaen. Eli ensin ns. paremmilla teillä ja sitten viiveellä kaikilla.

Stage -vaatimukset tulevat 1.10.2020 alkaen.

Tämä vaiheistus on suunniteltu tarkoituksella sen vuoksi, että kaikkea kalustoa ei tarvitse vaihtaa kerralla, mikä olisikin kohtuuton kustannus monelle. Mutta olennaistahan on lisäksi täsät tiedottamien. Nyt ei riitä jossakin seminaarin seinällä asiaa televisiosta katsellen havainnointi. Asiasta on löytävä rumpua tosissaan. Vain silloin on varmuus, että on oikeanlaista kalusto kentällä oikeassa aikataulussa.

Vastuu viestinnästä on tilaajan lisäksi myös pääurakoitsijoilla. Kertokaa nyt jo asiasta alihankintaverkostollenne. Kokouksissa, Nesteen parlamentissa, tienpäällä kulkeissanne. Infosivuillanne, missä vain, siksi että tämä on viimetippaan jäädessään iso asia, jota ei äkkiä syksyllä ratkaistakaan kuin huijaamalla ja kieroilemalla varakaluston tai tilapäisyyden mahdollistamien porsaanreikien avulla.

Tilaaja on sitten vastuussa siitä, että nuo pykälät pitävät, eikä niitä soudetahuovata eestaas, jolloin kentällä "katellaan ny koska mennään.." eikä kalustoa hankittaessa ja uudistettaessa tiedetä varmasti mihin pitää varautua. Voisi olla parempi jutella tästä enemmänkin SKALlin ja Koneyrittäjien kanssa. Infra Ry ei välttämättä ole oikea kuuntelija, sillähän ei varsinaisesti ole intressiä hankkia kalustoa eikä siten kustannuskiinnostavuuttakaan.


Infra Ry:n puheenvuoro

Poliittisesti korrektia ja mitäänsanomatonta. Taho joka edustaa pääurakoitsijoita ei koskaan voi tuoda mitään lisäarvoa tällaiseen seminaariin, jossa on läsnä pääurakoitsijoita. Kukaan ei enää lukkoonlyötyjen asemeinsa ja mielipiteidensä vuoksi tuo mitään uutta tai kiinnostavaa esiin.


Lopuksi

Huoli uusien alle tulijoiden kiinnostuksesta on mielenkiintoinen. Nythän pyrkimys oikeasti on sementoida toimiala vanhoille toimijoille, koska uusien tulo heiluttaa valta-asemia ja kukaan ei tykkää muutoksesta. Osin sen vuoksi tässäkin seminaarissa tuntui olevan vaikeaa ajattelua ja osin jopa vastakkainasettelun hakumieltä tilaajankin suuntaan. Hommahan pitää saada näyttämään vaikealta ja monimutkalliselta, ettei vain tule mitään muutosta.

Kun viitsii pohtia tilaajan vaatimuksia ja sitten pohtii puhtaalta pöydältä mitä tekeminen vaatii, saattaakin huomata, ettei tässä niin kummoisen asian kanssa ollakaan tekemisissä. Tilaajan papereissa on huomattavan paljon mahdollisuuksia tehdä sopimuksenmukaiset työt ilman vilunkia ja vedätyksiä, mutta silti kannattavasti. 




Joo. Kevennys tähän päähän

Noin vuosi sitten painoin 114 kiloa. Puolisen vuotta sitten vaaka näytti 82 ja nyt se näyttää 81. Oman vaakani lukemia, joten tieteellisen tarkkuuden suhteen voi olla epäileväinen, mutta suhde ja suunta on pätevä.

Kinnunen irvaili vaatteista, etteivät muka sopisi enää päälle.

Asiahan on oikeastaan aivan päinvastoin. Kengät, hanskat, kravatit, sukat, lakit sopivat oikein hyvin. Painon muuttuessa alaspäin, päällimmäisten vaatteidenkaan osalta ei ole ropleemia, nekin sopivat. Tosin joku voi sanoa etteivät istu vaan roikkuvat. Minulle se ja sama, istuminenhan ei ole muutoinkaan terveellistä. 

Vain kalsareiden kanssa on hankalaa. Entisten kanssa täytyy käyttää henkseleitä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti