Kouluarvosanoja urakoitsijoille

Oletteko ajatelleet tuota tilaajan pisteytystä kouluarvosanoina?

Urakoitsijoiden kouluarvosanat; ei edes tyydyttävää edellytetä.

Vuoden 2015 kilpailutuksessa arvosanat olivat nelosen ja kuus puolosen välillä ! Nytkin VAATIVASSA pääsee vitosella läpi. Mitkähän ovat tukiopetuksen rajoina nykyään koulupudokasehdokkaille?

Sitten puhutaan laadusta...

... ja sen vaatimuksista.

Rajat reilusti ylemmäs ja laatu kuntoon

Perusurakassakaan ei pitäisi hyväksyä alle kutosen suoritusta, vaativissa seiska puolonen ja erittäin vaativissa vähintään kasi plussa rajoiksi, että saa hintakuorensa auki.

Uudella vaativuustasolla urakoitsijat suhtautuisivat toiminta- ja laatusuunnitelmiinsa tosissaan eivätkä tekisi vain kopsausta ja päivämäärien vaihtoa. Tilaajakin voisi sitten oikeasti valvoa laatua eikä nykyistä laatulupausten irvikuvaa.

Urakoitsijoiden pitäisi laskea tekeminen uuden vaatimustason mukaiseksi, koska muuten sakko paukkuu ja se syö viivanalustaa. Nythän aliurakoitsijatkin jo valittavat, että töitä ei saa tehdä, koska niihin ei ole laskettu rahaa tarjouksessa ja tilaaja ei lisää maksa.

Noilla olemassaolevilla pisteytksen raja-arvoilla kannustetaan tekemättömyyteen ja laaduttomuus on urakoihin sisäänrakennettu jo lähtöviivoilla.

Myös mittariksi urakoitsijan onnistumisarviointiin 

Tätä samaa arviointia voi sitten käyttä annettaessa urakan aikana urakoitsijoille arvosanaa onnistumisesta. Verrataan vain toimintaa urakan aikana tarjousvaiheen pisteytykseen ja tehdään ynnä-/vähennyslaskua tilanteen mukaan. Arvosana voidaan liittää vastaavan työnjohtajan referensseihin ja käyttää sitä jatkossa yhtenä valinta-/hyväksymiskriteerinä pelkkien kokemusvuosien tilalla.

Kevennys

Otin kantaa PEHKOon tuolla toisessa blogissani. (linkki) Hankkeessa ollaan jo jännän äärellä. Pitää suunnitella ja ajoittaa tekemisiä sekä jutella tilaajan valvojan kanssa. Vaikeita asioita. Nelosen oppilaille.

Viikon kevennys

Se sitten tapahtui.

Tuli roskapostiseulalle esitys. Tarjotaan yhteistyötä...

""Nimeni on Xxxx Yyyyy ja haluaisin kertoa miten ketjuvarsilapio.blogspot.com
voi sijoittua vielä paremmin Googlessa.

Olen hakukoneoptimoinnin asiantuntija ja työskentelen Bbbbbb –yrityksessä.
Tehdessäni tutkimusta eräille kollegoilleni, löysin sähköpostiosoitteesi
ja päätin ottaa yhteyttä välittömästi.

Jos olet kiinnostunut, lähettäisin mielelläni lisätietoa ja yksityiskohtia
yhteistyön toteuttamisesta.""

Johtuu teistä. Luette ja jotkut linkitättekin jonnekin siksi paljon, että automaattirobotti on poiminut jollekin hakukoneaktivistille liidinpoikaseksi.

Olen tyytyväinen, että tekstini ovat joillekin ajanvietettä ja nyt joku näkee ne myös bisneksenä.

En kuitenkaan taida lähteä tähän mukaan... En halua villitä kansanjoukkoja enkä pidä parrasvaloista.

Jälkiaatoksia urakoitsijaseminaarin työnjohtajakommentista

Sinisen veljeskunnan eräs nykyisistä päälliköistä esitti hyvänkuuloisen kommentin vastuunalaisen työnjohtajan koulutuslinjan vaatimuksesta.

Se siis kuulosti ihan hyvältä ja järkevältä. Ajatus oli, että työnjohtajan hyväksyttävää koulutuspohjaa voitaisiin laajentaa koskemaan myös ympäristörakentajien oppisuuntaa. Taustalla tässä oli se, että on helpompi saada työnjohtajia vaativaan tehtävään, kun on laajempi potentiaali, josta ammentaa. Ympäristösuunta tuli varmaan esittäjän mieleen siksi, että sisällöltään alueurakat pitävät paljon viherympäristöön liittyvää tekemistä.

Nythän siellä on mainittu vain seuraavassa lainauksessa olevat neljä opintosuuntaa.

""vähintään teknillisen koulun/ammattikorkeakoulun tai vastaavan kotimainen tai ulkomainen yhdyskunta-, rakennus-, logistiikka- tai konetekniikan tutkinto""

Tarkemmin ajatellen esitys uuden opintosuunnan tutkinnon lisäämisestä hyväksyttävien listalle on jo lähtökohtaisesti pielessä.

Ensiksikin tilaaja vaatii erikseen viheralan osaajan kesäkaudeksi jo sellaisiin urakoihin, missä on paljon vaativaa vihertyötä. Alueurakka muutoin on sellainen, että vastaavan työnjohtajan on syytä olla pääsääntöisesti yhdyskuntatekniikan tuntija. Rakennus-, kone- ja logistiikkakin ovat jo täytelinjoja, joilla ei oikein ole luonnollista yhteyttä kunnossapitoon.

Onko tilaajan ratkaistava pääurakoitsijan henkilöstöongelmat?

Perusteena esitetty henkilöstön helpompi saatavuus ja riittävyys eivät kestä lähempää tarkastelua.

Määräkysymystä ei ole, koska oppilaitoksista valmistuu aivan riittävästi alan opiskelijoita täyttämään poistuvien ikäluokkien aiheuttaman aukon. Äkkiä googlaamalla löysin puolentusinaa oppilaitosta, joista valmistuu vuosittain parisenkymmentä pelkästään yhdyskunta-alan AMK-insinööriä. Lisäksi on muutamissa oppilaitoksissa aloitettu uudelleen alan rakennusmestarikoulutuskin. Alalle pätevää väkeä on siis tulossa riittävästi.

Leikitellään luvuilla hieman: kuudesta oppilaitoksesta 20 valmistuvaa vuodessa tekee 120 valmistuvaa valtakuntaan vuosittain. Tienhoitourakoita on 80, joissa keskimäärin on kolme työnjohtajaa per urakka, yhteensä siis 240. Jos kaikki pitäisi vaihtaa, niin se onnistuisi kahdessa vuodessa!

Edelleen leikitään normaalimmalla tilanteella: keskimääräinen vaihtuvuus vakituisessa työssä on luokkaa 8-10% (8,7% Great Place to Work institute) Vielä isomman haarukan tarjoaa ICTDIRECT kirjoituksessaan: 5-15% olisi normaalia vaihtuvuutta. (linkki) Tarkoittaa, että kymmenen prosentin vaihtuvuudella koko tienhoitoalan tarve olisi 24 uutta vuosittain olettaen, että vaihtaja poistuu alalta eikä mene toisen toimijan vastaaviin töihin. 

Kokonaismäärän ollessa tuon 120 valmistujaa, määrästä riittää hyvin myös tilaajan, Livi ja ELY-keskusten organisaatioon, ja konsulttienkin tehtäviä hoitamaan normaalivaihtuvuuden luvuilla lähes sata henkilöä vuosittain.

Väkeä on siis tarpeeksi jo nykyisillä tutkintomäärillä.

Miksi ala ei houkuttele?

Ongelma ei olekaan kapea kelpoisuudentuottava opintosuuntavalikoima, vaan se, että ala ei kiinnosta tai sillä ei pysytä, vaan vaihdetaan muihin töihin tavallista enemmän aiheuttaen näennäistä pulaa tutkinnonsuorittaneista. Tämän ongelman ovat pääurakoitsijat varmasti luoneet itse, ihan ilman tilaajan apua. Siksi sitä ei myöskään tarvitsisi tilaajan ratkaista varsinkaan esitetyllä tavalla.

Tehdessäni hakuja vaihtuvuuden syistä, monissa löytämissäni tutkimuksissa esiintyi aika yleisesti johtaminen, viestintä, palkitseminen ja kehittymismahdollisuudet niinä aiheina, jotka epäonnistuessaan tai huonosti hoidettuina saavat aikaan matalan lähtökynnyksen.

Nykyaikana, kun kaikki on somessa, huono kello kuuluu kauemmas kuin ennen. Siksi työnantaja, joka ei hoida henkilöstöpolitiikkaansa kunnolla ei edes saa tarvitsemaansa määrää laadukkaita hakijoita tai pysyviä työntekijöitä. Potentiaaliset ammattilaiset seuraavat medioita ja kyselevät verkostoiltaan minne kannattaa mennä ja missä on asiat kunnossa.

Ongelma on siis alan kiinnostavuus ja sitoutuminen. Työnantajamielikuva varmaan yhtenä tärkeimpänä. Esimerkiksi Talvitiepäivillä on varmasti taas helmikuussa kuhinaa opiskelijaseminaarin puolella, kun opiskelijat pohtivat minne mennä. Siellä on mahdollisuus tehdä houkuttelua hyvällä esityksellä. Sitten työntekijän aloittaessa ja ollessa töissä työnantajan pitää huolehtia, että työnjohtajalla ei ole syytä "pitää MOLlin sivuja suosikeissa".

Työnantajana pääurakoitsijan täytyy keskittyä pitämään kiinni osaajista ja huokuttelemaan uusia tekijöitä kasvamaan alan osaajiksi normaalin vaihtuvuuden tarpeisiinsa. Tämä asia ei ratkea tilaajavetoisesti eikä lisäämällä keinotekoisesti "seulontapohjaa". Henkilöstöpolitiikkaa oikein hoitaen jo pelkästään yhdyskunta- ja rakennustekniikan linjalta valmistuneet riittävät alan tarpeisiin ja kelpoisuuslistalta joutaisivat pois nuo kone ja logistiikkalinjan käyneet. Samalla voidaan oikeasti vaikuttaa alan osaamistason nousuun, kun keskitytään myös perehdytyksessä peruskoulutuksen lisäksi enemmän omaan asiaan.

Yhdyskunta- ja rakennustekniikka riittävät sallituiksi/vaadituiksi tutkinnoiksi

Konetekniikkaa ei oikein tarvita. Kalusto on yleensä aliurakoitsijoiden hallinnassa, työmailla ei ole korjaamoita eikä tienpäällä tehdä remontteja. Erikoiskalustolla on merkkikorjaamonsa ja- korjaajansa. Toiminnallinen hyöty pääurakoitsijalle koneosaajasta on mitätön ellei huomioida ns. mukavien puhumista renkaita potkiessa, siinähän pitää pystyä puhumaan sujuvasti "moottorikieltä".

Sama logistiikan kanssa. Mitä lisäarvoa saadaan sillä, että urakan vastaavalla on logistinen tausta? Suolat ja sorat kyllä kulkeutuu yhdyskuntakoulutuksellakin... Eikä niitä rumpuputkien ja liikennemerkkien varastojakaan oikein isommin ole tarvetta "varastohallita".

Mitä tilaaja voisi tehdä edistääkseen asiaa?

Vaatia vähintään urakoiden vastaavilta ja hänen sijaisiltaan jatkossakin tutkinnot, mutta miettiä perusteellisesti hyväksymiensä linjojen vähentämistä yhdellä tai kahdella.

Toisekseen luoda arviointi- ja pisteytysmalli tarjouksen hyväksymisen ehdoksi siten, että siellä arvioidaan työnjohtajien pysyvyys/vaihtuvuus osana palvelun toiminnallista laatua. Eri vaativuusluokkien urakoilla voisi olla erilaiset vaatimusarvot. Ellei tarjoajan toimialakohtainen vaihtuvuus täyty, niin tarjous hylätään.

Uskallan väittää, että jo näillä kahdella asialla osaamisen ja pätevyyden ylläpitoon tulee enemmän ryhtiä.

Lisäksi tulevaisuudessa voi olla hyvä tehdä työnjohdon osalta henkilökohtainen tasoarvointi, jolla osoitetaan kelpoisuus eri vaativuusluokkien urakoiden vastaavaksi. Luokitus ei olisi kokemusvuosiin perustuva, vaan onnistumisarviontiin ja saavutuksiin rakentuva. Se on muuten yllättävän helppo tehdä, tuo arviointimalli. Lähtökohtana voi käyttää sanktioesitysten määrää, LIITO-viestien jakautumaa, tienkäyttäjätyytyväisyyttä, tilaaja-arvioita... Siis vähän kuin nyt urakan bonuksia arvioitaessa, mutta mietitäänkin vastaava työnjohtajan onnistumista.

Alueurakointiin liittyviä myyttejä, osa 2

Alueurakoinnin myyttisarjassa kaksi rahaan liittyvää juttua, jotka jossakin yhteydessä ovat jääneet hämäräksi tai ne kuvitellaan suuruudeltaan todellista merkittävämmiksi.

Myytti 5: Työnaikainen vakuus on valtavan iso raha hankkia

Ei. Työnaikainen vakuus tienhoidon alueurakoissa on 10% hoitovuosien keskiarvohinnasta. Ja sen hinta riippuu tarjoajan pankkisuhteesta.

""Työnaikaisen vakuuden suuruus on 10 % urakan arvonlisäverottomasta vuosihintojen keskiarvosta"" (Palvelusopimuksen kohdasta 8.1)

 Esimerkkinä vaikkapa viime keväänä kilpailutettu Ilomantsin urakka. Voittajan tarjoushinta siellä oli 10,6 miljoonaa. Siitä keskimääräinen hoitovuosipala on viidesosa, koska kyseessä on viisivuotinen urakka. Vuosipala on siten 2,12 miljoonaa euroa. Ja siitä tuo vaadittava 10% vakuus on 212 000 euroa.

Tarjoajan pankkisuhde määrittelee paljonko tämä vakuus maksaa. Sehän on pankkien bisnestä. Hyvälle asiakkaalle hinta on huomattavan pieni ja riskiasiakkaalle ymmärrettävästi vähän korkeampi.

Viimeksi kysellessäni asiaa pankin veloitus vakuudesta liikkui 0,4 ja 3,6% välillä. Eli pankki haluaa esimerkissämme karkeasti tuhannesta eurosta seitsemään ja puoleen tuhanteen euroon tuosta vakuuden myöntämisestä vuosittain itselleen.

Urakan koko työnaikaisen vakuuden kustannus Ilomantsin esimerkissämme onkin vain 5 - 38 tuhatta. Ja tietysti tämä summa on siellä tarjoushinnan sisällä kustannuseränä huomioitu, joten senkin sitten lopulta maksaa tilaaja.

Myytti 6: Tienkäyttäjille joutuu maksamaan vahingonkorvauksia paljon

Ei. Vahingonkorvaushakemuksia, joissa halutaan korvausta tiellä tapahtuneesta vahingosta, tulee vuosittain noin 1 000 kappaletta keskitettyyn käsittelyyn Lapin ELY-keskukselle. Hakijalle myönteisesti niistä päätyy vajaa neljäsosa.

""Tilanne 10/2014:
– hakemuksia 1024 kpl (ed. vuoden vast. ajankohtana 878 kpl)
– päätöksiä 1183 kpl, joista myönteisiä 23 %
– käsittelyaika noin 3,5 kk"" ( Lapin ELY-keskus, Marja-Lea Hallikaisen aineisto (linkki) viranomaispalveluiden maastokoulutuspäiviltä)

Suomeksi tuo tarkoittaa, että suurimmalla osalla hakijoista on ollut omaa syytä aiheutuneeseen vahinkoon. Osa myönnetyistäkään korvauksista ei ole ns. alueurakoitsijan vika eli vahingon syy ei ole alueurakan tehtävien ja sopimuksen laiminlyönti, mutta se on korvattu jollain muulla perusteella. Vaikkapa päällysteurakoitsijan tai kaapelinvetäjän toimesta.

Keskiarvona urakkaa kohti kaikkiaankaan korvausmäärä ei ole euroina paljoa. Karkeasti myönnetty vuotuinen 120 000 euron korvausmäärä 80 urakalle tekee 1 500 euroa.

Rahallisesti tämä ei siis anna aihetta ylenmääräiseen huoleen. Hakemusten käsittelyyn kuuluvat urakoitsijan lausunnot ovat tässä se suurin työllistävä ja resursseja sitova asia. Tämä lausuntopyyntöjen käsittely urakan sisällä onkin keskitettävä ja suunniteltava hyvin, jolloin tämä vaivakin kohtuullistuu.

Urakoiden kustannusarviot

Tilaaja edellyttää tienhoidon alueurakoihin osallistumishalukkailta tietyn kokoista liikevaihtoa.

Perusurakassa tämä liikevaihtovaatimus on laskentaan tulevan urakan kustannusarvion yhtä vuotta koskevan vuosipalan puolitoistakertainen määrä.

Mistä tämän kustannusarvion löytää?

Edellisessä blogipostauksessa kerroin omasta mallista, joa linkitin taulukkooni, mutta jos haluat ns. matittoman mallin, niin sekin on suhteellisen helppo.

Liikennevirasto ei varsinaisesti enää hintaohjauspelossaan julkaise kunnossapitourakoiden kustannusarvioita, silti ne löytyvät mutkan takaa ja vieläpä Liikenneviraston sivuilta! (linkki) Tuossa edellisen vuoden tuloksia yhteenvetävässä esityksessä on viimeisellä sivulla taulukko. Sen kilometrihinnoista pääsee karkeasti kiinni tulevienkin urakoiden kustannusarvion suuruusluokkaan. 

Taulukosta katsotaan lähinnä vastaavan urakan kilometrihinta ja kerrotaan se halutun urakan kilometrimäärällä. Kiinnostuneemmat voivat verrata vielä saraketta, jossa kerrotaan ero tilaajan kustannusarvoioon ja tarkentaa kilometrihintaa...

Päästään riittävän lähelle tilaajan tarkoittamaa liikevaihtovaatimusta. Vaatimus ei ole koskaan aivan eksakti eli pilkuntakaisia myöten tarkka, vaan sen tarkoitus on hakea riittäävä toimintakykyosoitusta.

Mikäli tarjoajalla on esittää vain 500 000 liikevaihto, kun karkeat luvut osuvat 1 750 000 tasolle niin oletettavasti kyky selvitä isosta urakasta on olematon.


Edit 31.10.2015/MKo: Tilaaja näyttää ilmoittavan vaadittavan liikevaihdon suuruuden HILMAssa julkistamassaan tarjoutumisilmoituksessa. Esimerkkinä Ranuan urakka, josssa pidempään toimineelta yritykseltä vaaditaan keskimäärin 2 miljoonan vuosiliikevaihtoa. (linkki). Summa on mainittu ilmoituksen kohdassa III 2.2 lopussa. Tästähän tietysti näppärä päättelee sen urakkahinnan suuruusluokan, joka olisi tässä 10 miljoonaa. Tuo tarkkuus on hyvä, sillä on vaikea laskea toimistohintaa, mutta suuruusluokka on tiedossa.

Alueurakointiin liittyviä myyttejä, osa 1

Olen ollut maakunnissa taas vähän kuuntelemssa ja puhumassakin. Matkalla tuli parikin kertaa esille eräitä hurjia väärinkäsityksiä ja ajatuksia kunnossapidon alueurakoinnista. Ajattelin tässä alkavassa postaussarjassa ilkeyttäni joitakin myyttejä oikoa. Ilkeyttäni siksi, että saatan hankaloittaa joitakin vanhojen tabujen ja tapojen olemassaolosta hyötyjiä.

Myytti 1: Alueurakat kilpailuttaa Destia

Ei. Alueurakat ovat valtion kilpailuttamia. Taustalla on Liikennevirasto, joka teettää hankinnan ELY-keskuksilla. Destia on vain yksi alalla toimiva pääurakoitsija, joka teettää osan töistään pienemmillä urakoitsijoilla. Muita Destian kanssa samassa roolissa toimijoita ovat esimerkiksi YIT Rakennus ja Lemminkäinen, lisääkin alalle sopii.

Destia on nykyisin yksityisessä omistuksessa oleva yhtiö. Ei siis enää valtio-omisteinen.

Myytti 2: Tiehallinto määrää hinnat

Ei. Urakoiden hinnat määräytyvät urakoitsijoiden tarjousten perusteella. Voittanut urakoitsija yleensä yrittää saada omat kustannuksensa alemmas ja sanoo, ettei saa valtiolta rahaa maksaa enemmän. Oikeasti kyse on sanojan oman katteen suojelusta ja puheilla yritetään saada alihankinnan hintaa alemmas.

Joskus toki tapahtuu, että alueurakan tarjoaja ei ole laskenut tarjoukseensa kaikkia töitä ja puhuu totta sanoessaan ettei valtio maksa siitä ja siitä työstä. Silloin on kyseessä tarjoajan moka ettei ole huomioinut laskelmassaan kaikkia kustannuseriä. Ja se ei ole pitävä peruste olla maksamatta työn tekijälle.

Valtio ei jätä ilkeyttään maksamatta. Se maksaa tehdyn sopimuksen mukaan pääurakoitsijalle. Tarjouspyynnössään se on edellyttänyt aliueurakan työt sisällytettäväksi tarjoukseen, joten tämän myytin osalta kyseessä on hintakilpailusta johtuvan alihintaisena tehdyn tarjouksen huonon katteen vuoksi syyn vierittäminen aiheettomasti toisen harteille. Pääurakoitsijahan on tarjouksessaan uskotellut valtiolle huomioineensa urakan toteuttamiseen liittyvät työt.

Tiehallinto lakkasi olemasta ja sen tehtävät on pilkottu Liikeneviraston ja ELY-keskusten tehtäviksi.

Myytti 3: alihankkijana voin tarjota palveluksiani vain yhdelle pääurakoitsijalle

Osittain totta, mutta laitonta. Suomessa on sopimusvapaus ja kilpailulainsäädäntö. Niiden mukaan työtään voi tarjota kenelle haluaa eikä jokin ulkoinen taho voi estää yrittäjää toimimasta itsenäisesti asiassaan. Urakoiden tarjouspyyntövaiheessa, pääurakoitsijoiden kilpaillessa niistä, kukin alihankkija voi vapaasti tarjota kaikille aiheesta kiinnostuneille omaa palveluaan.

Fiksuimmat tekevät samanhintaisen tarjouksen kaikille samaa työtä samansisältöisenä kysyville ottamatta asemia kenekään puolesta vaan huomioiden vain oman etunsa. Niin muutkin tekevät.

Käytännössä tapahtuu kuitenkin, että ns. vieraallekin töitään tarjoavaa voidaan karsastaa ja uhkailla ettei sitten ole asiaa muihinkaan töihin. Tämä on laitonta painostusta. Kertoo osaltaan, että painostaja on epätoivoinen ja ilmeisen huono  kumppani jatkoa ajatellen.

Myytti 4: Urakoihin osallistuminen vaati suuren liikevaihdon

Osittain totta. Liikevaihtovaatimus on koko urakan arvioidusta hinnasta JAETTUNA urakan kestovuosilla ja kerrottuna puolellatoista perusurakoissa. Ison urakan osalta myös tämä vaatimus on iso, mutta pienemmän osalta se on jo kohtuullisempi.

Esimerkiksi Harjavallan alueurakka, joka on nyt tulossa kilpailuun keväällä 2016 on pienehkö urakka. Viisivuotinen ja sen arviohinta likkunee jossakin 6,5 miljoonan euron tienoilla. Tuo tarkoittaa, että halukkaalla tarjoajalla pitää olla kolmen viimeisen vuoden keskimääräinen liikevaihtonsa koko noin kahden miljoonan tasolla. (6,5 miljoonan arviohinta / 5 vuoden kesto. Tämä kerrotaan  luvulla 1,5)

Liikevaihtovaatimuksen taustalla on tilaajan halu varmistua tarjoajan toimintaedellytyksistä isossa ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta kriittisessä tekemisessä. Liikevaihto on eräs osoitus tästä.

Hankalaksi tämän vaatimuksen tekee nykyään se, että Liikennevirasto ei julkaise noita kustannusarvioita, koska ne pyrkivät vaikuttamaan ohjaavasti tarjoushintoihin. Itse tein keväällä 2015 omat laskelmani, joissa pyrin pääsemään lähelle lukuarvoja. Julkaisin arviot, joten ne ovat käytettävissä ellei saatavilla ole tarkempaa. (linkki) Niiden perusteella voi arvioida liikevaihtovaatimuksen kokoa.

Alueurakan digipilotti Ii 2016 - 2021

Alueurakoiden urakoitsijaseminaarissa oli Pohjois-Pohjanmaan ELYn pilotista puhetta. Kyseessä on siis Iin tuleva alueurakka, jossa kokeillaan erilaisia asioita. (linkki) Linkin sivulta kannattaa sitten kuikistaa "Iin digi-alueurakka hankintapilotti..." nimistä tiedostoa.

Ensimmäisessä vaiheessa tilaaja on pähkinyt hankintansa luonnetta ja määrittelyjä. Toisessa vaiheessa savotta kilpailutetaan ja sitten kolmannessa vaiheessa siihen liittyy tekemistä ja sen ohjausta ja valvontaa. Iissä on tarkoitus testata toisen ja kolmannen vaiheen osalta sähköistä toimintamallia.

POP-ELYn kuva Iin digiurakan prosessista.

Tilaajan osuus

Vaihe kaksi eli kilpailutus tehdään CLOUDIA -järjestelmällä, mikä mahdollistaa koko kilpailutuksen tekemisen verkossa. Tarjouspyynnöstä alkaen aina hankintapäätökseen saakka. Myös tarjoukset jätettäisiin järjestelmän kautta, siis kirjattaisiin järjestelmään, mikä on huomattavan eri asia kuin nykyinen liitteiden ja muun aineiston tallentaminen eUrakka-järjestelmään.

Uhkarohkeana etunojana on tilaajalla toive päästä tekemään myös pisteytys tuolla CLOUDIAssa. Se olisi aivan loistava lisä ja kehitysaskel. Seminaarissakin oli paljon puhetta kevään 2016 tarjousten jättöaikojen problematiikasta. Tämä järjestelmän suorittama pisteytys nopeuttaa valintojen julkistamista aivan dramaattisesti. Periaatteessa pisteet ovat heti tarjousajan päätyttyä selvillä ja sitten nopeasti hintavertailu myöskin koneellisesti, niin tulokset ovat selvillä haukotukseen kuluvassa ajassa.

Työtä tuossa pisteytyksen koneellistamisessa on lähinnä määrittelyssä ja syöttölomakemallin laatimisessa. Pitää siis rakentaa sellainen pohja, minkä täyttämällä voidaan todeta tarjoajien erot ja saada heille pisteet. En usko tämän olevan mahdotonta, mutta ehkä kysymykset ovat hieman totustusta poikkeavia ja vaativat tarjoajilta uudenlaista pohdintaa täyttövaiheessa.

Normaalisti tuo sähköinen tarjous on muokattavissa tarjousajan umpeutumiseen saakka ellei sitä kuitata erikseen lopulliseksi. Huutokauppaperiaatteella toimivat sähköiset tarjoukset ovat hieman eri tavalla laadittuja. Odotankin mielenkiinnolla tästä kokeilusta lisää.

Yhteinen osuus

Varsinainen urakan toteutus. Se onkin sitten se varsinainen digitys-juttu. Jätetään paperit sinne paperitehtaalle ja hoidetaan asiat pilvessä ja mobiilisti.

Tämä kokonaisuus eli digi-urakka on tosiaankin syytä pilotoida ensin eikä nakata kaikkiin urakoihin pelkkänä oletuksena. Urakoitsijoiden valmiudet eivät ole vielä tarpeeksi hyvät, että selviäisivät tästä. Enkä usko tilaajankaan olevan vielä täysin selvillä kaikista mahdollisuuksista ja tarpeista tai käyttökohteista, joita digitalisaatiolla voidaan helpottaa. Siksi pilotti on hyvä aloitukseksi.

Olleellista pilotin hyötyjen selvittämisessä on tuo mainittu kehitysmyönteinen asenne ja laitteiden näplyyosaaminen. Ja sitten sitä ketteryyttä tarvitaan muutoksiin ja erilaisten saatujen oppien hyväksymisessä myös tilaajalta. Voihan nimittäin käydäkin niin, että urakoitsijan toiminta kiihdyttää pilotin aikana tilaajasta ohi, jolloin kysytäänkin luonnetta hyväksyä toisen "paremmuus". Toivottavasti tilaaja ei olekaan vielä hakannut mitään kiveen. Tämä alue nimittäin kehittyy todella vauhdilla.

Pilotin muita erikoisuuksia

Pilotin tarjoaminen on aina vähän riskaabelimpaa kuin tavallisen urakan, joten laskenta-aikaa on järjestetty laittamalla Ii viimeiseen jättöerään. Tähän on yhdistetty tavoite toteutusorganisaation valmiudesta. Perustavoite on, että 75% aliurakoitsijoistakin olisi jo tarjousvaiheessa nimetty. Siksikin tuo laskenta-aika on hyvä noin pitkänä.

Organisaation valmiinaolo on pilotissa hyväksi jo senkin vuoksi, että perehdytykseen ja valmennukseen on riitävästi aikaa, samoin suunnitteluun ja sen ohjaamiseen.

Tuolla prosessin kakkosvaiheessa käytettävä CLOUDIA mahdollistaa sen, että tarjoaja näkee omat pisteensä täyttäessään tarjouksen syöttökenttiä. Tarjoaja voi siis tehdä erilaisia spekulaatioita ja näkee niiden pistevaikutuksen heti. Ei tarvitse tehdä niitä epävarmoja excellivirityksiä ja tulkintoja.

Aliurakoitsijoiden kaluston sopivuus arvioidaan myös osana laatua, ja siksikin olisi tärkeää olla ne tekijät tiedossa mahdollisimman suurelta osin jo tarjousta jätettäessä.

Tilaajan esityksessä on maininta henkilöstön osaamisen arvioinnista osana laatuarviointia. Toivattavasti se tarkoittaa jotakin muutakin kuin aikaan perustuvaa kokemusta, jossa parhaat pisteet saa pisimpään mukana hengaillut kehäraakki.

Miten tämä pilotti pilataan?

Helposti

Tässähän ei tarvita muuta kuin suhtautua vastarantaisesti joka vaiheeseen ja tehdä kämmäyksiä tahallaan. Saadaan pilotti näyttämään vaivalloiselta ja epätarkalta. Tuloksena on arvio, jossa todetaan pilotin osoittavan, etteivät nämä pilvenveikkojen kotkotukset sovi alueurakointiin.

Ja paljon kuitenkin puhutaan, että kerran syötetty tieto pitäisi riittää ja alueurakassa on paljon turhaa raportointia ja tekemistä dokumentoinnin kanssa. Nyt on mahdollisuus päästä hakemaan mallia, jolla turhaa poistetaan ja rutiineja laitetaan prosessorien tehtäväksi.

Toinen millä tämä mädätetään on sitten tilaajan asenne. Jos lähtökohtana on aito pilotti ja haetaan urakan aikan toimivaa mallia ja sujuvia tapoja tehdä urakan viestintää, raportointia ja ohjausta teknologiaa hyödyntäen, niin hyvä. Mutta voihan ollakin, että on jo tarkka mielikuva välineistä ja jopa täsmällisesta kameran valotusarvosta ja näitä pakotetaan urakan käytettäväksi. Silloin ollaan hukassa ja urakoitsija tympääntyneenä vastaa tuolla ensimmäisellä pilaamistavalla.

Kolmas on sitten välinpitämättömyys. Sen avulla voidaan hidastella ja jättää joitakin aiheita vallan miettimättä, ei esimerkiksi tehdä pitottiin kuuluvia testejä ja niiden arviointeja vaan mennään kahta kättä heilutellen ja valmistautumattomana nihin pilotin oahjauspalavereihin.

Neljäs käpy piilee sitten seillä alihankinnan mukanaolossa. Tässä pitää olla jo alusta saakka kaikilla aliurakoitsjoilla tiedossa, että urakkaan kuuluu tämmöinen pilotti ja sitä pitää jaksaa kertoa monta kertaa. Tarjouslaskentavaiheessa kysyttäessä aliurakoitsijoiden kiinnostusta, niitä aiesopimuksia tehtäessä, varsinaisessa sopimustenteon yhteydessä, aloituspalaverissa... ja vielä vähän voi toistaakin. Ellei koko porukka ole tietoinen, voidaan menettää huomattava osa ideointia ja toimintaehdotuksia varsinaisen urakan toteuttamisen pieleenmenon lisäksi.



Edit 21.10 2015/MKo: korjasin muutaman kijoitusvirheen.

Urakoitsijasemimaarin 10/2015 havaintoja, osa 2

Jäi kesken se edellinen postaus. Ei silleen, että olisi lyhyt ollut, vaan päinvastoin.

Nyt näyttää tulleen seminaariaineisto saataville nettiin Liikenneviraston sivuille. (linkki) Jatkan tätä omaa havainnointiini perustuvaa kirjausta muistiinpanojeni pohjalta. Teen myöhemmin lisäpostauksia muutamista erikoisesti mieltäni kiusaavista aiheista ja linkitän ne tuohon jaettuun aineistoon tarkemmin.

HARJA tulee ja ...

Harja on tilaajan mukaan paisunut, koska kaikki yhtääkään byrokraattista silmää omaavat haluavat jättää sormenjälkensä ja saada oman lisukkeensa nyt tähän suureen uudistukseen. Jotta homma pysyy hallinnassa niin vastuuhenkilöt ovat ottamassa tiukemman linjan ja pyrkivät saamaan perusasiat kuntoon tavoitellussa aikataulussa. Toistaiseksi näyttää, että päivämäärät pätevät.

Itselläni tietysti heräsi muutama ihmetys ja ajatuksenpoikanen. Ensiksi tuli mieleen elinkaari. Eli onko tienrakentamisen aikaisen tietomallin kytkentä oikeasti mahdollista alueurakoiden käyttöön ja näkyykö ne tiedot esimerkiksi missä?

Toinen ihmetys liittyy kohkaukseen koulutuksesta. Ei se koske urakoitsijoita mitenkään massiivisesti! Osaamisen murhe on tilaajan omaa toimintaa ja henkilöstöä koskeva. Perusteena on se, että nykyisin urakoitsija ruokkii AURAa ja jatkossa HARJAa. Hyvin pienellä osuudella ja oikeastaan urakoissa on kyse joistakin vähäisistä tiedon käsinsyöttölanteista. Siis vain pieneltä osin syöttöalustan ulkonäkö muuttuu eikä sillä ole asian kannalta mitään merkitystä. Sama kuin vaihtaisi puhelinta.

HARJAssahan on se ajatus, että tieto liikkuu ja linkittyy automaattisesti, siis tietokone tekee. Mihin siinä ihmisten koulutusta tarvitaan? Katsomaan, että sähköjohto on seinässä...

Isompi ongelma, jota pitäisi pohtia on siinä, että edelleen on pelko suljetusta ja vaikeasti sallittavasta liittymisestä. Nyt tuli kovasti vaikutelma, että mukana ovat olleet liiaksi entisen mallin järjestelmätoimittajat ja hyvin vähäisesti urakoitsijat tai varsinaiset tiedontuottajat. Esille nousivat vain Tietomekka, SoftRoi ja YIT:n uusi "ranskalainen" Avoin systeemi, jotka oli tunnistettujen joukossa. Toki viimeksi kuulemani mukaan tuo Avoin olisi kyllä Autori eli Tietomekan systeemi sekin.

Entä kun nousuvuonna tuleekin urakoitsijaksi Keski-Suomesta vaikkapa "Petäjäveden Ompeluseura OU", jonka reaaliaikaseurantajärjestelmänä on "Torisevan ItPro"? Sopiiko se mukaan sujuvasti vai onko pakko mennä nykyisten pillien mukaan? Ovatko rajapinnat oikeasti suunniteltu toimivuustarkasteluun vastaaviksi vai onko siellä sisäänrakennettuna betonoidut bittielementit, jotka estävät uusien tulemisen uudella järjestelmällä? Eli onhan joku miettinyt huomistakin, onhan?

... myrskykin nousee

Alueurakoiden osalta yksi riesa on poistumassa. Myrkyvahinkojen raivauksesta ja poikkeustöistä on tekeillä valtakunnallinen malli, jolla vastuu ja toimenpiteet siirtyvät Metsäkeskuksille ja pelastusviranomaisille. Hyvä. Mutta miten urakka vastaa TPP- juttuihin jatkossa? Onko syntymässä tilanne, jossa urakka sivuuttaa pyynnöt, koska joku muu tekee? Onko syntymässä tilanne, joka vaatii koulutusta Liikennekeskuksiin, jotta nuo myrskykeikat ohjataan toisaalle, tehdyn sopimuksen mukaan, eikä kiusatakaan alueurakkaa? Onko riski, että tilaajan rahaa valuu samasta asiasta kahdelle taholle, kun/jos prosessi on epämääräisesti raiteistettu?

EURO IV & Stage III a/b

Kryptinen väliotsikko. Kyseessä siis kaluston päästörajoitukset ja niiden tuleminen porrastetusti voimaan alueurakoissa. Itselle kirjasin, että on kolme isoa pöivämäärää: 1.10.2017 tulee vaatimus EURO IV:sta Is-luokan tiestöllä. Senjälkeen se valuu muualle siten, että kaikilla raskailla autoilla EURO IV on oltava 1.10.2019 alkaen. Eli ensin ns. paremmilla teillä ja sitten viiveellä kaikilla.

Stage -vaatimukset tulevat 1.10.2020 alkaen.

Tämä vaiheistus on suunniteltu tarkoituksella sen vuoksi, että kaikkea kalustoa ei tarvitse vaihtaa kerralla, mikä olisikin kohtuuton kustannus monelle. Mutta olennaistahan on lisäksi täsät tiedottamien. Nyt ei riitä jossakin seminaarin seinällä asiaa televisiosta katsellen havainnointi. Asiasta on löytävä rumpua tosissaan. Vain silloin on varmuus, että on oikeanlaista kalusto kentällä oikeassa aikataulussa.

Vastuu viestinnästä on tilaajan lisäksi myös pääurakoitsijoilla. Kertokaa nyt jo asiasta alihankintaverkostollenne. Kokouksissa, Nesteen parlamentissa, tienpäällä kulkeissanne. Infosivuillanne, missä vain, siksi että tämä on viimetippaan jäädessään iso asia, jota ei äkkiä syksyllä ratkaistakaan kuin huijaamalla ja kieroilemalla varakaluston tai tilapäisyyden mahdollistamien porsaanreikien avulla.

Tilaaja on sitten vastuussa siitä, että nuo pykälät pitävät, eikä niitä soudetahuovata eestaas, jolloin kentällä "katellaan ny koska mennään.." eikä kalustoa hankittaessa ja uudistettaessa tiedetä varmasti mihin pitää varautua. Voisi olla parempi jutella tästä enemmänkin SKALlin ja Koneyrittäjien kanssa. Infra Ry ei välttämättä ole oikea kuuntelija, sillähän ei varsinaisesti ole intressiä hankkia kalustoa eikä siten kustannuskiinnostavuuttakaan.

Infra Ry:n puheenvuoro

Poliittisesti korrektia ja mitäänsanomatonta. Taho joka edustaa pääurakoitsijoita ei koskaan voi tuoda mitään lisäarvoa tällaiseen seminaariin, jossa on läsnä pääurakoitsijoita. Kukaan ei enää lukkoonlyötyjen asemeinsa ja mielipiteidensä vuoksi tuo mitään uutta tai kiinnostavaa esiin.

Lopuksi

Huoli uusien alle tulijoiden kiinnostuksesta on mielenkiintoinen. Nythän pyrkimys oikeasti on sementoida toimiala vanhoille toimijoille, koska uusien tulo heiluttaa valta-asemia ja kukaan ei tykkää muutoksesta. Osin sen vuoksi tässäkin seminaarissa tuntui olevan vaikeaa ajattelua ja osin jopa vastakkainasettelun hakumieltä tilaajankin suuntaan. Hommahan pitää saada näyttämään vaikealta ja monimutkalliselta, ettei vain tule mitään muutosta.

Kun viitsii pohtia tilaajan vaatimuksia ja sitten pohtii puhtaalta pöydältä mitä tekeminen vaatii, saattaakin huomata, ettei tässä niin kummoisen asian kanssa ollakaan tekemisissä. Tilaajan papereissa on huomattavan paljon mahdollisuuksia tehdä sopimuksenmukaiset työt ilman vilunkia ja vedätyksiä, mutta silti kannattavasti. 

Joo. Kevennys tähän päähän

Noin vuosi sitten painoin 114 kiloa. Puolisen vuotta sitten vaaka näytti 82 ja nyt se näyttää 81. Oman vaakani lukemia, joten tieteellisen tarkkuuden suhteen voi olla epäileväinen, mutta suhde ja suunta on pätevä.

Kinnunen irvaili vaatteista, etteivät muka sopisi enää päälle.

Asiahan on oikeastaan aivan päinvastoin. Kengät, hanskat, kravatit, sukat, lakit sopivat oikein hyvin. Painon muuttuessa alaspäin, päällimmäisten vaatteidenkaan osalta ei ole ropleemia, nekin sopivat. Tosin joku voi sanoa etteivät istu vaan roikkuvat. Minulle se ja sama, istuminenhan ei ole muutoinkaan terveellistä. 

Vain kalsareiden kanssa on hankalaa. Entisten kanssa täytyy käyttää henkseleitä.

Urakoitsijaseminaarin 10/2015 havaintoja, osa 1

Olinhan siellä minäkin. Taas. Ja melkein koko ajan maltoin olla hiljaa. Vain Kuuselan kanssa vähän vänkäsin seurantajärjestelmien paikannus- ja tunnistamistarkkuudesta. Onneksi oli valtakunnan lähetykseen mikrofoni kiinni. (Raunolla on vähän vanhentunut näkemys ;) tai hän katselee eri näkökulmasta)

Seminaarissa, missä järjestävän seuran edustajat yrittävät houkutella osallistujia pohtivaan keskusteluun ja kommentoimaan esillenostettuja aiheita/asioita luulisi olevan valmistautunutta ja aktiivista porukkaa.

Harva sitten kuitenkaan uskaltaa aukoa suutaan, koska kilpailijahan voi saada jotakin vinkkiä. Joo. Takinvaihtajat mennessään toiseen taloon töihin vievät paljon enemmän. Ala ei kehity näköjään kuin tilaajan pakottamana.

Vitsailtiin norminpurkutalkoista. Urakoitsijat ovat omalla tekemättäjättämiskulttuurillaan pakottaneet tilaajan tiukempaan sääntelyyn saadakseen maksamalleen rahalle sovitun laadun tai määrän. Tästä oli jo parikin esimerkkiä eilen esillä. PEHKO, jossa tehdään pilottina oikeastaan sitä samaa, jonka osaava urakoitsija olisi jo  muutenkin menetelmäohjeiden ja yleisen työtapatuntemuksen perusteella tehnyt muutenkin. Toinen viritys tuli sitten sorateiltä. Siis pitää lähteä arvonmuutosesitysten kautta hakemaan sopimuksessa sovitun materiaalin laatua...

Kirjoitan tuohon alle omien muistiinpanojeni pohjalta tarinaa ja havaintoja seminaarista, sen aiheista ja vaikutelmista. Ymmärtänette, että kirjoittamani ei ole ns. virallista esitystä tai muutenkaan lainvoimaista. Pelkästään omia tulkintojani ja näkemyksiäni.


Tilaaja toivoi saavansa kommentteja seuraavan kahden viikon aikana. Tilasiuus kannattaa käyttää hyödyksi.

Edelleen tilaajan tarkoitus on laittaa seminaarissa esitelty aineisto uudistuksen alla oleville Liikenneviraston nettivuille seminaarissa esilletulleiden muokkaustarpeiden täsmennyttyä. Tätä kirjoittaessani 15.4. aineisto ei vielä ollut saatavilla/nähtävillä.

Irtopoimintoja alusta

ELYjen hankintaorganisaatio muuttu aikaisemmin esitetyn mukaiseksi. Nyt esityksessä oli jo nimetkin titteliden lisäksi. Valtakuntaan tulee neljä hankinta-aluetta, joissa on oma kunnossapitopäällikkönsä. Alueet paimentavat solmittuja sopimuksia ja ohjaavat kenttätyötä.

Valtakunnallisesti hoidetaan kilpailutus. Keskittämisellä tässä hallitaan yhtenäisyyttä ja päästään maakuntasrjojen yläpuolelle.

Työturvallisuus on tapetilla. Opinnäytetyö aiheesta tekeillä ja eniten pähkäilyttää mittareiden luominen. Ilmeisesti mittareiden pitää olla siksensä uskottavat, että ne näyttävät aidoilta, mutta mahdollistavat järkevän tekemisen ja niillä pystytään osoittamaan syvä kiinnostus aiheeseen ja sen seurantaan.

Turvallisuuskoordinaattoreiden koulutus on oudosti kovasti jälkijunassa. Muistaakseni nimeämisvaatimus on jo useiden vuosien vanhaa asiaa. Nimeäminen ei sitten ilmeisesti ole myötätuonut osaamista tai ymmärrystä, joten koulunpenkille sitten. Turvallisuuskoordinaattori on tilaajan henkilö.

Oli jotakin mainintaa, että urakoitsija valitsee menetelmät, joilla työnsä tekee. Vanhaa kauraa, mutta ei ole innovointiajuuri kentällä näkynyt. Edelleen tehdään entisillä tavoilla.

Kilpailuun 2016 keväällä tulevat urakat

Tarjoajaksi ilmoittautuminen päättyy 7.12. Urakoiden esittelyt ovat aikaisemmasta poiketen kahdessa erässä. 16.2. ja 23.2. Esittelyt on jaettu uuden, vuoden alusta voimaan tulevan hankinta-aluejaon mukaan. 

Urakoiden jättöajat ovat sitten mielenkiintoiset. Nekin ovat tavallaan kahdessa erässä vaikkakin neljänä eri päivänä! Tässä on jotenkin saamani vaikutelman mukaan jokin juju. Ja tämä herätti jonkin verran myös keskustelua, johon tilaja ei oikein ollut tarttuvinaan. Tulkitsen, että taustalla on halu vähentää tarjoajien spekulatiivista pelaamista ja ohjata tarjouksenjättäjiä aidommin keskittymään tarjoustensa laatuun ja sisältöön.

Jättöajat 16.3. ja 23.3. ovat se omasta mielestäni ensimmäinen "erä". Toinen on päivämäärillä 5.4. ja 12.4. Näillä "erillä" on sisäisesti vain viikko välissä, joten tarjoajilla on erittäin suuri epävarmuus ehtiä saada tietoonsa menestyminen jo jätetyssä ennen viikon kulumista eli uuden tarjouksen jättämistä. Kahden "erän" väli on sitten kyllä normaali, mutta tosiaan erin sisällä on tuo kummallisuus. Syynä tällaiselle voi olla taustalla tilaajan halu esimerkiksi resursseilla kikkailun vähentämiseen.

Kaikki viisivuotisia. Ei erittäin vaativia mukana keväällä 2016. Osallistujavaatimuksiin ei oleellisia eroja edellisvuosiiin nähden.

Mahdollinen muutos on tulossa hankintaprosessin aikatauluun eli seuraava tämänkaltainen urakoitsijaseminaari olisikin jo elokuussa 2016. Osin johtuu Hankintalain uudistuksesta osin tilaajalähtöisestä hankintaprosessin uudistamisesta.

Urakka-asiakirjojen sisältöpoimintoja

Tarjoajan on esitettävä tekijöidensä työterveydenhuollon järjestämisestä selvitys. Myös erityisesti ulkomaisten Suomeen lähetettyjen osalta. Ja painotettiin, että ennnen työn tekemisen aloittamista kunkin tekijän kohdalta.

Lähtötietojen oikeellisuus on määritelty suhteessa kokonaishintaisten, määrämitattavien ja niiden sitomattomuuden tai sidottuna ilmoittamisen suhteissa. Tämä kannattaa ensin piirtää valko-/fläppitaululle ennekuin suuresti riemastuu tai nousee takajaloilleen. Ajatus vaikutti äkkiseltään aika selkeältä kustannusten korvattavuuden perusteena.

Edelliseen kohtaan liittyen painotettiin myös huomaamaan ero laskentavaiheen lähtötiedon oikeellisuuden ja urakan aikaisen muutostilanteen vaikutuksesta ja merkityksestä.

Jossakin urakassa rajoitetaan tarjoajien runosuonen sykettä. Saisikin esittää asiansa vain 30 sivulla. Se pakottaa keskittymään vain urakan tärkeimpiin asioihin ja jättämään reskontran ja muun töpinän kuvauksia vähemmälle. Hurjana heittona oli vielä, että ylimeneviä sivuja ei oteta pisteytyksessä huomioon eli ei lueta, joten niitä ei sitten kannata kirjoittaakaan.

Urakoitsijan on sallittava reaaliaikaseurannan tehtävien valmiudesta kertovan esityksen jakaminen suoraan julkiseksi ja kolmansien osapuolten nähtäväksi. Keskusteltiin nyansseista ja johtoajatuksena on tien liikennöitävyystiedon jakaminen, ei niinkään yksittäisen kuorma-auton sijaintitiedon näkyminen. Tästä jutusta vaistoni sanoo tulevan nyt ymmärrettyä isompi asia, koska media on jo muutaman ajan ollut kasvavasti kiinnostuneempi tienhoidosta ja liikenneolosuhteista.

Vihertää

Suolaseuranta tulisi jatkossa koskemaan sellaisia määriteltyjä urakoita, joissa on arvioitu jouduttavan käyttämään yli 300 tonnia suolaa hoitovuoden aikana. Määräarvio koskee kuivatonnimäärää.

Vaativiin urakoihin tulee viherosaajan osalt vaatimus. Sellainen on oltava työsuhteessa kesäkauden aikana. Ammattilainen, joka osaa puistotyöt ja kasvit.

Tämä on mielestäni hyvä. Samalla urakoiden yleinen viherosaamien lisääntyy ja mahdolliset karkemmatkin vihertyöt, kuten niitot ja raivaukset, tulevat ammattimasiemmein ohjelmoitua ja valvottuakin itselleluovutusten osalta. Nyt ei asia oikein ole kenelläkään laajemmin hallinnassa vaikka siinä suuri potti rahaa kesäisin palaakin.

Urakoitsijan on syksystä 2019 lähtien kerrottava miten järjestää polttoaineen käytön seurannan urakoissaan sekä kalustonsa käyttövoima. Esimerkiksi siis vaikkapa, että polttoaineen kulutuksen saamme suoraan työkone- ja autokaluston kulutuslukemina digitaalisena tietona ja tuiskuaurauksen käyttövoimana meillä on tuulisähkö...

Muutoin tekniset asiakirjat ovat 1.10.2015 alkavien urakoiden sisällöllä.

Sorateiden kevätmuokkausken yhteydessä vaaditaan tiivistystä. Ja uutena esityksenä tai pikemminkin kurinpalautuksena tuli esille sorastuksen materiaalin laatuun liittyvät ongelmat. Taustalla on joissakin urakoissa tapahtunut epäily pelkkien rakeisuuskäyrien riittämättämyydestä laaudunosoituksena. Halu olisi tarkastella rakenteesta otettuja tuloksia.

Edelleen olisi suunnitellusti mahdollisuus käyttää suhteutusta ja korjata ilmeiset liejutiet painottamalla hienoaineköyhempää mursketta kuin ohjearvoissa, mutta se on suunniteltava etukäteeen ja osoitettava rakenteesta. Heittona kysymys mahdollisesta arvonalennuksesta mikäli materiaali ei täytä vaatimuksia. Ongelmahan on hienoaineksen puuttuminen, joka johtaa karkeaan pintaan ja sitä kautta ajaomukavuuteen ja myös tasaustyön tarpeen lisääntymiseen.

Pilotteja ja projekteja

Ylämaissa on menossa Parikan Karin vetämänä PEHKO -projekti. Siinä haetaan mallia, jolla saadaan talvitöiden ohella vaikutusta päällystettyjen teiden pintojen elinkaareen pidennystä. Ideana on viedä tienreunoilta sulamisvesiä tehokkaammin pois yhdistämällä vallinmadallus ja sohjo-ojien tekeminen suunnitellusti ja laadukkaasti. Onnistuessaan lisää päällysteiden kestoikää ja vähentää paikkaustarvetta. Myös kunnossapitäjän töitä siis. Kannatan ideaa ja sen soveltamista esitetyssä muodossa ja sen voisi hyvinkin ottaa käyttöön jo 2016 alkavissa urakoissa.

Iinä pisteen päällä on sitten vähän erikoisempi pilotti. Iin alueurakka on kätkettynä mystiseen huppuun, jossa lukee eELY2. Siinä on kyseessä moniulotteinen kokonaisuus, jossa kokeillaan erilaisia sähköisiä asioita.

Ensinnäkin siellä on tarkoitus kokeilla täysin sähköistä hankintaa. Semmoista, jossa tarjouskin tehdään sähköisen järjestelmän kautta urakoitsijan täyttäessä kaikki tarjoukseensa sisältyvät asiat tilaajan laatimaan malliin. Järjestelmä voisi jopa pisteyttää tarjoukset automaattisesti, jolloin tuolla ylempänä esitetty viikon viive jättöajan umpeutumisesta päätöksen selviämiseen supistuisi todella lyhyeksi. Tästä ajatuksesta lisää linkin takana olevassa jutussa. (linkki) Linkki avautuu esitetyn toimittajan sivuille. Tämä toimittaja on valittu valtion sähköisen kilpailutusratkaisun toimittajaksi syksyllä 2015. Tämän hankintamallin mahdollistava laki itsessään on ollut voimassa jo vuodesta 2010 ja se on yhteensopiva tietysti myös hankintalain kanssa.

Edelleen Iissä on tarkoitus Markku Tervon ajatuksen mukaisesti tehdä paljon asioita ilman papereita, mutta ei ilman dokumentointia. Lippuset ja lappuset korvataan mobiililaitteilla ja viestintä rakennetaan yhteisöllisten mallien mukaan. Siis teknologiaa hyödyntäväksi ja mahdollisimman avoimeksi.

Eniten Iissä herätti keskustelua ajatus, että jopa 75% alihankkijoista olisi jo urakkaa tarjotessa tiedossa ja nimettynä. Tämän osakokeilun tarkoitus on vähentää jälkilypsyä ja saada sitoutuneempaa toimijapotentiaalia kiinnostumaan alueurakoinnista.

Urakassa voitaisiin antaa laatupisteitä kalustosta ja erikseen osallistujien osaamisesta. Tämän osaamisaspektin eli näkökuölman leviämistä olen jonkin aikaa seurannut mm. ruotsalaisten esityksissä. Sieltä se tännekin hiipii. Ja pistetysten kautta osaavampi porukka saa tilaa kilpailussakin joten se tulee vähitellen koko maan tavaksi. Mielestäni hyvä. Pelkkä yrirtyskohtainen referenssistö ei oikeasti kuvaa osaamista ja selviytymistä työstä.

Jatkuu huomenna...

Tästä tulee hävyttömän pitkä ja iltakin ehtii.

Jatkan toisella kertaa uudella postauksella. Mahdollisesti jo huomenna. Käsittelemättä jäi HARJAan liittyvät asiat ja muutama havainto EURO/Stage vaatimuksista sekä myskybongaus, johon sisältyy kustannusten osalta parikin erikoisuutta. Vähän kirjoittelin INFRA ry:n roolsita ja esityksestäkin.

Mutta siis toiste lisää.

Aatteleppa ite

On kuhinaa toimistoissa ja kentällä. Maailma muuttuu ja kaikkea on kuulemma parannettava, tehostettava ja loikkuutettava. Vähintään sen viiden pinnan edestä. Askelta ja päivääkin pitäisi ehkä vähän venyttää.

Lapiomieskuva on Liikenneviraston kokoelmasta. (linkki)

Ajankulukseni olen lukenut, kun en oikein liikkumaankaan pääse. Jalka kipeä, hissiremontti menossa ja asunto kolmannessa kerroksessa... Eli lukenut kirjahyllyäni, valikoiden. Käsiini sattui pari innostavaa ja toisaalta jo vanhaakin teosta. Molemmat ovat naisparin kirjoittamia ja ehkä siksi hyvin sujuvasti ja asiantuntevasti tehtyjä.

Jo lukemani

Tai oikeastaan nyt jo ainakin kolmanteen kertaan lukemani on vuodelta 2012, ostin silloin uutena ja tavaillut jo useastikin. Kauppakamarin kustantama KILPAILUKYKY 2.0 -Kilpailukykyhyppy yhteisöllisillä toimintatavoilla, kirjoittajina Leenamaija Otala ja Kaija Pöysti.

Kirjassa kuvataan miten yhteisöllisillä työvälineillä hyödynnetään mahdollisuuksia tehdä asioita toisin kuin aikaisemmin ja samalla parannetaan yritysten kannattavuutta. Pääpaino on tiedon jakamisessa, verkottumisessa ja tehokkaassa asiantuntijoiden käyttämisessä yli organisaatiorajojen. Tekijät ovat ottaneet mukaan runsaasti esimerkkejä ja jokaisen osion lopussa on vielä hyvä tiivistelmä sisällöstä.

Suosittelen poimimaan ideoita viestinnän ja yhteistyön tehostamisesta. Itselleni tuli monia muistikuvia urani vaiheissa tapahtuneista tilanteista, jotka nyt voisin ehkä ymmärtää ja hoitaa paremmin. Ja nyt olisi välineitäkin enemmän kuin sähköposti ja ilmoitustaulu.

Nyt puolivälissä menossa

WSOYpron Ekonomia-sarjaan 2010 kustantama STRATEGINEN AJAUTUMINEN. Kirjoittajina Armi Temmes ja Liisa Välikangas. Tämä on todellinen herkku. Käsittelee vaikeaa ja monimutkallista asiaa: päätöksentekoa. Kantavana juonena on strategian ajautuminen niin kapealle polulle, että huomiotta jääneet tai jätetyt signaalit ympäristössä pääsevät kasaantuessaan tai muuten voimistuessaan aiheuttamaan yritykselle kriisin.

Miten voidaan estää tai ennalta havaita kohtalokas ajautuminen, miten siihen joudutaan ja miten päätöksenteko vaikuttaa kriisiytymistä kohti kulkemiseen? Mm. noita asioita avataan laajan tutkimusaineiston ja esimerkkien kautta. Esimerkit ovat jopa edelleen arkipäivää puu- ja terästeollisuuden maailmassa Suomessa. Samoin vastajulkistettu tutkimus Nokian ongelmiin johtaneista syistä (linkki) näyttäisi pohjautuvan kirjassa esitettyihin kehityspolkuihin. Pelolla johtaminen ja sisäinen lamaannus sekä aikaisempi ylivertainen menestys lukitsivat päätöksenteon kohti metsään häviävää polkua.

Tätä kirjaa suosittelen kaikille, jotka ovat tekemisissä ns. perinteisillä toimialoilla ja ovat olleet kauan mukana jopa menestyksekkäässä toiminnassa. Saat hyviä väristyksiä katsellessasi toimintaa erilaisen riskiskenaarion kautta.

Kyseenalaista välillä strategiasi ja tekemisesi perusteet!

Perusteet päätöksenteolle ovat voineet olla relevantteja eli oikeita ja ajankohtaisia alkuperäisellä hetkellään, mutta jokin on ympäristössä muuttunut tai tulee muuttumaan. Esimerkkinä on vaikkapa Liikenneviraston HARJA-systeemi, joka pakottaa avoimempaan ja läpinäkyvämpään seurantatiedon avaamiseen ensivaiheessa tilaajan suuntaan ja optiona myös ns. kolmansille osapuolille. Miten tähän voi valmistautua ja miten sitä voi hyödyntää ettei se tule pelkästään raitteeksi ja kustannuksia aiheuttavaksi tekijäksi?

Ovatko strategiasi toimeenpanoa ohjaavat tavoitteet todella oikeaan ohjaavia ja tehokkaita? Miten niitä pitäisi muuttaa?

Onko kilpailuetusi tehokkaassa verkostossa, jolloin voit valita esimerkiksi kilpailemasi alueurakat myös maakunnista tietäen, että pystyt tehokkaaseen ja kannattavaan toimintaan siellä? Vai satsaatko asiantuntijuudella ja vahvalla projektiosaamisella monimutkaisempiin urakoihin kaupungistumiskehityksen ohjaamiin kasvukäytäviin? 

Valitsetko oikean toteutusmallin ja organisaation erilaisiin tilanteisiin ja ympäristöihin vai menetkö perinteisellä tavalla ja teet päätökset aina ensimmäisen sopivan vaihtoehdon keksiessäsi ajattelematta, että toinen tai kolmas olisi vielä parempi?

Sopiva kuva aiheeseen. Pohdittava miten tie parhaiten kestää.
Kuva on itse ottamani, vuodelta 2008, yksityistieltä Keski-Pohjanmaalta 

Loppukevennys

Pari päivää sitten Saksasta tuli kysymys alueurakoiden toimenpideajoista. -Ajattelivatkohan tulla tänne Volkkarin hyötyajaneuvojensa kanssa tekemään lupaustensa mukaista työtä, jota sisäisesti itselleluovuttaisivat Audeileville pomoilleen?