Alueurakoiden urakoitsijaseminaarissa oli Pohjois-Pohjanmaan ELYn pilotista puhetta. Kyseessä on siis Iin tuleva alueurakka, jossa kokeillaan erilaisia asioita. (linkki) Linkin sivulta kannattaa sitten kuikistaa "Iin digi-alueurakka hankintapilotti..." nimistä tiedostoa.
Ensimmäisessä vaiheessa tilaaja on pähkinyt hankintansa luonnetta ja määrittelyjä. Toisessa vaiheessa savotta kilpailutetaan ja sitten kolmannessa vaiheessa siihen liittyy tekemistä ja sen ohjausta ja valvontaa. Iissä on tarkoitus testata toisen ja kolmannen vaiheen osalta sähköistä toimintamallia.
POP-ELYn kuva Iin digiurakan prosessista. |
Tilaajan osuus
Vaihe kaksi eli kilpailutus tehdään CLOUDIA -järjestelmällä, mikä mahdollistaa koko kilpailutuksen tekemisen verkossa. Tarjouspyynnöstä alkaen aina hankintapäätökseen saakka. Myös tarjoukset jätettäisiin järjestelmän kautta, siis kirjattaisiin järjestelmään, mikä on huomattavan eri asia kuin nykyinen liitteiden ja muun aineiston tallentaminen eUrakka-järjestelmään.Uhkarohkeana etunojana on tilaajalla toive päästä tekemään myös pisteytys tuolla CLOUDIAssa. Se olisi aivan loistava lisä ja kehitysaskel. Seminaarissakin oli paljon puhetta kevään 2016 tarjousten jättöaikojen problematiikasta. Tämä järjestelmän suorittama pisteytys nopeuttaa valintojen julkistamista aivan dramaattisesti. Periaatteessa pisteet ovat heti tarjousajan päätyttyä selvillä ja sitten nopeasti hintavertailu myöskin koneellisesti, niin tulokset ovat selvillä haukotukseen kuluvassa ajassa.
Työtä tuossa pisteytyksen koneellistamisessa on lähinnä määrittelyssä ja syöttölomakemallin laatimisessa. Pitää siis rakentaa sellainen pohja, minkä täyttämällä voidaan todeta tarjoajien erot ja saada heille pisteet. En usko tämän olevan mahdotonta, mutta ehkä kysymykset ovat hieman totustusta poikkeavia ja vaativat tarjoajilta uudenlaista pohdintaa täyttövaiheessa.
Normaalisti tuo sähköinen tarjous on muokattavissa tarjousajan umpeutumiseen saakka ellei sitä kuitata erikseen lopulliseksi. Huutokauppaperiaatteella toimivat sähköiset tarjoukset ovat hieman eri tavalla laadittuja. Odotankin mielenkiinnolla tästä kokeilusta lisää.
Yhteinen osuus
Varsinainen urakan toteutus. Se onkin sitten se varsinainen digitys-juttu. Jätetään paperit sinne paperitehtaalle ja hoidetaan asiat pilvessä ja mobiilisti.
Tämä kokonaisuus eli digi-urakka on tosiaankin syytä pilotoida ensin eikä nakata kaikkiin urakoihin pelkkänä oletuksena. Urakoitsijoiden valmiudet eivät ole vielä tarpeeksi hyvät, että selviäisivät tästä. Enkä usko tilaajankaan olevan vielä täysin selvillä kaikista mahdollisuuksista ja tarpeista tai käyttökohteista, joita digitalisaatiolla voidaan helpottaa. Siksi pilotti on hyvä aloitukseksi.
Olleellista pilotin hyötyjen selvittämisessä on tuo mainittu kehitysmyönteinen asenne ja laitteiden näplyyosaaminen. Ja sitten sitä ketteryyttä tarvitaan muutoksiin ja erilaisten saatujen oppien hyväksymisessä myös tilaajalta. Voihan nimittäin käydäkin niin, että urakoitsijan toiminta kiihdyttää pilotin aikana tilaajasta ohi, jolloin kysytäänkin luonnetta hyväksyä toisen "paremmuus". Toivottavasti tilaaja ei olekaan vielä hakannut mitään kiveen. Tämä alue nimittäin kehittyy todella vauhdilla.
Pilotin muita erikoisuuksia
Pilotin tarjoaminen on aina vähän riskaabelimpaa kuin tavallisen urakan, joten laskenta-aikaa on järjestetty laittamalla Ii viimeiseen jättöerään. Tähän on yhdistetty tavoite toteutusorganisaation valmiudesta. Perustavoite on, että 75% aliurakoitsijoistakin olisi jo tarjousvaiheessa nimetty. Siksikin tuo laskenta-aika on hyvä noin pitkänä.
Organisaation valmiinaolo on pilotissa hyväksi jo senkin vuoksi, että perehdytykseen ja valmennukseen on riitävästi aikaa, samoin suunnitteluun ja sen ohjaamiseen.
Tuolla prosessin kakkosvaiheessa käytettävä CLOUDIA mahdollistaa sen, että tarjoaja näkee omat pisteensä täyttäessään tarjouksen syöttökenttiä. Tarjoaja voi siis tehdä erilaisia spekulaatioita ja näkee niiden pistevaikutuksen heti. Ei tarvitse tehdä niitä epävarmoja excellivirityksiä ja tulkintoja.
Aliurakoitsijoiden kaluston sopivuus arvioidaan myös osana laatua, ja siksikin olisi tärkeää olla ne tekijät tiedossa mahdollisimman suurelta osin jo tarjousta jätettäessä.
Tilaajan esityksessä on maininta henkilöstön osaamisen arvioinnista osana laatuarviointia. Toivattavasti se tarkoittaa jotakin muutakin kuin aikaan perustuvaa kokemusta, jossa parhaat pisteet saa pisimpään mukana hengaillut kehäraakki.
Miten tämä pilotti pilataan?
Helposti
Tässähän ei tarvita muuta kuin suhtautua vastarantaisesti joka vaiheeseen ja tehdä kämmäyksiä tahallaan. Saadaan pilotti näyttämään vaivalloiselta ja epätarkalta. Tuloksena on arvio, jossa todetaan pilotin osoittavan, etteivät nämä pilvenveikkojen kotkotukset sovi alueurakointiin.
Ja paljon kuitenkin puhutaan, että kerran syötetty tieto pitäisi riittää ja alueurakassa on paljon turhaa raportointia ja tekemistä dokumentoinnin kanssa. Nyt on mahdollisuus päästä hakemaan mallia, jolla turhaa poistetaan ja rutiineja laitetaan prosessorien tehtäväksi.
Toinen millä tämä mädätetään on sitten tilaajan asenne. Jos lähtökohtana on aito pilotti ja haetaan urakan aikan toimivaa mallia ja sujuvia tapoja tehdä urakan viestintää, raportointia ja ohjausta teknologiaa hyödyntäen, niin hyvä. Mutta voihan ollakin, että on jo tarkka mielikuva välineistä ja jopa täsmällisesta kameran valotusarvosta ja näitä pakotetaan urakan käytettäväksi. Silloin ollaan hukassa ja urakoitsija tympääntyneenä vastaa tuolla ensimmäisellä pilaamistavalla.
Kolmas on sitten välinpitämättömyys. Sen avulla voidaan hidastella ja jättää joitakin aiheita vallan miettimättä, ei esimerkiksi tehdä pitottiin kuuluvia testejä ja niiden arviointeja vaan mennään kahta kättä heilutellen ja valmistautumattomana nihin pilotin oahjauspalavereihin.
Neljäs käpy piilee sitten seillä alihankinnan mukanaolossa. Tässä pitää olla jo alusta saakka kaikilla aliurakoitsjoilla tiedossa, että urakkaan kuuluu tämmöinen pilotti ja sitä pitää jaksaa kertoa monta kertaa. Tarjouslaskentavaiheessa kysyttäessä aliurakoitsijoiden kiinnostusta, niitä aiesopimuksia tehtäessä, varsinaisessa sopimustenteon yhteydessä, aloituspalaverissa... ja vielä vähän voi toistaakin. Ellei koko porukka ole tietoinen, voidaan menettää huomattava osa ideointia ja toimintaehdotuksia varsinaisen urakan toteuttamisen pieleenmenon lisäksi.
Edit 21.10 2015/MKo: korjasin muutaman kijoitusvirheen.
Edit 21.10 2015/MKo: korjasin muutaman kijoitusvirheen.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaIlmeisesti tämä blogi on kai suunnattu vähän enemmän alan ammattilaiselle, mutta jospa osaisit valottaa muutamaa tavallista tien päällä kulkijaa askarruttavaa asiaa.
VastaaPoistaEnsimmäinen nyt koskee näitä lumirajoja joiden täyttyessä aurat pitää laittaa liikkeelle. Mistä se ykkösluokan teiden neljä senttiä oikein mitataan?
Ilmeisesti se ei kuitenkaan ole sitä että raja on täynnä kun ensimmäisessä kohtaa tietä lunta on enemmän kuin neljä senttiä? Jostain luin näin että raja ylittyy silloin kun lunta on yli 4cm vähintään 50cm leveällä kaistaleella, ja montakin muuta lukemaa on tullut jossain vastaan.
Toinen kysymys vähän enemmän kirjotuksen aiheeseen liittyen koskee sääennusteita ja muun teknologian käyttöä urakoissa. Eli minkälaista säädataa urakoissa käytetään, ja harrastetaanko esim. sadetutkien kanssa tarkempien alueellisten sadekuurojen sademäärän tulkintaa.
Aloin tätä nyt miettimään, kun Oulun ja Raahen välillä 8-tiellä on tänä syksynä ollut jo kahdesti samankaltainen tilanne, jossa lumisateen aikana nuo lumikriteerit ovat varmasti paukkuneet ja reilusti, mutta vain verrattaen pienellä alueella n. 20km matkalla Revonlahden ja Limingan eteläosien välillä. Esimerkiksi 20.11 illalla ajelin pohjoiseen ja tuolla välillä oli jo illalla klo 22 aikaan todella sakea lumikuuro, mutta Oulussa ja Raahessa lunta tippui hiljalleen.
Palailin takaisin päin kohti Raahea joskus n. klo 02 aikoihin ja silloin lunta tuli sakeasti jo Oulun moottoritielläkin, jossa lunta oli paikoitellen kinostunut ohituskaistalle paljonkin. Mutta tuota Liminka-Revonlahti väliä ei vieläkään oltu aurattu, ja tie oli valtatieksi aivan karmeassa kunnossa. Revonlahdella pysähdyin termospullon ja kahvin kanssa, ja kävin mittailemassa tieltä yli 16cm korkeita lumiharjuja. Sitten taas Raahen kohdalla keli oli jo huomattavasti parempi ja lunta oli vähemmän.
Oliko tässä nyt kysymys siis siitä ettei urakoitsijalla ole hajuakaan pienistä alueellisista lumikuuroista, vai onko tuo jokin laskelmoitu päätös jättää pieni luminen pätkä hoitamatta yön ajaksi ja hoidellaan sekin aamulla yhtä aikaa muiden kanssa?
Olin hetken muisa hommissa joten pahoillani viipeestä.
VastaaPoistaKiitos kattavasta ja ajatellusta kommentista.
Ensin tuota säädata-asiaa.
Liikennevirasto on laittanut tienvarsille tiesääasemia, joiden antureista tulee dataa urakoitsijoiden käyttöön. Tiesääasemia ei kuitenkaan ole joka kilomtrillä, joten katveita jää. Osin tiesääasemat ovat samoissa tolpisa kelikameroiden kanssa. Ne löytyvät seuraavasta http://liikennetilanne.liikennevirasto.fi/ eli eivä todellakaan kata koko tieverkkoa.
Satelliittien ja säätutkien kohdalta on vähän toisenlainen tilanne. Nehän kattavat kyllä koko Suomen alueen, mutta niiden erottelutarkkuus esimerkiksi lumen ja veden suhteen on vielä vähän hakusessa. Tosin nyt Ilmatieteenlaitos on aktiivisesti uusimassa muutamia tutkiaan, joten odotettavissa on parannusta. Viimeksi muistaakseni keski-Suomeen tuli tarkempaan erottelunn kykynenvä tutka.
Satelliittien kuvat jertovat sateen liikkumisesta ja osin myös intensiteetistä eli määrästä/voimakkuudesta. Silti nekään eivät pääse käsiksi aivan äkillisiin ja paikallisiin poikkeaviin säätilanteisiin. Esimerkkinä jäätävä sade, joka näyttää monesti tutkasa ja satelliistissa tacvalliselta sateelta eikä siksi aiheuta isompaa reagointia vaikka oikeasti maastosa eli tiestöllä onkin pinnat jäässä. Samoin tapahtuu joskus ns. alapilvistä tuleva runsas lumisade paikallisesti. Sekin jää teknologialta havaitsematta ellei se satu tiesääaseman antureiden ja kelikameran mittausalueellae.
Näitä katveisiin jääviä tilanteita varten urakoitsijat saavat tietoa muilta tielläliikkujilta ja toki myös oman seurantansa ja tilaajnkin toimijoiden havaintojen perusteella. Yleisin tapa tiedon kulkuun alkaa 0200 2100 puhelinnumeroon tulevasta tienkäyttäjän havainnosta/ilmoituksesta. Se välittää noiden katveeseen jäävien tilanteiden tiedon toimenpiteitä varten.
Mutta sekin toimii vain jos joku tekee ilmoituksen.
Koko tieverkkoa on melko mahdoton kohtuullisin kustannuksin saada kattavan valvonnan piiriin siten, että ennakoiva tai reaktiivinen toimintakaan olisi täydellistä.
Liikenne on yhteispeliä ja jokaisen on osaltaan hoidettava esimerkiksi tuo ilmoittaminen. Vain tietämänsä tilanteen urakoiotsijakin voi hoitaa.
Sitten viralliseen tulkintaan lumimäärän mittaamisesta ja muusta talvihoidon laatuun liittyvästä.
""Maksimilumisyvyys on suurin keskimääräinen lumisyvyys, mikä löytyy yksittäiseltä ajokaistalta joko ajourista, ajourien välistä, keskitieltä tai ajokaistan
reunalta 50 cm leveänä yhtenäisenä pituussuuntaisena kaistaleena.""
Siis mittaus tehdään pituussuuntaiselta kaistalleta, joka on vähintään puolimetriä leveä.
Ohjeeseen tarkemmin liittyvä kuva ja täsmennykset löytyvät. Liikenneviraston ohjekokoelmasta: http://alk.tiehallinto.fi/thohje/pdf/talvihoidon_laatuvaatimukset_2009.pdf
Näitä vaatimuksia hieman aina vuosittain ja urakoittain tarkennetaan vastaamaan olosuhteita, mutta uskoisin tuosta löytyvän kaipaamasi perustieto.
Kiitosta vain. Tässähän tuli melko pitkälti kaikki kaipaamani vastaukset. Varmaankin tässä on kyse siitä että tuolla suon ja metsän laitaa kulkevalla tiellä vain on otolliset olosuhteet kovemmalle lumisateelle joka jää tutkaltakin huomaamatta. Pitääpä jatkossa itsekin alkaa herkemmin soittelemaan tien päältä jos näitä tulee vastaan.
VastaaPoistaOle hyvä.
VastaaPoistaHuomasin just, että taas on iskenyt näppishäirikkö. Näköjään tabletilla kirjoittaessani tulee hirmuisesti virheitä. Onneksi se ei aina vaikuta ymmärrettävyyteen...