Vuoden lopuksi kevyttä sälää

Mitä nyt loppuvuoden erikoista olisi?

Vuosi on kohta paketissa, vain räjähtävät raketit ja paukkupommit puuttuvat huomisillasta. Viimeisiä tapahtumia tuohon alle vähän näplin kasaan. Omaksi huvikseni katsellut. 

Digitalisaation kentällä tapahtui paljon. Viimeisimpänä tänään uutisoitu juttu jälleen eräästä suomalaisesta yrityksestä, joka kelpasi maailmalle.

C-Track- ja Route4-systeemit siirtyvät norjalaiseen omistukseen. (linkki)

Onko tässä alku paikkatietoon perustuvien ja esineiden internetiä hyödyntävien palveluiden keskittymiseen ja uskoon markkinoiden kasvusta ja tuotto-odotusten näkymistä?

Mitä vaikuttaa suomalaiseen reaaliaikaseurantaan ja sen tulevaisuuteen? Kiristyykö kilpailu ja innostumme tekemään enemmän alan kehitystä itse vai lähteekö ala enemmän suuruuden ja lähtökohdiltaankin kansainvälisempään suuntaan?

SaaS nähdä miten IaaSsissa käy

Kannattaa muuten kuikistaa Lupapiste.fi :n (linkki) ideaakin. Se on kovassa nousussa prosessien oikomisessa ja siirtoaikahukkien pienentäjänä.

Urakointi muuttuu

Ennustan vuoden aktiivisen seuranna perusteella, että urakointi kunnossapitopalvelissa muuttuu. Se jakautuu kahtia. Tulee projektijohtajuuteen kykenevät sopimustenhallintaan keskittyvät osaajat. Sitten toisena ryhmänä perinteiset, mutta nykyistä pienemmät tekevät urakoitsijat. Molemmille on lokeronsa ja molempia tarvitaan.

Jälkimmäisen ryhmän kannattavuus ja osaaminen nousevat korostetummin esille. Sekä hyvässä että pahassa. Osaavat työmaahenkilöt ja johtaminen ratkaisevat menestyksen.

Tilaaja ottaa tiukemman otteen toiminnan laatuun nykyisen teknisen laadunvalvonnan lisäksi, mikiä muuttaa palvelutuotannon painotuksia myös urakoitsijapuolella.

Alihankinta muuttuu

Suunta on sielläkin kahtaallinen. Mennään isompiin alihankintakokonaisuuksiin, joissa edellytetään laatujärjestelmiä myös alihankkijalta, samoin aliurakoitsijalla pitää olla omaa työnjohtoa. Toisaalta erikoistuminen tuo sirpaloitumistakin toimittajakenttään. Osa töistä on niin pieniä, että niitä ei kannata suuren toimijan lähteä valtakunnallisella kattavuudella tekemään vaan ne jäävät pienemmille tekijöille.

Valvonta muuttuu

Urakoiden valvontaan iskee digitalisaatio nopeammin kuin valmiudet kentällä sen vastaanottamiseen. Tilaaja on meossa visioineen huomattavasti vauhdikkaammin kuin urakoitsijoiden ketteryys antaa myöten. Esimerkkinä HARJA-hanke ja suunnitelmat rautateillä kilpailuneutraliteettisyistä eriytyvänä liikenteenohjauksena.

Valvonnassa automatisoidaan tiedonkulkua ja raportointia. Poikkeamat ja niiden tulkinnat muuttuvat selkeämmin mitattavaiksi ja valvojakohtaiset erot pienenevät.

Viestintä muuttuu

Tekemisestä tulee viestinnän kautta avoimempaa. Osaksi siihen pakottaa yritysten halu kertoa osaamisestaan ja siten vakuuttaa sidosryhmänsä. Osa muutoksesta johtuu yleisestä avoimuudesta ja sen kasvavasta roolista: ihmiset ovat aktivoituneet ja haluavat tietoa ja käyvät vilkasta jutustelua keskenään, jolloin huhujen vastapainoksi on pakko kertoa enemmän. Yleisön tietoisuuden lissäntyessä palautteet terävöityvät, jolloin  niiden huomioarvo ja leviäminen voivat olla suuriakin.

Tilaajakin asettaa vaatimuksia tienkäyttäjien kanssa tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Siinä ei jatkossa riitä kuukausittain päivittyvät urakkakohtaiset kotisivut vaan edellytetään aktiivisempaa otetta. Myös tilaaja tulee osallistumaan kansalaiskeskusteluun huomattavan aktiivisesti. Esimerkkinä liikenneviraston ja ELY-keskusten viimeaikaiset avautumiset sosiaalisen median kanavissa.

Muuta kristallipallosta lähivuosien tapahtumiksi

• Oulussa kokeillaan suolalastuja kevareiden liukastelun estossa. Ei tule tavaksi isommassa mitassa.
• Liedon urakkahinta voittajalla on 7 560 000 - 7 620 000 euroa.
• Tienhoidossa ilmenee isompi toiminnallinen häiriö tai onnettomuuteen liittyvä epäkohta
• Kaupunkiurakoiden toimittajakenttä muuttuu. Hankintamenettelyt edelleen siellä osittain epäpätevyyden vuoksi hankaloituu.
• Kaupungistuminen ja soratiet joutuvat vastakkain.
• Minä jatkan kirjoittelua ja harrastusta, ehkä harvemmin mutta ilkeämmin.

Ongelmia tulossa

Kun pörssissä sukelletaan, tiestöllä kärsitään

Olen seurannut huolestuneena sinisen veljeskunnan pörssikehitystä tämän syksyn aikana (linkki). Osin mielenkiinnosta entistä työnantajaa kohtaan, mutta pääosin normaalina toimintaympäristön seurantaan liittyvänä silmälläpitona.

Harmittelin eilissäpäivänä etten ole vieläkään hankkinut sinisten osakkeita, kun ne olisivat nyt kainuulaisittain sanottuna halvennuksessa.

Kyseessähän on Suomen toiseksi suurin yksityinen tienhoitoalan toimija, siksi olen huolestunut tuosta pörssikäyrän suunnasta. Yleensähän on hyväksi sulatella kesän grillauskaudelta kertyneet läskit pois, mutta se pitäisi jäädä sinne terveysuutisiin. Nyt sulaa sijoittajien usko sinisten bisnekseen eli oikeasti osingonmaksukykyyn. Osin ongelmien taustalla on asuntokaupan hyytyminen, toimitilakehitys ja isojen infrahankkeiden päättyminen. Niin ja rupla.

Pörssiarvon tärkeimmät arvot ovat sijoittajien mielessä osinkojen suuruus ja se, että niitä saa pitkään vähällä vaivalla samasta kohteesta. Ellei näin käy, sijoituksista hankkiudutaan eroon ja ostetaan kannattavampaa kohdetta.

Yhtiö tekee sitten kaikkensa palauttaakseen tämän sijoittajauskon. Se taas tarkoittaa yleensä nykymaailma yritysmuodissa armotonta kustannusjahtia.

""YIT laskee jo yhdeksättä päivää

Helsingin pörssissä kovaa runtua saavan YIT:n osake laskee jo yhdeksättä päivää putkeen.

Osake noteerattiin iltapäivällä 9,3 prosentin laskussa 4,244 eurossa klo 14.56. Laskuputken aikana pudotusta on kertynyt jo 21 prosenttia.

Viimeiseen 16 kaupankäyntipäivään mahtuu vain kaksi nousupäivää.

YIT:n kurssikehitys vuoden alusta

Lähde: Factset""

Kustannusjahti

Kun lähdetään hakemaan sijoittajille uskoavahvistavaa kerrottavaa, niin ensimmäisenä vanhan tavan mukaan toimivat yhtiöt maalailevat projetitoimintaan liittyviä kehityshankkeita ja kustannusten karsimista sekä jotakin asikaslähtöisempään palveluun liittyvää parannusta.

Vain tuo viesti kustannusjahdista on yleensä totta. Projektejaanhan ei kukaan saa koskaan täydelliseksi eikä asiakkkaistakaan niin kovasti olla kiinnostuneita, mutta säästää voidaan. Paitsi palvelubisneksessä. Siellähän toimivasta palvelusta ei voida leikata palvelun heikentymättä.

Kunnossapitotoiminta on palvelubisnestä. Asiakas on tilannut tietyn palvelun tietyillä raja-arvoilla ja maksaa siitä. Heikentäminen näkyy sitten alempana hintana. Joko sovitusti tai arvonaleneman ja sakkojen kautta.

Alihankkijoitakaan ei voida kovin nälkärajan yli vetää, koska sekin näkyy siinä sovitusssa palvelussa. Monella alueurakoidean alihankinnassa toimivalla on jo nyt kädestä suuhun tilanne kassassaan ja he taiteilevat loppukurssiensa edellä.

Kustannusjahti ei sovikaan hyvin tienhoitobisneksessä olevan yrityksen pääasialliseksi tuloksen parantamiskeinoksi. Toki turhat omat sisäiset kustannukset pitää arvioida ja rajoittaa. Siis ne pikkujoulut ja keskijohdon matkustuspäivät ym., mutta työmaalla ei saisi leikkuri heilua.

Työmaa toki saa ja sen pitääkin huolehtia, että tekee työnsä eli sopimuksen mukaiset tehtävät edullisemmalla tavalla ja suunnitelmallisesti aiheuttamatta turhia kustannuksia esim. sakkojen tai kahteenkertaan tekemisten vuoksi. Sovittuja töitä ei saa jättää tekemättä.

Takaportti

Tietysti viisas yritys on ennakoinut tilapäisen suhdannetaantuman ja varastoinut kellareihinsa aikaisemmin vapauttamaansa pääomaa, jota se nyt voi jakaa huolestuneille sijoittajilleen vaarantamatta väärinkohdistetuilla kustannusleikkureillaan asiakasluottamustaan.

Sijoittajat sitten arvioivat tämän kokonaistilanteen ja miettivät, että onko tilanne tuotto-odotusten suhteen tilapäisesti notkolla vaiko tulossa pitkäaikainen sijoitustuottojen laskumahdollisuus. Viimemainitussa tapauksessa myydän epävarmaa tuottoa tarjoavat osakkeet pois, kun niistä vielä vähän saa ja sijoitetaankin vaikka bioenergiaan ja tietotekniikkapalveluihin.

Yritys voi tehdä poikkeavastikin korjaustoimissaan ja lähteä uudistamaan aktiivisesti asiakastyötään ja tuotteitaan. Sekä kertomaan näiden uudistusten tuomista näkymistä sijoittajilleen ja sidosryhmilleen. Eli ikäänkuin uudistumisen kautta osoittaa olevansa ajanhermolla ja edelleen kykynenevä kannattavaan ja arvoaluovaan toimintaan.

Ei välttämättä satavuotiaalle helppoa, mutta mahdollista.

Asuntokauppa on kysymysmerkkinä, infra-alan kilpailu on koventunut, joten mielenkiinnolla seuraan jatkossakin miten siniset selittävät sijoittajille oman tulevaisuutensa.

Tapaankuuluvana varaumana: ylläolevaa ei pidä ymmärtää sijoitusneuvontana.

HARJA siivoaa selittelyt urakoista

HARJA tulee ja siivoaa pölyttyneet selitykset

Kohosen Ismon sanoin: HARJA korvaa jatkossa LIITO- ja AURA-järjestelmät.

"Liikenneviraston tarkoituksena on kehittää uusi HARJA -järjestelmä, joka mahdollisuuksien mukaan tukee kaikkien liikennemuotojen hoito- ja ylläpitourakoiden valvontaa sekä väyliä koskevien palautteiden hallintaa."

"HARJA saa urakoitsijoilta tietoja toimenpiteistä automaattisesti rajapintojen ja manuaalisen tietojen syötön kautta, tietoja väylillä vallitsevista olosuhteista ja väylien käyttäjiltä palautteina tietoja väylien kunnosta sekä Ilmatieteen laitokselta ja mahdollisesti muilta tahoilta tietoja. HARJA kerää nämä tiedot yhteen ja vertaa kokonaisuutta sopimuksiin."

Lisäksi järjestelmään luodaan laskentamekanismit tilaajan ja urakoitsijan välisten sopimusten tiedoista, joiden perusteella urakoitsijan työ- ja muihin suorituksiin perustuvat maksumääräykset voidaan välittää Liikenneviraston taloushallintojärjestelmään.

HARJAlla haetaan seuraavia asioita:

• Parannetaan Liikenneviraston, ELYjen sekä urakoitsijoiden yhteistoimintaa
• Parannetaan eri liikennemuotojen väylien hoitourakoiden hankintaa, urakan laadunvarmistamista ja kustannusten hallintaa
• Tarjotaan Liikenneviraston eri järjestelmille tietoa kunnossapidon tilasta
• Tarjotaan kunnossapidon tilanteen reaaliaikaista seurantaa niin asiakkaille kuin yhteistyökumppaneillekin
• Parannetaan kunnossapidon ohjausjärjestelmien toimintavarmuutta
• Yhtenäistetään ja kehitetään järjestelmärakennetta sellaiseksi, että sen kautta pystytään joustavasti vastaamaan myös tulevaisuuden haasteisiin"

Mitä tämä tarkoittaa?

Tilaajaa kiinnostaa väylänhoidon tilannekuva, johon voi tarkemmin porautua. Uskoisin myös, että heillä on takataskussaan ajatus päästä kiinni myös nykyaikaiseen resurssien käyttöön ja sen tarpeen arviointiin sekä nykyisin käytössä olevien määrien tuntemukseen kiinni, Yhdessä HJU-tyyppisten avoimien kirjojen kustannustietoisuuden kanssa tämä tuleva HARJA on muodostamassa kokonaisuutta, jolla tilaajan numeraalinen käsitys kunnossapidosta saa reaalitietoa.

Esimerkiksi tilaaja pääsee helpommin kiinni toimenpideaikojen maailmaan ristiinlukemalla LIITO-viestejä ja kelipäiväkirjan lähtöhälytysten ja naapuri-ilmoitusten kirjauksia toimenpideraportoinnin kanssa. Sieltä löytyy aikajanat esimerkiksi liukkauden havaitsemisen ajasta suhteessa hälytykseen ja toimenpiteen alkuun ja edelleen loppuunsaattamiseen ja sitten aamulla aluevastaava näkee toimenpideaikojen myöhästymisistä aiheutuneet sakotusehdotukset käynnistäessään oman koneensa. 

Jatkuvasti kertyvän datan perusteella on helppo asettaa täsmällisiä ja perusteltuja vaatimuksia sopimuksiin ja tarjouspyyntöihin ja edelleen niistä on helppo asettaa urakkakohtaisia palvelulaatuvaatimuksia, jotka ovat ohjaushenkisesti sitten "kannustavasti sanktioituja".

Ja sitten...

Huvittavaa tässä on, että Liikennevirasto on hurjasti edellä kehityksessä ja näyttää olevan kovassa vauhdissakin vielä. Tienhoitourakoissa tämä HARJAus alkaisi pilottina 2015 syksyllä ja täysin pyörisi jo 2016. Urakoitsijoiden kentällä tulee kiire muuttaa resurssienohjaustaan ja alihankinnan sopimusmallejaan, että voivat vastata kehityksen tuomiin vaatimuksiin.

HARJA ei kovasti paljon anna tilaa selittelyille tai asioiden piilottelulle, vaan sopimuksen työt ja tehtävät ovat koneellisesti vertailevassa seurannassa eikä voida enää missään laskea sen varaan, että vähän livetään, kun aluevastaava ei näe tai ei ymmärrä tilannetta täysin. Johtaa varmasti laskentaprosessin ja sisällön muutoksiin sekä todennäköisesti hintatason tervehtymiseenkin.

HARJAn ja kehittyvän teknologian yhdistäminen voi hurjimmillaan johtaa nykyisenkaltaisen pääurakoitsjiatahon jäämiseen pois, koska sen rooli nykyisellään voidaan korvata digitalisoimalla prosessia ja antamalla "koneen" tehdä osia ratkaisuista ja todennäköisyysehdotuksia joita aluevastaava sitten hyväksyy tai tekee niihin muutoksen.

Mahdollinen selviämiskeino nykyisille pääurakoitsijoille on painopistemuutos, jossa tehdään valintoja. Toimitaankin enemmän tilaajan apuna selkeämmin projektinjohtotyyppisesti, jolloin ansaintamallikin muuttuu nykyisestä. Toinen mahdollisuus on tietysti mennä perinteisempään tekevämmän urakoitsijan rooliin, jolloin omat resurssitkin ovat ehkä uudelleen tulemassa mukaan. Valinnat voivat tapahtua yrityskohtaisesti tai urakkakohtaisestikin.

Tietokoneelle ei ole varsinaisesti merkitystä tietorivien määrillä tai laskutoimituksilla joita se tekee, joten siellä ei tule esimerkiksi sopimusmäärän hallinnassa ongelmia. Eli organisatorinen hierarkia vastaavassa reaalimaailmassa voi olla vapaammin toteutettavissa, vaikkapa solu- tai neuroniverkkona, jopa tähtenä nykyisen pyramidin sijaan.

Onhan taas jotakin kuhinaa tiedossa.

Uusi iso toimija Pohjois-Pohjanmaalle

Atomi Infra Oy aloittaa

Näin joulukuun aluksi Kalevan uutisissa oli tämmöinen mielenkiintoinen juttu. (linkki). Uutisen mukaan Pohjois-Pohjanmaalle on perustettu uusi infra-alan yhtiö, joka haluaa mukaan rakentamaan isoa kokonaisuutta Fennovoiman atomivoimalan töistä.

"Yhtiön taustalla on kahdeksan pohjois- ja keskisuomalaista yritystä. Yhtiön perustamisesta kerrottiin maanantaina Pyhäjoella. 

Alkuvaiheessa yhtiön on tarkoitus myydä erikoisosaamista isoina  kokonaisuuksia Fennovoiman ydinvoimalahankkeelle.

Yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi on nimitetty  Andament Groupiin kuuluvan Suomen maastorakentajien toimitusjohtaja Jukka Juola. Juolan mukaan yhtiö mahdollistaa sen, että paikallista ja alueellista osaamista on mahdollista hyödyntää isoissa hankkeissa muutenkin kuin alihankkijana.

Yhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto on noin 300 miljoonaa euroa ja ne työllistävät noin tuhat henkeä. Jatkossa yhtiön omistuspohjaa on mahdollista laajentaa. 

Atomi Infra Oy:n osakasyhtiöitä ovat tällä hetkellä Suomen Maastorakentajat Oy, E. Helaakoski Oy, Kuljetuspolar Oy, Maarakennus Kamara Oy, T. Maijala Oy, Niskasen Maansiirto Oy, Pentti Hämeenaho Oy ja VRJ Group Oy"

Tämä yhtiö kykenee toteuttamaan varsin mittavia infratöitä monipuolisen osaamisen ja koonsa vuoksi. Toivottavasti muuten pohjoisen savotat saavat tästä muutoksesta lisää yhteistyötä. Oletettavasti yritykset ottavat tarkemmin osaa laaja-alaisempiin ja vaativampiinkin töihin, kuin mitä olisivat yksinään pystyneet tarjoamaan.

Saas nähdä lähtevätkö kunnossapitomarkkinoillekin uudistamaan pelikenttää. Olisivat mielestäni tervetulleita harrastukseen.

Hankalaa, ylen hankalaa

Paljon olisi aiheita nyt jonossa

Olen ollut jumissa kiehtovan urakkalaskennan kanssa jonkin aikaa enkä ole ehtinyt postaamaan tänne.

Aihioina, joita piakkoin kirjoitan:

• Toiminta- ja laatusuunnitelman jatko henkilöresurssien kuvaamisessa
• Mietteitä, joita heräsi viranomaispalvelun maastoavustajakoulutuksessa
• Juvan alueurakkaan valmistuvan HARJA-pilotin herättämiä ajatuksia

Olen hahmotellut perusteita pääurakoitsijan olemassaololle. Miksi tarvitaan projektijohtotoimija tavalliseen alueurakkaa? Eli onko siellä nyt veronmaksajan näkökulmasta turha välitaso, joka vain nostaa hintaa. Monet isommat urakoitsijathan eivät tee itse enää paljoakaan urakoissa vaan alihankinnalla pyörittävät tekemisen. Voiko tämä esimerkiksi HARJAn valmistuttua muuttua?

Viranomaisten avustamiseen liittyvät maastotyöt ovat mielenkiintoisia. Koulutuksessa oli paljon hyvää perustietoa entisen tiemestaripiirin kokonaisuuteen liittyvistä töistä. Mm. vahingonkorvauksiin liittyvät lausunnot. Luvattomat rakenteet, joita ei havaita tiestötarkastuksilla, kuten Varsinais-Suomessa liittymä, joka aiheuttaa tilaajalle nyt paljon lisätyötä ja harmia. Lisäksi kävi ilmi kirjoituksen vierastaminen ja ajattelun kankeus. Muillakin kuin virkamiehillä

Toiminta- ja laatusuunnitelman henkilöresurssiosaan olen pähkinyt painokkaammin perehdytyksen ja henkilövalintojen sekä osaamisen ja sen varmistamisen tekemistä ja kerrontaa. Miten saadaan hyvä porukka, joka haluaa ja osaa tehdä sopimukseen kuuluvat työt ilman sähellystä ja väärinkäsityksiä lisäämättä? Löytyykö alihankinnan valintaan perusteita ja malleja, joilla voidaan vaikuttaa onnistumiseen ja kannattavuuteen?

Siis. Kirjoitan paremmalla ajalla lisää. Ylläoleva vain härnäämään uteliata ja osoittamaan etten ole unohtanut tätäkään osaa harrastuksestani.

Toiminta- ja laatusuunnitelma

Toiminta- ja laatusuunnitelma on urakan käsikirja

Vähitellen ajankohtaistuva asia tarjouskilpailuun osallistuvilla urakoitsijoilla. Toiminta- ja laatusuunnitelma, jatkossa TLS.

Mielestäni tämän asiakirjan sisältö koskettaa melko suurelta osin myös alihankkijaa. Tässähän on tuotekorttien lisäksi niitä asioita joita pitää perehdytyksessä käsitellä ja osin sisällyttää alihankintasopimuksiinkin. Siksi käsittelen aihetta tulevissa postauksissani vähän ehkä normaalista poikkeavalla tavalla.

• Mikä TLS on?
• Miksi niitä on kolme?
• Miksi siihen pitää satsata vaikkei se vaikuta hintaan?

Toiminta- ja laatusuunnitelma on urakan käsikirja

Se on kirjallinen selostus siitä, miten urakka viedään läpi. Siinä kuvataan urakassa noudatettavat toimintaperiaatteet, johtaminen, hankinnat, toimenpiteiden ohjaus, tilaaja- ja muu sidosryhmäyhteistyö, laaduntuottaminen sekä sen osoittaminen ja paljon muuta.

Tilaaja on vuosien saatossa oppinut, että tekninen porukka ei pysty ilman ohjausta tai tehtävälistaa tekemään itsenäisesti TLS:ää, joten tarjouspyyntöasiakirjojen mukana tulee valmis ja koeteltu jäsentelymalli. Malli, joka itseasissa on TLS:n sisällysluettelo, kertoo otsikkotyylisesti ne asiat, joita urakoitsijan on huomioitava onnistuakseen urakassa.

Urakoitsijan on toki itse tehtävä omien toimintojensa soveltava kuvaaminen aina kysessäolevaa urakkaa koskevaksi. Lopputuloksena on selkeä ja jäsennelty kirjallinen esitys, joka toimii osana urakkasopimusasiakirjakokonaisuutta.

Kamala työ kirjoittaa

Kirjoittaminen ei oikeastaan ole se isoin eikä vaativin asia TLS:n tekemisessä, vaan se juju kätkeytyy S-kirjaimeen. Suunnitteluun. 

Alueurakoiden tilaaja on valveutunut eikä halua teettää suunnittelutyötä tarpeettomasti, mutta haluaa saada varmuuden tarjoavan urakoitsijan ymmärryksestä ja osaamisesta. Turhan suunnittelun välttämiseksi TLS on kolmiosainen ja sen tekeminen on lisäksi vaiheistettu keventämään ajattelutyön taakkaa.

Ensimmäinen laadittava TLS on tarjousvaiheen TLS. Se toimii perustana, kun "arvioidaan tarjoajan laaduntuottokykyä". Eli sen perusteella tilaaja arvioi onko tarjoaja kelvollinen vai hylätäänkö tarjous. Tarjousvaiheen TLS sisältää peruskuvauksia henkilöstöstö, kalustosta, toiminnanhallinnasta ja laadunosoituksesta. Se on urakoitsijaa sitova urakan aikana.

Siis kahden havainnon paikka liittyen yllämainittuun: 

• todetaan tarjoajan kelpoisuus
• toimii urakkakilpailun voittajan jatkosuunnitelmien pohjana

Jälkimmäinen havainto tarkoittaa myös, että vain voittaja tekee niitä urakkakohtaisia tarkempia suunnitelmia. Häviäjien ei tarvitse tehdä turhaa suunnittelua.

Toisessa vaiheessa voittanut urakoitsija lisää kuvaukset työ- ja liikenneturvallisuuden sekä ympäristöasioiden huomioonottamisestaan, tarkentaa ja täsmentää toiminnanhallintaansa ja laadunosoittamistaan,  sekä kuvaa tarkemmin alkavan hoitokauden töitä ja niiden tekemistä. Eli esittää tarkennetun talvihoitoa koskevan TLS:n, jossa:

• täsmentää ja täydentää Tarjousvaiheen TLS:n alkavan urakan ja lähestyvän hoitokauden tarvetta vastaavaksi

Kolmannessa vaiheessa urakoitsija suunnittelee ja kuvaa jälleen tarkemmin alkavan hoitokauden töitä ja niiden tekemistä sekä laadunosoitusta. Eli esittää sitten vasta keväällä tarkennetun kesähoitoa koskevan TLS:n, jossa:

• täsmentää suunnittelmaansa lähestyvän hoitokauden tarvetta vastaavaksi

Eihän se vaikuta hintaan

Nykyisellä halvimman hinnan esittäneen kelvollisen tarjoajan voittaja -periaatteella TLS ei tosiaankaan vaikuta hintaan. Tarkoitan siis, että tarjoushintaa sillä ei voi hilata ylemmäs kuin kilpailijoilla. Jatkossa on ehkä tulossa Juvan urakan kaltaisia alueurakoita, joissa laadun merkitys otetaan vertailussa huomioon.

TLS vaikuttaa kannattavuuteen. Tarjousvaiheen TLS on yleisempi ja sen pohjalta laaditaan tarjous, mutta tarkennuksilla päätetään syntyvät kustannukset. Voittaja pystyy hoitokausien tarkennettujen suunnitelmien avulla vaikuttamaan urakan aikana syntyviin kustannuksiin eli huonolla työnsuunnittelulla tavallisesta urakasta saa kannattamattoman.

Toinen kustannuksiin vaikuttava seikka TLS:ssä on sen urakoitsijaa sitovuus. Ellei urakoitsija jo lähtötilanteessa tee edes itselleen toteuttamiskelpoista suunnitelmaa vaan runoilee kevyesti ajattelematta kaikkea kivaa papereihin, niin se saattaa tulla kalliiksi. Pitää pystyä erittelemään periaatekuvaukset ja täsmälliset lupaukset.

Tilaajakin odottaa saavansa kuvatun mukaista toimintaa ja laatua. Ellei saa, voi sakottaa, mihin hänellä sopimusrikkomustapuksissa on oikeuskin. 

Kyseessä ei ole TLS:n kohdalla mikään toisarvoinen muodollisuus vaan työkalu, jolla ohjataan ja jäsennetään alueurakan toteutusta sekä luodaan kannattavalle toiminnalle perusta.

Kiitos Annelle Liikennevirastoon

Nopea vastaus asiakirjapyyntöön

Urakoitsijaseminaarissa lokakuun lopussa kehotettiin alueurakoinnista kiinnostuneita tutustumaan jo etukäteen urakka-asiakirjoihin. Ne aikaisemmat versiothan ovat julkisia asiakirjoja ja muutokset niihin esitettiin seminaarissa. Tutustumalla papereihin tarjoamisesta kiinnostunut saisi paremman kokonaiskuvan urakoista ja voisi valmistautua huolellisemmin.

Itse hyödynsin tilaisuutta heti seuraavana arkipäivänä ja otin yhteyttä Anne Leppäseen. Eikä mennyt kuin puolisen tuntia viestistäni, kun sain paluusähköpostissa pyytämäni asiakirjat. Aivan loistavaa palvelua. En odottanut niin nopeaa vastausta, koska kesäaikaiset pyyntöni Pirkanmaan ELYyn samaisesta aiheesta ovat ilmeisesti vieläkin jonossa.

Mihin minä tarvitsen näitä asiakirjoja?

Olen ollut kolmisenkymmentä vuotta alalla ja sinä aikana tietysti lukenut ne moneen kertaan eli osaan paperit suunnilleen ulkoa. Kuitenkin nyt, kun kirjoitan asioista muutenkin kuin omaan päiväkirjaani, niin mielestäni on tarpeen käyttää ns. virallisia lähteitä. Muutoinhan olisi vain muisteluita.

Muistini on kyllä kohtalaisen hyvä, mutta papereissa on vuosittain pientä muutosta ja kehitystä, joten varmuus ei haittaa tässäkään. Nyt voin nopeammin kirjoittaa ja ottaa kantaa asioihin, kun ei tarvitse kaivella netinsyövereitä tai omaa päätään. Tarkistan vain Annen lähettämistä asiakirjoista.

Jatkossa tulen kirjoittamaan enemmänkin tarjousvaiheen asioista kuten urakoinnin ja tarjouksen perustana olevan toiminta- ja laatusuunnitelman tekemisestä ja siihen liittyvistä havainnoistani.

Alueurakoihin ilmoittautuminen on menossa

Hankintailmoitukset julkaistu

Alueurakoiden tarjouskilpailuun osallistumista varten on ilmoittautumispyynnöt julkaistu marraskuun ensimmäisellä viikolla. Ilmoittautumisaikaa on 8.12.2014 saakka.(linkki). ((Linkki vanhenee, kun ilmoittautumisaika on ohi.))

Lokakuun lopussa pidetyssä urakoitsijaseminaarissa käytiin läpi urakoiden vaativuuteen perustuvat perusvaatimukset (linkki), joiden täyttyessä on kelvollinen saamaan tarjouspyyntöaineiston ja pääsee tekemään tarjouksen.

Hankintailmoituksissa on tarkemmin kuvattu ilmoittautumisessa vaadittavat esitykset ja asiakirjat niiden todentamiseksi. Esimerkkinä (linkki) Lapuan urakka.

Perusvaatimusten kuvakaappaukset:

Liikevaihtovaatimus

Huomioita, että liikevaihtovaatimuskin riippuu urakan vaativuusluokasta. Ajatuksena on tietysti, että vaativamman urakan totetuttajalla on vakaampi taloudellisen riskin kantokyky. Sen tarve yleensä ilmenee jo ensimmäisenä vuonna, jolloin aloituskustannukset uudella alan toimijalla iskevät etupainotteisena.

Tässä liikevaihtorajauksessa on hieman epävarmuuttakin nykyään, koska tilaaja ei enää ilmoita urakan arvioitua suuruusluokkaa, joten tuon liikevaihtovaatimuksen täyttymisen joutuu "arpomaan" ilmoittautuessaan.

Nyrkkisääntönä voisi olla, että alle miljoonan vuosiliikevaihdolla ei yksin voi lähteä ilmoittautumaan, vaan pitää olla vähintään kahden miljoonan paperit perusurakassakin. Vaativassa urakassa voi selvitä kolmen ja puolen miljoonan vuosiliikevaihdollinen tarjoajaehdokas. Tilaaja voisi määrätä nämä yksiselitteiset rajat selventämään ilmoittautumista.

Yrityksen referenssit

Yrityksellä pitää olla alakohtainen pätevyys ja sen lisäksi näyttö ulkopuolisen todentamasta laadunhallinnasta eli ns. serti. Lisäksi yrityksessä pitää olla joku, joka ymmärtää kunnossapidosta riittävästi.

Tilaaja on halunnut näillä referenssivaatimuksilla varmistaa, että tarjoajalla on ymmärrys urakan todellisista vaatimuksista ja mahdollisuus saada tarjousasiakirjoista riittävä ymmärrys voidakseen tehdä riittävän laadukkaan tarjouksen, joka on suunnitelmiltaankin toteutuskelpoinen.

Uudet yrittäjät tervetulleita

Alalle sopii vielä, vaikka markkina elääkin kypsää vaihetta. Yksinkertaisella ja sujuvalla toimintamallilla urakoista löytää kyllä oman osuutensa ja paikkansa. Kirjoitin aiheesta taannoin enemmänkin. (linkki)

Tilannekatsaus diastona

Tämän hetken vaikutelmia tulevasta

Laitoin SlideShareen esityksen, johon kokosin kaikenlaista mieleeni tullutta törkyä kunnossapidon lähiajan näkymistä. (linkki).

Varsinaisesti tähän esitykseen tietysti liittyy tunti puhetta, mutta säästän tänään teitä jorinalta, enkä edes kirjoita sitä. Kokosin tuon sisällön Urakoitsijaseminaarista, Liikenneviraston esityksistä, netistä, sanomalehdistä ja kuntien asiakirjoista.

Vähän sitten tietysti myllytin päässäni ja kikkailin voimapisteellä.

Kisat alkavat

Hankintaimoituksissa näkyy jo...

HILMA-neidon helmoissa näkyy jo roikkuvan alueurakoihin ilmoittautumisilmoituksia.

http://www.hankintailmoitukset.fi/fi/notice/search/?all=1


Onnea innostuneille !

Urakoitsijaseminaarin jatkomietteitä

Jatkoa edelliseen, seminaaripäivään liittyvään postaukseen...

se kun näytti jääneen niin kovin lyhyeksi.

AURA ei riitä, tarvitaan HARJA

Juvan pilotin yhteydessä oli puhetta paljonkin inventointihommasta. Jatkossa inventointitiedot tulevat näyttelemään tärkeämpää osaa, koska tilaaja sitoutuu tarjouspynnössään entistä enemmän ilmoittamiinsa määriin. Inventointi on iso työ valtakunnallisesti, mutta alkuun päästyään se pysyy itsekseen yllä, kun urakoitsijoiden tekemät muutokset ja täydennykset kirjautuvat reaaliaikaisena tietokantoihin ja -malleihin.

Parikin asiaa siitä sitten poiki ajatuksia: 

• miten reaaliaikaisuus tässä määrittyy, tuskin on tarpeen viiden sekunnin viiveellä rummun muutos betonista muoviin kirjautua. Toisaalta sehän tapahtuu hetikin työn tultua valmiiksi... ja hyväksytyksikin?
• liitetäänkö siihen tietoon paljonkin omainaisuuskuvauksia, materiaaleista, mahdollisesta takuusta ym.?

Tiedon luotettavuudessa on kuulemma ollut ongelmia. Tarkoittanee, että jotakin on ollut reaalimaailman ja bittimaailman välillä ristiriidassa. Miten jatkossa tiedon oikeellisuus todennetaan ja korjataan?

HARJAsta on tulossa väylänpidon hankintojen ja urakkatiedon yhteenkeräävä systeemi. Se on eteenpäin, koska selkeyttää tekemistä ja vähentää sovellusten määrää. Oletettavasti ainakin yksi jää pois...

Ympäristövaatimukset

Esitys ympäristövaatimuksista ja niiden aikatauluista ei saanut seminaarissa arvoistaan huomiota. Ne vaikuttavat merkittävästi urakoiden hintaan. Oikeastaan niiden vielä suurempi vaikutus on alihankintaan ja auto- ja konekalustoon. Siksi niistä tiedottaminen ja asian isompi esilläpito ja jopa ennakoivampi vaatimusten käyttöönotto aliurakkasopimuksissa antaisi signaalin kaluston uusimiselle tai tarvittavien muiden muutosten tekemiselle. Muutoin tulee taas suuri parku ja hätä viimeisellä viikolla. 

Toimitusajat ovat uustoimituksissa pitkiä ja käytettyjen, kelpoisuudet täyttävien kauppavarastojen tyhjyys iskee… Tämä on oikein viestitettynä ennakoitavissa oleva asia. Nykyisillä aliurakointimalleilla jatkettaessa ja ulkopuolisia resursseja käytettäessä tämä ympäristövaatimusten kalustoon kohdistuvuusosa on kuitenkin pääasiassa alihankkijoiden murhe.

Myrskyvaurioiden työrajat tarkentuvat

Ikosen Heikki kertoi myrskyvaurioihin liittyvästä työrajojen määrittelystä, joka on menossa. Siellä on pelastuslakikin taustalla. Jatkossa pelastuslaitos todennäköisesti katkaisee puun ns. reunaviivan kohdalta ja kääntää latvan luiskalle. Siinä on heidän työrajansa. Tienpitäjälle kuuluu sitten loput. Eli luiskalla olevan puun ja sen jätteiden poistaminen onkin alueurakoitsijan murheena.

Jujuna tuossa onkin sitten se, että luiskalla liikennettä vaarantamaton puunräähkä ei olekaan ehkä enää äkillinen hoitotyö, vaan se tulee sisältymään kokonaishintaiseen osioon.

Hankintalain tuleva muutos

Kysymys hankintalain muutoksesta oli hyvä. Ei varsinaisesti koske alueurakoita, koska hankintakokonaisuus on siinä palastelua järkevämpi, kuin keinotekoisesti pilkkoen tehty. Lisäksi pk-porukka pääsee kuitenkin mukaan tekemään, koska toteutus on jo nykyäänkin voimakkaasti alihankittua. Eli pk-sektori ei jää työttömäksi vaikkei pääsekään hankintaan tarjoamaan. Perusteluvastuu pilkkomattomuudesta on tilaajalla eli hankintayksiköllä.

Muistaakseni palveluhankinnoissa se pilkkomattomuusperustelu pitää tehdä yli 500 000 euron hankinnoista, joten koon hankinnan arvon perusteella tät varmaan testataan. Nythän on yleensä ollut ongelmana varsinkin kuntapuolella keinotekoinen pilkkominen, jolla on palasteltu urakat alle kilpailutusrajijen ja siten kierretty lakia.

Infra ry:n puheesta

Infra ry:n puhenvuoro oli sangen kokoava. Paljon huolta luottamuksesta ja valvonnasta. Erikoisesti jäi mieleeni toive nykyistä ennakoivammasta valmisteluun mukaan pääsystä. Tilaajalla tuskin on mitään sitä vastaan, epäilisin jopa päinvastaista. Ehkä jatkossa kannattaa tehdä enemmän perusteltuja esityksiä Infran kesken ja sitten esittää niitä aktiivisemmin. Alan kehittyminen on kuitenkin toimintaympäristön muutospaineessa väistämätön asia.

Jatkossa listalta häviää yksi urakka ja lukumäärä on jatkossa 80 urakkaa. Ne alkavat olla kooltaan aika mittavia. Osin siitä syystä esityksessä oli toive ns. sisääntulo-urakoiden lisäämisestä. Varmaan moni toiminnasta kiinnostunut haluaisi osallistua, mutta tuo koko estää.

Toisaalta pienemmät tai alalle pyrkivät urakoitsijat ovat usein paikallisesti tai enintään maakunnallisesti toimivia, joten halukkuus tarjota kaukana kotoa sijaitsevaa urakkaa voi nousta kynnyksesksi vaikka se kooltaan houkuttaisikin. 

Tässä sisääntulourakoiden ja uusien toimijoiden alalle tulonkynnyksen madaltamisessa on nyt tasapainoittelun paikka tilajaalla hankintalain muutoksen kanssa.

Alalletulon mahdollisuudesta/uhasta kirjoitin aikaisemmin vähän ajatuksia. (linkki)

Tienhoidon urakoitsijaseminaari 31.10.2014

Kilpailutuksen esittely

Perjantaina  olin pitkän aamupäivän kuuntelemassa alueurakkakilpailutuksen tilannetta ja uutuuksia. Pitkä aamupäivä tarkoittaa nyt sitten myös pitkää kirjoitusta.

Tilaisuus oli erittäin onnistunut, videomahdollisuuttakin käytti yllättävän moni ja yhteydet maakuntiin toimivat. Vain muutama kommentti jäi mutinaksi. Jatkossa varmaan pitäisi kertoa puhumisen pelisäännöt tilaisuuden aluksi. Mutta kiitos järjestäjille uudesta tavasta. Näin saa jatkossakin tehdä.

Tavoistani poiketen olin itse tälläkertaa hiljaa. Keskityin asiaan. Sivusilmällä tietysti myös Destian osavuosikatsaukseen, joka julkistettiin aamuyhdeksältä. Seminaari oli mielenkiintoisempi.

Mieleenjäänyttä

Yleisesti

Tilaajalla on työturvallisuuskampanja meneillään ja sille on asetettu tavoitteet, jotka sisältävät asioiden viemisen myös hankintoihin ja sopimuksiin. Hengissä ja terveenä töistä kotiin on hyvä idea, joka sopii urakoitsijoillekin.

Kunnossapidon ohjauksessa tulee tapahtumaan henkilömuutoksia. Alan merkittävin vaikuttaja antaa tilaa seuraajalleen eli Anne Leppänen korvautuu Ismo Kohosella. Muitakin nimiä näkyi olevan uusissa ryhmissä.

Tilaaja haluaa alan toimijoilta selkeästi enemmän teknistä vuoropuhelua. Samoin olen ymmärtänyt halun olevan toisinpäin. Varsinainen aktiivisuus kuitenkin vähän laahaa. Ehkä tilaajalla on jotakin lobbauspelkoa tai arkuutta, joka estää alakohtaiset reilummat kehitysavaukset. Toimijoiden puolesta puhuu lähinnä Infra ry, mutta sekin on lievästi jumissa, koska sen kuitenkin muodostavat keskenään kilpailevat toimijat. Siellä on haasteena pystyä pitämään erillään yrityskohtainen edun ajaminen ja alan kokonaiskehitykseen vaikuttava työ.

Niin. Rahatkin ovat vähissä.

Valvonta

Valvontaa peräänkuulutettiin parissakin puheenvuorossa.

Jotenkin tuli sellainen tuntu, kuin kukaan ei olisi halunnut ääneen sanoa, että aliurakoitsijoiden työn ja myös turvallisuusmääräysten valvonta kuuluu oikeasti pääurakoitsijalle. Taitaa olla ihan lakiin kirjattua asiaa.

Myös niissä kalustotarkastuksissa valvonta on pääurakoitsijalla. Se, että aliurakoitsija itse vakuuttaa työkoneensa olevan turvallinen käyttöönotettaessa urakan alussa ja toimittaa sen CE-kupongin, ei estä työnaikana tapahtuvassa työsuojelutarkastuksessa katsastamasta työkoneen havaittavuutta, merkinantolaitteita ym. 

Kyse on halusta. Tai ehkä paremminkin osaamisesta ja asian ymmärtämisestä. Joka viikko voi viikkotarkastukseen ottaa mukaan jonkin työyksikön tienpäältä ja tehdä sille ko. tarkastuksen. Vaikka tekisi sen tarkastuksen siellä tienpäällä, kun kerran muutenkin on tiestökatselmuksella tai tarkastamassa sitä aliurakoitsijan työnjälkeä...

Miksi tilaajan pitäisi valvoa enemmän? Kyseessähän on palvelusopimus, jossa on sovittu asioita tehtäväksi. Tilaajan valvonnan puute ei saa olla urakoitsija-ajattelussa lupa jättää tekemättä. Se on sopimusrikkomus.

Urakoitsijat menossa omaan ansaansa

Resurssimitoitus ihmetyttää minua. Miksi urakoitsijat eivät tarjouksessaan pysty kertomaan kalustonsa mitoitusperiaatetta ja siten avaamaan yksiköiden määriä vertailukelpoisessa muodossa? 

Tämähän on merkittävästi kustannuksiin ja kannattavuuteen vaikuttava asia ja sitä halutaan nyt voimakkaasti tilaajan kertomaksi. Asiaa, joka olisi mitä suurimmassa määrin pidettävä urakoitsijan oikeutena ja sen kautta saada kilpailuetua. Siis tarkemmalla suunnittelulla ja uusien tehokkaampien ratkaisujen ja valintojen myötä eikä lukumäärillä sinänsä.

Selkeästi näyttää, että ainakin keltaiset ovat täysin pihalla mitoituksesta. Sinisten tiedän olevan aliurakoitsijasopimusmallinsa vankeja ja jahtaavat kustannuksia ajatuksella, että yksikin ylimääräinen yksikkö on liikaa… Näistä resurssimitoituksista taisi tulla muutamien tarjousten hylkäyksiä isoillekin toimijoille taannoin.

Tilaajan ajatus taas on mitoituksella hakea varmuutta, että kalustoa on riittävästi, koska sitten keskellä talvea sen saaminen ei ole helppo tuntien juttu. Siksi kalustoa pitää olla esittää jo kesällä sopimuskatselmuksessa ja tarjousaikana toimintasuunnitelmassa. Ajatus asiassa tilaajalla siis on oikein. Vajaalla kalustolla ei ainakaan tehdä laatua turvallisesti, mutta urakoitsijan tehtävä on osata esittää se riittävyys.

Muuten sitten vähempiarvoisissa asioissa urakoitsijat rutisevat, että tilaaja puuttuu liikaa valintamahdollisuuksiin ja sitoo kehittämistä. Taitaa tilaajalla olla pakko, jos urakoitsijat eivät osaa ottaa aktiivisesti omaa rooliaan kehittäjänä. Tehokkuus toimisi paremmin kehitysajurina, kuin pelkkä kustannus, joka on monesti pelkkä numeroharha. Esimerkkinä kunnanmies koneineen ja oikea urakoitsija samalle savotalle. Kalliimpi tekee enemmän, jolloin yksikköhinta on edullisempi ja aikaakin säästyy...

Pistehiekoituksen 0-toimepideaika

Pistehiekoituksen 0-toimenpideaika ei oikeasti poikkea nykyisestä kovinkaan draamallisesti. Muuan kommentti särähti. Olisi muka vaikutusta alihankinnan resurssointiin ja työmaan kustannuksiin... 

Kommentoijalta jäi huomaamatta, että pistehiekoitus tehdään ennakoivasti ja työkohtaisessa tarkennuksessa määrättyihin kohtiin. Niinhän pistehiekoitusta on aina tehty! Ei se sattumanvaraista ole ennenkään ollut, joten sen pystyy kyllä laskemaan ja hinnoittelemaan jatkossakin. Tilaajan vastauksessa kommenttiin ja jo muutosesityksessäkin tämä oli selkeästi esillä.

Määrät ja yksikköhintaiset

Tilaaja tulee nyt kovasti kustannusriskissä vastaan antamalla kokonaishintaiseen työhön sisältyviä määriä sidottuina. Tasaa urakoitsijan riskiä, mutta ottaa myös itselleen sen käänteisyyden eli haluaa sitten hyvitystä, jos määrät ovatkin pienempiä. Tämä kahtaallisuus meni varmaan osalta ohi, vaikka Leppäsen Anne sitä korostikin.

Yksi ilkeys, joka rassaa joitakin enemmänkin, ainakin kommentista päätellen, on yksikköhintaisten töiden lisääntyminen. Tämä on rahoitustilanteessa hyvin ymmärrettävää. Tilaaja haluaa pidättää itsellään jonkinlaisen säätelyn mahdollisuuden kustannuksilleen, koska sivusta voi tulla oikeasti tärkeämpi rahanreikä. 

Yksikköhinnoin tehtävät määrämitattavat työt ovat oiva keino säädellä alueurakan kustannuksia. Kaikki eivät tykkää tästä, koska ottavat yksikköhintaisetkin aina täytenä liikevaihtona budjetteihinsa, jotta saavat ne näyttämään isommilta... Nyt jatkossa heidän pitää arvioida niiden toteutuma tarkemmin ja ottaa vaikkapa vain 60% budjettiin ja jättä loput riskinä pois. Vaikuttaa valtakunnallisesti sadoilla tuhansilla, koska tilaaja ilmoitti yksikköhintaisten töiden urakoissa lisääntyvän. 

Tilaaja tulee varmasti käyttämään mahdollisuuttaan jättää täydet määrät teettämättä.

Pilotit

Laatuvastuu-urakan pisteiden jakautuminen on tilaajalle vaikea. Ei haluta yltiöhintaista urakkaa isoilla lupauksilla, kuten tarinoiden mukaan joissakin urakoissaon käynyt. Niissä lakimiehet tappelevat laatulupaustulkinnoista... Toisaalta urakoitsijatkaan eivät osaa tarjota oikeaa laatua suunnitelmissaan.

Papereilla vain optimoitaisiin hintarajaa eikä mietitä tekemisen laatua siellä tiestöllä. Tekeminen on ulkoistettu ja alihankittu. Sen sijaan, että olisi kehitetty sopimustenhallintaa ja aliurakoiden ohjaamista ja varauduttu laaduntuottamiseen, on jumituttu vääristyneeseen perinteeseen, koska isot kuvittelevat edelleen muka olevansa itse urakoitsijoita eivätkä tunnusta olevansa vain projektinjohtoporukkaa… 

Nythän esitys Juvan osalta oli, että hinta 60, laatu 30 ja turvallisuuslupaus 10%. Turvallisuuslupaus on enemmän LiVin omaa sisäistä tavoitetta. Silmiini ei ole sattunut. että olisi sattunut, kovin paljon kunnossapidossa tapahtuneita onnettomuuksia. On nyt nostettu helppo ja vaikeasti vastustetteva asia tikunnokkaan ja sillä mennään.

Juva on hyvinkin askel oikeaan suuntaan ja antaa mahdollisuuden tuoda jotakin uutta.  Innostavampi kylläkin olisi 50,40 ja 10 prosenttijako. Tilaaja korosti menetelmien vapautta ja pakottavuuden puutetta omalta puoleltaan. Tässä on mahdollisuus urakoitsijoille suunnitella, tarjota ja toteuttaa aivan erityyppisesti kuin aikaisemmin. Opetella tulevaisuuden toimintatapaan.

Voi olla vaikea tehdä toiminta- ja laatusuunnitelma, koska nyt sen painoarvo on rahaksi muutettavaa suoremmin kuin aikaisemmin. Aikaisemminhan pisteleikkuri on poistanut suoran kirjallisen työn arvon. Kuvaukset ovat olleet sitovia koko urakan ajan ja niiden kirjausten hinta on pysynyt piilossa. 

Juvan paperitkin on helppo ylikirjoittaa ja siten mahdollistaa kannattamattomuus ja riidat urakan aikana.Tämä pilotti vaikuttaa paremmin pienemmän, mutta laaduntuottokykyisemmän toimijan keikalta. Harmi, että se on kooltaan niin iso…

Virtain keikka puolestaan on omalla tavallaan mielenkiintoinen. Siellähän on ajatus kokeilla talvihoidon riskien jakoa uudella tavalla. Siis vaihtelevien talvien aiheuttamaa hoitotyön määrämuutosten hallintaa… 

Oletettavasti tilaajalta tulee esitys kiinteästä ja muuttuvasta osasta. Ehkä tulee tosiaan aurakilometreille ilmoitettu määrä, jonka ylittymisestä urakoitsija saa lisähintaa ja alituksesta joutuu hyvittämään. Samoin käsiteltäneen polanteen tasausta ja hiekoituksia sekä mahdollnen suolabonusmalli palaa jossakin muodossa takaisin. Tästä Levolan Katja lupasi myöhemmin lisätietoa.

Lopuksi

Minusta muutoksilla haetaan parempaa lopputulosta ja vähän annetaan jopa urakoitsijoille periksi. Yleisten vaatimusten ja toimivuusvaatimusten yhdistäminen on hyvä asia. Pitää vain tietää, mitä ne tarkoittavat.

Työnjohtoon ja tiestötarkastuksiin liittyvät asiat ovat menossa vähän huonompaan suuntaan. Ne ovat urakoitsijoiden vaatimuksia, mutta he eivät ole ajatelleet, että maksavat alihankinnalle omista töistään.

Kuulemamme kommentti teknisten laatuvaatimusten hintaa nostavasta vaikutuksesta on liioiteltu. Enemmän on harmia niistä työmenetelmien ja kalustotyppien sitovasta määräämisestä. Ne vaikuttavat kehitykseen ja kannattavuuteen paljon enemmän.

Valvonnasta

Huolena on tilaajan, pääurakoitsijoiden ja varsinaisten tekijöiden maailmojen kohtaamattomuus. Se kulminoituu siihen valvonnan esilleottamiseen. Vaaditaan, sovitaan, muttei vaadita alihankkijalta tekemään. 

Valvotaanko jatkossa ehkä enemmän prosessia ns. ylätason valvontana, joka olisi eri asia kuin aluevastaavan suorittama teknisen laadun valvonta... Kokonaisuutena valvonta on yksinkertainen kuvio: tilaaja valvoo sopimusta ja pääurakoitsijaa, pääurakoitsija valvoo aliurakoitsijoitaan ja sopimukset ovat määritelmineen ja laatuvaatimuksineen läpimenevät.

Alan pilaavat huolimattomat tekijät ja toimijat sekä vääristynyt hinnoittelu, joka ei anna mahdollisuutta tehdä oikein. Tämäkin korjaantuu valvonnalla ja sanktioilla. Oikeasti ei ole järkevää lisätä valvontaa vaan valvonnan laatua eli valvojan pitää tehdä havaintonsa ja kannuste-esityksensä keskittyneemmin siihen urakoitsijatoiminnan oikeellisuuteen. Nythän se mielenkiinto on siellä milleissä... 

Pitää tehdä aktiivista ja tavoitteellista pistokeotyyppistä valvontaa ja eri asioita eri viikkoina listalla, niin kuukausi- ja vuosikierrolla tulevat kaikki asiat valvotuiksi ja sakotetuiksikin tarvittaessa. Mielestäni yksinkertainen asia, jonka jotkut aluevastaavat osaavatkin.

Liikennevirasto lupasi aineiston nettiin. Varmaan nousuviikolla on luettavissa. (linkki)

Syksyn kiireitä

Arkista aherrusta alalla

Urakoitsijaseminaari

Nyt on menoillaan valmistautuminen 31.10. pidettävään urakoitsijaseminaariin. (Ohjelma) Sinne piti ilmoittautua 15.10. mennessä. Siihen sai nyt ensimmäistä kertaa ilmoittautua mukaan ns. videoneuvottelumallilla. Eli koko Suomen kiinnostuneiden ei tarvitse änkeytyä syrjäkylään muutaman tunnin vuoksi, vaan maakunnissa voi ELY-keskusten tiloissa osallistua nettisyteemin kautta. Tämä on hyvä uudistus ja se voi osaltaan helpottaa osallistumishalukkaiden aktivoitumista.

Seminaarissa kiinnostaa eniten mahdolliset muutokset nykyisiin asiakirjoihin ja onko jatkossa tulossa mitään isompaa mullistusta esimerkiksi valvonnan totetuttamiseen, sanktioiden/bonusten määräytymiseen tai palvelutason arviointiin.

 Kilpailutettavien alueurakoiden ennakkotiedot

Liikennevirasto on ansiokkaasti jälleen julkaissut päivittyvän ennakkotidotteen kilpailuun tulevista urakoista. (Linkki) Siellä nyt muutama mielenkiintoinen asia. Esimerkiksi Raahe-Ylivieska urakan poikkeuksellinen kilpailutusaika. Lisäksi siellä on muutamassa urakasas sisällytetty ns. Y-kirjaimen töitä mukaan kokonaisuuteen. Y:n mukanaolo voi aiheuttaa jotakin päällekkäisvalvontaa tai poikkeavaa raportointia ym. joten kannattaa olla hereillä ko. urakoiden esittelyssä ja niiden tarjouspyyntöihin tutustuttaessa.

Erityisyyksissä ilmoitetut pilotit vaikuttavat vitsiltä, mutta niissäkin varmaan on jokin peruste, joka avautuu esittelyssä viimeistään. Yksikköhintapilotti tuskin tarkoittaa pelkästään, että urakassa on yksikköhintaisia töitä. Niintähän on ollut jo aikaisemminkin, joten sinällään sitä tuskin pilotoidaan.

Laatupilotti. Tämä on varmasti mielenkiintoisempi. Uskoakseni laatua sinänsä ei pilotoida, sehän on asiakirjoissa ja tekemisessä jo perusoletuksena. Mutta pilotti voisi ollakin vaikka laadunosoitukseen ja arviointiin liittyvä kokeilu, jolloin se onkin huomattavasti mielekkäämpi asia. Palvelutason mittaaminen ja tienkäyttäjien laatumielikuvan vaikutus urakan onnistumisen arvioinnissa olisivat askel kunnossapidon vaikuttavuuden arvottamiseen.

Muuta kiinnostavaa

Lahden kaupunki on lähtenyt tosissaan toteuttamaan tehostamisohjelmaansa. Osana sitä kilpailuttavat ensi vuonna alkavan keskustan alueurakkansa hoidonjohtourakointi- mallilla. Paperit näyttivät olevan selkeämmät kuin aikoinaan Espoossa, jossa Uudenmaan ELY-keskus aloitti vastaavan pilottinaan. HJU-Malli sopii hyvin monimuotoiseen urakkaan, jossa on odotettavissa paljon erilaisia tulkinta- ja muutostarpeita urakan aikana esimerkiksi laatutasoon.

HJU edellyttää huomattavaa panostusta molemmilta osapuolilta keskinäiseen viestintään ja avoimuuteen. Siinä ei perinteinen kerran kuukaudessa istuva vastakkainasettelu kokouksissa riitä.

Varkauden kaupunki kilpailuttaa samassa rytäkässä sekä alueidensa kunnossapidon, että infransa investointirakentamisen. Käyttää kilpailullista neuvottelumenettelyä, josta heillä on jo tilaajana paljon kokemusta.

Kuntapuolen tarjouspyyntöjä on ollut melkoinen määrä vielä "ennen lumia" liikkeellä. Niistä lähes puolet ovat tyypiltään konetuntiperusteisia. Vain pieni osa on isompien aluekokonaisuuksien monitehtäväurakoita. Tarjouspyyntöjen laadullinen taso on hurjasti vaihteleva ja osista pyynnöistä olisi ratkaisut helppo riitauttaa, jos on halua. Arviointiperusteet ovat epämääräisiä ja vaadittavat asiat tulkinnanvaraisia. Tähän aiheeseen palaan joskus myöhemmin  vielä tarkemmin.

Kehittelyä

Olen puuhaillut viimeaikoina kovasti digitalisaation parissa. Tavoitteena on se Kunnossapito 2.0, eli pyrkimys saada nykyisin olevat tai lähitulevaisuudessa tulevat digitalisoitumisen tuomat mahdollisuudet hyötykäyttöön infran kunnossapidon alalla. Jo urakan peruslähtökohdista suunnittelun ja laskennan kautta ohjaukseen ja loppudokumentointiin. Koko tuota prosessia voidaan paljon keventää ja sujuvoittaa, jopa siten, että mitattavat asiat tarkentuvat.

KoneAgria2014 -messuilla sain paljon hyvää keskustelua koneurakoitsijoiden kanssa aiheesta, kun he pohtivat toimintansa järkeistämistä ja kannattavuutensa kehittämistä. Kentällä siis on tarvetta helpottaville systeemeille ja asioiden automatisoinille.

Konevalmistajan messujulkistus

Paikkatietoa jalostetaan pellolle ja tielle

Konevalmistaja ottaa etunojaa ilmoittamalla 20 000 kuulijalle, että on kehittämässä palvelua, joka kokoaa yhden "luukun" taakse viljelijöiden ja koneurakoitsijoiden käyttöön tarkoitetun kokonaisuuden. Palvelun taustalla on koneesta ja sen lisälaitteista saatava paikkaan sidottu tieto.

Käyttöalueina mm. täsmäviljely, kylvöt, ruiskutukset, maaperänravinnetilan mukaan säädettävät lannoitukset, metsätalouteen liittyvät ojitukset ja hakkuutkin. Lisäksi palvelua voi soveltaa infran kunnossapitotöissä kuten kiinteistöalueiden hoidossa ja teiden aurauksessa sekä muussa koneurakointiin liittyvässä työssä.

Miten tämä  minuun liittyy? Olen värkännyt ideaa Kunnossapito 2.0:sta jo jonkin aikaa ja siihen liittyen ollut yhteydessä it-osaajien kanssa. Se hanke on ollut taustalla ja viimeksi olen ollut pohtimassa maatilamatkailuun liittyviä sähköisiä palveluita ja kiinteistönvälityksen verkkovarausjärjestelmiä.

Idea kasvaa ja muuntuu konkretiaksi

Tarina on sitten levinnyt ja asiaa sovellettu laajemmin maaseutua koskevaksi ideoinniksi. Lähdimme konevalmistajan ilmaiseman kiinnostuksen perusteella rakentamaan ja ideoimaan pidemmälle ja tarkemmin koneurakoinnin osuutta palvelukokonaisuuden palasena. Se oli itseasiassa helppoa, koska toiminnallisuudet suunnittelun, seurannan ja havainnollistamisen osalta jo it-kumppanini tuotevalikoimissa ovat olemassa.

Nyt siis se "älykokonaisuus" on kehitysaiheena julkaistu ja siitä kuullaan myöhemmin lisää. Messuilla aihe herätti kohtalaisesti kiinnostusta ja saimme kartoitettua paljon hyviä toiveita ominaisuuksien ja toimivuuden tavoitteiksi. Mikään esille tullut ei nykyisellään ole mahdotonta toteuttaa tai se on jo erillisenä olemassa. Lähinnä kyse on saumattoman paketoinnin luomisesta.

Tavoitteena kannattavuus ja rutiinien automatisointi

Vähitellen koneurakointikin on muuttumassa digiaikaan. Tulevaisuudessa konevalinnat ja kaluston käyttöön liittyvät päätökset perustuvat olemassaolevan ja analysoidun tiedon hyödyntämiseen. Taustalla yrittäjillä on tietysti kannattavuustavoite ja rutiinien automatisointi.

Prosessin projekti ja tienhoito

Prosjektista prosessiin ja projektiin

Alueurakan hallinnassa on kyse kerroksellisuudesta.

Kuviossa on sinisellä prosessin osuus. Se tarkoittaa prosessin kulkua kunnossapidon liiketoiminnassa. Punaisella on sitten prosessiin liittyvän projektin osuus. Projekteja on isommalla toimijalla menossa yhtäaikaa useampia ja niiden vaihe kunakin poikkileikkaushetkenä on hieman erilainen. Ero prosessilla ja projektilla on huomattava ja sen merkitystä kannattaa vähän pohtia.

Karkea käsivarapiirros periaatteesta (Linkki kuvaan, joka on pilvessä.)

Kun sait pohdittua, niin jatkamme.... Projekti on siis prosessin osana siitä itsenäisenä, muutamin sidoksin, kiinni roikkuva toiminto. Alaosa piirroksesta koettaa selittää sitä.

Prosessin osuus projektista alkaa projektin asetannalla, joka tehdään siinä vaiheessa, kun tarjouspäätös on tullut tiedoksi. Kuka vetää työmaata, kuka on työpäällikkönä, ovatko he olemassa? Projekti alkaa, se rakentaa itsensä ja toimii projektinhallinnan sääntöjen mukaan.

Projektin asetannan jälkeen prosessi seuraa prosessin (siis itsensä) etenemistä tarkastuspisteissä, joiksi käy hyvin projektin taitepisteet, esimerkiksi sopimuskatselmukseen valmistautuminen, hoitokausikatkot, välikatselmukseen valmistautumiset. Niissä tarkastellaan vaiheittain prosessin etenemistä. Siis lähinnä kysellään mahdollisia ryppyjä eli ongelmia ja esteitä sen Lean- ajattelun mukaan.

Prosessi on päättymätön tapahtumaketju

Sekoitan sinua enemmän, jos väitän prosessin voivan olla ympyräkin.... mieti. Siinä toistuu kaikki systemaattisesti samanlaisena vuosikellossa. Siis prosessissa.

Urakan toteuttaminen on projektinhallintaa. Se alkaa, se tehdään ja se loppuu. Toki siinäkin on sisäistä toistoa monivuotisuudesta johtuen, mutta se kuitenkin on selkeästi määriteltävän kestoinen.

Kuvittele tilanne, että projekteja ei ole. Esimerkiksi alkava toimija, joka laskee, muttei onnistu saamaan urakkaa. Sen prosessi toistuu samanlaisena, kunnes tärppää. Sitten siihen tulee alle riippumaan projekti. Muutoin prosessissa on vain vähemmän tarkastelupisteitä ja nekin kohdistuvat laskentaan ja tarjousten selonottoon.

Projektia ei tarvitse hallita eli ohjata ellei sitä ole. Sekin kuvaa niiden erillisyyttä.

Projekti alkaa ja loppuu

Tuo piirtämäni kiemura, jotkut puhuvat käärmeestä, kuvaa mielestäni hyvin kunnossapitoprojektia. Sen tarkoitus on osoittaa, että projektin aloitus ei ole samanaikaisesti sopimuksenmukaisten töiden alkamisen kanssa. Anniina Alander on tehnyt alueurakan aloittamisesta opinnäytetyön ( linkki ), joka kertoo kattavasti siitä, mitä kaikkea siellä valmisteluissa on tehtävänä ennen "oikean työn" aloittamista.

Kunnossapidon projektin päättäminen on eri kohtaan kalenteria sijoittuva kuin urakkasopimuksen päättyminen. Siksi siis käärmeessäkään ei pysähdytä 1.10. päivämäärän kohdalle vaan mennään sinne loppukatselmuksiin ja yrityskohtaisiin jälkiraportointeihin saakka.

Vastuuroolit

Siis erotetaan nuo prosessiin liittyvät tekemiset projektiin liittyvistä työmaan tekemisistä.

Erottamiseen liittyy sitten se toinen hankala juttu. Vastuut ja organisoinnin idea. Yleensä yritystoiminnassa ja muissakin organisaatioissa on määritelty eri roolille erilaisia vastuita ja valtuuksia toiminnan selkeyttämiseksi. 

Prosessi- ja projektitasoilla on eri vastuuroolit. Vain pienilllä toimijoilla johtaja voi olla ns. prosessinomistajana ja silti projektissa tekemässä lapiohommiakin. Isommissa yrityksissä on selkeyden vuoksi erilainen rakenne ja niissä johtaminen ja tekminen ovat erillisiä toimintoja ja eri henkilöiden vastuilla.

Yrityksen johto  omistaa prosessin eli paimentaa ja tarkkailee sen toimintaa ja "työskentelee" prosessin parissa. Arvioi tarjouskohteita, niiden sopivuutta tavoitteisiin ja strategiaan, luo henkilö- ja hankintastrategiat resurssien takaamiseksi. Siis vähän kuin olisivat laivanvarustajaia konttorissa katsomassa laivaussopimuksia ja hankkimassa uusia laivoja.

Työmaatoimihenkilöt ja työntekijät ovat projektin tekijöitä. Heidän mielenkiintonsa ja ns. fokuksensa on projektinhallinassa ja siihen liittyvän operatiivisen tekemisen onnistumisessa saamiensa tavoitteiden mukaan. He pitävät huolta laivasta ja sen toiminnasta sekä tehosta. Kipparina on urakan vastaava työnjohtaja.

Työpäällikkö on se kaveri, joka suhaa tässä näiden kahden välillä eli on ikäänkuin satamapäällikkö, joka vastaa useamman laivan satamakäynneistä ja toimii linkkinä laivanvarustajan ja laivan välillä. Jos osaa. Välttämättä hänellä ei ole prosessiosaamista asiaa eikä annettavaa siihen suuntaan ja ehkä hänen roolissaan pitäisi keskittyä vain useiden yhtäaikaisten eri vaiheessa olevien projektien kokonaisuuden ohjaukseen.

Tarkastelupisteet ovat työpäälliköiden ymmärryksen ja osaamisen mittareita. Niiden sisältö ja niiden seuranta on paljolti hänen rooliinsa kuuluva työtä.

Työpäällikkö on minun mielestäni alin taso, jolla on varsinaisesti kosketusta prosessiin. Hyvin projekteja ohjatessaan hän pystyy käyttämään prosessista saamiaan ohjausvihjeitä oman projektinippunsa menestymisen parantamiseen, kun tietää tarkastuspisteiden tulokset ja omien projektiensa vaiheet hyvin. Jos ei hyödynnä tai edes ymmärrä asiaa niin, silloin tietysti prosessin ja käärmeen hyöty jää saamatta.

Jos prosessi on oikein hienosti ja sujuvasti kunnossa ja projektinhallinta on lähellä huipputasoa, niin työpäälliköitä ei edes tarvita. Hänen tuomansa lisäarvo tuotantoon on kunnossapidossa suhteellisen pieni ja sekin erittäin paljon henkilöstä riippuen vaihteleva.

Yhteenvetona: 

1) Miellettävä prosessi ja projekti eri tasojen asioiksi. Niillä on selkeästi erilainen tarkoitus.
2) Miellettävä henkilöiden roolit eri tasoilla. Johtaminen, työpäällikkyys ja työnjohtaminen ovat eri rooleja.

Kaksi tasoa ja kolmenlaista roolitusta. Eli vähän on semmoista eksytyksen paikkaa tarjolla, koska nuo kuitenkin ovat kytköksissä toisiinsa. Onneksi ainakin teknisen koulutuksen saaneet osaavat jäsennellä asioita.

Liitteenä olevassa kuvassa on oikeastaan koko tuo idea.

Syksyn vauhtiviikot kuntapuolella

HILMAssa julkaistuja hankintailmoituksia

Katsoin äsken HILMAn hankintailmoitukset ja löysin 8.9.- 16.9. välisellä ajalla olevan 23 kunnossapitoon liittyvää hankintailmoitusta.

Osalla on toki jo lyhyt laskenta-aika ja osalla työt alkavat vasta vuyodenvaihteessa, mutta määrä on huomattava. Periaatteessa viikon aikana julkaistut ilmoitukset.

Pyyntöjen laatu vaihtelee kovasti, aivan surkeista hyviin. Monessa kysytään tuntityöhön konetta, muutamissa on valintaperusteina halvimman hinnan lisäksi kokonaistaloudellisia vertailuperusteita.

Mielenkiintoista.

Muutamissa on sopimusluonnoksetkin liitteinä. Niissä on joissakin ristiriitaa tarjouspyynnön kanssa, joten tarjoajan tulee ola tarkkana.

Seurantalaitteistoa edellytetään useammassa.

Uusia toimijoita alueurakointiin

Porterin viisikon ensimmäinen tarkastelukulma strategisessa asemoinnissa.

Uusien alalle tulijoiden uhka

Onko ala houkutteleva uudelle yrittäjälle? Ja miten alalle pääsee?


Vaikka tienhoidon markkinat ovat ns. kypsässä vaiheessa oleva eli markkinoiden koko ei kasva ja jo alalla toimijat ovat vakiinnuttaneet asemansa, olen sitä mieltä, että markkinoilla on tilaa uusillekin toimijoille ja he pystyvät tekemään urakointia kannattavasti.

Houkutteleva uudelle yrittäjälle? Kunnossapidon palvelusopimus antaa laajan mahdollisuuden tehdä urakoitsijan oman suunnitelman mukaan ja urakoitsijan edullisemmaksi katsomalla tavalla monia asioita. Nykyiset toimijat ovat "toimintaperiaatteellisesti sukurutsaisia" eli heillä on lähes kaikilla samanlainen toimintatapa.

Syynä isompien urakoitsijoiden toiminnan samankaltaisuuteen löytyy alan kehityksen historiasta. Aikoinaan TVL:stä muotoutunut nykyinen Destia loi menetelmät, kehitti kaluston ja oli suunnaannäyttäjä asiakirjoissakin. Kilpailun vapautuessa heidän malliaan kopioitiin tai heidän työntekijöitään ostettiin muihin  firmoihin. Näin kunnossapidostakin tuli yhden toimintatapamallin uhri.

Alkuaikoina edes tilaaja ei tarjoajan kyvykkyyttä arvioidessaan antanut pisteitä entisen tavan murtavista esityksistä laatu- ja toimintasuunnitelmissa. Samoin resurssointi ja sen mitoitus on perua historiasta.

Nykyisin ei ole kenelläkään innostusta erkautua linjasta, mikä tietysti on johtanut siihen, että kaikki tekevät samalla tavalla ja vain työkustannukset ovat tarjouskilpailun ratkaisussa oleellisia. Kiviainekset ja niiden ajomatkat saattavat ratkaista tarjouksen menestymisen.

Henkilöstökin pitää yllä perinteistä tapaa. Useinhan urakoitsijan vaihtuessa työnjohtajat palkkautuvat samalla alueella uudelle toimijalle, jolloin myös entinen tapa säilyy. Alihankkijatkin ovat oppineet pysymään sopuisasti aikoinaan oppimansa tekemisen tavassa. Nuoremmat alalletulijat katsovat mallia ja saavat opastuksen entisen mukaan, joten heidänkään uudistamiskykynsä ei pääse kukkimaan. Syynä on koulutus, kunnossapitoa ei opeteta paljoakaan, joten ei ole uudistajia.

Uusi toimija menestyy tekemällä toisin

Varsinaisesti ei siis kilpailla kunnossapidon laadulla tai palvelulla vaan vakiintuneen mallin hienosäädöllä. Siksi näenkin, että uusi tulokas olisi tervetullut tekemään asiaa oman ajatuksensa pohjalta ja unohtaen entisen muotin. Tarjouspyynnössä ei ole estettä tehdä asioita uudella tavalla eikä tilaajakaan varmaan nykypäivänä sitä torju, kunhan laatutaso ja toiminnallisuus liikennöinnin osalta toteutuu.

Uusi toimija saa uudentyyppisen toimintamallin avulla helposti tarjoukseensa sisällytettyä paremman katteen kuin nykyiset isommat toimijat. Ja tietysti helpommin voittaa tarjouskilpailunkin. Siis parempi kate ja markkinoille tunkeutuminen, koska on saanut itselleen kilpailuedun, jota toiset eivät pysty kopioimaan lähivuosina.

Nykyisistä toimijoista vain pienimmät ovat todennäköisesti huomanneet mahdollisuudet ja voisivat olla mukana tulevaisuuden kilpailussa menestyksekkäästi. Muilla on voitettavanaan suuria muutosvoimia ja uuden opettelun kynnys. Muutos vakiintuneilla tavoilla toimimisessa vaatii aikaa ja se yleensä epäonnistuu, koska vanhasta ei päästä eroon. Onneksi kannattavuuskin laskee tällöin ja se sitten riittävän alhaisella ollessaan pakottaa muuttumaan, mutta silloin on jo toisilla pitkä etumatka.

Miten alalle pääsee

Liikenevirasto on tehnyt suhteellisen helpoksi uudelle toimijalle osallistua alueurakointiin. Vaatimuksia on oikeastaan yllättävän vähän perusurakoissa: 

• Tarjouskilpailuun ilmoittautuvalla pitää olla riittävä liikevaihto, että selviää aloitusvaiheen rahoitustarpeesta ja pystyy kantamaan luotettavasti vastuunsa liiketoimissaan. Vaatimus on 1,5 kertaa tarjottavan urakan arvioidusta vuosihinnasta. Tarkoitta euroina n. kahta miljoonaa.
• Lisäksi pitää olla firman palkkalistoilla joku, joka ymmärtää kunnossapidosta, että tilaajallakin on varmuus onnistumisen mahdollisuuksista tarjousta tehtäessä. Tarkoittaa jonkun nuoren, pari vuotta, alalla olleen palkkaamista.
• Tarjoutujalla pitää olla laaduntuoton varmistamiseksi järjestelmä, jolla se osoittaa tilajalle kykynevänsä ohjaamaan ja suunnittelemaan tekemistään systremaattisesti. RALA tai ISO-sertifikaatti on tässä se osoitin.
• Referenssinä kelpaa kunnossapitourakkaan soveltuva RALA-pätevyys tai muu näyttö soveltuvien töiden tekemisestä, kuten aikaisempi toiminen alueurakoissa alihankkijana tekemässä laajempaa osaurakointia.

Ei mitään kohtuuttomia vaatimuksia esimerkiksi kuljetusosuuskunnille tai vaikkapa laadunvalvontakonsulttifirmoille. Samoin monet kuorma-auto- ja koneyrittäjät voivat hyvin lähteä kisaamaan pääurakoinnista perusurakkatason vaativuusluokassa.

Perusurakan totetuttajalla on sitten kokemuksen ja työnjohdon pätevyysvuosien kertyessä helppo lähteä tarjoutumaan vaativampaankin urakkaan. Tämä on mahdollista jo kahden perusurakkavuoden jälkeen.

Mikään ei estä toimimasta pelkästään perusurakoissakaan. Ne ovat selkeitä kokonaisuuksia ja hyvin suunnittelemalla niiden riskit saadaan hallintaan helpommin kuin vaativimpien urakoiden. Isompien ja vaativampien urakoiden monimuotoisempi sisältö ja toimintaympäristö antavat kyllä mahdollisuuden parempaan kannattavuuteen ja vahvistavat eri tavalla tekevän kilpailuetua.

Yhteenveto

Kunnosapito on uuden kynnyksen edessä. Kannattavuutta on urakoitsijoiden pystyttävä nostamaan. Tilaaja odottaa palvelulaadulta enemmän vaikuttavuutta loppukäyttäjälle, siis tienkäyttäjälle.

Uuden toimijan on suhteellisen helppo tulla perusurakan toimijaksi ja saada nykyisestä tavasta poikkeavalla tekemisellään urakoinnista kannattavaa ja pitkäkestoista työtä.

Nykyiset isot toimijat menettävät kilpailukykynsä eivätkä ole merkittäviä uhkia tulevaisuudessa.

Ps.

Jätän tahallani tässä kertomatta niistä uudenlaisista tavoista suunnitella ja toteuttaa alueurakka. Vihjeet lukijalle ovat kyllä näissä postauksissa, mutta itsekkäistä syistäni en tee niiden löytämistä helpoksi.