Koneurakoinnin laskentaa

Yleensä kate unohtuu

Pienemmillä koneyrittäjillä on taipumus kuvitella, että oman palkan osuus olisi sama kuin kate.

Näinhän ei ole. Urakoitsijan pitää laskea työnsä kustannuksiin erikseen palkkakulut, koska niitä voidaan joutua maksamaan urakoitsijan itsensä sairastuttua sijaiskuljettajalle. Varsinainen kate on sitten urakoitsijan voittoa ja sillä mahdollistetaan uusien koneiden ja lisälaitteiden hankintaa ja alkurahoitusta. Katetta voidaan ajatella myös puskuriksi veloituskelvottoman ajan yli pääsemiseksi.

Laitoin pienen, ehkä jopa mutkikkaankin, esimerkin kannattavan urakointilaskennan ideasta tuonne sivublogiin.

Kunnossapidon osapuolten osaamisalueet

Mitä kukin osapuolista osaa?

Osapuoliahan olivat nuo allamainitut ja heillä oli aikaisemmassa postauksessa kuvattuja tehtäviä.

• Liikennevirasto
• ELY-keskus
• Pääurakoitsija
• Aliurakoitsija
• Tienkäyttäjä

En nyt saivartele, että "tai ainakin pitäisi osata" tai muuta, vaan oletan perusperiaatteen mukaista suoritusta ilman naljailua. 

Liikenneviraston pitää osata ennustaa liikennetarpeen ja tieverkon käytön muutokset ja yleinen liikennepoliittinen pitkän tähtäimen suunnittelu. Se vaatii tutkimusta ja erilaisia skenaarioita mm. asumisen painopistealueista ja teollisuuden sekä työpaikkojen tulevaisuudesta.

ELY-keskusten pitää osata hankintamenettelyt ja sopimustenhallinta sekä kunnossapidon sisältöön ja urakanvalvontaan liityvät asiat. Sisältöön ja valvontaa kuuluu palvelutason määrittelyn osaaminen.

Pääurakoitsijan osaamisalueella tärkeimpinä ovat yritystoimintaan, toiminnanohjaukseen ja projektijohtamiseen liittyvät asiat.

Aliurakoitsijan osaamiseen vahvasti liittyviä asioita ovat työmenetelmät ja kalustonkäyttö sekä työturvallisuuteen liittyvät taidot.

Tienkäyttäjän pitää osata soittaa 0200 2100 numeroon havaitsemistaan puutteista tiestöllä. Liikennesääntöjen ja -asetusten tunteminenkaan eivät ole haitaksi.

Ylläolevasta havaitsee aika selvästi, että mahdollisuus väärinkäsityksille on suuri. Osapuolet ovat vahvoja omalla tontillaan eivätkä välttämättä osaa katsoa toisen osapuolen näkökulmasta tilannetta. Keskinäisen ymmärryksen lisääminen on syytä olla kaikkien tavoitteena. Pelataanhan samalla pelilaudalla ja tarkoituksena on onnistunut lopputulos.


Keskityn tulevissa postauksissa pääasiassa pää- ja aliurakoitsijan tekemisiin ja heitä koskevan sisällön tuottamiseen. Sivuan varmasti jonkin verran myös ELY-keskuksen tonttia, siltä osin kuin se on mielestäni tarpeen ja kulloiseenkin aiheeseen sopivaa.

Vaikea aika jatkuu

Projetinhallinta iski taas

Lemminkäinenkin tehostaa projektihallintaansa. Niin, ja tietysti pyrkii korjaamaan tasettaan.

Tavoitteena Lemminkäisellä on nähtävästi kisata ankarammin Pohjois-Euroopan infrahankkeista. Eli vähänkään isompien maanrakennusalan julkisten hankkeiden kisassa on tosi osanottaja, koska pitää lunastaa strateginen pörssilupaus.

Saa nähdä miten pääanavaus kunnossapitoon Porin suunnalla lähtee tuomaan rahaa kassaan? Vai jääkö tähdenlennoksi erikoisalan kokeiluna.

Jotenkin ajattelisi, että Normandian maihinnousuun viimeisen päälle viilattu projektinhallinta olisi jo loppuunkaluttua arkirutiinia. Kaikki toimijat kuitenkin sanovat kehittävänsä sitä parantaakseen tulostaan.

Onko tämä kaikki vain sumutusta? On helppo sanoa näissä (osa-)vuosikatsauksissa, että vielä löytyy keinoja. Käytetään sitten hienoa sanaa, jonka merkityksestä ja sisällöstä ei ole keneelläkään mitään varmuutta, mutta hyvältä kuulostaa.

Pahempi juttu sitten on tietysti, jos projektien hallinta ja systemaattisuus toiminnoissa ei kuulukaan yritysten toimintakulttuuriin, siis tapaan johtaa jatehdä asioita, vaan siellä räpelletään aina eri tavalla kussakin hankkeessa. Siinä tapauksessa projektimainen toimintatapa todella parantaa tuotannon tehokkuutta.

Katsokaa huviksenne isojen toimijoiden katsausten tekstejä, etsikää projekteja ja tehostamista. Sitten mietitte miten se mahtaa olla - sumutusta vai toimintakulttuuria?

Niin Lemminkäisen luvuista vielä: näyttää äkkilukemalla, että talotekniikan myynti on tuloutettu toiselle neljännekselle, joten se saa tämän kvarttaalin näyttämään paremmalta. Korjauvaikutus yli 20 M€, joten varsinasesta toiminnan noususta ei ehkä vielä ole kyse. Edelläoleva on vain omaa arveluani, eikä ole tarkoitettu sijoitusneuvonnaksi :).

Ja muista poiketen ei ollut kovin paljon asiakaslähtöisyysliturgiaa toimenpiteissä eli katsaus oli suunnattu pääomamarkkinoille eikä kaikelle kansalle.

http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/lemminkainen+paivitti+strategiaansa+osakeanti+syksylla/a1000307

ja

http://www.lemminkainen.fi/Global/Investors/Interim-reports/Osavuosikatsaus-2014-Q2.pdf

Näytä vähemmän

Alueurakoiden seurantajärjestelmistä

Alueurakoissa seurataan

Tienhoito on monimutkainen palapeli, jossa on liikkuviakin osia. Tätä varten on sopimuksissa edellytetty, että urakoitsija seuraa tekemisiään reaaliaikaisesti ja siten, että tilaajallakin on mahdollisuus päästä seurantatietoa lukemaan.

Ns. reaaliaikaisen paikkatietoon perustuvan seurannan lisäksi tienhoidossa on käytössä useita muitakin järjestelmiä. Osa on hyödyksi ja osa on lähes pelkästään aikaa viemässä. Hyödyllisistä voisin mainita tiesääasemien tietojärjestelmän ja aikaa vievistä erilaiset erilliset exeliin väännettävät seuranta- ja koontilomakkeet.

Urakoitsija käyttää eri järjestelmistä saamaansa tietoa omassa toiminnaohjauksessaan ja työnsuunnitttelussaan selkä raportoidessaan työaika- ja määrätietoja.

Löysin hyvän ja selkeän opinnäytetyön aiheesta. Kannattaa lukea ja miettiä ratkaisuja ja työmaan toimesta mahdollisia parannusehdotuksia omiin toiminta- ja käyttötapoihinsa. Niillä voi tehdä elämänsä työmaalla paljon helpommaksi, kuin kustannuspaineessa muuten olisi mahdoillista.

Opinnäytetyössään Tuomas Hongell päätyy esittämään työnjohdolle ajoneuvoon mukaan tablettia. Siinä olisi KUNTO-sovellus, LIITO-viestien luku kuittauksineen sekä kelitietoihin pääsy. Eli mobiilidatayhteys pitäisi olla.

Tiestötarkastusten reittioptmoinnin hyötyä en näe niin suurena kustannuksia säästävänä, että sillä olisi käytännön merkitystä. Sen sijaan tilaajan edustajan haastattelu liitteessä  on mielenkiintoisen ehdotuksen sisältävä. Työnjohtajan ja valvojan kuukausittainen yhteiskierros tiestöllä.

Yhteiskierros helpottaisi tilaajan ja urakoitsijan välistä keskustelua, koska siinä oppisivat osapuolet toistensa tavan arvioida ja havaita asioita, jolloin muodostusi yhteisymmärrys ja ns. yhteinen kieli ja silmien kalibrointi. Lisäetuna on se aluevastaava Mikael Roihan mainitsema ajallinen säästö. Nimittäin toisen osapuolen ajo yhteisosuudelta jäisi pois. Se kattaisi tuon optimointihyödyn ilman optimointisuunnittelua.

Alueurakan lisätyötä vs. lisää työtä alueella

Perustyö ei kannata pienessä urakassa

Joskus sattuu, että perusurakka on liikevaihdoltaan kovin pieni ja siihen on jouduttu sitomaan paljon työnjohtoresursseja. Silloin sen kannattavksi saaminen on hankalaa työmaan johtokustannusten ollessa suhteettoman suuret. Näin ei tietysti saisi käydä, eikä kävisi, jos tarjouslaskenta on tehty oikein ja siellä on huomioitu kustannuserien oikeat arvot. Joskus vain oikaistaan ja lisätään 12,3% yhteiskustannuksia työkustannusten päälle...

Pitää parantaa työmaan taloutta, rehellisesti, eikä jättämällä jotakin tekemättä. Keinoja ovat perinteiset lisätyöt. Niitä kannattaa tehdä, koska ne tuovat tavallaan uuden maksajan osalle työnjohtokustannuksia. Lisätöiden katekin on mahdollista saada paremmaksi varsinkin tilanteissa, joissa resursseista on muuten toimintaympäristössä pulaa tai on muuten nopeasti tehtävä päätöksiä.

Lisätöitä voi olla suoraan suoraan urakkasopimukseen liittyvinä, mutta alunperin siihen kuulumattomina tehtävät työt, esimerkiksi tehdään enemmän rumpuja, vaihdetaan opasteiden tyyppiä tai korjataan riista-aitaa. Toinen lisätyön mahdollisuus on toiselle asiakkaalle tehtävän työn suomat tilaisuudet.

Tienhoidossa on sopimuksessa määritelty miten paljon urakkaan on sidottava työnjohtoa. Tämä sääntö on siksi, että sillä turvataan perusurakan läpivienti. Sopimus sallii varsinkin kesäajalle tehdä tehdä jopa urakan ulkopuolista työtä kuitenkin urakan maantieteellisen rajan sisäpuolella.

Nyt näyttää esimerkiksi Lahden kaupunki pyytävän leikkipaikoille turvahiekan vaihtoa. Tässä on ympäröivän tienhoidon alueurakoitsijalle lisätyön mahdollisuus. Lisätyöllä olisi perusurakkaan nähden eri asiakas, mutta pääosa perusurakan resursseista voisi työn tehdä. Kannattaa harkita tarjouksen tekemistä. Tässä olisi mahdollisuus vaikka aktiiviselle kesäpomolle kynsien näytön paikka.

Jos urakoitsija on jo tekemässä Lahden kaupungille miljoonaluokan kunnossapitourakkaa, tämä olisi perusurakkaan liitettävissä olevaa lisätyötä. Sillä ei ole merkitystä, että hiekanvaihtokohteita olisi muidenkin urakoitsijoiden alueella.

Harmittavasti vain kaupunki on ehtinyt laittaa jo julkisen tarjouspyynnön, joten joudutaan kilpailemaan normaalin hankintamenettelyn kautta. Mikäli asiakasushde on kunnossa tämän tyyppiset työt voitaisiin suoraan neuvotella urakan lisätöiksi. Perusteluina olisi:

• sama asiakas
• suhteellisen pieni osuus perusurakan hinnasta
• valmis, asiakkaan hankintakustannuksia säästävä sopimus jo olemassa

Tämän tyyppisiä asioita kannattaa miettiä työmailla, jos on ylimääräistä työnjohtokapasiteettia tai sitten pulaa rahasta.

Pyydettävä työ tuossa hiekanvaihtokeikassa on itsessään aika helppo, joten riskit ovat pienet.

Sulankauden kiireitä

Kesälläkin on tekemistä

Sulan maan aikana tehdään lähes puolet alueurakan kunnossapitotöistä. Tämä tarkoittaa, että urakan työnjohto on erityisen kovilla juuri nyt.

• Vihertyöt
• Sorateiden hoito
• Ojitukset
• Sorastukset
• Liikennemerkkityöt
• Rakenteen parantamistyöt

Lisäksi on menossa muuta liikenneympäristöön liittyvää: paikkausta, rumpujen uusimista ja sillantarkastuksia.

Näiden töiden suunnittelu ja ohjaaminen on vaikeaa. Lähinnä siitä syystä, että kesällä pitäisi olla lomalla. Pääurakoitsjijalla on vähemmän henkilökuntaa, aliurakoitsijoilla on ammattilaiset lomalla ja ehkä vain kesätyöntekijöitä. Tilaajalla on lomakausi.

Ilman suunnittelua ja aikatauluttamista sulan kauden työt jäävät helposti huonosti tehdyiksi ja niitä pitää korjata tai niistä tulee aikataulun pettäessä viivästyssakkoja. Tuntuu kiireeltä, jos ei ole selvät sävelet. 

Kerron tulevissa postauksissa enemmänkin työnsuunnittelusta.

Kesäisiä talvimietteitä

Nyt helteilläkin varaudutaan talveen

Heinäkuulla monessa alueurakassa mietitään tulevan talven töitä. Joissakin urakoissa on jo keväällä, kun on käyty läpi talven onnistumiset alihankkijoiden kanssa, tehty suunitelma ja sopimus tulevalle talvelle. Osissa urakoita nämä valmistelut, sopimusten uusimiset ja jatkamiset ovat esillä vasta myöhemmin loppukesästä tai syksympänä.

Hiekkavarastojen täydentäminen on tärkeä ajoittaa kuivalle, sateettomalle ajalle. Talvella on sitten hiekoituslähdöt onnistuneempia ja rauahallisempia kuivalla tavaralla.

Hyvä on myös käydä läpi edellisen talven palautteet ja reittien onnistuneisuus. Tarvittaesa niihin voidaan tehdä reittikohtaista hienosäätöä ja painottaa alihankkijallekin mahdollisesti palautteiden perusteella toimintaan muutoksia.

Päivystystä ja sen toimivuutta on hyvä tarkastella nyt kaikessa rauhassa, ilman painetta ja hätää.

• Toimiko hälytys?
• Onko naapuriurakoissa muutoksia?
• Onko omille joukoille perehdytystarvetta ennen talvea?
• Onnistuiko kelinseuranta ja ennakointi?

Alkavissa urakoissa on meneillään rekrytointia eli etsitään kiivaasti työhaluisia henkilöitä riviin ja mietitään alihankintasopimusten neuvotteluja. Varataan tukikohtia ja varastoalueita sekä tehdään materiaalihankintoja.

Päättyvissä urakoissa hermoillaan töiden loppuunsaattamisen ja tukikohtien purkamisten kanssa. Sikäli kun lomien pitopaineessa ehditään, tehdään myös loppuraporttien valmisteluja ja valmistaudutaan vastaanottokatselmukseen.

Erilaisia näkökulmia kunnossapitoon

Kuka kukin on kunnossapidossa ?

Tienhoidossa on monta eri osapuolta, joilla kaikilla on hieman toisistaan poikkeava näkökulma ja tavoite. Allaolevassa listassa on tärkeimmät luetteloituna.

• Liikennevirasto
• ELY-keskus
• Pääurakoitsija
• Aliurakoitsija
• Tienkäyttäjä

Kansanomaisesti kuvattuna kuvio menee karkeasti niin, että Liikenne- ja viestintäministeriön (LVM) alainen Liikennevirasto (LiVi) ohjaa valtakunnallisesti tienhoitoa ELY-keskusten toimiessa alueellisina palvelujen ostajina Pää- ja aliurakoitsija-toimitusketjulta Tienkäyttäjän tarpeisiin.

Toisenlaisesti kuvattuna ministeriön alainen virasto määrittelee noudatettavan politiikan ja tavoitteet ohjeineen sekä kinuaa Valtiovainministeriöltä budjettineuvotteluissa rahat. ELY-keskukset ovat palvelutoiminnan tilaajia ja rahaliikenteen välikäsinä urakoitsijakentän tehdessä varsinaisen työn. Tienkäyttäjälle jää palautteenanto eli "rutina" ja tietysti verojen muodossa maksumiehen rooli.

Koko kuvio on silmukoiden rakennelma. Tienkäyttäjillä on rutinansa kautta poliittista valtaa, jolla vaikutetaan vaatimuksiin ja ohjeisiin. Urakoitsijoilla on tarjoustensa hinnoittelun kautta vaikutusmahdollisuus rahoitukseen, joka taas vaikuttaa ohjeisiin ja vaatimuksiin sekä tekemisensä kautta tienkäyttäjien palautteisiin. ELY-keskuksilla on tilaus- ja hankintamenettelyllään mahdollisuus vaikuttaa urakoitsijakentän kiinnostukseen tekemistä kohtaan sekä tienkäyttäjien tyytyväisyyteen.

Kaikilla osapuolilla on oma asia tärkeysjärjestykksessä korkealla ja silmukkarakenteesta johtuen kuviossa on erilaisia sisäisiä intressejä, joihin osapuolet pyrkivät vaikuttamaan.. Esimerkiksi ELY-keskus haluaa onnistua alueensa viranomaisena tienkäyttäjien suuntaan, mutta myös osoittaa LiVille osaavansa hoitaa hankinta- ja valvontatehtävänsä vastuullisena rahankäyttäjänä.

Raha liikkuu tienkäyttäjältä ministeriön kautta ELYn seulasta urakointiketjulle. Sitä jää kaikille muille tasoille paitsi tienkäyttäjälle. Suurin osa rahasta menee aliurakoitsijatasolle, mikä on tietysti oikein, koska siellä tehdään suurin osa varsinaisesta työstäkin. Muut rahavirrassa olijat ovat lähinnä hallintokoneistonomaisia toimijoita. 

Huumoria ja muuta hauskaa

"Pöytäkirjan ulkopuolelta kerättyä"

Näkyy olevan tulollaan niin paljon tätä tekstitörkyäkin, että täytyy laittaa osa sivuun.

Kerään tänne toiseen blogiin epämääräisiä ajatuksia ja huomioita kaikenlaisista eteenitulleista virityksistä ja yleisistä ihmetyksistä. Ikäänkuin alan ruusuja ja risuja.

Katso, jos huvittaa, mutta älä pahastu äläkä hengittele nenä hernepurkissa. Saattaa sisältää huumoriakin.

Sopimuksen vaihtuessa

Vastaanottokatselmus

Sopimuksen käytyä vanhaksi eli päättymisen lähestyessä on tilaaja velvollinen huolehtimaan, että on saanut sen mistä on maksanut.

Yleensä järjestetään katselmus. Siinä todetaan ja kirjataan työmaan tilanne ja sovitaan kesken olevien asioiden loppuunsaattaminen. Tai vaihtoehtoisesti voidaan sopia ettei töitä enää tehdä, vaan niistä osa jätetään tekemättä loppuun ja urakoitsija hyvittää tilaajalle tekemättömän osuuden.

Tämä periaate toimii alueurakoissakin. Tilaajan pitää huolehtia, että saa sen mistä on sovittu. Kokonaishintaisissa sopimuksissa, kaikki mitä urakoitsija ei tee, on suoraan tilaajalta vastikkeetonta katetta urakoitsijalle. Kansantaloudellista huijausta ja virkamieheltä huonoa puolenpitoa. Urakoitsijaa ei harmita, kun saa rahaa ilman töystä aiheutuvia kustannuksia.

Aloituskatselmus eli tiestökatselmus

Uuden urakan alkaessa vuorostaan urakoitsijan pitää olla tarkkana. Silloin tiestökatselmuksessa verrataan vallitsevia olosuhteita tarjouspyynnön kuvaukseen. Yleensä uusissa sopimuksissa on laatutasossa tapahtunut kiristymistä verrattuna entiseen sopimuskauteen. Mikäli tilanne tiestöllä ei vastaa vaadittavaa laatua joutuu urakoitsija tekemään ensin töitä ottaakseen tasoeron kiinni ja sitten vasta siirtymään tason ylläpitoon.

Mikäli jälkeenjääneisyyden kiinniotto on kerrottu ja tarjouspyynnössä ja urakoitsija on laskenut sen tarjoukseensa, asia on hyvin hoidossa. Urakoitsija tekee kiinnioton työt urakkaan kuuluvana. Jos ei ole pyydetty, eikä taso vastaa lähtötilanteessa vaatimuksia eikä urakoitsija osaa kiinnittää asiaan huomiota, niin urakoitsijaa harmittaa. Tilaajaa ei harmita, vaikka periaatteessa kyseessä on laiminlyönti asiakirjoja valmistellessa.

 Huomio sopimuksen vaihtumiseen

Tärkeää on tiedostaa tuo eri sopimusten rajakohta ja valmistautua sen sujuvaan toteutumiseen. Tilaajan pitää ymmärtää muutoksen maksavan. Urakoitsijan puolestaan pitää osata laskea sille hinta. Olisi selkeyden kannalta hyvä, jos tasonnostot ja jälkeenjääneisyydet voitaisiin tehdä joko ennen päättyvän urakan loppumista tai sitten heti uuden urakan alkaessa. Silloin ei tarvitse muistella ja tulkita velvollisuuksia ja vastuita eikä rahaliikennettä kovin pitkää aikaa. Lisäksi nopeasti selväksi tulleet asiat helpottavat mielikuvaa urakan vaihtumisesta. Kyseessähän ovat eri sopimukset ja urakat, joten vanhojen muisteleminen aiheuttaa häiriötä.

Projektit paremmin haltuun

Projektiennustaminen sakkaa?

Reknnuslehti kertoo tänään, että Caverion aikoo ottaa projektit paremmin haltuun. Tavoitteena on parantaa kannattavuutta. Sanovat.

"Konsernin liikevaihdosta tulee 46 prosenttia talotekniikkaprojekteista ja loput talotekniikan huollosta ja kunnossapidosta. Erityisesti projektiliiketoiminta on ollut suurennuslasin alla. Konsernissa on käyty läpi sen kaikki projektit ja arvioitu heikosti kannattavien projektien kustannusarvioita ja varauksia"

Samanlaista tarinaa hieman eri sanoin on tänään ollut muissakin talousuutisissa yhtiön osavuosikatsauksen julkistamisen vuoksi. Mainitaan projektien läpikäynti ja heikosti kannattavien projektien kustannusarvioiden ja varausten uudelleenarviointi. Karmeasti sanottu.

Mielestäni tuolla tarkoitetaan, että etsitään kannattamattomat keikat. Selvitetään syyt heikolle menestykselle ja tehdään projektin loppua koskeva mahdollisimman todenmukainen arvio kustannuksita ja tuotoista. Leikataan siis ennuteista ylioptimismi pois. Näin saadaan talousluvut kohdilleen eikä jatkossa tule ennustamattomia tulosheikennyksiä. 

Kannattavuuden oikaisemiseksi mietitään mahdolliset korjaavat ohjaustoimet, joita voi olla esimerkiksi alihankintamuutokset ja samoille resursseille sopivat lisämyyntikohteet. Tässä kohtaa epäeettisesti toimivat yritykset pohtivat myös voidaanko jotakin jättää tekemättä asiakkaan huomaamatta.

Caverionilla on samassa yhteydessä selkeytetty johtamista ja karsittu projektitoimistojen määrää eli vastuuhenkilöitä on ylempää vähennetty, jolloin raportointi on vähemmän henkilöstä riippuvaista.

Perusidealtaan Caverionin rakenne on samanlainen kuin usealla infra-alan toimijallakin. On projektitoimintaa ja kunnosspitoa. Projektitoiminta tarkoittaa rakentamistyyppistä, lyhytkestoisempaa toimintaa ja kunnosspito on sitten sitä pitkäkestoista peruskassavirtaa tahkoavaa tekemistä.

Monesti toimijat käyttävät myös kunnossapitohankkeistaan projektinimitystä. Periaatteessa se on oikein, vaikka voidaan väitellä onko palveluluotoinen tekeminen projeksi, koska sen lopputuloksena ei monesti ole mitään realistista, käteenjäävää, tuotetta. Toki aika- ja resurssielementit ovat olemassa.

Tämä projektien haltuunotto sopii tämän bloginkin aihepiiriin aika hyvin. Monesti projektitoiminnan kireä kilpailu tai siihen liittyvät epäonnistumiset so. heikosti kannattavat projektit aiheuttavat painetta kunnossapidon onnistumiselle. Onnistuminen koostuu myynti- ja tarjoustoiminnan osaamisesta, hyvästä työnsuunnittelusta, selkeästä toteutuksesta ja rehellisestä seurannasta.

Alueurakoiden pitkäkestoisissa sopimuksissa on helppo tuudittautua pitkään kalenteriaikaan ja kuvitella, että heikommin alkanut hanke korjaantuu ajan myötä. Näin ei yleensä käy ellei tehdä mitään ohjaustoimia. Esimerkiksi ensimmäisenä vuotena syntynyt tappio on todella vaikea ottaa kiinni jäljelläolevina vuosina siten, että saavutetaan koko urakan kohtuullinen tulos.

Karkeana numeroesimerkkinä ajatellaan, että tavoite on 10% ja ensimmäinen vuosi on nollatulos. Tämä tarkoittaa neljälle jäljelläolevalle vuodelle tavoitteeksi vajaata 13%, että kokonaisuus olisi ehjä. Ellei tehdä ohjaustoimia ensimmäisen vuoden tuloksen perusteella ei ole mitään syytä ennustaa 10 % onnistumista lopputulokseksi. Sopimukseen mahdollisesti sisältyvä indekstitarkistus ei kata muodustuvaa kateaukkoa.

Infra-alalla tapahtuu

Alalle syntyy uusi keskikokoinen toimija

Talouselämä -lehden mukaan Insinööritoimisto Seppo Rantalan omistuksessa olisi tapahtumassa muutoksia.

""Pääomasijoitusyhtiö Intera Partners sijoittaa Insinööritoimisto Seppo Rantala Oy:hyn, yhtiöt kertoivat maanantaina.

Yritysjärjestelyn myötä Insinööritoimisto Seppo Rantala tliittyy osaksi vaativaan infrarakentamiseen keskittyvää Infrak -konsernia. Konserniin kuuluvat ennestään Fin-Seula Oy ja Kesälahden Maansiirto Oy.""

Tässähän on tulossa varteenotettava osaaja, jos toimintojen integrointi eli yhteensovittaminen ei hukkaa osien osaamista.

Nämä toistaiseksi vielä välikoossa toimivat yritykset aiheuttavat piakkoin isommilleen painetta uudistua pakon edessä. Tai tietysti voivathan ne isommat kankeuttaan kaatuakin.

Toistaiseksi tämä Infrakin kuvio ei varsinaisesti kiristä kilpailua. Vasta, kun sen liikevaihto alkaa kasvamaan, siitä tulee markkinoita rassaava toimija, kun sen osuus rajallisesta potentiaalista kasvaa. Sen kasvu on silloin muilta pois. 

Osana alan rakennemuutosta on myös Graniittirakennus Kallio Oy:n touhu kasvu-uralla, joka viimeaikoina on ollutkin huomattavaa.

GRK on kasvanut jo siihen kokoon, että se syö isompien toimijoiden liikevaihtoa kilpaillen jo merkittävän kokoluokan urakoista. Esimerkkeinä menestymisensä Hamina-Vaalimaa suunnalla ja Rovaniemellä Vt4:lla.

Tällainen rakennemuutos saattaa iskeä kipeimmin Destian ja Yit:n kaltaisiin "vanhuksiin", joilla on ollut jo ennestään tiukka kilpailu markkinoilla ja joiden toimintakulttuuri on suuryrityksille ominaiseen tapaan jähmettynyt.

Eroja isoilla on enemmän infrarakennustoiminnassaan. Destia on rakenteeltaan enemmän valtakunnallinen, kun YIT:n infrarakentaminen on vahvemmin Etelä-Suomi painotteista. Siksi tämä GRK:n ja Infrakin väliintulo voi rokottaa enemmän Destian osuutta.

Saas nähdä koska uudet toimijat innostuvat kunnossapidosta. Saisivat rakentamisen suhdannevaihteluita tasaavan toiminnan, joka tuo pitkäkestoisesti tasaista kassavirtaa. Alallehan on helppo tulla perusurakoiden kautta. Molempien toimijoiden likevaihdon kokoluokka riittä kyllä erittäin vaativiinkin, mutta yrityskohtainen kokemus puuttuu.

Minusta on hyvä, että markkinat kehittyvät ja haastajia tulee lisää. Pysyy peli pirteänä ja asiakkaan valinnanvara lisääntyy.

Vähän pidempi urakka E18:lla

Tilaaja saa valita hyvästä porukasta elinkaarihankkeensa toteuttajan.

http://www.talouselama.fi/uutiset/kohta+tapahtuu+itarajalla++660+miljoonan+euron+urakka+kaynnistymassa/a2256605

Näistä yhteenliittymistä Destian porukalla on omaa suunnitteluosaamista, muut kaksi ovat ulkopuolisen varassa. Heilläkin on kyllä suunnittelunohjaukseen kyvykkyyttä. Ulkomaiset nimet ovat näköjään pitkalti rahoituspuolen osaajia. Se paljon puhuttu kotimainen Infra Oy ei näin isoon keikkaan varmaan rohkenisi ja sen rahoituksellinen neutraliteettikin varmaan olisi asemaltaan sopimaton tällä tyylillä kilpailutettuun hankkeesen. Toki sen perustaminenkin on vielä liikennepoliittinen uni poliitikoilla.

Tähän hankkeeseen liittyvä elinkaaren loppupää eli 20 vuoden kunnossapito on mielenkiintoinen tarjottavaksi. Pitää laskea kunnossapitotarjous tielle, jota ei ole vielä olemassakaan ja todellakin pitkäksi aikaa. Raja-aseman tuomat omat erikoispirteet vielä lisäävät monimuotoisuutta. Eikä nyt tarvitse rutista tilaajan vastuulla olevista alusrakenteista tai huonoista päällysteistäkän.

Tekosyyt huonolle hoidolle ovat vähissä, kun kunnossapito on suunnittelun ja rakentamisen kanssa samoissa käsissä. Hanketyyppi vaatii monipuolisen osaamisen ja ymmmärryksen tarjoajilta, että tulee ratkaisut, jotka ensin tietysti auttavat voittamaan tarjouskilpailun ja sen jälkeen mahdollistavat kannattavan toiminnan.

Julkisten hankintojen yleiset sopimusehdot päivittyivät

Julkisten hankintojen yleiset sopimusehdot palveluhankintojen osalta ovat päivittyneet JYSE 2009 PALVELUT -> JYSE 2014 PALVELUT

Tärkeimpinä muutoksina ehdoissa on vahingonkorvausvastuun määrittely suhteessa kolmansille osapuolille ja sopimuksenaikaisen hinnoittelun muutokset.

Valtionvarainministeriön julkaisu asiasta selventää saatesanoissaan erot aikaisempaan versioon.

Kannattaa tutustua. Tämä tulee koskemaan kunnossapitoon osallistuviakin, koska JYSE 2009 versionkin pykäliä ja sanamuotoja on varsinkin kuntapuolen tarjousasiakirjoissa paljon. Tarjousasiakirjoista ne kirjaukset siirtyvät sopimusteksteihin ja niin ollen ne ovat alan arkikäytössä.

Sopimusmallit kehittyvät

Helsingin kaupunki kokeilee kunnossapidossa uutta sopimusmallia. Mallissa on urakoitsijan kanssa ennalta sovittu yhteisiä tavoitteita hinnan ja palvelun osalta. Lisäksi sopimukseen kuuluu oleellisena osana sopimuskauden sisällä tapahtuvaa joustavuutta esimerkiksi talvien erilaisuudesta lumimääristä johtuen.

Tavoitellaan myös yhteistyön syventämistä osapuolten kesken.

Syvempään yhteistyöhön pyritään avoimella kanssakäymisellä ja yhteistä tavoitetta ajavalla sopimuksen ohjauksella. Onnistuessaan tämä syvemmän yhteistyön tapainen toimintamalli leviä muuallekin, kuin tähän pilotiurakkaan. Tärkeäähän sopimuksissa on, että se tavoite, mitä sopimuksela on tarkoitettu, täyttyy. Periaattenahan pitäisi olla sopimuskumppaneiden yhteinen tahtotila onnistua. Sopimuksen allekirjoitus ei ole sodanjulistus, jonka jälkeen tapellaan kaikkia keinoja hyväksikäyttäen osapuolten kesken.

Sopimusmallin riskejä ovat lähinnä toimintakultuuriin liittyvät juurtuneet tavat ja asenteet. Vastakkainasettelu tilaajan ja urakoitsijan välillä, mikä helposti johtaa oman edun optimointiin. Riski kasvaa, jos kaikki asiaan kytkeytyneet henkilöt eivät sisäistä allianssin perusideaa, eivätkä ole olleet mukana alusta saakka yhteisen tahtotilan muodostamiskeskusteluissa. Onnistuminen vaatii paljon joustavampaa ajattelua ja toimintaa kuin entinen toimintamalli. Ratkaisevaksi muodostunee tilaajan asenne ja osaaminen sekä urakoitsijan työmaatoimihenkilöstön motivoituneisuus erilaiseen tavoitteeseen.

Hyvänä näen mallin mahdollisuuden suunnata tavoite enemmän kapunkilaista ja hänen palvelutarvettaan kohti. Aikaisemmin on pääsääntöisesti pyritty palvomaan valvojan silmää.

http://www.rakennuslehti.fi/2014/07/yit-vastaa-helsingin-pakilan-katujen-kunnossapidosta-allianssimallilla/