Sopimusmallit kehittyvät

Helsingin kaupunki kokeilee kunnossapidossa uutta sopimusmallia. Mallissa on urakoitsijan kanssa ennalta sovittu yhteisiä tavoitteita hinnan ja palvelun osalta. Lisäksi sopimukseen kuuluu oleellisena osana sopimuskauden sisällä tapahtuvaa joustavuutta esimerkiksi talvien erilaisuudesta lumimääristä johtuen.

Tavoitellaan myös yhteistyön syventämistä osapuolten kesken.

Syvempään yhteistyöhön pyritään avoimella kanssakäymisellä ja yhteistä tavoitetta ajavalla sopimuksen ohjauksella. Onnistuessaan tämä syvemmän yhteistyön tapainen toimintamalli leviä muuallekin, kuin tähän pilotiurakkaan. Tärkeäähän sopimuksissa on, että se tavoite, mitä sopimuksela on tarkoitettu, täyttyy. Periaattenahan pitäisi olla sopimuskumppaneiden yhteinen tahtotila onnistua. Sopimuksen allekirjoitus ei ole sodanjulistus, jonka jälkeen tapellaan kaikkia keinoja hyväksikäyttäen osapuolten kesken.

Sopimusmallin riskejä ovat lähinnä toimintakultuuriin liittyvät juurtuneet tavat ja asenteet. Vastakkainasettelu tilaajan ja urakoitsijan välillä, mikä helposti johtaa oman edun optimointiin. Riski kasvaa, jos kaikki asiaan kytkeytyneet henkilöt eivät sisäistä allianssin perusideaa, eivätkä ole olleet mukana alusta saakka yhteisen tahtotilan muodostamiskeskusteluissa. Onnistuminen vaatii paljon joustavampaa ajattelua ja toimintaa kuin entinen toimintamalli. Ratkaisevaksi muodostunee tilaajan asenne ja osaaminen sekä urakoitsijan työmaatoimihenkilöstön motivoituneisuus erilaiseen tavoitteeseen.

Hyvänä näen mallin mahdollisuuden suunnata tavoite enemmän kapunkilaista ja hänen palvelutarvettaan kohti. Aikaisemmin on pääsääntöisesti pyritty palvomaan valvojan silmää.

http://www.rakennuslehti.fi/2014/07/yit-vastaa-helsingin-pakilan-katujen-kunnossapidosta-allianssimallilla/