Voiko kunnossapito jäädä tulevaisuudessa tarpeettomaksi?

Porterin viisikon neljäs tarkastelukulma strategisessa asemoinnissa.

Onko kunnossapito jäämässä kuolevaksi tuotteeksi?

Voiko kunnossapitoa kohdata kuolema, kuten filmikameroita digikuvauksen vallatessa markkinat?

Perustarve ei muutu: 

Ihmisten, tuotteiden ja materiaalien liikkuminen määrittelee korvautumisen voimakkuuden ja mahdollisuudet ja toistaiseksi ei ole näkyvissä radikaalia liikenteen vaatiman väylien kunnossapidon poistumista. Ihmisten ja tavaroiden pitää päästä liikkumaan.

Infran rakenteet, tiet ja sillat, pysyvät ja niiden liikennettä välittävä rooli sekä yhteiskunnallinen arvo kasvavat. Kunnossapito säilyy toimintana kauemmin kuin täysin uuden rakentaminen.

Vähitellen liikenneväyläverkosto valmistuu, jolloin rakentaminen korvaantuu vähitellen ylläpitotyyppisellä toiminnalla ja edelleen kehittyvä telematiikka ja ohjauslaitteiden määrän kasvukin vain lisää kunnossapidon tarvetta.

Mitä voi olla tulossa?

Pieniä painopistemuutoksia varmastikin tapahtuu. Mm. etätyönmahdollistuminen yhä useammalle vähentää työhön liittyvää liikkumistarvetta, mutta tilalle on tulossa lisääntyvää vapaa-ajan liikkumistarvetta. Teollisuuden muutosten myötä paikallisesti ja alueellisti  materiaalien kuljetustarve vähenee tai reitit muuttuvat, mutta valtakunnallisesti ei ole lähivuosina sellaista muutosta, joka vaikuttaisi kunnossapitoon olennaisesti vähentävästi.

Yhdyskuntarakenne muuttuu hitaasti, liikenne painottuu tulevaisuudessa enemmän keskusten väliseksi ja niiden sisäiseksi liikkumiseksi. Liikennemäärät vähenevät haja-asutusalueilla, ns. syrjäkylillä. Aiheesta on enemmänkin kirjoittanut Tampereen yliopiston kaupunkiseutujen strategisen kehittämisen dosentti Juha Kostiainen. 

Urakoiden laatuvaatimuserot muuttuvat liikennemäärien ja ajoneuvotyyppien mukaan, mikä vaikuttaa kunnossapitosopimusten sisältöihin, vaadittavaan osaamiseen ja resurssitarpeisiin. Osaaminen eriytyy ja tienhoidosta selviäminen vaatii yhteistyötä enemmän eri asiantuntijoiden kesken. 

Vaativissa urakoissa tulee olemaan enemmän  erikoistekniikkaa ja telematiikkaa, vastuu liikenteen sujumisesta, kolmansien osapuolien, siis urakkasopimuksen ulkopuolisten tahojen, huomioimisesta tulee jatkossa näyttelemään isompaa osaa palvelutoiminnasta. Edelleen siis kunnossapito kehittyy eikä vähene tai lopu.

Edellämainitut muutokset vaikuttavat  urakoiden valintojen painopisteisiin. Enemmän keskitytään toiminnoissa asutuskeskuksien lähitiestöön, kaupunkiympäristöön ja niiden välisten alueiden urakointiin. Maaseudun ns. perusurakoiden eli liikennemäärältään ja hoitoluokitukseltaan alempiarvoisten urakoiden kannattavuus ei ole tulevaisuudessa ehkä isoja toimijoita houkuttelevia pienuuden ja lisätyömahdollisuuksien vähyyden vuoksi.