Mitä seuraavaksi tavoitteeksi?

272 postausta -riittävästi yhteen kirjaan

Kuten aiemmin tuli mainituksi kipuilin keväällä ja oikeastaan vielä koko kesänkin jalkojeni kanssa. Oli hyvää aikaa katsella mennyttä ja vähän arsinoida tulevaakin. En saanut kirjoitetuksi kovinkaan paljon, mutta luin ja ajattelin.

Luin nämä omat postaukseni ajatuksella. Laskimeni mukaan niitä on 272 eri kirjoitusta eri blogeissa. Kirjoitukset käsittelevät tavalla tai toisella omaa harrastustani, siis infran kunnossapitoa. Eri näkökulmia ja kovasti niissä on tavallista perusasiaa, mutta kuin kurillani olen sekoittanut mukaan vähän irrottelua, toiveita ja haastamistakin. 

Ihan pelkästään itselleni en ole niitä kirjoittanut, koska niillä on yli 15 200 lukukertaakin. Siis teistä moni on saanut niistä jotakin: huvia, hyötyä, päänsärkyä. Ehkä kahvipöytäpuheiksi on jokin ajatuskin päätynyt.

Määrä tuli täyteen

Nykyään on useimpien uusien kirjojen pituus noin 200 sivua. Läpilukiessani havaitsin kirjoittaneeni lähes kattavasti aiheestani, joten en jatkossa montaa postausta enää tee. Omaan käyttööni materiaali riittää eli kirjani aineisto on kasassa. Lopullinen sivumäärä tulee asettumaan jonnekin 270 - 300 tienoille. Se riittää minulle.

Postausten järjestystä, osin niiden sisältöjäkin piti vähän järjestellä sujuvampaan malliin. Muutamia kaavoja ja kuvia lisäksi, eikä siinä muuta. Toki joitakin kohtia täytyy jatkossa joko päivittää tai muotoilla ajattomammaksi.

Uutta puuhaa tilalle

Kristallipalloni kertoo, että kuntatalous sukeltaa vielä nykyistäkin enemmän. Alustavien skenaarioiden mukaan sote-uudituksen toteutuessa kuntien rahat verokertymäleikkauksen jälkeen eivät riitä jäljellejäävien velvoitteiden nykyisentasoiseen hoitoon. Siis rahat loppuvat nopeasti, mikä pakottaa kunnat rukkaamaan rakennettaan huomattavalla tavalla. Siellä on siis muutostarvetta ja töitä.

Mikäli sote-uudistus ajataan karille eli se ei toteudu, niin kunnille tulee rahojen loppuminen eteen vuoden viiveellä em. tilanteeseen verrattuna. Ensin huokaisevat ettei mitään tarvi tehdäkään ja sitten huomaavat, että soste syö yhä enemmän. Siispä silloinkin on jotakin tehtävä eikä kukaan poliitikko uskalla rukata sairailta, niinpä sitten ne muut palvelut ovat tulilinjalla. Siellä on siis muutostarvetta ja töitä.

Tulevaisuutta oppimassa

Aloitin syksyllä opiskelemaan muutoksen johtamista ja palveluiden sekä liiketoimintojen uudelleensuunnittelua. Hupaisasti opintokokonaisuus on kyllä nimetty muotoilun johtamiseksi, mutta en anna sen häiritä. Ideana on kuitenkin tarkastella organisaatioita, yrityksiä ja palveluita muutoksen ja kehittämisen kautta uudella tavalla. Datan ja systemaattisten menetelmien käytöllä löytää asiakaslähtöiset toimintamallit, joilla säästetään, tehostetaan nykyistä toimintaa tai luodaan täysin uutta liike- tai palvelutoimintaa.

Säästämisen suunnittelu eli sisäisten toimintojen uudelleen muotoilu ja nykyisten toimintojen kehittäminen siten, että saadaan tuottoa enemmän ovat mielestäni lean-filosofian tuomista palvelutuotantoon. Opintoihin liittyy oleellisen osana mentelmät joilla osoitetaan muotoilun tuoma lisäarvo euroina.

Täysin uuden liiketoiminnan tai palvelun löytäminen on sekin melko systemaattista työtä. Varsinkin tämänpäivän maailmassa, kun digitalisaatio alkaa hiipiä oikeaksi tekemiseksi. Sen myötä avautuu aivan erilaisa palveluita ja aivan eri kohtaan kuin vanhassa arvoketjussa.

Mikä tässä sitten niin hauskaa on?

Se etten pääse infran kunnossapidosta eroon tässäkään. Säästämisen ja tuoton lisäämisen pohjaksi otin itselleni työnalle, ikäänkuin opinnäytteenä, tuntemani yrityksen kunnossapitotoimet. On siis todella konkreettinen ja tuttu kohde, jota työstää. Eikä ole mitään rajoitteita, koska en ole siinä päivittäin kiinni. Kiintopisteinä käytän verkostojohtamista, datan hyödyntämistä, ja palvelutuotteen terävöittämistä. Jotenkin tuntuu kuin olisin tehnyt tämän aiheen muotoilua jo aiemminkin.

Uusien liiketoimintojen ja palveluiden kehittämisessä ja luomisesa olen jo päässyt vähän pidemmälle. Palveluiden kehittämisessä pääsin ideoinnillani mukaan kehittämään ja luomaan uutta liiketoimintaa ja työpaikkoja maaseudulle. (linkki) Homman huonona puolena joudun osallistumaan Slushiinkin vaikken niin loskasta pidäkään.

Täysin uutta liiketoimintaa kuvittelen lähiaikoina syntyvän paljonkin kiinteistö- ja asumispalveluiden ympärille. Siellä on asiakkaiden ja toimijoiden arvoketjuissa koko verkoston uudelleenrakentamista. Alaa ulkopuolelta tarkasteleva toimija näkee selvemmin paljon kummallisuuksia, joihin tarttumalla ansaintamallit muuttuvat. Ehkä.

Lopputulema

Jätän tämän ketjuvarsilapion melkoisen heitteille. En kuitenkaan poista tekstejä verkosta, mutta en myöskään kirjoita uutta kovinkaan usein.

Kiitos, kun olette olleet mukana antamassa aiheita ja ajatuksia.

Pari asiaa 2017 alkavien urakoiden kilpailutuksesta

Nukuin päiväunet tuossa välissä ja ajattelin nostaa vielä muutaman asian esille 2016 Urakoitsijaseminnarin aineistosta.

Kehitysajatuksia kilpailutukseen

Urakoitsijan kelpoisuuteen luokitus

Olen joskus aikaisemminkin peräänkuuluttanut urakoitsijan toimintakyvyn arviointia tai vaativuusluokittaista pätevyyttä. Kirjoitin reilu vuosi sitten esimerkinomaisesti muutamasta ajattelumallista, joita voi käyttää arviointia tehtäessä mittareina. (linkki em. pohdintaan). Nyt alla seminaariaineistosta lainaamani pätkä toi ajatuksen taas mieleeni.

Tässä urakan vaativuusluokittaisessa vähimmäsivaatimusten täyttymistä arvioitaessa voisi olla lisänä urakoitsijan ja urakan vastaavan työnjohtajan toiminta-arviovaatimusten, joka määräytyisi edellisten urakoiden perusteella.

Toiminta-arvio määräytyisi sen mukaan onko urakan vähimmäisvaatimukset ja sen ylittävät lupaukset täyttyneet. Arviointi numeroina vaikkapa yksinkertaisesti: <0 ei täyttyneet, 1 täyttyi, >1 ylittyi. Alittavia ja ylittäviä lukuja voi antaa desimaaleina esimerkiksi, jos tavoitettavuus ei ollut luvatulla tavalla hoidettu, mutta se vaarantanut turvallisuutta arvio olisi 0,95. Vastaavasti, jos urakoitsijan työnjohtaja oli ennakoivasti ja selkeästi yhteistyöhakuisesti yhteydessä sidosryhmiin lukema olisi 1,15

Idea on tuossa yllä. Osa-alueita voi ottaa suoraan Toiminta- ja laatusuunnitelmasta, sen vaatimuksista ja lupauksista. Osa-alueiden arvosanojen keskiarvosta tulee tunnusluku, joka määrää urakoitsijan ja vastaavan työnjohtajan tason. Eri vaativuusluokiien urakoille tilaaja voi sitten vaatia tietyntasoista tekijää.

Sivutuotteena tuossa tulisi yhteistoimintakyky alihankkijoden kanssakin arvioitua, kun sitä kysyisi tilaaja suoraan alihankkijoilta ja siten sille tulisi oikeasti painoarvoa, mikä edesauttaisi edelleen urakan toimivuutta.

Kilpailutusmenetelmistä

Rovaniemen urakasta on mainittu, että "Pilotoidaan mahdollisuuksien mukaan sitä, että tilaaja ei määritä kaluston tai työnjohdon määrää." Tämä on hyvä suunta ja pitää ottaa käyttöön. Urakoitsijahan sitoutuu tuottamaan sopimuksenmukaisen laadun eikä toteutusmallia pitäisi erityisemmin lukita. Pilottina tietysti hyvä aloittaa, koska oletus on että, etsitään riman matalin kohta. Vain vastaavan työnjohtajan ja hänen pitkäaikaisen sijaisensa osalta ei määrää ja vaatimuksia saisi muuttaa. Urakka joko toimii tai kaatuu vastaavan osaamisen ja sitoutumisen myötä.

Muuten on kilpailutuksessa menossa siirtymä sähköiseen asiakirjojen jakeluun ja tarjousten käsittelyyn. Se on myös hyvä asia. Enää tulevaisuudessa ei tilaajan tarvinne erikseen mainita ajan varaamisesta myös tulostukselle.

Laatupisteytys sähköiseksi

Tulevaisuudessa uskon mentävän siihen suuntaan, että tarjousvaiheessa annetaan sähköiseen järjestelmään jollakin valikkoperustaisella ratkaisulla myös laatulupaukset joiden perusteella koko laadullinen vertailu tehdään. Vasta voittaja tekee lopullisen nykymuotoisen suunnitelman. Näin nopeutetaan tilaajan tekemää pisteytystä ja saadaan valintaraadin tulkintaerot poistettua. Kyseessähän on palvelusopimukseen tähtäävä kilpailutus, joten uskon pistetysmallin olevan suhteellisen helppo laatia.

Esitykseni ei poista urakoitsijan suunnittelua myös tarjousta tehdessään, koska hintahan muodostuu suunnittelun kautta. Enkä usko kenenkään jättävän suunnitelmaa tekemättä senkään vuoksi, että se turvaa tarjouksen jätön ja sopimuksenteon välisenä aikana mahdollisesti tapahtuvalta henkilövaihdokselta. Eli suunnitelmalla varmistetaan laskenta- ja toteutusvaiheen yhtenäisyys. Se, että suunnitelmaa ei syötetä puhtaaksikirjoitettuna järjestelmään on vain tarjousprosessia helpottava tekijä.

2016 Urakoitsijaseminaari

2016 Urakoitsijaseminaarin aineistosta mietteitä

En malta olla kommentoimatta tämän vuoden urakoitsijaseminaarin aiheita ja aineiston perusteella saamaani mielikuvaa tienhoitotoimialan tilanteesta.

Aineistohan on netissä (linkki aineistoon) Liikenneviraston sivuilla.

Yleisiä havaintoja

Suurena kuvana näyttää kuin tilaajan ote on kiristymässä ja tulkinnanvaraisuuksia on vähennetty. Siirtymää on palvelun laatuarvioinnissa toiminnallisuuden suuntaan vaikka teknistä puoltakin on edelleen paljon.

Hankintamenettely on muuttumassa sähköisemmäksi ja vastaamaan eurooppalaista tapaa.

Silmiinpistävin muutos kilpailutuksessa on urakoiden runsas määrä ja tarjousten jakaminen viiteen jättöerään. Lisäksi mukana on kolme erittäin vaativa urakkaa.

Tarjousten sisäänjättö ajoittuu neljän kuukauden jaksolle, mikä varmasti tulee vaikuttamaan reurssienkäyttöön helpottavasti sekä tilaajan, että urakoitsijoiden puolella. Tarjoajat tulevat varmasti käyttämään tavallista enemmän harkintaa miettiessään kiinnostuksensa astetta eri urakoihin. Oletuksena pitäisin sitä, että tarjousten laatu paranee.

Lukumäärä on huomattava. Kokonaisuutena lähes neljäsosa urakoista joten vaikutus saattaa olla merkittävä esimerkiksi markkinaosuuskilpailussa. Mukanaolevat erittäin vaativat urakat puolestaan korostavat myös liikevaihdollista eli sopimusarvoon perustuvaa tarjoutumismietintää.

Kilpailutukseen on otettu myös "paperitörkyä" vähentävänä soveltuvuusvakuutusmenettely jonka kertomukset todennetaan vasta tarjousvertailun lopuksi. Liikevaihtovaatimukset kelpoisuusehtoina näyttävät olevan uuteen hankintalakiin soveltuvia.

Urakoitsijoiden terveiset ovat tällä kertaa mielestäni parhaimmat mitä olen niitä nähnyt/kuullut. Lähempänä realismia ja oikeita asioita edunvalvontahöpinän sijasta. Lukukinkerit, jälkeenjääneisyys. lisätyöt, tuottavuuskehitys, nuoret osaajat... hyvää ja edistettävää vuoropuhelua ja kehitystä. Sokerina pohjalla turvallisuustason arviointimallin ehdotus.

Tarjoajan osaaminen

Tässä on kaksi tärkeää asiaa. Toinen on perusurakoita koskeva henkilöstön osaamisvaatimus, mistä on tiputettu koulutusvaatimus vallan pois. Helpottaa huomattavasti uusien toimijoiden tuloa alalle, koska mahdollistaa tarjousvaiheessa "pelkän" kokemuksen ilmoittamisen. Ei siis tarvitse väkisin palkata muodollisesti pätevää hankkeeseen, joka ei välttämättä realisoidu.

Toinen merkittävä asia on hyväksyttävien tutkintoalojen palautus lähemmäs alakohtaista koulutusta vaativissa ja erittäin vaativissa urakoissa. Mielestäni tämä on oikea suunta. Ja ehkä noista voisi vieläkin jonkin tiputtaa pois. Perusteena pidän peruskäsitteiden ja tierakenteiden ymmärtämistä, jolloin alan toimijat lähtökohdiltaan puhuvat samaa ja keskenään ymmärrettävää toimialajargonia. Viestintä ja vuorovaikutus toimijoiden kesken on siten vähemmän altis väärinkäsityksille.

Kaupalliset asiakirjat

Kaupallisten asiakirjojen muutokset ovat suhteellisen pieniä. Silmiini pisti oikeastaan vain lisä- ja muutostöiden täsmentäminen ja tilaajan tarjoamien sovellusten osalta käyttövaltuusvastaavan ilmoittaminen sekä oikeuksiin liittyyvien tietojen päivittämisen korostaminen.

Tekniset asiakirjat

Vihertyöt ja rautateihin liittyvät on kerrottu selkeämmin ja jälkimmäisten osalta muutokset vastuissa aikatauluineen koottu selventävään taulukkoon. Ikuisuus ?-aihe: sorastusmateriaalin laatu on edelleen painotettuna, joten ehkä se alkaa vähitellen näkyä pintakunnossa sorateilläkin.

Ja PEHKOn hölmöys on näköjään nyt korjattu. Liikenneturvallisuus optisen ohjauksen myötä paranee, kun selkeä vallin raja jätetään näkyviin vallinmadalluksen yhteydessä.

Muuten mennään pitkälti edellisvuosien tavalla.

Seminaarin tärkein asia: Tiestötarkastusmuutos ja korvausvastuu

Enää ei tarvitse ajaa metri metriltä tiestöä tietyn viikkokalenterin mukaan. Urakoitsijoita vuosia kiusannut tyhjänajaminen poistuu. Siis siltäosin kuin se on ollutkaan tyhjänajamista. Tilaaja on sillä aikaisemmalla vaatimuksellaan halunnut ohjata urakoitsijaa olemaan tietoinen tiestön tilasta urakoitsijan omiin havaintoihin perustuen.

Nyt siis tilaaja ei enää ohjeista. Mutta. Tilaaja haluaa lisätä urakoitsijan vastuuta tarjouksessaan lupaamansa palvelun laadusta. Mielestäni tämä muutos on oikeaan suuntaan. Tiestön tilaa voidaan havainnoida alueellisena ja työkonedatan analysoinninh tmv. vastaavan perusteellakin. Perusperiaate on edelleen, että urakoitsijan on oltava tietoinen olosuhteista hoidettavalla alueellaan. 

Tämän vastuun painottamiseksi korvauslausuntojen sisällöillä ja selvityksillä on aiempaa suurempi paino.

Tuntien nykyisen teknologioiden hyödyntämistason urakoissa tämä näyttää nyt siltä, että urakoitsijan työnjohdon ei enää tarvitse vain ajella tiestöllä. Nyt pitää tehdä oikeasti havaintojakin ja kirjata niitä ylös. Muuten tulee paljon lisää vaivaa erilaisten lausuntojen värkkäilyssä ja saattaa tulla joitakin korvauksiakin aiempaa enemmän. Tilaaja siis saa lähemmäs haluamaansa. Tiestötilatietoa.

Toiseksi mielenkiintoisin: Tilaajan sisäisen toiminnnan arviointi

Tämä on tilaajalta rohkea veto. Avoimesti kertoo sidosryhmilleen omaan sisäiseen toimintaansa liittyvistä kehittämistarpeista ja niihin liittyvistä havainnoista. Itselläni on paljon kokemusta auditoinneista ja toiminnanarvioinneista, niin pystyn osin lukemaan esilläolevaa taulukkoa rivienvälistäkin. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä laajempikin raportti, mutta tämäkin on kovaa kamaa.

Miksi väitän noin? Vataukset löytyvät kohdista 2, 4 ja 7. Ne koskevat mitä suurimmalta osin myös urakoitsijoita. Rivien välistä on luettavissa tilaajan sisäinen hajonta kirjauksissa, valvonnassa ja raporttien hyödyntämisessä. Oletan tästä johtuvan korjaustoimenpiteitä eli ryhtiliikettä, joka näkyy myös urakoissa saakka.

Osin tätä "tiedottomuutta" on jo ennakoitu mm. HARJAn kehittämisellä. Siitä tulee todella hyvä työkalu vastaamaan moneen tarkastushavaintoon, mikäli se toimii siten kuin kuvaus antaa ymmärtää. Ja selkeä toimenpide ryhdistäytymiseen on mielestäni myös tuo ylläoleva tiestötarkastusten ja korvausvastuiden tarkennusten teko.

Lopuksi unelmointia

Olisi hupaisaa päästä jonkun ajan kuluttua katsomaan HARJAn tietoja ja pähkimään mitä kaikkea tilaaja siitä näkee. Voisin jopa osallistua yhtenä kysymystenasettelijana ja analysointityöläisenä, kun järjestelmästä haetaan kaikkea sen mahdollistamaa valvonta- ja ohjaushyötyä.

Ei se sitten onnistunutkaan

Vähältä piti etten lopettanut koko harrastusta.

Kevät ja kesä on mennyt jalkojani ulkoiluttaessa. Hankin ihkauuden kepinkin, kolmen vuoden takuu ja kaikki. Vain pakki puuttuu.

Muutoin olen keskittynyt nälvimään ihmisille ja twitteröimään yleismaalimallisia. Ajatukset ovat pyörineet digitalisoinnin ja johtamiseen liittyvien muutostarpeiden kanssa puuhasteluissa. Mukaan sopii pari liiketoimintasuunnitelman laadintaa kavereille.

Eli kuvittelin tämän kunnossapitoharrastuksen jääneen vallan taakseni. Joo, niin aina. Näinhän olen ennenkin kuvitellut.

Ja nyt sitten luin niitä Urakoitsijaseminaarin 2106 aineistoja. (linkki aineistoon) Siellä näkyi muutama hupaisa asia, jotka kiinnittivät huomioni.

Esimerkiksi tilaajaan kohdistunut sisäinen tarkastus, työnjohdon koulutusvaatimus ja pilotti, jossa resurssit ovat täysin urakoitsijan määriteltävinä virittivät ajatuksia. Myös lempilapseni HARJA näkyy asvaneen jo isoksi. Se tulee pahimmillaan korvaamaan urakoitsijan tarpeen kehittää itselleen tuottavuutta ja sen kasvua palveleva, oma, järjestelmä. Parhaimmillaan se vaikuttaa kehittävästi em., koska se ei näytä estävän tekemisen rakenteellista muutosta mitenkään.


Avaan seminaariaineiston herättämää pohdintaani laajemmin seuraavassa postauksessani. Oletettavasti jo tämän viikon aikana.



Ja nyt huvikseni heitän kysymyksen: olettehan pohtineet tykönänne mitä lisääntyvä kaupungistuminen, liikennekaari ja matkaketjuihin liittyvät palvelut tulevaisuudessa tarkoittavat infran kunnossapitotoimialan tulevaisuudelle?

Maalaisuus, KRH, sanaristikot, Mikrobitti, karate, kunnossapito, GO ja palapelit

VAROITUS: Tämä postaus on pitkä ja sisältää vain omaa henkilökohtaista pohdintaani, sisäistä filosofiaa. Mikäli olet lukemassa tätä saadaksesi vinkkejä kevään 2016 urakkalaskentoihin, niin lue jotakin muuta. Kiitos.

Miten tämä teksti liittyy kunnossapitoon?

Alueurakoiden tiimoilla on nyt menossa ns. kevään kiimaviikot. Alan toimijat ja sidosryhmät pyrkivät saamaan oman tarjousesityksensä voittajaksi turvatakseen monivuotisia töitä tai toimitusten kautta liikevaihtoa itselleen.

Itsekin olen mukana suunnittelemassa ja sparraamassa laskentaa ja toimintasuunnitelmia. Väliin menee tiukkaan vääntöön ja perusteluun, väliin näkemykset ovat päämiehen kanssa kerralla samat. Muutamaan kertaan minulta on kuukausien aikana kysytty, että miksi ajattelen niin oudosti ja miten ihmeessä näen erilaisten asioiden välillä yhteyksiä, joita toiset eivät näe tai ainakaan eivät nosta esille.

Kysymys on noussut viime aikoina niin usein esille, että se antoi aiheen pohtia sitä, tai siis itseäni, tarkemmin. Opiksi, selitykseksi tai huviksi toisille yritän avata ajatteluni "epätavanomaisuuden" taustoja. Postauksen otsikossa on tiivistys.

• Maalaisuus 
• KRH 
• sanaristikot 
• Mikrobitti
• karate 
• kunnossapito 
• GO 
• palapelit

Listan bulletteja avattuna

Olen syntyisin pienestä Parkanon pohjoispuolisesta maalaiskylästä, paras kaverini oli erittäin kokeiluhenkinen pikkuserkku ja rakentelimme kaikenlaisia elektroniikka- ja sähkövirityksiä (nykysin hän on DI ja suunnittelee tietojärjestelmiä). Armeijan kävin kranaatiheitinjoukoissa, missä erikoistuin taisteluvälineisiin ja niiden vaikutuksiin. Yleisharrastuksena minulla on sanaristikot, koska pidän ristikkäisten asioiden yllättävistä kytköksistä toisiinsa. Tekun kävin Vaasassa ja soluasunnon kämppikset olivat datanomiopiskelijoita, joilta opin tietokanta-ajattelua ja yleiskuvaa ohjelmoinnin maailmasta ja samalta ajalta jäi tavaksi seurata elektroniikan ja tietotekniikan kehitystä tarkemmin kuin lapsuudessani oli mahdolista; siksi Mikrobitti-lehtijo vuodesta 1988...

Yhdyskuntatekniikan valitsin opiskelualakseni, koska se aikoinaan tarjosi oppiaineineen monipuolisimman kentän valita työpaikkansa ja olin sukurasitteena jo jonkin verran saanut alaankin tartuntaa isän, sedän ja kahden enon kautta. Setä poikineen pelasi shakkia, mutta en koskaan oppinut sääntöjä, siksi pelaan Go:ta, sen säännöt ovat vähäiset, mutta pelitilanne laudalla on äärettömän monimutkaisena kiehtovaa. Ja palapelit kiinnostavat niiden kärsivällisyyttä vaativa näpräämisen vuoksi.

Kaksi ylitse muiden

Pohjimmaisena edellisten lisäksi on pari perusasiaa. Ensimmäinen ja tärkein on osaamiseen liittyvä. Lukutaito. Sitä arvostan todella paljon ja se on antanut mahdollisuuden "lainata" muiden ihmisten ja organisaatioiden kokemuksia, joita ei muuten yhdessä elämässä mitenkään yksi ihminen ehtisi.

Toisena hyvänä puolena itsessäni pidän perusominaisuutta, joka joskus aiheuttaa kiusaantuneissuutta minut tuntevien keskuudessa. Minä näet olen äärettömän utelias. Innostun kyselemään ihmisiltä tungettelevuuteen saakka. Kollegatkin joskus hermostuvat ja olen huomannut jopa suuttumustakin. Tarkoitukseni ei kyllä ollenkaan ole tuoda esille arvottamista tai besservismiä, vaan olen pelkästään utelias ja haluan oppia lisää ja ymmärtää asioita, perusteita sekä asioiden riippuvaisuuksia. Siksi kuulustelen, saadakseni lisää näkökulmia.

Tämmöinen minusta tuli siksi, että...

Uteliaan luonteen, lukutaidon ja elinkaareni kokemusten kautta minusta on tullut tyyppi, joka yhdistelee asioita melkoisen villisti ja vapaasti niiden erilaisten kytkösten avulla. Olen moneen "putkinäköiseen" verrattuna kovastikin hajataittoinen.

Esimerkiksi armeijakokemusksesta on selkeä yhteneväisyys kunnossapitoon, koska kranaatinheitinporukassa tehtiin kaikki itsenäisesti kokonaisuutena: tuliasematoiminta, lähisuojaus, tulenjohto, ammushuolto ja viestintä. Kunnossapidossa on kyse samasta asiasta: tienhoito, pienrakentaminen, päivystys, ohjaus, suunnittelu ja vastuu resursseista. Ja maaston, säätilan sekä olosuhteiden huomoiminen ovat olennaisesti yhteisiä molemmille.

Palapeleistä olen oppinut yksittäisen osan merkityksen kokonaisuuteen. Siinä oikean pala sopii vain yhteen paikkaan. Go-peli taas opettaa, että yhdellä palasella, kivellä, ei olekaan paljon merkitystä, vaan sen merkitys riippuu paikasta pelislaudalla ja suhteesta muihin kiviin. Samalla peli on opettanut hahmottamaan laudalla olevien eri osa-alueiden erivaiheisen tilannekehityksen havainnointia siihen liittyvine joustavien painopisteiden muutosten kanssa. Ja yllättäen kunnoissapidossa on samoja elementtejä. On pakkopisteitä kokonaiskuvassa eli prosesseja ja vaatimuksia, mutta myös paljon liikkuvia tilanteita, jotka ovat yhtäaikaa vaikuttamassa tapahtumiin vieläpä eri rytmillä.

Tekuaika ja lapsuus antoivat potkua ymmärtää sähkö-/tietotekniikan perusteita ja ohjelmistojuttuja siinä määrin etteivät ne pelota, päinvastoin ovat enemmänkin kiinnostavia mahdollisuuksien sammioita. Samoihin aikoihin opiskellessani ja vielä myöhemminkin harjoittelin muutaman vuoden karatea, joka sekin on kytköksissä kunnossapitomaailmaan. Siinä lähtökohdillaan ollaan valmiudessa torjumaan väkivaltaista henkilöön käyvää hyökkäystä kaiken aikaa ja eri suunnista. Lisäksi hyökkääjä voi olla vasenkätinenkin. Siis varautumista vakaviin poikkeamiin ympäristössä ja vaihtoehtoiseen vastaamiseen lyhyellä varoajalla, mikä onkin mielestäni kunnossapidon yksi tärkeimmistä elementeistä.

Toisinpäin ajatellen kunnossapito antaa hyviä ajattelumalleja ja valmiuksia huomattavan paljon noihin muihinkin, kun ajattelee ja suhtautuu koko hommaan käänteisesti.

Tuolla selityksellä perustelen joustavaa, asioihin keskittyvää yksityiskohtaiseen pohdintaan kykenevää kokonaisuuksia hahmottavaan ajatteluni maailmaa.

Mitä en tee

Koska en ole mikään varsinainen ihmemies, niin jostakin on pitänyt tasapainon vuoksi tinkiä. Tein jo kauan sitten muutamia päätöksiä, jotka omalta osaltaan mahdollistavat keskittymiseni asioihin, jotka koen kiinnostaviksi ja tärkeiksi. Esimerkkeinä näistä valinnoista ja sivuunheittämistäni asioista ovat televisio, ravintolaelämä, urheilu, kulttuuri, muoti ja matkailu. Ne eivät ole todellakaan mitään vahvuusalueitani enkä juurikaan uhraa niille huomiotani ollenkaan. Tosin vanhemmiten tuon kulttuurin osalta olen antanut vähän myöten, taide ja teatteri vähän iskevät säröä periaatteeseen.

Loppulauseiksi

Ellen keskity esilläolevaan asiaan tietoisesti, niin eksyminen jonnekin sivupoluille on erittäin todennäköistä, kuin myös johtopäätösteni lievä epätäsmällisyys, koska yleensä on helposti vaihtoehtoisiakin ratkaisuja.

Tierekisteriosoitteisto muuttuu

Alueurakoiden taustalla ja läheisesti siihen liittyvät muutokset jatkuvat. Tulevien päästörajoitusten voimaantulon lisäksi toinen, kuin huomaamatta tuleva muutos on tulossa tierekisteriosoitteistoon.

Molemmista saisi pitää enemmän meteliä. Aikatauluista ja siirtymävaiheesta, koska ne vaikuttavat huomattavasti toimijakentän tekemiseen ja valmistautumiseen.

Tierekisteriosoitteiston muutos

Olen jo niin vanha, että muistan vieläpaperiversiotkin tierekisteriosoitteiston työmaakäytössä. Jo silloin piti tarkasti katsoa minkävuotinen "raamattu" oli toimistolla. Jakopisteet ja tieosien pituudet elivät takavuosina nykyistä tiheämmin kun tiestöä rakennettiin ja joitakin osia jäi silloinkin kuntien hallintaan.

Nyt tuleva muutos on periaatteessa samaa asiaa. Mutta sen vaikutus onkin mielenkiintoisempi, koska nyt alueurakointi on suurimmalta osalta paikkatietoon perustuvaa. Urakassa on reaaliaikaan pohjautuvaa seurantaa, inventointeja paljon enemmän ym. Ne kaikki sidotaan pääsääntöisesti tieosoitteeseen.

Pohdimme pienessä piirissä enemmän tätä osoitteistoasiaa ja esille nousi muutama huomio ja kysymys.

• Kuka tekee historiatiedon konvertoinnin uuden osoitteiston mukaiseksi kesken urakkakauden?
• Työmaiden valinta Digiroadin ja MML:n pohjakartan välillä?
• Rajapintojen avoimuus
• Historiatiedon tallennusajankohta
• Miten pitkä muutoshäiriö aiheutuu reaaliaikaisuuteen?
• Miten pitkä häiriöaika sallitaan urakoiden inventointitiedon syötössä?
• Käräjänkestävyys eli selitysformaatti pykäläniiloille, kun korvauskäräjillä onkin asiakirjoissa ristiriita, jossa samalla fyysisellä paikalla onkin eri aikana eri tieosoite?

Osa ylläolevista vaatii vähän tarkempaa pohdintaa ja saatta joihinkin sisältyä jotakin tekemistäkin. Porukkammekin yritti etsimällä etsiä varsinasia isoja stoppeja tai pieleenmenoja, mutta johtoppätökseksi saimme ettei porukallemme mitään fataalia ole tulossa, kunhan tuo historiahetken tallennusajankohta on ajoissa tiedossa. Toki tieto pitää olla sitten urakoissakin selkeästi kerrottu kaikille.

Taitekohdassa saattaa nimittäin käydä silleen hauskasti, että entisellä osoitteella sokeasti tehty homma tehdäänkin vain putkea/näyttöä tuijottaen aivan väärään paikkaaa. Ikäänkuin tulista sapuskaa tuupattasiin puolisen metriä suuta alempana olevaan reikään.

Oliko ennen helpompaa?

Oli ja ei.

Ennen muutoksista kiersi virkakirjeitä ja laatikkokaupalla kansioita. Oma osastonsa pääkonttorilla kirjasi muutoksia listoihin ja tietokantoihin. Hidasta ja kankeaa. Työmaalla piti vain katsoa, että käytössä on uusimmat painokset ja mestarilla riittävällä tarkkuudella kalibroitu matkamittari. Ja varsinaisesti osoitteistoon liittyvä byrokratia kosketti pientä osaa hoitoaluehenkilökuntaa.

Nyt tämä tehdään tietoteknisesti taustalla lähes automaattisesti, mutta se koskettaakin kaikkia kunnossapitoprosessissa olevia ja kahdensuuntainen tiedonkulku on datamäärältään erittäin paljon suurempaa.

Tulevaisuudessa, kun valtiohallinto pääsee eroon päällekkäisistä jarjestelmistä, kaikki tällaiset raportointia ja seurantaa koskevat asiat helpottuvat ja automatisoituvat, digitalisoituvat. Muutosvaihe vain saattaa takuta lyhytaikaisesti.

Viikonlopuksi keventävää pohdintaa

Pieniä ovat ylläolevat murheet Maaseutuviraston murheisiin. Mutta siellä onkin menossa sähköistäminen eikä digitalisointi. Sähköistyksessä tietokenttien muutoksien dynaamiset vaikutukset eivät olekaan sujuvia. 

Tätä maatalouden digitystäkin seuranneena olen pohtinut, että taitavat hakea täydelliseen automatisoidun tuloksen tuottavaa järjestelmää jossa tilanumeron ja tilinumeron syöttämällä tietokone tekee kaiken. Se vain ei pikkurahalla perusteita pohtimatta onnistu, kun kyseessä on muuttuvilla tietuilla pelattava tietokantojen matriisilaskenta.

Muuan tuntemani tietokantakoodarivelho selitti minulle, että ensin mietitään rakenne, joka sopii tarkoituksen periaatteisiin, sitten pohditaan tietuetaulukoiden liittymiset ja viittaustarpeet toisiinsa mähden. Lopuksi riskit ja mahdolliset käyttäjätumpeloinnit ja tietokenttien muutostarpeet/muutosten vaikutukset. Ennen koodaamisen aloittamista. Muuten sen saa aloittaa joka viikolla uudelleen. Tuo ohje tietysti pätee vain omalla rahalla tehtäessä...

Tilastojen (linkki uutiseen, jossa tilasto) mukaanhan nyt ollaan virhetasossa 0,3-0,4%. Siis noin kolmen promillen kenossa mennään. Euroopan keskiarvo on karkeasti nelinkertainen. Voisiko ajatella, että käytettävyyttä nostettaisiin hyväksymällä virhetaso vaikkapa siihen puoliväliin eli alle prosentin rajoille? Muistaakseni on jokin uskomus, että viimeisten kymmenysten tavoittelu pilkuntakaisissa luvuissa kohti täydellisyyttä on kallista ja se ohjaa tavoitetta perusperiaatteesta sivuun.

Nytkin on 250 miljoonaa jumissa, kun yritetään välttää parin miljoonan tarkennukset.

Toisaalta, näkevätpä syrjäkylilläkin traktoreita ja saadaan taas yksi julkinen tietojärjestelmiin liittyvä mallihanke. Sinne vitsipuolelle.

Tilaajalla liikenteen sujumisen näkökulma, meillä tekeminen

Välipala

Tämä T-LOIK on sangen mielenkiintoinen kapistus.

Linkin mukaisen tarinan kautta avautui itselleni oikeastaan vasta nyt selkeä näkemys visualisoinnin ja jaetun yhteisen tilannekuvan tärkeydestä kokonaisuuden ohjaamisessa.

Muutoin tähän saakka olen puuhaillut AKUn kanssa. Sen idea on periaatteeltaan lähes identtinen, mutta näkökulma on enimmiltään urakoitsijan puolelta katsova. Yhteistä on kokonaistilannekuva urakasta /urakoista.

Tämä LiVin systeemi on ohjauksen ja häiriötilanteiden hallinnan kannalta hieno. Se tosiaan jättää aikaa operaattorille tehdä enemmän ajatustyötä, kun ei tarvi koko aikaa huolehtia päällekaatuvista, akuuteista rutiineista.

http://www.liikennevirasto.fi/-/uusi-tieliikenteen-ohjausjarjestelma-t-loik-nopeuttaa-tiedonkulkua-tienkayttajille-ja-helpottaa-liikennepaivystajien-tyota#.Vt8ZSm4yDbU

Jatkossa mietityttää, että miten se tienkäyttäjä onkin pyörryksissä kaiken saamansa tiedon ähkyssä. Liikennetilannetiedotuksen kautta näkyy paljon ja lisää on urakoiden HARJA-julkisnäkymässä ehkä vähän paikallisemmin. Hyvä kuitenkin liikaa kuin liian vähän. Tienkäyttäjähän voi valita kanavansa ja näkymänsä, oman tarpeensa ja mieltymyksensä mukaan.

Tikusta asiaa eli kommentteja alueurakoinnin suunnasta

Olin Talvitiepäivillä, olen kuunnellut aliurakoitsijoita, pääurakoitsijoiden väkeä ja tilaajapuolenkin mielialoja. Kaikilla alan toimijoilla on jotakin hampaankolossa nykyistä toimintamallia ja -kulttuuria kohtaan. Samoin kaikilla on toiveita tai haavekuva sen suhteen mitä ja millaista teiden kunnossapitotoiminnan pitäisi olla.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut ja paljon aiheesta puhunutkin, mutta vähitellen on mielessäni rakentunut näkemys, eräänlainen kooste siitä tilanteesta, joka kentällä on. Enimmäkseen olen pohtinut tilanteeseen ratkaisua. Sellaista hammastikkua, jolla saisi niitä hampaankoloja tyhjäksi ettei alan henki löyhkäisi niin pahasti.

Nykytila

Kolme pointtia, jotka mielestäni vetävät teiden kunnossapidon nykytilan yhteen:

1. Yhteisen näkemyksen puutteessa palvelun juoni katkeaa
2. Laatu ja sen valvonta keskittyvät näpertelyyn
3. Hintakilpailu on tehnyt alasta kannattamattoman

Yhtenäinen juoni tekee tarinasta ehjän

Osapuolet ovat yllättävän vähän yhteisen pöydän ääressä pohtimassa tekemisesnä tarkoitusta ja suuntaviivoja. Tästä johtuu monien asioiden tuleminen yllätyksenä. Asiakirjoissa olevien vaatimusten toteuttamiskelpoisuudesta ei aina ole varmuutta edes tarjouksen tekijällä. Aliurakoitsija yllättyy joutuessaan investoimaan uudet eurovaatimukset täyttävään kalustoon. Esimerkkinä nuo edelliset päästövaatimukset, joissa tilaaja on edellä päivämäärineen. On myös monia menetelmä- ja työtapavaatimuksia, jotka ovat aikansa eläneitä. Markkinoilla ja käytössä on tehokkaampia menetelmiä, mutta niiden soveltuvuus kunnossapidon laaduntuotossa on jäänyt vallan tilaajalta havaitsematta.

Tilaajan tarjoama mahdollisuus osallistua syksyisin seminaariin ei riitä ja kevätkauden urakkaesittelyt ovat kilpailijoiden välistä varjopalloilua. Oikea keskustelufoorumi puuttuu. Paikka missä avataan asioita eli keskustellaan ja vaihdetaan tietoa, karrotaan toiveista ja mahdollisuuksista.

Tilaaja kertoisi suomeksi miksi on päätynyt vaatimaan tai esittämään urakan sisältöön jotakin ja urakoitsijapuoli kertoisi mikä ei ole mahdollista tehdä ja miksi. Näitä keskenään iteroiden (siis ei vatuloiden) saadaan realistinen näkemys tavoitteista, niiden taustalla olevista syistä ja mahdollisista ratkaisuista. Lopputuloksena syntyy osapuolille näkemys niin sisällöstä kuin tekemisestäkin.

Osapuolina näkisin LiVin, ELYn hankinta ja -valvontaosaston, pääurakoitsijat, aliurakoitsijat, kalustovalmistajat. Pääurakoitsijoilta voisi olla oma edustaja ja aliurakoitsijoilta edustuskselliset puhemiehet vaikka koneyrittäjien/kuljetusyrittäjien yhdyshenkilöiden kautta. Kunhan on edustava osapuolten suhteen, mutta sopivan pieni ollakseen tehokas. Keskustelu, aiheet ja perustelut on syytä pitää julkisesti alan toimijoiden nähtävänä ja kommentoitavana.

Asialistalla ei olisi ollenkaan päivänpolitiikkaa eikä siellä otettaisi kantaa urakkakohtaisiin nyansseihin eli kokoonpano ei käsittelisi pikkuasioita. Näin voi keskittyä periaatteisiin, tulevaisuuteen ja isompien kokonaisuuksien ymmärryksen lisäämiseen. Eikä tarvitse jännittää niitä kilpailevia osapuolia samassa pöydässä.

Kaikkien tietäessä tavoitteet ja niiden totetuutamisen mahdollisuudet, lopputuloksena saadaan ehjä tarina. Mennään samalla juonella LiVistä sinne viimeiseen lapiomieheen saakka ja LiVilläkin on realismipohjaa toteutuksen mahdollisuuksiin eikä mitään fantasioita.

Laadunvalvonnassa keskityttävä oleelliseen

Alueurakoiden laadunvalvontaan ei nykyisellään oikein olla tyytyväisiä. Osa aluevastaavistakin katsoo ettei valvonnan ohjaustavoite urakoissa mene oikeaan suuntaan. Urakoitsijat ovat vallan tuskastuneita valvonnan alueittaiseen vaihtelevuuteen ja aliurakoitsijat "lähes syyttöminä" maksavat.

Tässä on mielestäni kolme selvästi erottuvaa kokonaisuutta, joihin keskittyen asian voisi, oikeastaan vaikka heti, korjata.

Alueurakan valvonta koostuu kolmen asiakokonaisuuden tarkastelusta. Ensimmäisenä on sopimuksenhallinta ja sen sisällön valvonta. Siis valvotaan, että tilaaja saa sen mitä on sopimuksella ilmaissut haluavansa tekemisenä, palvelusuoritteena, määrinä. Tässä on kysymys siis asiasta ja palvelun sisällöstä, sopimusteknisenä.

Toinen valvonnan kohde on selkeästi kohdistettava pääurakoitsijan toimintaan. Siis esitettyyn ja tarkennettuun toimintakuvauksen mukaisen toiminnan toteutumiseen. Urakoitsijan kuvaaman/lupaaman urakkakohtaisen hallinnan, ohjauksen ja laadunosoituksen valvomiseen ja tarkasteluun käytetty aluevastaavan aika ei mene hukkaan. Toiminnalliseen laatuun kohdistuvat sanktiot ja tulevaisuudessa ehkä bonuksetkin ovat nopeimmin ja tehokkaimmin palvelussa vaikuttavia ohjureita.

Kolmas on nykyisin suurinta roolia näyttelevä teknisen laadun valvonta. Valvotaan teknistä totetumista eli niitä senttejä, tunteja ja rakeisuuksia. Tämä on helpointa, koska tähän on totuttu. Ja itsessään edelleen käyttökelpoinen, mutta pitäisi olla vähemmällä painoarvolla. Oikeastaan ei edes kuuluisi tilaajalle laisinkaan vaan pääurakoitsijan itselleluovutusmenettelyn sisään.

Noita kolmea valvontakokonaisuutta voisi roolittaakin. Ensimmäinen ja toinen on selkeästi aluevastaavan työtä. Syynä sopimuksen syvällinen (?) tunteminen ja toimiminen yhteiskunnan edunvalvojana varmistamassa, että maksetulla rahalla saadaan sellaista vaikuttavuutta ja palvelua kuin on pyydetty ja luvattu.

Kolmas palanen jakantuu pistokokeita tekevälle laadunvalvontakonsultille ja pääurakoitsijalle. Teknisissä vaatimuksissa on kyse pääasiassa suoraan tekemiseen liittyvästä mittaamisesta ja siksi sen on syytä kohdistua sinne tekemisen lähelle.

Toki osat linkittyvät keskenään joiltakin osin, joten kokonaisuus kertoo laadusta osiaan enemmän. Osien painoarvo kylläkin on mielestäni erilainen. Ensimmäisen ja toisen painoarvo on ehkä 40% molempien ja kolmannen vain 20%.

Perustelen väitettäni. Mikäli urakan sisältö ja tavoite on oikein ymmärretty ja ohjaus sekä urakan hallinta on kunnossa, noita teknisiä vaatimuksia koskevia alituksia ei tule paljoakaan. Vastaavasti urakka, jossa on paljon teknisiä laatuongelmia, on usein myös huonosti hallinnassa tai kunnossapidon tarkoitus on epäselvä tai siitä ei välitetä.

Urakan sairaskertomuksessa teknisiin vaatimuksiin kohdistuvat alitukset ja puutteet ovat oireita ja varsinainen sairaus on hallinnassa ja toiminnassa. Tauti paranee, kun hoito kohdistetaan oikeaan paikkaan. Nyt tilaaja sallii sairauden jatkumisen keskittymällä oireisiin.

Esimerkkinä: toimenpideaika aurauksessa menee pitkäksi. Tekninen sakko. Ja syy on kuitenkin kelinhallinnan ja hälytysjärjestelmän ontumisessa. Toinen esimerkki: Päällysteessä reikä koko kesän. Toimenpideaikasakko. Syy on huolimattomassa tiestötarkastuksessa ja työnohjauksessa.

Tilaajan maksama hinta ei riitä tuottamaan vaadittua palvelua

Kun sisällöstä, tekemisestä ja tavoitteista ei ole yhteistä näkemystä eikä valvonnalla ohjata oikeaan suuntaan, niin kilpailu siirtää osittain tulkinnanvaraisen tekemättäjättämisen salliman kustannussäästön suoraan tarjoushintoihin.

Yhteinen vuoropuhelulla aikaansaatu näkemys palvelusta ja oikein kohdistunut valvonta johtavat oikeaan ja läpinäkyvään hintatasoon. Kilpailu pitää käydä tehokkuudella, työnsuunnittelulla ja projektiosaamisella eikä taitavalla tulkinnanvaraisuuksilla ja aktiivisella huolimattomuudella.

Viikonlopun kevennys

Venäläisten mukaan nyt kannattaisi ostaa johdannaissuojatulla rahoituksella volkkari, jossa on nokialaiset renkaat.

Pari irtohavaintoa Talvitiepäiviltä

Lapion vähän Talvitiepäivien (linkki Tieyhdistyksen sivuille) liukkaudentorjuntaa, kevätpölyjä ja yhteistyöasiaa kasaan. Näin aiheeseen sopivasti tällä digilapiollani.

Kävin kuuntelemassa ja havainnoimassa eilen ja toissapäivänä Talvitiepäivillä. Nyt päivät ovat takanapäin ja minäkin saan viedä pikkutakkini vintille, ajaa partani ja alkaa taas näyttämään normaalilta.

Parranajo liittyy huomiooni useista valokuvaajista, joista jotkin onnistuivat kuvaamaan huomaattani tilannetta. Vaihtamalla naamaani tästä ei aiheudu jatkossa mitään vahinkoa... Ne fanilaumat, tiedättehän.

Postaan päivien antai jatkossa tarkemmin, mutta en malta olla näpyttelemättä päällimmäisiä huomioitani. Muistaakseni olin kuulevinani, että esitelmäaineistosta tulee ainakin diat Tieyhdistyksen sivuille luettavaksi ja nähtäväksi myöhemmin.

Aiheista päivillä

Suunta ylös ja alas

Harmittavasti seminaariaiheet olivat kaikki niin kiinnostavia ja hyviä etten ehtinyt opiskelijaseminaarinkaan ollenkaan. Samoin hallikierrokset jäivät melko vähäisiksi, vaikka sielläkin oli muutama varsin mielenkiintoinen osasto.

Yleisteemanahan on perinteisesti talvihoito. Kalustoesittelyt ja muu näyttelytoiminta näyttää hieman supistuneen. Sama suunta on ollut jo muutalla aikaisemmalla kerrallakin nähtävissä. Vastaavasti tuntuu seminaaripuoli kiinnostavan entiseen tapaan.

Liekö tässäkin hypetetty eli paljon porua aihettava digitalisaatio aiheuttanut ym. ilmiöt? Siis siten, että kalustosta kiinnostuneet löytävät haluamansa esittelyn ja ominaisuudet helpommin ja vähemmällä vaivalla netistä. Toimittajien ja valmistajien verkkoesittelyt ovat hyviä. On videota, työnöytöskuvauksia ja muita mallinnuksia. Ei ole syytä enää päästä "potkimaan renkaita."

Toinen syy hallin yleisömäärän on luonnollisesti sää. Kävijätjän ovat paljolti alan töissä olevia, joten aiva varmasti eivät kaikilla keleillä uskalla lähteä pitkäksi aikaa vastuualueiltaan. Tätä osallistumismahdollisuutta tosin on yritetty osin torpata kaksipäiväisyydellä ja pitämällä paikkana melkokeskeisesti sijaitsevaa tilaa.

Digitaalisuus, sen uhat ja mahdollisuudet olivat sitten syynä seminaariesitysten suosioon. Halutaan osin olla esillä kertomassa omia saavutuksia ja aikomuksia kehittyvällä kentällä, osin olla kuuntelemassa mitä uutta on tulossa ja mitä linjauksia sen suhteen on tehty tai tulossa.

Edellämainituista syistä digitalisaatio esintyi Talvitiepäivien tunnelmasa ikäänkuin kahdessa roolissa. Hyvänä ja pahana.

Seminaariesitykset 17.2. keskiviikko

Avauspuheenvuoro raamitti kokonaistilannetta ja Liikenneviraston tahtotilaa. Puhuttiin rahasta, miljoonista ja sadoista miljoonista. Rahoituksesta ja rahan mahdista laaduntuottoon oli aivan loistava esitys Itävallan päätieverkon hoidosta ja sen mallista.

Lumitilanteen hallinnasta oli usea puheenvuoro ja mieleeni jäi syrjäkylien Pekka Isoniemen esitys sulatusmenetelmistä. Siksi kävin kuikistamassa yhtä niistä tarkemmin esittelyhallissakin. Se oli katsomisen arvoinen hyvinkin. Taloudellin vertailu vaatii vielä tarkempia selvityksiä, mutta ratkasiu kiinnostaa useita toimijoita. Miljoonista on tässäkin kysy. 300 000 satasen kuormaa yhdestä kylästä on jo vaivanarvoinen pohdittava.

Haavasojan Taisto haastoi ajattelemaan kitkaan ja suolaa. Pari garmmaa neliölle riittää. Perustelut olivat hyvät. Kokeilua ja rohkeutta siihen, niin nähdään kentälläkin.

Oulun suolasipsit eli kevyesti suolattujen puulastujen käyttö kevareiden liukkaudentorjunnassa voi olla sovellettuna yksi talvipöyräilyä edesauttava menetelmä. Liittyi läheisesti osakokonaisuuteen: Miten mummo kulkee hangessa? Eli kevyenliikentten väylien talvikunnossapidon kehittyminen, kehittäminen ja tulevaisuuden tarpeet.

Uusissa toimintamalleissa korostui digitalisaatio. Mutta ei enää yksittäisenä sanana vaan laajemmin ja käytäntöön ja sen tarpeista lähtevinä soveltamismahdollisuuksina eri tehtävissä. Tiedon, datan ja erilaisten esittämis- ja jakelumallien hyödyntäminen tulee tulevaisuudessa ja huomattavan paljon jo nytkin, naytttelemään isoa osaa suurien massatietojen käytössä. Haetaan visualisuuutta eli kuvallista esittämistapaa, hyötykäyttöä ja täsmallisempien ratkaisuvaatimusten täyttämistä.

Harvinaisen vähän puhuttiin varsinaisista laitteista ja välineistä vaan keskityttiin niiden mahdollistamien palveluiden ja mahdollisuuksien esittämiseen. Ja toieveisiin, mitä haluttaisiin jatkossa. Mielestäni tämä osoittaa, että tieväki on jo pääsemässä laiteleikkiin keskittyvästä hypestä yli ja ollaan lähestymässä konkreettista hyötykäytttöä.

Aivan uudenlaista tietoa itselleni tuli pöyräilyesitelmissä. Norjassa on ajatuksia herättävää pohdintaa kevyenliikenteen kitka-arvoista. Miten mitataan, mitä arvoja pitäisi olla laadukkaalla väylällä? Näkökulma on pöyräilijä, eikä esimerkiksi suomalainen tapa mitata kevareiden kitka kantapäällä tai ajoratojen kitkanmittauslaitteistolla annakaan tarpeellista tietoa. Pitääkö jatkossa urakan työnjohdon osata ajaa pöyrällä?

Suomessa pöyräilyaktivismi on kovassa nousussa, myös talviliikenteessä ja sen eteen tehdään eri osapuolin välillä hyvinkin kattavaa ja avointa yhteistyötä. Jopa reittien laatuarvioinnissa kuunnellaan vahvasti käyttäjiä. Tämä on siis enemmänkin pyöräytetty kuin jalkautettu asia.

Muutakin yhteistoimintaa ja välineitä vuoropuheluun on vireillä. Konetietoa Lassotaan traktorista urakoitsijan käyttöön tilaajan näkymäksi tienkäyttäjälle saakka.

Rohkeaa tiedottamista ja olemassaolevien sovellusten hyödyntämistä esitteli Latvian Liikenteentiedotusyksikön esittelijä. Sosiaalisen median käyttö on hänen mukaansa arkipäiväistä, nopeaa ja kattavaa.

Lentokoneita sotketaan ennen lentoonlähtöä erivärisillä tököteillä talvioloissa kriittisten pintojen jäätymisen estämiseksi muutamalla tuhannella eurolla per kerta. Tämä on välttämätöntä "vain" turvallisen lentoonlähdön mahdollistamiseksi. Lentohommassa muistaakseni tuo lähtö on matkan vaarallisin vaihe.

Tiemiesmaailmaan olisi luullut kuuluvan kantrimusiikki. Mutta paremmin kyllä toimi kuulemamme bluesahtava soundi.

Päivän palkinnot meni Etelä-Kainuun ELYlle ! ja Tampereelle. Eli aluevastaava Asko Pöyhönen palkittiin kunnossapidon eteen tekemänsä työn vuoksi ja Pihahuolto Haapaniemi Oy sai pitkästä ja kehittyvästä urakointityöstä ansionsa mukaan.

Ensimmäisen päivän päätti jo etukäteen turhaksi mainitsemani Kazakstanin talvipöyräily. Hah. Näin sitä jouduin vetämään ennakkoasenteeni alas viemäriin. Olikin ajatuksia avartavaa. Miten suunnittelet talvihoitoa lähes sata metriä leveille baanoille, kun on reilut parikymmentä pakkasta ja kympin tuuli? Sitten sinne pöyräliikenne sekaan, kun et saa kääntyä kuin kuoleman uhalla kaistojen yli vasemmalle? Muutaman kilometrin matka autolla illan pr-kierroksella voi kestää kuusikin tuntia eli sovi sinne sitten tuiskulumia kolaamaan iltaruuhkaan... Uusi kaupunki, vahvasti kasvava ja täysin autoilun varaan suunniteltu. Ja kätevin kulkuväline olisi polkupyörä.

Seminaariesitykset 18.2. torstai

Sitä digiä ja älyliikennettä. Auto tai siinä kuskin mukana oleva kännykkä varoittaa peräänajon vaaratilanteista. Ennakkoon. Esitys oli yllättävästi Ilmateiteenlaitoksen. Tällainen toimialoja ylittävä pohdinta ja soveltaminen on varmasti yksi menetymisen edellytys muillakin. Esityksessä yhdistettiin kännyköitä, liikennetietoa, havaintotekniikkaa ja nopeustiedon niputtamista tiesääasemien kitkaolosuhdetietoon.

Merikapteeni puhui kunnossapidon turvallisuudesta vaatimus- ja tekijänäkökulmista. Toimialojen ristipölytystä? Melkein, kuitenkin ammattilainen päällystealalta ja Liikenneviraston leivissä. Selkeä näkemys ja oikeaa asiaa. Tavoitteena on päästä töistä hengissä kotiin. Siispä varo, varoita ja näy äläkä riko lakia.

Lumi eli veden talvinen(??) olomuoto on eilisen esityksien mukaan runsaana ongelma. Sitten sen puute keväällä on toinen probleema. Katupöly, siihen liittyy paljon töitä, tutkimusta ja terveyshaittoja. Millä keinoin ja millä hinnalla asia korjaantuu? Keinoja kaivataan.

Kunnossapitoon liittyvä turvallisuus ja muu liikennekäyttäytymienn ovat osallisena yllättäen myös osaan porolihamarkkinoiden tuotevajaukseen. Yli satuhatta kiloa poronlihaa jää pois markkinoilta, kun liikenne ruhjoo ruhot tiellä. Eli reilut 3000 poroa vuosittain jää uhriksi liikenteessä. Montaa on kokeiltu Petteri Punakuonon pelastukseksi. On tehty Viljo Valkosarvia hohtomaaleilla ja maustettu pilalle tiesuolaa, heijastinpannoitettu eläimiä ja jopa laitettu siirrettäviä paliskuntien kuljettamia porovaaramerkkejä tienvarsille turistien varastettavaksi. Silti poroja kuolee enenmmän ja enemmän.

Porovaara asia on tärkeä paristakin syystä. Toinen on alue, jota se koskee. Yli kolmasosa Suomesta on porovaara-aluetta. Toinen on tietysti elinkeinoon liittyvä. Kyse on poronhoidon elennosta. Vaikka vakuutus osittain korvaa poron arvon, se ei korvaa työmäärää. Laskentaa onnettomuuksisat, raportointia, jälkien siivoamista ym. riesaa. Tässäkin on kehitys ehkä auttamassa. Keskenään toisiaan varoittava sovellus autoilijalle. Vajaa kilometrin säde havaittujen porojen ympärille ja tieto välittyy autosta toiseen ja vielä kenties väläyttää varoitusvaloa liikennemerkin varressakin. Ikäänkuin Internet of Reindeer olisi tekeillä.

Liikenneviraston liikennekeskusten rooliin kuuluu jotakin muuta kuin virastojen välistä jäykkyyttä. He ovat vahvasti verkottoituneita ja tekevät yhteistyötä liikenne- ja alueuturvallisuuden eteen. Iso osa on tienkäyttäjälle näkymätöntä varmistamista, enneakointia ja osapuolten välistä sisäistä viestintää. Näkyvimmät ovat sitten julkinen tiedottamien, kelivaroitukset, liikennehäiriötiedotteet ja mediassakin suuresti kuuluva, esimerkiksi nyt hiihtolomakauden aikaina, erikoispyhien liikenteen etenemisen ja sujumisen tiedottaminen. Tavoitteena turvallinen ja sujuva liikenne.

Palkintoja jaettiin kehityksestä ja turvallisuudesta, normaalin työnäytöksiin liittyvän tavan mukaan. AM ja YIT pokkasivat, kun saivat kuvauksia varten kaistansa valittua. Keskeltä. Oli sopivan hapuilevaa kuvaukseen asettuminen ettei uskoisi kyseessä olevan tiealan ammattilaisia ollenkaan. Ilmeisesti hämmentyivät huomiosta.

Ja sokerina pohjalla sitten asiaa. pohjoismaiden eroja ja yhtenäisyyksiä sekä osin selittäviä seikkoja niihin liittyen. Talvihoidosta, suolauksesta, määristä, rahoista, hallinnosta, urakoista ja urakoinnista. Meillä on opittavaa tutkimuksesta ja kehittämisestä muilta pohjoismailta, mutta he voisivat oppia paljonkin kyvystämme tehdä hyvää laatua halvalla. Suomessa on näet erittäin kustannustehokasta toimintaa ja kevyt organisaatio verrattuna naapureihin. Mieleeni tuli, että meillä on urakoinnissa isoilla toimijoilla raskaampi hallinto kuin viranomaistaholla.

Esillenostona

WSP esitelmöi Kohti tulevaa -otsikon alla tutkimus- ja tietotarpeista Pohjoismaissa. Aivan käytäntöön liittyviä aiheita ja vahvasti päivittäiseen tarpeeseen tulevia ehdotuksia kootusti ja jäsennellysti. Tiedon jakaminen, hyödyntäminen, yhteistyö ja osin tietysti raha liitty vahvasti tulevaisuuteen. Priorisointia, päätöksiä etenemiseksi. Rahaa tuhlataan päällekäisyyksiin jatkossa toivottavasti vähemmän ja kustannuksia aletaan nähdä investointeina.

Varsinainen pääätösesitys ennen loppusanoja liittyi satatonnareihin. Ei maidontuotantoon ja navettaan vaan jättirekkoihin. Miten ne ovat saaneet lupia, miten varmistetaan turvallisuus niiden kuljettajilla, muille liikenteessä oleville ja miten huomioidaan tierakenteita ja vaikkapa lepo-/kuljetussykliä. Trafin esityksessä oli lähestymiskulmana käytäntö ja arki eikä niinkään pykälät. Tuli norminpurku hyvin käytännöllisesti esille. Mahdollistetaan ja mietitään miten hoidetaan eikä heti kielletä.

Ja lopuksi toivotettiin turvallista kotimatkaa. Toki yhteenvetävän puheenvuoron päätteeksi.

Kannatti olla mukana. Paljon on menossa, tulossa ja tutkimuksissa lisää aihioita. Valtiotaho ei ole ollenkaan esteenä. Vain käytäntöön ja kokeiluihin lisää rohkeutta, niin minunkaan ei tarvitse kauaa höpötää, että kunnossapitoon ei ole tullut mitään uutta sitten kännykän ja tappiterän.

Kevennykseksi Talvitiepäiviltä

Toisen päivän aamu oli hupaisa. Näyttelyhallissa.

Olimme omalla standillämme kahdeksan jälkeen vähän briiffautumassa. Havainnoimme, että kovasti muita esittelijöitä ei ollut. Toki sali aukeni vasta varsinaisesti yhdeksältä. Hallissa kierteli useita ulkomaalaisia ryhmiä. Esittelypisteeltä toiselle, esitteitä keräten ja kovasti valo- ja videokuvaten. Keskittyivät useasti eri laitteiden yksityioskohtiin kumarrellen ja osoitellen.

Oli sangen järkevää, koska tyhjässä hallissa sai hyvin kuvattua ja oli rauhallista. Ei olleet tungettelevat esittelijät ja myyntihemmotkaan häiriöksi... Mutta olisiko jonkun pitänyt?

Venäläiset olivat suurin tunnistettavissa oleva kansallisuus ja sitten kiinalaisia, heitäkin useita. He siis olivat töissä ja hakemassa tietoa. Suomalaiset ilmeisesti olivat vielä valmistautumassa yhdeksältä avautuvaan esittelyyn. Tai sitten olivat edellispäivä jo antaneet luvan vierailla osastoillaan rauhallisempana ajankohtana.

Me sitten vain jaoimme esitteitä.

Urakointiosaamisen suunta?

Mieleni minun tekevi, sormeni näpyttelisi... mutta etiikkasäännöstöni estää. Lausua muutamia huomioita kevään kisojen pyyntöjen sisällöistä.

Siksi vain jotakin pientä ja nekin lähinnä takaumina.

Päivän varsinainen epistola on tuolla laskentapohdinnan välilehdellä. (linkki Eurokate-blogiin) Seillä on rahaa ja kate-/hinnoittelupohdintaa.

Urakkaohtaiset tarkennukset

Muistaako muutkin vai olenko harhainen, mutta muistaakseni syksyn urakoitsijaseminaarissa mainittiin, että kaikki mahdollinen urakkakohtaisuuskin pyritään kirjoittamaan urakkaohjelmaan sisään? Vain erittäin merkittäviä tarkennuksia olisi erillisessä liitteessä. Enää ei siis olisi niitä yli kymmenen sivun "tiemestarin erikoisia" eli valvojan esillenostamia urakkakohtasia tarkennuksia. Urakkaohjelmassahan on kirjoitusohjeetkin toimintamallia varten, joten urakkakohtaiset nousevat selkeästi sieltä asiakirjasta esille.

Tarjouspyyntöaineiston lukeminen

Viimeaikoina yleistyneen tarjousten hylkäämisbuumin vuoksi on tullut vaikutelma, että pyyntöaineistoa ei lueta niiden ansaitsemalla tarkkuudella. Ehdottomia hyväksymisperusteita ei osata löytää papereista vaikka ne asiakirjat ovat loogisesti koottu ja suomenkielellä esitettyjä. Muistaakseni postasin tästä aikaisemmassa kirjoituksessa, jossa käsittelin Markkinaoikeuden päätöstä. Olen edelleenkin samaa mieltä. Ongelma urakoitsijoilla voi olla sanomansa ja tarkoituksensa kuvaamiskyvyssä. Siihen auttaa lukemisen lisääminen, se auttaa myös kuvailutaidon lisäämisessä.

Lontoonkielinen ajatus lukemisen antamasta edusta.

Talvitiepäiviä odotellessa kevennykseksi

Maakunnissa kiertää tarina, jonka mukaan tienhoidossa katsotaan kevennetysti eli ns. läpi sormien urakoitsijaa, joka tulee ensimmäistä kertaa toimijaksi alueelle.

Ei kait voi pitää paikkaansa. Mitenkään en keksi perusteluja moiselle.

Tällaista alkuvaiheen kompurointia varten alueurakassahan nimenomaan on kehitetty monivaiheinen kilpailutusmalli. Ensin tarjoutujilta edellytetään tiettyä osaamista ja referenssejä sen osoittamiseksi, vasta sen varmistuttua tilaaja hyväksyy edes tarjoajaksi.

Toisessa vaiheessa eli tarjouksen Toiminta- ja laatusuunnitelmassa osoitetaan, että on ymmärretty urakan sisältö ja sen onnistumiseksi on tehty suunnitelma, joka arvioidaan. Ellei ole osoitusta osaamattomuudesta, niin tarjous hyväksytään hinta-arviovaiheeseen.

Kolmas sulake osaamisen hyväksynnälle ja yhteisymmärrykselle on sopimuskatselmusvaihe, jossa viimeistään katsastetaan toimintakykyyn vaikuttavat seikat.

Siis järjestelmä menettelyvaiheineen estää tuollaisen "uuden urakoitsijan käynistysvaiheen alisuoriutumisen" hyväksymisen.

Luokittelen siis tämän kuulemani tarinan Länsirannikon huhujen lokeroon, koska se ei voi pitää paikkaansa.

Edit 19.02.2016 MKo: lisäsin sanan. Saamani palautteen mukaan kääntää ajatuyksen muuten nurinperinpäin. Boldilla teksitssä...

Liikenneviraston tarjoama mahdollisuus

Olen viettänyt muutamia hetkiä tutustuessani Liikenneviraston digitalisaatiohankkeeseen. On ollut aikaa odotellessani tarjpuspyyntöainestoja, että saisin tarkennettua luonnokset suunnitelmista täsmällisemmiksi.

Digitalisaatiohanke (linkki) on kolmivuotinen ja siihen käytetään yli 30 miljoona euroa. Kyseessä on kireän rahan aikana melkoisen iso ja varmasti tärkeäksi koettu hanke.

Mahdollisuus urakoitsijoille

Hanke mahdollistaa myös urakoitsijoiden toimintatapojen muuttamisen. Tietysti ensin vastaamaan tilaajan toimintamalleihin ja järjestelmiin, mutta hankkeita vipuna käyttäen on helppo miettiä omia, yrityksen sisäisikin malleja. Periaatteita voi aivan surutta mielestäni kopioida ja ottaa oman toiminnan sisään.

Byrokratian ja urakan elämästä kirjoitin äsken tuonne työnjohto-osioon enemmän, joten en toista tässä vaan linkitän sinne. (linkki Hoitoesimiehelle)

Digitalisaatiohankkeen osahankkeet 3 ja 6 alaprojekteineen ovat olennaisia mietittäessä tulevaisuuden tekemistä ja siihen varautumista. Osahanke 1 taas on enemmän urakan sisäisen pririsointitarpeen taustalähteenä. Kolmosessa ja kutosessa on sijansa sähköiselle hankintamenettelylle ja läpinäkyvälle tilannekuvan muodostamiselle sekä sen viestimiselle. Viimemainittu viestintä on varsinkin mahdollisesti lisääntyvien poikkeavin kelitilanteiden kannalta yksi tulevaisuudessa, urakoitsijaakin koskevana, erikoisratkaistavista asioista.

Markkinaoikeutta ja vilunkipeliä

Tarjousvaiheen toiminta- ja laatusuunnitelmia viikolla tehdessäni lepuutin etusormiani kirjoituksenlomassa ja seikkailin pelkästään hiirellä klikkaillen netissä. Osuin Markkinaoikeuden sivuille ja löysin sieltä kiehtovan ja erikoisen jutun. (linkki) Asia koskee Juvan alueurakkaa 2015 - 2020.

Asian alustus on tuossa alla:

Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä myös hankintayksikkö) on ilmoittanut 6.11.2014 julkaistulla EU-hankintailmoituksella rajoitetulla menettelyllä toteutettavasta teiden hoitoa ja ylläpitoa koskevasta palveluhankinnasta ajalle 1.10.2015–1.10.2020.
Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 17.4.2015 tekemällään hankintapäätöksellä valinnut YIT-Rakennus Oy:n tarjouksen ja 5.6.2015 tekemällään hankintaoikaisupäätöksellä kumonnut mainitun hankintapäätöksen ja siirtynyt neuvottelumenettelyyn.
Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 3.7.2015 tekemällään hankintapäätöksellä valinnut Destia Oy:n tarjouksen.

 Jaa, että häh?

Näitä kilpailutuksia aina satunnaisesti ratkotaan Markkinaoikeudessakin, joten sinällään tässä ei ole mitään mullistavaa. Yleensä niissä on tilaajan kunta ja joskus, kuten tässä, myös valtio.

Tämän keikan ratkaisu on ihan selvä, kun lukee tuon MAOn tarinan. Sen mukaan tilaaja on menetellyt oikein siirtyessään neuvottelumenettelyyn ja antanut siten tarjoajille mahdollisuuden tarkentaa tarjoustaan epäselviltä ja puutteellisilta osin. Siis perusjuttu...

Tämän jutun varsinainen asia on mielestäni aivan alkupäässä. Mietin:  Miksi tämä on tuolla oikeudessa? Kaikki osapuolet ovat alan ammattilaisia ja toimineet jo vuosia alueurakoiden kimpussa. Tarjouskohteessakaan ei ole ollut kovinkaan paljon erikoisuuksia. Vain jotain pienehköjä pilottilisäyksiä perusmallin ohessa. Pyyntöpapreiden epämääräisyyksistäkin on mahdollisuus tarjousaikana kysyä lisäselvityksiä tilaajalta.

Silti tarjoukset olivat tarjouspyynnön vastaisia. "... kaikki annetut tarjoukset olivat olleet osittain tarjouspyynnön vastaisia, ...."

Tarjouspyynnössä on kerrottu minkälaisesta savotasta on kyse ja mitä vaatimuksia sen tekijältä edellytetään. Tarjoaja lukee vaatimukset ja vastaa niihin. Ellei ymmärrä mitä tarkoitetaan, pitää kysyä tilaajalta tarkennusta. Ellei sitten halua tehdä tarjoustaan vaatimusten täyttävästi, jättää tarjoamatta, jolloin säästää omaakin aikaansa.

Turha kikkailu ei ole tarjousvaiheessa ollenkaan hyväksi. Tässäkin 13 miljoonan keikka meni harjoitellessa. Ammattilaisilta. Enkä usko ollenkaan, että kyse olisi ollut pelkistä yhdys sana virheistä.

Niitä omia virityksiä kannattaa tuoda sitten sopimuskatselmuksessa ja urakan aikana esille. Jos ne ovat perusteltuja, niin tilaaja kyllä joustaa. Toki silloinkaan ei kannata esittää kovin törkeitä tilaajaan silmäänviilauksia.

Miten viilata tilaajaa linsiin urakan aikana?

Minulta on muutamaan kertaan kysytty ns. temppukokoelmaa. Vähän aikaisemmin kirjoittamieni myyttien tapaan. (linkki) Mutta aiheina olisi urakassa tehtävät konkelot, joilla tilaajaa vedätetään. Tavoitteena tietysti kannattavuus ja/tai tekemisen välttäminen.

En kirjoita.

Minusta alueurakka on palvelusopimus, joka on tarkoitettu pidettäväksi. Mikäli tilaajaa on jatkuvasti tarkoitus kastella silmiin, niin tekemisessä ei ole oikea henki. Lisäksi se tulee kalliimmaksi kuin sopimuksenmukaisuus. Tilaaja ei ole tyhmä, niin urakoitsijankan ei pidä olla typerys.

Toki voisin ilkeyttäni tehdä konsulttityönä tällaisen temppulistan tilaajan käyttöön, mutta minusta sekin olisi huomion siirtämistä ja sitomista hieman väärään asiaan. Kyllä urakoissa pitää olla luottamusta. Molemmin puolin ja tarkoituksella.

Vuoden 2015 loppu ja 2016 skenaariot...

Olipa vuosi. Tuo 2015.

Hieman avaan huokaustani. Ja vähän sitten kopaisen skenaarioihin liittyvää. Nehän ovat niitä tulevaisuuden näkyjä, oletettuja vaihtoehtotoisia todellisuuksia. Jotenkin tuntuu tähän vuodenvaiheen aikaan sopivalta tunnelmalta.

Normaalisti en enää tällä ikää ole näin myöhään valveilla, mutta paukuttelevat ulkona pommeja siksensä ettei nukuta. Ja juuri tunteroinen sitten sain valmiiksi erään alueurakan suunnitelmarungon, joten on ns. kierroksia koneessa. Tein semmoisen uudentyyppisen rakenteen ja sisällön, johon on jatkossakin helppo rakentaa laajempaa ja mutkallisempaakin asiaa.


*** Varoitus***

Jatkossa oleva teksti ei ole aivan helppolukuisinta ja ymmärrettävintä johtuen sen epätavanomaisesta korkealentoisuudesta ja teoreettisuudesta. Joten "oikean työn tekijät", olkaa varoitetut.

Ja pitkäkin saattaa olla.

*** ***

Vuosi 2015

Meni melko haipakkaa näin taaksepäin katsoen. Uudentyyppinen suunnitelmamalli, jossa hyödynnetään tämänpäiväistä teknologiaa onnistui vuodenn aluksi sopimaan myös alueurakoiden suunnitteluun ja laskentaankin huomattavan hyvin. Sitä ihmetellessä meni kevätkausi ja onnistumisen kutkutus tuntuu vieläkin vähän kiusaavan. Eli oikeasti olen todella tyytyväinen ajatukseni toimivuuteen siltä osin.

Kevään urakkatarjouskisojen suurin kiinnostava asia oli oranssin veljeskunnan menestys ja sen aiheuttama epämääräinen kuhina toimijakentässä.

Kesä oli rauhallisempaa. Kotiläksyjä ja muutama urakointiin liittyvä perusesitys kiinnostuneille. Taustatyönä Porterin teoriat ja niiden soveltaminen kilpailutilanteeseen. Esitykset ja niiden valmistelu avasivat itsenikin näkemään helppouden, millä uudella markkinoille tuleva voi ryhtyä infran hoitajaksi. Ainut kinkkisempi ratkaistava asia on oikeastaan pätevän työnjohdon rekrytoiminen.

Kesän mielenkiintoisin episodi liittyi Liikenneviraston tiedonkeruuhankkeeseen. Siihen osallistuin lievästi epäillen. Lopputuloksena oli järisyttävä havaita, että koneellisesti tuotettu data ja sen analysointi on hyvinkin vertailukelpoista tiemiehen silmien kanssa. Onnistuimme tuottamaan trendikuvaajan tien pintakunnon kehityksestä kunnossapitotyön yhtedessä syntyvästä datasta. Oma osuuteni oli toimia verrokkina tietokoneelle. Häpeäkseni lähes hävisin... Joo. Oikeasti autoin koodaria tekemään tietokantaan hakuja, joilla saatiin kuvaaja esittämään vastauksia. Siis tapani mukaan esitin kysymyksiä. Ne sitten toimivat hakukoneessa kuin seulana. Tätä projektia olisi kiva viedä vielä pidemmällekin ja yhdistellä eri lähteistä tulevaa dataa rohkeammin. Saattaisi löytyä helppo tapa ohjelmoida tienpitoa hieman pidemmälläkin tähtäimellä.

Syksyllä löytyi kollegan pohdinnan ja asioiden yhdistelyn tuloksena uusia ajatuksia kaluston ja muiden resurssien hankinnasta. Osin ehkä tämän vuoksi olen nyt ollut sekaantunut puolenkymmenen alueurakan suunnitteluun ja laskennan valmisteluun. Välillä jo ajattelin siirtyä kiinteistö- ja asumispalveluiden aihepiiriin vakituisemminkin, mutta ei tämä tienhoito tunnu vanhaa armahtavan.

Loppuvuoden yksityiskohtana näyttäytyi LSKT:n taipaleen päättymisestä tehty omistajapäätös. Lahden Seudun Kuntatekniikka Oy ajetaan alas vuoden 2016 aikana. Omistajakunnat kilpailuttavat kaikki hoitourakkansa vapailla markkinoilla.

Alkuvuosi 2016

Vuosi lähtee lähes entisellään. Aluksi niitä kevään kisoihin liittyviä suunnitelmia ja laskentoja etätoimistossa eli varmaankin Keskustorin Munkkikahvilassa istuksin ja naputtelen läppäriä.. Toki useampi kokouskin maakunnissa siihen pitänee sovittaa ettei vallan työltä tuntuisi. 

Välissä pitää käydä katsastamassa ja kuuntelemassa Talvitiepäivät. (linkki) Siellä on aivan ylenmäärin kiinnostavia esityksiä. (toinen linkki) Päivät ovat Tampereella helmikuun puolivälin tienoilla. Esimerkiksi 17. päivän seminaariosuus kunnossapidon uusista toimintamalleista kiinnostaa kovasti samoin seuraavan päivän aamulla oleva turvallisuusosio sekä iltapäivällä oleva tulevaisuutta kohti olevan osion aihealue, jossa vertaillaan Pohjoismaiden talvihoitoa. Ja opiskelijatilaisuudessakin pitäisi ehtiä käymään. -stanin pöyräily ja kalustoesittely eivät niinkään sytytä.

Oletan, että päämurheeni keväällä on rekrytointiesitykset niihin urakoihin, joihin olen suunnittelemassa tekemistä. Enhän minä ketään palkaamassa ole, mutta esityksiä ja ehdotuksia sopivista tyypeistä varmasti teen. Hankaluus on siinä, että malli jolla kuvittelen urakat toteutettavaksi ei ole "aivan kuten ennenkin". Siksi rekryyttienkin pitää olla vähän virkeämpiä ja omaksumiskykyisempiä tyyppejä. Vastuutakaan ei saisi pelätä.  - Ennakkoluulottomimmat voivat nykäistä hihasta Talvitiepäivillä, tai muutenkin.

Muutoin kevät mennee painollaan ja kesää kohti saatan joutua jotakin urakkaa sitten tarkastelemaan käynnistysvaiheessakin tai ainakin tekemään jotakin kirjallisia tarkennusesityksiä.

Kotiläksynä taustalla keväälle on hankintalain uudistumisen tuomat kuviot lähinnä kuntien kilpailutuksiin. Uskoisin virkeimpien kuntien heräävän ajattelemaan urakoitaan ja hoitojaan mikäli sotepaniikiltaan joutavat. Tulevaisuudessa näet voi olla, että tekniset tekemiset ovatkin kunnille suurinta itsenäistä jäljellejäänyttä toimintaa...

Ne skenaariot...

Edellisen kappaleen lopetus oli semmoinen aasinsilta, jota pitkin päästäänkin mieltäni jo muutaman vuoden kiusanneeseen aiheeseen. Ennakointiin ja tulevaisuuden uhkien ja ertyisesti mahdollisuuksien pohdintaan.

Aikaisemmassa postauksessani mainitsin Pirisen Jarkon opinnäytetyössään tekemästä ennakkoajattelusta, missä tilaajan näkökulmasta on mietitty toimia tilanteissa, joissa pääurakoitsija heittää pyyheen kehään ja vetäytyy syystä eli toisesta markkinoilta. Pahimmassa tapauksessa siis jopa kesken sopimuskauden tai -kausien. Olisi ollut hyvä kuulla se myös Talvitiepäivllä, mutta ei tällä kertaa ehtinyt sinne ohjelmaan.

Mutta jotakin sentään on urakoitsijakin pohtinut. Tai Jukka Anttila ainakin. Opinnäytetyössään (linkki) hänkin. Kannattaa lukea, vaikkakin sinisen veljeskunnan ulkopuolisille tuosta linkin takaa avautuvasta ei kovasti syvällistä tietoa löydy, koska suurin osa aineistosta on salaisella puolella. Juonesta pääsette kuitenkin kiinni ja jos uteliaisuutta riittää, niin kuikistakaa niitä lähdeviittausten teoksiakin. Siellä mainituista ainakin Elina Hiltusen "Matkaopas tulevaisuuteen" on ihan helppolukuinen aiheeseen viekoitteleva perusteos. (linkki) Tuossa linkin takana on vähän lisää futurologiaa. Seuraava lainaus siitä:

Osalla sisällönkehittäjistä takapuoli ei kestä ennakoimisessa tarvittavaa pitkäjänteistä käsitteellistä ajattelua. Ennakointia jopa vastustetaan eikä sitä nähdä ”oikeana työnä”.

Sanan "sisällönkehittäjistä" voi hyvin korvata vaikka toiminnankehittäjistä tai johtajista, jos oikein rohkeaksi heittäytyy.

Jukan työ on mielestäni uraauurtava. Osin siksi, että se on tehty suuryhtiön yksikkötason strategista suunnittelua avittamaan, mutta tietysti sen arvo on siinä, että se koskettaa kunnossapitoa. Ja tärkeimpänä: se tuo kunnossapidon perusperiaatteen osaksi operatiivista yksikköä ylemmällä tasolla tapahtuvaa liiketoiminnan tulevaisuudensuunnittelua. Perusperiaatehan on tietysti ennakointi ja valmistautuminen tulevaan. Skenaariomalleissa sitä lähestytään erilaisten vaihtoehtojen kautta. Yleensä kolmen tulevaisuuskuvan kautta. Kauhukuva, normitilanne ja kaikki nappiin, ovat yleismmin valitut tilannekuvat.

Jukan viesti kiteytyy aika lyhyeen, mutta arvokkaaseen totemukseen työnsä merkityksestä. Tällä skenaariotyyppisellä ennakoinnilla haetaan lisää asiakasarvoa, omistaja-arvoa ja ne näkökulmat pitää liittyä strategiseen suunnitteluun. -Siis vain kolme pointtia.

Vielä lisää opinnäytetöistä kiinnostuneille olisi samasta aihepiiristä tyrkyllä hieman aikaisemmin valmistunut Tuomas Paavilaisen tekemä "Tulevaisuudentutkimus ja skenaariontyöskentelyn anti strategiasuunnittelun näkökulmasta" (linkki) Se on hyvä täydentämään Jukan työtä.

Vuoden 2016 ensikevennys

Skenaarioikaa mielessänne omakohtaisena tilanne, jossa yhdistyy Pirisen ja Anttilan kauheimman vaihtoehdon tulevaisuus kunnossapidon tilannekuvana viiden vuoden päässä. Mitä pitäisi tehdä, että siitä selviäisi kuivin jaloin tai tuon tilanteen voisi välttää?

Skenaarioikaa mielessänne omakohtaisena tilanne, jossa onkin se optimistisin mahdollinen tilanne. Mitä sen mahdollistaminen vaatisi oikeana tekemisenä ja strategisena uskalluksena?

Välimallia ei tarvitse kummemmin miettiä. Sehän on jo tiedossa: kilpailu on kireää ellei paikoin jopa erittäin kireää...

Hyvää alkanutta, hoitajat !