Toiminta- ja laatusuunnitelma, osa 4.2

Tienkäyttäjien huomiointi ja palvelu

Alueurakka on erikoinen homma. Siinä tehdään töitä sopimuksen mukaan tilaajalle, joka maksaa sovitusta laadusta, jonka on määritellyt asiakirjoissaan.

Työ tehdään kuitenkin ns. kolmansia osapuolia varten ja pääsääntöisesti heidän keskuudessaan ja nähtensä. Se pitää urakoitsijan huomioida jo tarjousta suunnitellessaan. Työtä ei voi tehdä suljetussa hallissa eikä tienkäyttäjiä voi pääsääntöisesti estää oleskelmasta vaikutusalueella. Syntyy vuorovaikutusta.

""4.1.2          Tienkäyttäjäasiakkaan huomiointi ja palvelu

Tarjousvaiheen toiminta- ja laatusuunnitelmassa tulee kuvata:

•        kuinka asiakaspalautteen vastaanotto järjestetään ja miten asiakaspalautetta käsitellään.
•        miten urakoitsija huomioi eri tienkäyttäjäryhmien tarpeet toiminnassaan esim.
•       täsmähoitokohteiden laatuvaatimusten toteutus
•       miten urakoitsija selvittää / päivittää tienkäyttäjien tarpeiden muuttumisen? (Liito yms. palautteen analysointi)
•       töiden ajoitus tienkäyttäjien näkökulmasta
•       säännöllisen reittiliikenteen huomioiminen
•       päivittäisen tilanteen huomiointi elinkeinoelämän tarpeiden palvelemiseksi
•       kelirikko ja kuljetusten turvaaminen
•       liikenteen huomiointi tien päällä töitä toteutettaessa
•       alihankkijoiden koulutus palvelunäkökulmasta
•    mitä tiedotustoimintaa urakoitsijalla on tienkäyttäjille tai paikallisille asukkaille.""

Suunta viestillä kohti urakoitsijaa

Pääsääntöisesti asiakaspalaute (tässä siis tarkoitetaan tienkäyttäjäasiakasta eikä tilaajaa) tulee urakan tietoon Tienkäyttäjän linjalle tulleiden ilmoitusten muuttuessa LIITO-viesteiksi. Mahdollista on kuitenkin, että urakoitsijalle tulee palautetta muutakin kautta.

Urakan "kotisivujen" kautta mikäli siellä on kommentointimahdollisuus, joku soittaa tai tarttuu hihaan kiinni kassajonossa. Palautetta voi tulla jopa käsinkirjoitetun kirjeen muodossa. Ne pitää vastaanottaa ja niille pitää tehdä jotakin. Onko urakoitsijalla keskitetty ja tiedossaoleva palautekanava, joka toimii? Kirjataanko palautteet tai muuten dokumentoidaan esimerkiksi työmaapäiväkirjaan?

Palautteiden käsittelyllä tarkoitetaan niiden tarkastelua toimenpiteiden tarpeellisuuden kannalta tai muuten niiden tyypittelyä esimerkiksi haistatteluihin ja kiitoksiin. Ne kuuluvat työmaakokousasioissa käsiteltäviin ja joskus ne voivat olla työsuunitelmiin ja ajoituksiinkin vaikuttavia.

Palautteista ja alueen tapahtumien ilmoittelun seuraamisella saa käsityksen ilmeisistä tarpeista ja huomioitavista seikoista. Bussiaikataulut, koulujen toiminta ym. miten ne rytmittävät tekemistä ja huomiointia? Onko toiminta aina samanlaista vaiko eri vuosina jotakin muuttuuvaa? Tehdas lopettaa tmv. Mistä urakoitsija saa tietonsa ja miten sitä käyttää?

Tien päällä töitä tehdessä on se työ tietysti pääasia. Mutta miten sen voi tehdä mahdollistaen samalla tienkäyttäjien turvallisen ja sujuvan kulkemisen? Sehän siellä taustalla kuitenkin se koko homman juju on.

Miten urakoitsija valmentaa/valmistaa myös alihankkijansa huomiomaan, vastaanottamaa ja raportoimaan palautteet, joita kentältä saavat? Onko alihankkijatkin tietoisia periaattesta kenelle ja miksi työtä lopulta tehdään? Jos tapahtuu ylilyöntejä ja nokkapokkaa työskennellessä, miten menetellään?

Suunta pois urakoitsijasta

Perinteisesti viestien ja palautteiden suunta on kohti urakoitsijaa. Tulee kuraa ja kirouksia vaatimusten lisäksi niskaan. Urakoitsija ei monesti oma-aloitteisesti esittele eikä kerro tekemisistään. Saattaisi kannattaa.

Miten urakoitsija tiedottaa esimerkiksi tulevasta ojitustyöstä tai rakenteenparantamisesta? Voisiko tiedottaminen vaatimuksista ja suunnitelmista keventää niskaan satavalta arvostelulta? Miten valmistaudun sidosryhmien, kuten kuljetus-ja metsäyhtiöiden tai koulujen ja kyläkuntien tiedotustilaisuuten. Joissakin tilaaja on jo ottanut ja ohjeistanutkin osaltaan jotakin vuorovaikutteista tapahtuvaksi

Painatanko julisteita tolppiin liimattavaksi, pidän kyläkokouksia, perustan urakalle oman blogin vai onko työmaan vastaavalla vartti maanatairadiossa? Miten vastuutan ja ohjaan tiedottamisen?

Huomioitava, että tiedottamisen sisältöäkin pitää pohtia. Liikesalaisuuksia ei kannata avata, mutta muuten mielestäni aika laajasti voi kertoa. Voinko tässä suunnitelmassa jo mainita aikataulua ja aihepiiriä tiedottamiselleni?

Voinko, ja mistä asioista antaa viesteissäni palautetta, kommentteja tai ohjeita tienkäyttäjille turvallisuuden tai oman työni helpottamiseksi? Mistä aihealueista? LIITO-viestien yleiskuvan perusteella?

Loppu

Tämä oli Toiminta- ja laatusuunnitelmasarjan viimeinen osa. Tarjousvaiheessa ei tämän enempää tarvitse esittää. Eikä kannatakkaan, koska tarkempaa esitystä odotetaan sitten urakkaohtaisesti vasta voittaneelta. 

Haitaksi ei toki ole miettiä tarkempikin kuvaus etukäteen varsinkin, jos siellä on aikomus esittää jotakin joka on laskelmissa merkittävästi huomioitu.

Urakkakohtaiset ja urakoitsijan omaa toimintatapaa kuvaavat suunnitelmat ovat helpompia tehdä, kuin nämä yleisesti maailmaa syleilevät. Kun sinulla on realistinen tilanne ja suunnittelet sille toteutusta, niin sen kuvaaminen on luontevampaa.

Muista kuitenkin urakoitsijana tarkastella laskelmasi sopivuutta kuvaamaasi suunnitelmaan ja varsinkin laskelmasi sisältöä urakan vaatimuksiin, niin määrällisiin kuin laadullisiinkin. Helpompi elää voittajanakin. Eikä tarvitse selitellä ettei tuota ole laskettu mukaan...

Tilaaja on muistaakseni jossakin kaupunkiurakoissa arvioinut suunnitelmien realistisuuttakin. Ehkä näissä tieurakoissakin pitäisi ottaa sama käytäntö ja laittaa kelpoisuudelle raja-arvo.  Vaikkapa kalustomitoituksen tyyliin minimipistemäärä kokonaisuudesta ja realistisuudesta vähintään arviointiryhmältä 52/100... ja perusteluina voidaan käyttää myös aikaisemmissa urakoissa onnistumista. 

Onnistumisethan on helppo pisteyttää vaikka tyytyväisyysbonuksen mittarilla. Tai ne mittarit voi kohtuullisen vähällä vaivalla tehdäkin.

Hankintalakiuudistuksessa leijuu varjona mukana ajatus käyttää tarjoajasta kertyneitä huonoja kokemuksia jopa poissulkevana perusteena valintatilanteessa. (linkki) Eli suunnitelmien ja tekemisen on enemmänkin vastattava toisiaan. Ainakin tulevaisuudessa.

"Aiemmat huonot kokemukset uutena poissulkemisperusteena - merkittäviä tai toistuvia puutteita aikaisemman sopimussuhteen aikana, jotka ovat johtaneet sanktioihin"

Muutoin: Kirjoitusintoa ja -rauhaa. Ennustavat aikaista kevättä.

Toiminta- ja laatusuunnitelma, osa 4.1

Laadunvarmistus ja dokumentointi

Varmaan tylsin osio suunnitelmasta. Niiden mielestä, jotka joutuvat tämän kirjoittamaan tai sitten huolehtimaan toteutumisesta.

""4.1.1          Urakan laadunvarmistus ja dokumentointi

Tarjousvaiheen toiminta- ja laatusuunnitelmassa tulee kuvata:

•        miten urakoitsija osoittaa tilaajalle, että laatuvaatimusten mukainen tasainen, yllätyksetön ja yhtenäinen laatutaso saavutetaan urakan tiestöllä
•        urakoitsijan laatu- ja määrämittausten suorittaminen ja dokumentointi ml. mahdolliset runkokelirikkokorjaukset
•        urakoitsijan toiminta poikkeamatapauksessa (korjaavat toimenpiteet, raportointi sekä poikkeaman uusiutumisen estäminen)
•        raportoinnin toteuttaminen (esim. työmaapäiväkirja, tiestö- ja siltatarkastukset, laaturaportit, poikkeamaraportit, määrämitattavat työt, ympäristöraportointi, asiakaspalautteet, päivittäinen raportointi tilaajalle, vahingot kolmansille ja kolmansien aiheuttamat vahingot tierakenteille ja laitteille, kunnossapidon aiheuttamien – myös aliurakoitsijoiden aiheuttamien vaurioiden tutkintamenettely ja vaurioiden korjaus)
•    ajantasaisen raportoinnin toteutus ja käytettävä järjestelmä""

Aurat kulkevat, kyläläiset kertovat...

Kuvauksessa kerrot millä osoitat tekemisesi laadun. Lähinnä on kyse suunnitelmien aikaisempien osien käyttämisestä pohjana, nyt vain tässä osiossa kerrot miten seuraat suunnitelmasi toteutumista ja miten todennat seurantasi.

Ja jälleen on painoa niillä tarkastuksilla ja katselmuksilla, siellä tiestöllä. Havainnot kirjaat järjestelmään, josta ne on luettavissa ja esitettävissä, työmaapäiväkirjojen kirjaukset, kuormakirjojen/vaakatositteiden säilyttäminen ja liittäminen kohteen asiayhteyteen. Merkinnät jossakin aliurakoitsijoiden saamista palautteista seuratessasi heidän tuottamaansa laatua.

Pidätkö dokumentoitua palaveria aliurakoitsijhoiden toiminnan yhtenäistämisestä tai muuten ohjaat ja valvot vuorovaikutusta urakan sisällä? Käytätkö hyväksesi valvojan raportteja keskittäessäsi ja valitessasi omat painopisteesi?

Vaaka- ja muiden mittaavien laitteiden kalibroinnit ja testaukset, niiden pöytäkirjat jossakin aikataulussa ja hyllyssä? Miten mittaat asioita?

Sitten menee pieleen

Miten toimit, kun huomaat, ettei suunnitelmasi tai tekemisesi vaadittavaan laatuun pääsemiseksi onnistunutkaan? Opiksiottaminen ja uudelleenperehdytys, tietopankkiin esimerkkinä muillekin?

Luokitteletko poikkeamien ilmoittamista, esimerkiksi jotkin vain tilaajalle ja tekijälle, toiset myös kollegoillesi tai jopa julkisuuteen?

Todista se eli näytä tekemäsi raportit

Missä muodossa ja miten keräät urakkaa koskevat raportit? Kaikki samalla alustalla verkossa varmennettuna vai kaikki siististi kansioissa paperilla toimistolla?

Mitä kaikkea mittaat ja seuraat? Kuka vastaa mistäkin raportoinnin osasta? Miltä osin uskallat nojata tilaajalla olevaan toimittamaasi tietoon?

Miten huolehdit siitä, että eilen tehty on tänään esitettävissä viranomaislle tarkastusta varten? Raporttien päivitysjärjestelmä ja mahdollisen automaattisen tiedonkeruun kuvaus. Onko sinulla aikajanaan sidottu tehtävä- ja havaintopäiväkirja, jonne kertyy jatkuvasti määrittelemäsi aineisto? Millainen se on? Onko raportteja monesta paikasta koottava yhteen? Kuka vastaa järjestelmästä ja onko mahdollinen toimittaja auditoitu tai arvioitu muuten? Miten?

Miten olet hoitanut arkistoinnin ja varmistuksen? Urakan päättyessä tiedon säilyminen tallessa, kenellä, missä, kauanko, missä muodossa?

Oikeasti taitaa nykypäivin suurin osa tekemisen osoittamisesta tulla reaaliaikaisen seurantajärjestelmän raporteista ja toteutumaviivoista. Ja se on ostettu ulkopuoliselta toimittajalta, joka ylläpitää järjestelmää, josta on tilaajallakin mahdollisuus todeta tapahtumia.

Vain lopullinen työn laatu ei niissä toteutumaviivoissa vielä näy. Samoin suurin osa painoon perustuvista määristä täytyy lukea jostakin muualta. Siksi tiestöllä tehtävät laatuhavainnot ja mittaukset ovat edelleen toimivia. Havainnot eritoten osoittavat pyrkimystä laaduntuottoon.

Poikkeamatilanteiden, siis ns. pieleenmenojen käsittely ja niistä oppiminen toistumisen välttämiseksi ovat toinen tärkeä kohta. Käsittely kannattaa ihan systematisoida ja ottaa vakiomenettelyksi. Silläkin pystyy osoittamaan vakavan suhtautumisen laatuasiaan.

Joskus aikoinaan piti alueurakassa täyttää 79 eri tyyppistä lomaketta, mutta onneksi nykyään on mahdollisuus tehdä toisin.

Mielihaluja

Mitä tekisit, jos saisit vapaasti valita?

Tämmöisen kysymyksen sain menneen Matinpäivän kunniaksi. Pitäisi  kuitenkin kuulemma olla tienhoitoon liittyvää.

Paha paikka. Niitä valittavia kiinnostuksenkohteita kyllä on helppo listata useampikin, mutta se valinta sitten onkin jo vaikeaa.

1. Juvan urakka: alkava urakka ja kehityspilotti. Laatuvastuun korostus ja kokeileva tekeminen. Tämän urakan suunnittelu ja vetovastuu kiehtovat.
2. LIITO-viestien analysointi valtakunnan tasolla. Sisältö, tyypit, painotukset, sijoittuminen, aiheellisuusarviointi, toistuvuus aiheittain/paikoittain/ilmoittajittain. Päällekkäistarkastelu liikennehäiriöilmoitusten ja urakan omien havaintojen kanssa.
3. Kunnossapidon toiminnallisten laatumittareiden määrittäminen. Vähimmäistasot ja kehittymisen osoittaminen.
4. Alueurakoiden tiedotus. Sitä voisin tehdä päätyönäkin vaikka useamman urakan sisältävänä. Lehdistön ja muun median tiedontarpeen täyttäminen ja julkinen sisällöntuottaminen.
5. Alan toimijoiden toiminnallisen laadun arviointi. Osin liittyy kakkos- ja kolmoskohtaan, mutta enemmän auditoivana ja kehittämisnäkökulmasta.
6. Alihankkijaverkoston rakentaminen. Kerätä alueellinen ja valtakunnallinen tieto osaavista tekijöistä ja koneista. Vahvistaa heidän osaamistaan sopimus- ja laatuasioissa. Ikäänkuin tehdä osaksi pääurakoitsijoiden puolesta pohjatyötä, mutta keskittyminen olisi enemmän alihankkijan tekemisessä.
7. Tehtävä- ja toimintokohtainen menetelmävertailu parhaiden käytäntöjen keräämiseksi. Olosuhteet ja vaatimuserot vaikuttavina tekijöinä huomioiden. Edellisillä Talvitiepäivillä oli esityksiä Liettuan tavasta sekä Ruotsin ja Norjan tekemästä yhteistutkimuksesta.
8. Tiestötarkastusten valmennus. Olisi hupaisaa istua kyytissä ja höpötellä tiestön tilasta ja sen kehittymisestä sekä mahdollisesta toimenpidetarpeen ajoituksesta. Muodikkaasti mentoroivana valmentajana.

Jos valitsen ykkösen, niin se oikeastaan sisältäisi kaikki muut patsi vitosen. Joitakin kohtia ei ehkä yhden urakan sisällä voi eikä tarvitse kovin laajasti käsitellä tai pohtia, mutta yllättävän isoja asioita sinnekin saa mahtumaan arkitekemisen lomaan.

Kakkosen ja kolmosen voisi yhdistää ja saisi vitoseen eväät valmiina.

Kutonen vaikuttaisi laatuun ainakin lyhyellä tähtäimellä eniten ja ehkä nopeimmin.

Tätä pitää vielä kehitellä.

Voin tietysti montaa asiaa listasta tehdä sivustakatsojana jo nytkin. Vain nuo LIITO-viestit jäävät harmittavasti selaamatta.

Ei mitään kopioitavia kirjoituspohjia

Postaukset Tarjousvaiheen toiminta- ja laatusuunnitelmista

Oli kiusaus kirjoittaa ns. puhdasta tekstiä käytettäväksi tarjouksissa, mutta maltoin mieleni. Kukin urakkahan on omanlaisensa ja kullakin urakoitsijalla on oma mallinsa, jonka mukaan toimivat. Siksi vain pohdintatyyppisenä kirjoituksena.

Tarkoitukseni on avata sisältöä ja joiltakin osin vähän taustaakin sille. Omat havaintoni vuosien varrelta ovat osoittaneet, että nämä suunnitelmat tehdään monesti todella kovassa paineessa juuri ennen tarjousajan umpeutumista. Useinkaan niiden sisältöön ei kiinnitetä huomiota tarpeeksi vaikka ne sitovat tietyllä tavalla paljon asioita kiinni urakan kestoajaksi.

Vuosien aikana sisältö on yllättävän paljon muokkautunut samanlaiseksi urakoitsijasta riippumatta. Mielestäni se kertoo eräänlaisesta ajattelun laiskuudesta ja huolimattomuudesta suunnittelun ja ennakoinnin saroilla. Osansa yhdenmukaistumisella on silläkin, että henkilöt ovat vaihtaneet alan sisällä eri työnantajalle ja vieneet tasapäistävää muotoilua mennessään.

Lisäksi taitaa hyvin harva urakoitsija tehdä näitä laatusuunnitelmiaan rinnakkain laskennan kanssa. Monet kirjoitetuista asioista vaikuttavat suoraan kustannuksiin ja sitä kautta ehkä jopa tarjoushintaankin. Esimerkiksi päivystyksen järjestäminen, oma työnjohto on kallista, joten sen siirtäminen alihankkijan kokonaishintaiseen osaan kuuluvaksi helpottaa palkanmaksussa. Vastakohtana se voi sitten tulla kalliimaksi, koska toimepiteiden käynnistäm,isessä alihankkijalla voi olla oma etu lähempänä ja suositaan yliresurssointia tai määriä turvotetaan tarpeettomasti.

Suurin osa urakoisa tapahtuvista laatuongelmista tapahtuu siksi, että toimintasuunnitelmaa ei ole urakassa luettu ja ymmärretty vaikka se olsii harkitenkin tehty tarjousvaiheessa.

Alueurakkasuunnittelu virtuaalimallilla

Kelpaisikohan tilaajalle joskus videoesitys urakan suunnittelun esittämisessä? Tai muu visuaalisempi kuin tämä ikuinen paperinippu...

Muutos tietysti alkuvaiheessa eriarvostaisi tarjoajat, mutta ainakin tarkennettujen suunnitelmien esittäminen ei-paperiversiona olisi hetikin mahdollista hyväksyä, koska siinä ei enää tarvitse miettiä vertailukelpoisuutta. 

Suunnitelman voisi ladata pilveen ja ottaa sieltä tarvittaessa näytölle ja kieritellä ja zoomailla halunsa mukaan. Näinhän tehdään jo rakentamisen maailmassa. Kunnossapidon poikkkeama on vain alueellisessa kattavuudessa, sisältöhän on kuin viivoja, pintoja ja yksityiskohtia. Muutokset voidaan tallentaa lokiin ja ne voidaan lukitakin.

Toiminta- ja laatusuunnitelma, osa 3.1

Päivystys, tilanteen seuranta ja töiden käynnistäminen

Tätä kolmoskohtaa ei tarkennella ja täsmennellä, vaan se tehdään kerralla kelvollisena. Kyseessä on erittäin vahvasti urakan onnistumiseen vaikuttava kokonaisuus, josta urakoitsijoilla on varmasti erilaisia näkökulmia ja toimintamalleja esitettävänään omina käytäntöinään.

Nämä toimintojen kuvaukset liittyvät Urakkaohjelman kohtiin 3. ja 4., niissä on paljon asiaa, joita kannattaa lukea miettiessäsi tämän kohdan Toiminta- ja laatusuunnitelman tekstejäsi.

""3.1.1          Tavoitettavissa oloon liittyvät suunnitelmat

Tarjousvaiheen toiminta- ja laatusuunnitelmassa edellytetään kuvausta urakoitsijan työnjohdon, työntekijöiden ja alihankkijoiden tavoitettavissa olojärjestelyistä (erikseen talvi- ja kesäaikana) sekä yhteystietojen ylläpidosta tilaajan järjestelmään.

3.1.2          Tiestön tilan seuranta, sääntarkkailu ja kelin hallinta

Tarjousvaiheen toiminta- ja laatusuunnitelmassa edellytetään kuvausta sääntarkkailusta ja kelin hallinnan järjestämisestä talvihoitokaudella xx.x. - xx.x. sekä tiestön tilan seurannasta myös näiden aikarajojen ulkopuolella.

3.1.3          Toimenpiteiden käynnistäminen ja niistä tiedottaminen

Tarjousvaiheen toiminta- ja laatusuunnitelmassa edellytetään kuvausta:

-       urakoitsijan ja alihankkijoiden töiden käynnistämismenettelyistä toimenpideaikojen saavuttamiseksi

-       ilmoitus- ja muusta tiedotustoiminnasta tilaajan liikennekeskukseen ja viereisiin urakoihin sekä

-       talvi- ja kesäaikana äkillisiin hoitotöihin ml. poikkeuksellisiin olosuhteisiin varautuminen, esim. tulvatilanteet, myrskytuhot jne.""

Lyhyesti sanottuna: Urakoitsijalla pitää olla 24/7 käsitys urakkansa tiestön kelistä ja tilanteesta. Urakoitsijan pitää olla tavoitettavissa ja urakoitsijalla pitää olla tavoitettavissa olevaa väkeä, kalustoa ja materiaaleja tekemään tarvittavia toimenpiteitä ennakko- tai tilannetiedon perusteella. Määrääviä seikkoja ovat lähinnä kelinmuutokset, tilanteen vakavuus ja toimepideaika. Tässä kerrot miten homma hoituu suunnitellusti.

Tavoitettavissaolo

Urakoitsija kuvaa tavallaan kahta eri asiaa.

• Miten tilaaja tai muu sidosryhmä saa urakoitsijaan yhteyden
• Miten urakoitsija tavoittaa omat resurssinsa tekemään töitä

Kuvausta pyydetään erikseen kesä- ja talviajalle, koska joissakin urakoissa on mahdollista järjestää esimerkiksi kesäajan tavoitettavissaoloa yhdistämällä viereisiä urakoita. Tässä on huomattava, että tavoitettavissaoloa ei tarvitse väkisin tehdä kahdella tavalla. Kustannussyistä toki monesti tehdään.

Periaatekuvauksessa kerrot onko päivystysvastuu pääurakoitsijan ja työnjohdon vastuulla vai onko sitä siirretty esimerkiksi alhinkkijalle tai konsultille. Jokin kaaviokuva järjestelystä saattaa selkeyttää asiaa.

Kuvauksena on mainintoja päivystävistä puhelinnumeroista ja muista yhteystiedoista, ehkä tekstiä sopimuksista, joilla osapuolia sitoutetaan järjestelyyn. Hyödyllistä sinun on tässäkin miettiä mainitsetko henkilöluetteloiden käyttämistä ja niiden ajantasalla pitämistä, samoin kalustoluetteloiden osalta.

Onko käytössäsi yhteystietojen varmennusmenettely, jolla varmistat esimerkiksi tilaajan järjestelmässä olevat tiedot osavuosittain? Miten varmennat muutokset ja onko tällä toimella vastuuhenkilö? Testaatko järjestelmäsi?

Tiestön tilan...

Miten urakoitsijana järjestät tiestön tilannetietosi ylläpidon? Miten seuraat kelinmuutoksia? Teetkö säänseurannan urakkakohtaisesti vai keskitetysti? Miten hyödynnät tiesääasematietoja ja ennusteita?

Tässä kuvaat toimintamallisi, jolla toteutat kelinseurannan ja tiestötarkastukset. Tekeekö työnjohto, alihankkija, konsultti? Hyödynnätkö tekniikkaa? Miten hyödynnät palautteita ja ns. kolmansien osapuolten kautta saamaasi tietoa?

Onko urakassasi talvihoitokaudella eri menettely kuin kesällä? Miten ja miltä osin?

Oletusarvoisesti sääntarkkailu on ennakoivassa kelinhallinnassa oleellinen asia. Miten se urakassasi hoidetaan? Vastuutatko työnjohdon vai hankitko joltakin palveluntarjoajalta ellet usko tilaajan tarjoamien tietojen rittävän? Miten arvioit palveluntuottajan laatua vai arvioitko ollenkaan?

Sää vaikuttaa keliin. Miten tiedät tiestölläsi vallitsevan kelitilanteen, siis kitkan, lumisuuden muuttuvan ja kehittyvän? Onko sinulla urakassa tähän jokin seurantajärjestelmä ja vastuutettu tekijä?

Tiestötarkastuksilla ylläpidetään tilannekuvaa tiestöltä. Miten urakassasi hyödynnetään paikallistuntemusta ja toimenpiteiden historiatietoa esimerkiksi ojituksista tai rummukorjauksista?

Tässä on monia asioita, joita kannattaa pohtia, mutta ehkä sinun ei aivan kaikkea tarvitse suunnitelmaan laittaa. Sitten toteutusvaiheessa on helppo yllättää tilaaja tekemällä enemmän ja peremmin kuin on suunnitelmassa luvannut. Sitähän ei kielletä, oletan.

Töiden aloitus

Tämän otsikon alla kuvattavanasi onkin sitten sitä säpinää. Lyhyesti: Havainto-Hälytys-Lähtö.

Hälytyskaavion avulla helppo esittää. Miten menee käsky läpi ja miten se kuitataan saaduksi?

Kuvaat miten toimintoketju etenee ja mitä siinä eri vaiheissa päätetään, ohjataan ja tehdään. Oletko jo ennakkoon suunnitellut eri tilanteille etenemisreitit ja varannut niille resurssit, jotka vain soitat töihin toteuttamaan ennakkosuunnitelmaa vai soitatko satunnaisesti ja selität lähtökäskyssäsi mitä, missä, miten ja millä? Miten toimenpideaikavaatimus vaikuttaa?

Tässä taas ilkeästi ristiviitataan resurssisuunnitteluun ja reitteihin sekä varasto- ja lähtöpisteisiin. Nekin pitäisi suunnitella huomioiden tämän aloittamisen kanssa yhteensopivaksi. Tai toisinpäin.

Mistä tiedät, että käytät hälytysluontoisessa työssä lähintä sopivaa yksikköä? Onko sinulla mallinnettuja menettelyjä, jotka urakan toimijat tietävät?

Kuka vastaa liikennekeskusyhteydenpidosta ja naapuriurakoiden tiedottamisesta? Miten niistä tulevat ilmoitukset urakassasi välitetään tiedoksi ja kenelle?

Onko urakassasi erikseen sovittuna "palokunta" tekemään poikkeustilanteiden töitä? Ja tarvitsetko erilaista töidenaloittamismenettelyä äkillisiin hoitotöihin lähdössä? Miten varaudut esimerkiksi tiedossasi olevaan lähestyvään myrskyyn syksyllä? Teetkö ennakkkovalmisteluja ja onko hankintasopimuksissasi jo huomioitu erikoistilanteet, saatko esimerkiksi soramontun puomien lukot auki viikonloppuna?

Minkälainen tiedotussuunnitelmasi on poikkeusoloja varten? Tiedätkö kuka, kenelle, mitä? Ja sitten tilanteen normalisoituessa jälkitiedotus.

Kaikenkaikkiaan vaikea suunniteltava vaikka periaate onkin tuo 24/7 valmius. Huomioonotettavia asioita on paljon ja osa niistä ei välttämättä ole urakan ja urakoitsijankaan omasa vaikutusvallassa. Siksi on syytä miettiä ja kuvatakin myös riskejä. Esimerkiksi yhtydenpito voi olla mahdotonta puhelimitse joidenkin operaattoreiden verkossa, naapuri-ilmoituksia ei tule viereisistä urakoista. Tai jopa tilaajan edustajaa ei tavoiteta. Miten niissä tilanteissa toimitaan?

Puolangan urakassa filmataan

Seitenjärvelle tallentava kamera

Urakoitsija hankkii ja asentaa tallentavan valvontakamerajärjestelmän Seitenjärven levähdysalueelle sekä huolehtii järjestelmän seurannasta ja sen hoidosta urakan ajan sekä purkaa ko. järjestelmän urakan päätyttyä. Järjestelmän tulee olla valmiina 31.5.2016 mennessä. Tarvittavien kameravalvontaan liittyvien opastusmerkkien (2 kpl) hankkiminen ja asentaminen kuuluu työhön.

Tästä pari mieleentullutta:

• Tallentava kamerointi tarkoittaa muistaakseni jotakin henkilörekisterijuttua, joka on huomioitava eri tavalla kuin pelkästään kameravalvonnassa ilman tallennusta.
• Samalla voi laittaa ylimääräisenkin kameran ja tarkastella niitä tuiskutilanteita. Ainakin näyttäisi ettei siellä muutoin ole kelikameraa lähellä. (linkki)

Muuten erikoisia on tilaajan haluama sähköinen seurustelu ja peurasillat. Peurasillat vaativat vähän enemmän aktiviteettia. Niiden tarkoitus on estää porojen ja peurojen keskinäinen sekoittuminen, koska taustalla on ajatus lisätä ja pitää Suomen peura rodullisesti puhtaana. Kainuun alueella on nämä eläimet nyt vaarassa risteytyä. Siltojen idea toimii oletettavasti siten, että eläin ei uskalla ylittää tuollaista rakennetta, koska sorkkien alla ei näytä olevan mitään. 

Havaintoja, ajatuksia

Tienhoidon kilpailutuksen herättämää

Olen lueskellut näitä kevään kisoihin liittyviä tarjouspyyntöasioita läpi. Huvikseni ja melko vapaalla mielllä. Muutamia omasta mielestäni erikoisia ja mielenkiintoisia asioita on tarttunut ajatuksiini.

Juvan novelli

Juva on ehkä olemustaan erikoisempi urakka. Syksyn urakoitsijaseminaarissa korostettiin, että Juvalla kokeillaan aitoa laatuvastuu-urakointia, jossa urakoitsijan keinoja toteutuksen suhteen ei sidota.

Siksi siellä painotetaan tarkempaa raportointia ja erilaisia suunnitelmia. Annetaan urakoitsijan sitoa itse omilla suunnitelmillaan itsensä. Saa sitten nähdä esimerkiksi käärmeenä pyssyyn ajetun soratien uuden hoito-ohjeen vaikutus siellä paikanpäällä suhteessa urakoitsijoiden vapaisiin keinoihin... Sorateiden hoidossa on paljon  mahdollista saavuttaa menetelmäkehityksen kautta tehokkuutta. Ja tienkäyttäjäkokemukseen parempana laatuna näkyvää.

Romaanista novellimittaa kohti

Iso asia on alustavalle Toiminta- ja laatusuunnitelmalle annettu 30 sivun rajoitus pituuteen. Se tarkoittaa tietysti, että nykyihmisen, joka on oppinut Seiska-lehden kuvatekstimaisiin lyhyisiin kirjoituksiin, pääsee helpolla arvioidessaan. Paljon enemmän se rassaa suunnitelman kirjoittajia. Pitää typistää ne kilojen painoiset romaanit tiiviiseen ja silti helposti ymmärrettävään muotoon. Keskittyä vain urakkakohtaisesti oleelliseen. Ja paperit vaikuttavat tarjouksen menestymiseenkin pikkuisen.

Joku varmaan silti tarjoaa tiukalla hinnalla hakemattakaan kehitysnäkökulmaa tai parempaa laatuunpanostamista. Hintakilpailuperinne ja vanha toimintatapa on jo kulttuurina niin vahva, että kuulemani mukaan jopa Espoon hoidonjohtourakoinnin pilotti on kääntymässä perinteisti toteutetun suuntaiseksi.

Suunnittelu?

Urakoitsijalta edellytetään enemmän suunnittelua ja tarkkuutta raportoinnissaan. Asia, joka on sinänsä vanhastaan tuttu, siis suunnittelu, tulee varmasti muutamia toimijoita haastamaan. Juvan urakassa on mahdollisuus tehdä suunnittelulla ja annetuilla "vapailla käsillä" jotakin erilaista ja löytää tuottavampia tapoja kunnossapitoon.

Tällaisen urakan toteuttamien pitäisi olla urakoitsjoillakin aivan erillisenä projektina. Uudistuhenkiset vetäjät ja heillä lupa kokeilla. Eikä tilaajaakaan saa päästää helpolla. Aluevastaavan pitää olla pilotin hengessä mukana ja myös nähdä urakka aitona pilottina.

Raportointi ja seuranta

Syksyllä alkavissa urakoissa on hieman täsmennetty vaatimuksia reaaliaikaseuran ja siitä nousevan raportoinnin suhteen. Tultu ikäänkuin nykypäivää kohti ja samalla tehty vaatimusten kuvauksista niin selkeitä, että aloittelevampikin urakoitsija pystyy tilaajavaatimusten osalta määrittelemään tarpeen järjestelmälleen.

Urakoitsijalla voi olla jotakin muutettavaa aikaisempaan kertoessaan seuranta- ja raportointimallinsa toimintaperiaatetta tarjousvaiheen suunnitelmissaan. Uudet vaatimukset ja niihin vastaaminenhan ovat urakoitsijaa sitovina kerrottava nyt keväällä, mutta niitä voi kyllä tarkentaa kesän aikana tarkennetussa suunnitelmassa.

Kaksi muutoksen syksyä

Erityisesti nyt näissä tarjousesityksissä kannattaa pohtia jo valmiiiksi seuraavan syksyn lisäystä. Vaikkakin pieni asia, mutta kiusallinen. HARJA-järjestelmä tulee tilaajan käyttöön lokuun 2016 alusta ja siihen urakoitsijoiden järjestelmissä oltava valmiina rajapinta.

Helpoimmalla päässee tarjousvaiheessa, kun mainitsee, että aloitettavan urakan seurantajärjestelmän rajapinnoissa on huomioitu seuraavan syksyn rajapintayhteys HARJAan. Rajapintaahan ei tarvitse toteutttaa kuin vuoden päästä, mutta silloin se tulee muutoksena uskoakseni kaikkiin urakoihin. 

Virtain hybridi

Virtain urakka on rakenteeltaan mielenkiintoinen. Itse näkisin sen hyvin soveltuvan alueurakointiin. Myös urakoitsijan näkökulmasta, koska monellakaan ei ole enää juurikaan omia resursseja. Tilaajan ymmärrystä urakan kustannuksiin ja alihankintojen sopimusrakenteeseenhan se lisää varmasti.

Urakoiden pilkkominen tulevaisuutta?

Jatkossa, kunhan julkisten hankintojen uudistuva lainsäädäntö on saatu viilattua kansallisten pykälienkin osalta kuntoon, tässä voi olla jopa siemen alueurakoiden pilkkomiseen. Olisikin siis erikseen talvihoitourakka ja erikseen kesähoito. Ehkä jollakin allianssimausteella lisätään rajakohtien yhteensovittamista ja mahdollisia eri urakoitsijoiden toimintoja. Osa tehtävistähän menee väkisinkin ajallisesti päällekkäin. 

HJU-malli alueurakoissa roolittaa uusiksi

En pidä alueurakoinnin rakenteen ja sopimushallinnan muuttumista ylivoimaisen vaikeana enkä mahdottomana ollenkaan. HJU-mallihan ei varsinaisesti estä pilkkomista nykyiselläänkään vaan se on siinä jo hankintasuunnittelussa ajatuksena sisällä. Nykyisenkaltainen tilaajan rooli ja toiminta muuttunee enemmän ylätasolle ja hoidonjohtourakoitsija toimii sopimuksensa mukaan lähellä tilaavampaa roolia.

Alueurakka 2.0 starttaa... pian

Joko Suomeen tulee mobiilimurskeet ja digitaalikelit?

VAROITUS: tämä postaus sisältää tuotemarkkinointia ja omakehua. Kummastakaan en saa maksua ja jälkimmäiseen sisältyy sisäänpäinhymyilyä, jonka jotkut voivat tulkita vahingoniloksi olematta välttämättä paljoa väärässä.

Kelejä on pidellyt...

Kun seuraa jonkin aikaa yleisönosastojen kommentointia, tai urakoitsijoiden keskusteluja tienkäyttäjäpalautteiden antajista tai tilaajan vaatimuksista ja sanktioesityksistä, tuntuu kuin olisi pikemminkin genitaalikelit vallitsevana tyyppinä.

Mutta asiaan.

Alueurakan tietomallintaminen

Historiaa

Aloittelin muutamia vuosia sitten pähkimään miten tienhoidon urakoita voisi ohjata helpommin, havainnollisemmin ja ilman suurta mutu-tuntumaa. Koska en ole koskaan ollut ns. romuja rakastava tyyppi en uskonut, että pelkästään laitteita kehittämällä saadaan todellista kehitystä tuottavuuteen ja laatuun. Tein paljon taustatyötä, selvittelin kehitys- ja johtamismalleja sekä muita liiketoimintoihin liittyviä mallinnuksia, riskien tunnistamista ja niiden hallintaa ym.

Työhöni liittyen minulla oli samanaikaisesti mahdollisuus katsella kunnossapidon tekemistä sekä tieurakoissa että kaupunkiympäristössä. Kuuntelin Tervon ja Pirisen puheita POP-ELYn kehityshankkeista, sain tilaisuuden olla mukana Lean- ja BIM-esittelyissä. Jopa VR eli virtuaalitodellisuutta kävin tienrakennnushankkeeseen sovitettuna katsomassa. Lisänä vanhasta muistista seurasin tietotekniikan kehitystä.

Noista kaikista sitten muotoutui viritys, joka oli kolmisen vuotta sitten esillä ja karkeasti kehitysaihionakin. Hanke oli silloin liian raakile ja kaikkia tänään olevia elementtejä ei laite- ja sovellustekniikat vielä mahdollistaneet. Siksi projekti haudattiin virheellisenä, tarpeettomana ja kalliina. Osin varmaan hankkeesta päättämässä olevat eivät nähneet toimintaympäristön kehityksen vauhtia ja suuntaa.

Nykypäivä

Harrastukseni jatkui. Nykyään kunnossapidon tilaajat edellyttävät laaduntuottoa osoittavan raportoinnin olevan itsestäänselvyys. Toimenpiteet pitää näkyä sopimuksen ulkopuolisillekin ja tilaajalla pitää olla helppo näkymä urakan tilanteeseen.

Urakoitsijan keinot vaikuttaa kannattavuuteen tiukasti kilpailluissa töissä vaatii uudenlaista näkökulmaa, pitää pystyä tarkemmin ja oikeaan tietoon pohjautuvien vaihtoehtojen perusteella löytämään edullisin tapa tehdä työt.

Kehittelin ideaa harrastusmielessä. Kaverina ja vastavänkärinä ansioitui Nostecon porukka. (linkki) Sovellus- ja teknologiakehittäjiä, jotka ottivat kantaa mahdollisuuksiin ja mahdottomuuksiin. Vähitellen muokkasimme nyt jo yhteisen kiinnostuksen ja haasteen pohjalta erilaisia versioita ja palasia, joilla voisimme tehdä alueurakasta tietomallin.

Tietomallin pitäisi kattaa koko alueurakan elinkaari tarjouspyyntöä edeltävistä toimista toteuttamisen kautta muistelmiin eli jälkiarviointeihin saakka. Pitäisi olla käyttäjälle helppo ja havainnollinen, tietojen syöttö vain kertaalleen ja kattavaien raporttien pitäisi syntyä mahdollismman monipuolisesti systeemin oheistuotteena. Onnistumisen mittarit pitää näkyä reaaliaikaisena ja koko komeudella pitäisi vielä hallita moniprojektinohjaus.

Ei onnistunut

Kaikki edellämainittu ja enemmänkin on tehtävissä jo nyt, mutta... Koodaaminen vaatii aikaa. Määrittelyt pitää pohtia kattavammin alusta alkaen ettei tehtyä koodia tarvitse purkaa. Paras ehkä olisi tehdä moduulirakenne, joka kootaan urakkatyypin mukaan.

Testasimme kolmosversiolla viime syksynä Liedon alueurakkaa. Saimme Varsinais-Suomen ELY-keskuksen hoidon hankkijalta hyvää ja todella sojuvaa palvelua lähtötietojen muodossa. Mallinsimme urakan. Eli suunnittelimme miten sen toteuttaisimme niin,,että kaikki näkyisi, olisi seurattavissa ja raportoitavissa. Kävimme jopa alueella vähän silmäilemässä muutamia tarkennuksia.

Alihankinnan ennakkokyselyt tuottivat tarvittavien resurssien tiedot ja pääsimme oikein myllyttämään ja testaamaan mallinnusidean toivuutta ja toimimattomuutta. Toiminta osoittautui tyydyttäväksi. Kokonaisuutta emme vielä hioneet yhdeksi, vaan vielä jäi muutama palanen yksikseen vaikkain ne ovat omasta mielestämme selkeyden vuoksi tässä vaiheessa ihan hyväkin olla irrallaan. Omassa käytössä mallilla voi suunnitella, laskea, seurata ja raportoida, mutta Nostecon tuotepalettiin sitä ei kuulemma oteta, koska se on aika rivonnäköinen ja sen käyttöönoton ohjeistusta ei ole olemassakaan. Nykyisellään se vaatii käyttäjältään alueurakan perusteellista tuntemista ja hyvää käsitystä projektinohjaustoimien vaikutuksista. Siis pitää osata katsoa parantaako vai huonontaako vaihtoehdot tehokkuutta.

Oheistuotteena syntyi urakalle hinta, jonka julkaisin "uudenvuoden katsauksessani". (linkki) Nyt, kun viralliset Liedon urakan ja osin muidenkin esittelyt on laskennan alkamisen vuoksi pidetty, ei tullut esille mitään sellaista minkä vuoksi mallin ajatusta pitäisi muuttaa.

Koeponnistimme mallia myös muutamassa kaupunkiurakassa ja siellä sen toimivuus on paljon parempi.  Johtunee urakoiden yksinkertaisemmasta luonteesta. Toki koodikin kehittyi aina pikkuisen eri versioissa. Malli sopii yllättävän näppärästi noihin pinta-alaperusteisiin ja "näperteleviin" töihinkin.

Ei ole hyllytavarana

Alueurakoita digittävää tuotetta ei ole hyllytavarana myynnissä. Malli ja periaate on tietysti muokattavissa ja räätälöitävissä erikokoisille ja eritasoisille toimijoille, mutta se vaatii vielä paljon töitä ollakseen ns. tavallisen ihmisen käytettävissä arkityökaluna varsinkaan kun siitä ei ole mitään manuaalia olemassa eikä palasten yhteenliittämistäkään ole kaikilta osin toteutettu.

Villinä visiona itselläni on, että joskus tuo Alueurakka 2.0 olisi vapaasti netissä käyttöohjevideoineen kenen tahansa kiinnostuneen saatavilla. Silloin jokainen voisi käyttää sitä omien tarpeidensa pohjalta ja omiin tarkoituksiinsa. Sillä voisi tehdä valvontasuunnitelmat, urakkatiedotteet, tarjouspyynnöt, laskelmat ja laskutuksen. Lisäksi sen taustavärin voisi valita vapaasti.

Niistä osapaloista syntyi viilailtuna InfraSmart-konseptiin liittyviä palikoita, jotka vähitellen alkavat elämään Valtran tarjoaman palvelukokonaisuuden mukana. Siitä kuulemma kuulevat kevään Konekierrokselle osallistuvat enemmänkin.

Mitä opin?

Pääsin vielä pari pykälää syvemmälle alueurakoiden ymmärryksessä. Uutena näkökulmana tuli muutamia teknologioiden logiikoista johtuneita oivalluksia datan sisällön merkityksestä ja systeemin rakenteiden määrittelyn tarpeellisuudesta. Hurjasti opin tietokantojen rakenteesta ja niiden esittämisestä.

Kokonaisuutena voin sanoa, että yllättävän paljoon on jo digitalisoinnilla mahdollista tarttua perinteisellä kolauksen ja sannotuksen kentälläkin. Sisältöä niille hypetetyille IaaS-, MaaS-, SaaS ja IoT-termeille kertyi kosolti.

Sitten tietysti omille tavoilleni uskollisena huomasin niitä sivuraiteitakin. Eli ajattelumallit ja teknologioiden soveltamisperiaate toimii mielestäni myös kiinteistönvälitys-, isännöinti-, ja jopa sanomalehtimaailmassa. Ensinmainittua ja viimeistä tuli jo senverran kokeiltuakin, että voin todeta osuneeni riittävän lähelle niissäkin.

Se on sitä digitalisaatiota nyt. Eikä enää erillisenä, vaan sisäänleivottuna erottamattomana osana.

Kehitys kehittyy

Välimietteitä tulevista alueurakoista

Meinattelin olla loppuviikon vaiti tieasioista ja keskittyä viestinnän ja asuntokaupan digitalisoinnin kiemuroihin. Niin meinasin, mutta sitten YLEn uutissa SKAL nosti lausunnollaan (linkki) esille asian, johon jo Liikenneviraston asiakirjoissakin on varaumana viittaus. (linkki)

"Ammattikuljettajien mukaan tilanne kohentuisi urakoiden läpinäkyvyyden ja valvonnan lisäämisellä, sekä sanktioiden tiukentamisella." (SKAL)

"UO/ 3.1 Ajantasainen raportointi 9 Urakoitsijan ajantasaiseen seurantajärjestelmään tulee antaa käyttöoikeus tilaajan määrittelemille tilaajan henkilöille sekä mahdollisille ulkopuolisille pistokoevalvojille. Tilaajan niin erikseen vaatiessa ajantasaisen seurantajärjestelmän tiedot tulee luovuttaa ilman eri korvausta myös julkisille web-sivuille, jonne tuotettavan tiedon ja näkymien sisällöistä sovitaan urakan aikana. " (LiVi)

"OHJE: * Jos ajantasaisen järjestelmän tietoja näytetään julkisesti, niin toimenpiteissä ei tarvitse näkyä ajoneuvojen yksilöiviä tietoja (voi olla erilliset profiilit/roolit tienkäyttäjille)." LiVi 

"Urakoitsijan tulee tehdä proaktiivista viestintää ympäri hoitovuoden alueurakkaan kuuluvista töistä" (ELYn esityksiä urakoittain (linkki).

Uusien urakoiden asiapapereissa  on otettu jo huomioon toiminnan läpinäkyvyyden lisääntyminen tienhoitourakoissa. Asiaan on otettu kantaa reaaliaikaseurannan ja raportoinnin näkökulman mahdollisuuksien kautta sekä urakoitsjalle kohdistettuun tiedottamisvelvollisuuteen.

Digitalisointi mahdollistaa läpinäkyvyyden

Reaaliaikaseuranta antaa helpon mahdollisuuden hoitaa tapahtumien tietoja julkisesti nähtäville. Mikäli urakoitsijoilla on jo urakan suunnitteluvaiheessa käytössään alueurakkaa tietomallintava järjestelmä, sen avulla on vaivatonta tuottaa myös urakoitsijan tahdosta riippuvaa proaktiivista viestintää. Eli toimittaa esimerkiksi niitä ojitus- ja sorastustoimenpiteistä kertovia viestejä eri kanaviin. Vähintään kait on vaatimuksena pidettävä urakkakohtaista sivustoa, jolla näitä asioita esitetään.

Olen aikaisemmin kirjoittanut tilaajan HARJA-järjestelmästä. (linkki) Sen vaatimat järjestelmämuutokset ja nyt ilmoitetut seurantaa koskevat täsmennykset on urakoitsijan syytä huomioda, kun suunnittelee ja tekee oman järjestelmänsä päivitystä. Taustalla voi pohtia mitä esimerkiksi äskettäin julkistettu ROTI 2015 jatkossa ohjaa liikenneverkkojen ja digitalisoinnin suuntauksista vaikkapa järjestelmien avoimuuden suhteen. (linkki)

Virtain urakka jaettuna HJU-mallina

Hieno kokeilu täydentämään Espoosta alkanutta uudenlaista sopimusmallin pilotointia. Tarjouksen tekeminen vaatii vähän joustavampaa ajattelua ja irtipääsemistä esimerkiski alihankintahintojen piilottelusta tilaajan suuntaan. Tämäkin tuo läpinäkyvyyttä vaikkakin enimmäkseen pääurakoitsijan ja tilaajan välille. (linkki)

Mallissa nousee esille viimeisen urakkavuoden rahat. Ne on jo voitu hassata aikaisempina vuosina ja lopussa onkin luu pääurakoitsijan kourassa ellei ole hankintamenettelyissään onnistunut. Asettaa sitten lisäksi haastetta yrityskohtaiselle projektiraportoinnillekin.Toinen esille tuleva asia on indeksien kertyminen. Nyt kiinnittyy esimerkin myötä voimakkaasti huomio alihankintoihin kohdistuviin sopimuksiin ja niiden indeksiehtoihin. (linkki)

Lapualla pelätään vettä

Tai oikeammin varaudutaan tulvien aiheuttamiin ongelmiin hyödyntäen alueurakoitsijan aktiivista läsnäoloa alueella. Urakassahan on jo päivystys- ja poikkeustilanteiden menettelymallit olemassa, joten on hyvin luontevaa kytkeä Y-vastuualueen töitä mukaan kokonaisuuteen. Tilaajan saama hyöty näyttää ilmeiseltä, mutta pääurakoitsijoiden valmius vesileikkeihin jää vielä jatkossa nähtäväksi.

Lapuan tyyppisessä urakassa on mahdollista saavuttaa huomattavaa ohjaus- ja ennakointietua tietomallintamalla urakka-alueen ominaispiirteet ja laatimalla ennustepohjainen karkea valmiussuunnitelma. Luonnonilmiöiden kyseessäollen ei aidosti tarkkoja malleja voida tietenkään tehdä, mutta melko hyvään päästään jo nykyisiä keinoja käyttäen.

Uutta näkökulmaa ja uutta toimintaa kunnossapitoon

Konsultointia ja tuotteistusta

Tuli kaverin kanssa puhetta, että kunnossapitolalla ei ole toimialaan erikoistunutta konsulttiyritystä olemassa. Sellaista tahoa, joka voisi auttaa alan toimijoita kokonaisuudesta aina urakkakohtaisiin yksittäisasioihinkin. Pienen pohdinnan jälkeen totesimme, että potentiaalisia ihmisiä kyllä on. Osa toimii jo jossakin mitassa mm. tarjouslaskennan apuna ja ns. vuokratyönjohtajana.

Jotkut ovat laskemassa urakoita ja sitten tarjouksen tartuttua jäävät toteuttamaan sitä. Eivät siis ole varsinaisesti päämiehensä kirjoilla työsuhteessa vaan tekevät laskutustyönä valmisteluvaihetta.

Miten kunnossapidon valmennuspalvelun voisi tuotteistaa?

Muutaman tiiman käytimme aikaa ja pohdimme tuotetta, sisältöä ja hinnoittelua sekä lopuksi toimitusehtojakin. Asia oli lähtökohdiltaan suhteellisen helppo, koska voimme käyttää omia kokemuksiamme ja osaamistamme.

Taustalla on havainto, että autoilijoita, vihertyöntekijöitä ja konemiehiä kyllä opetetaan ja kurssitetaan, mutta työnjohdollista kunnossapitovalmennusta ei varsinaisesti ole. Muutamilla yrityksillä on sisäisiä johtamiseen ja esimiestyöhön liittyvää valmennusta, mutta toimialakohtaista on huomattavan vähän. Samoin puuttuu koko yritystoiminnan alakohtainen valmennus.

Ajatuksista koontia ja malliesitys on tuossa seuraavana.

 

Kunnossapidon valmennus

Tuotteet:

• Sparraus, kolme päivää kuukaudessa henkilökohtaista keskustelua ja kysymysten käsittelyä koskien kunnossapitoliiketoiminnan ymmärrystä ja johtamista
• Perehdytys I, työmaan henkilöstölle urakoittain strategian avaus ja toiminnan suuntaaminen
• Perehdytys II, työpäällikkötasolle strategian periaatteista ja kunnossapitoprosessin sisällöstä
• Perehdytys III, työpäällikkötasolle prosessikatselmusten periaatteet ja niihin valmistautuminen

• Analyysit, urakka- ja päällikkökohtaiset toiminnan kriittiset pisteet

• Mittarien laatiminen tuotannon kilpailukyvyn parantamiseksi

• Tarjoustoiminnan taustoitus, alueen katselmus ja toimintaympäristön mahdollisuuksien kartoitus

Hinnat ja sisältö:

• Sparraus, yrityksen vastuulliselle kunnossapidon johtajalle kolme päivää kuukaudessa henkilökohtaista keskustelua ja kysymysten käsittelyä koskien kunnossapitoliiketoiminnan ymmärrystä, johtamista ja yrityksen strategian kirkastamista. Hinta 2 400 euroa/kuukausi, sisältää kolme päivän sparraustuokiota kasvokkain tai kaksi lähipäivää ja enintään yhden päivän etätilaisuutena. Mahdollisesti voidaan korvata laajemmalla kirjallisella kysymyksellä enintään yhden päivän osalta per kuukausi. Kahdeksan kuukauden pituinen valmennus.

• Perehdytys I, työmaan toimihenkilöstölle urakoittain strategian avaus ja toiminnan suuntaaminen tuottavuutta ja laatua korostavaan tekemiseen. Hinta 2 000 euroa per urakka. Kaksi puolen päivän valmennusta, jossa läsnä vain yhden urakan toimihenkilöt kerrallaan.

• Perehdytys II, työpäällikkötasolle strategian periaatteista ja kunnossapitoprosessin sisällöstä. Hinta 1 600 euroa per päivä. Läsnä enintään kaksi työpäällikköä kerrallaan päivää kohti.

• Perehdytys III, työpäällikkötasolle prosessin katselmusten periaatteet ja niihin valmistautuminen. Hinta 2 400 euroa. Päivän sisältönä tarkastelupisteiden yleisesitys ja keskustelu perusteista. Kaksi perusteltua kirjallista kysymystä per osallistuja sisältyy valmennukseen. Kysymykset pitää esittää valmennustilaisuuden jälkeen.

• Analyysit, urakka- ja päällikkökohtaiset toiminnan kriittiset pisteet. Hinta tuntiveloitus 85 euroa per tunti. Asiakas toimittaa tarvittavan aineiston. Raporttina enintään kaksi sivua per analyysi.

• Mittarien laatiminen tuloksen syntymiseen vaikuttavien tekijöiden arvioimiseksi. Hinta tuntiveloitus 85 euroa per tunti. Asiakas toimittaa tarvittavan aineiston. Dokumenttina syntyneet alkuvaiheen mittarit. Mittareiden käyttöönotto ja käytön seuranta eivät sisälly.

• Tarjoustoiminnan taustoitus, alueen yleiskatselmus sekä toimittaja- ja toimintaympäristön mahdollisuuksien kartoitus. Hinta 1 900 euroa per urakka. Tarvittava lähtöaineisto tilaajalta. Ei sisällä tarjouslaskentaa. Urakkakohtainen raportti.

• Tarjoustoiminnan asiakirjojen kirjoittaminen ja muokkaus. Hinta 2 600 euroa per urakka, sisältää Toiminta- ja laatusuunnitelman laadinnan sovittua toimintatapaa kuvaavaksi. Myös vaihtoehtoisesti tuntiveloituksena, jolloin hinta on 85 euroa tunti. Urakkakohtaiset tarkennukset toimittaa tai täydentää tilaaja. Ei sisällä tarjouslaskentaa.

Ehdot:

 

Palvelun yleisperiaate on luottamuksellisuus.

Sparrauksessa ja perehdytyksissä käytettävä materiaali on yritykessä nykyisin käytössä olevaa ja erillistä aineistoa ei palveluun sisälly. Tilaaja antaa tarvittavan materiaalin käyttöön tilaisuuksien valmistelua varten vähintään kaksi viikkoa etukäteen, sähköisessä muodossa.

Sparraus- ja perehdytystilaisuuksia ei saa taltioida ja kaikki niissä syntyvä, esitettävä aineisto kuuluu palveluntuottajalle. Tilaisuuksissa ei saa olla läsnä muita henkilöitä. Muistiinpanoja osallistuja saa tehdä.

Perehdytyksiä enintään yksi per viikko. Ei maanantaina eikä perjantaina.

 

Palvelun tuottaminen tapahtuu tilaajan tiloissa paitsi analyyseihin, mittareiden laadintaan ja tarjoustoimintaan liittyvien palveluiden osalta.

Analyyseissä syntyvät dokumentit, määritellyt mittarit ja tarjoustoimintaan liittyvät materiaalit käsitellään liikesalaisuusperiaatteiden alaisena aineistona. Tarvittaessa laaditaan salassapitosopimus.

Syntyvät raportit ja dokumentit toimitetaan sähköisenä ja vain tilaajalle.

Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa, joka laskutetaan voimassaolevan mukaisena erikseen.

Matkakulut eivät sisälly hintaan, vaan ne laskutetaan toteutuman mukaan valtion matkustusohjesäännön mukaisina. Mahdolliset majoituskulut toteutuman mukaisina.

Peruutetusta tai siirretystä tilaisuudesta uudelleenjärjestelykorvaus 520 euroa. Palveluntuottaja laskuttaa.

Laskutus toteutuman mukaan. Maksuehto 14 päivää.

Yllöolevan kaltainen palvelu on täysin mahdollinen toteuttaa yhden tai useamman alan ammattilaisen vetämänä. Toiminta ei vaadi ihmeellisiä työkaluja tai prameita luokkahuoneita. Usein fläppitaulu tai datatykki riittävät ja pelkällä läppärilläkin pääsee pitkälle. Valmentajalla pitää vain olla riittävän vahva kyky luottaa osaamiseensa ja sen esittämiseen. Minäkin selviäisin, kun ei tarvitse esiintyä isoille massoille, joita asia ei kiinnosta.

Huomioita

Perinteisesti valmennukset epäonnistuvat. Syinä mm. valmentajan kyky ymmärtää asiakkaan toimialan erikoispiirteitä. Myös asiakas usein töppää eli jättää huomioimatta ja käyttämättä saamansa valmennuksen tai ei mieti kuulemansa ja näkemänsä soveltamista omaan arkeensa. Valitettavan usein valmennukseen määrätään osallistujat eikä sinne hakeuduta kiinnostuksesta ja oppimishalusta.

Valmennukselle ei ole aikaa, kun pitää tehdä oikeita töitä. Uskotaan työn opettavan ja kokemuksen mukana syntyvän itsestään osaamista, kunhan pitää silmänsä auki. Miksi ei käytetä kokemuksen ja tiedon jakamista helpottamaan nopeampaa omaksumista ja samalla ehkä vältytään oppiajan vajaasta tehokkuudesta?

Voisiko pienemmissä ryhmissä tapahtuva jaksotettu valmennus toimia paremmin, kun osallistujat uskaltavat keskustella arkiongelmista ja saada niihin vastauksia ja ratkaisuja? Ratkaisuja kyllä on, mutta ne ovat yleensä pieninä sirpaleina ympäri yritystä ja toimialaa.

Tämän bloginkin idea on antaa herätteitä ja lisätä alan toimijoiden valmiuksia selvitä haastavan ja hauskan tekemisen maailmassa. Tarkkaavaisen lukijan kannattaa muutamin kohdin pysähtyä lukemansa ääreen ja miettiä lukemaansa. Varsinaisesti en johda harhaan, mutta joitakin virityksiä olen kirjoittanut ärsykkeeksi. Tieteelliseen tekstiin ja todisteluun en pyri.

Jatkoa...

Ajan salliessa olen ajatellut kirjoittaa auki noita tuote- ja sisältökohtia tarkemminkin, mutta ensin saatan loppuun Toiminta- ja laatusuunnitelmaan liittyvän sarja, koska sen "dead line" on lähempänä. Jäähän ensimmäisen keirroksen tarjoukset sisään jo 17.3.

Jos jotakuta kiinnostaa enemmän tuohon valmennukseen liittyvät ajatukset, niin kommenttia saa laittaa ja minut kyllä tavoittaa kasvokkain keskusteluunkin Tampereelta.

Toiminta- ja laatusuunnitelma, osa 2.1 jatkoa

Lähtöpisteet ja varastot

Tämän kanssa pitääkin olla tarkkana. Siksi erillään ja itsenäisenä postauksena.

""2.1.2          Lähtöpisteet ja varastot

Tarjousvaiheen toiminta- ja laatusuunnitelmassa tulee kuvata urakan toteuttamisen tarpeisiin suunnitellut lähtöpisteet ja varastot sekä näiden ympäristökelpoisuus. Kuvauksessa tulee käyttää ainakin seuraavia pääkuvauskohteita:

-       kaluston huolto- ja säilytystilat

-       suolan (talvi ja kesä), suolaliuoksen, hiekoitushiekan, murskeiden sekä paikkausmateriaalien varastointitilat / -alueet

-       mahdolliset poltto- ja voiteluainevarastot

-       muut varastotilat (esim. liikenteen ohjauslaitteet yms.)

-       työmaan toimistotilat (esim. toiminnan johtaminen yms.)

-       maa-ainesalueiden käyttö""

Miinanraivausta

Kun olet tehnyt resurssimitoituksen, jossa olet perustellut kaluston määrän ja kapasiteetin kautta niiden määrällisen riittävyyden, niin tässä lähtöpisteiden kuvaamisessa on sitten miina.

Urakoitsijan pitää olla tarkkana ja miettiä kalustonsa lähtöpisteiden ja kalustolle aikomiensa hoitoalueiden sijaintien suhdetta. Toimenpideaikaa syö lähtöpisteiden ja työalueiden välinen siirtoajo. Siksi tätä seikkaa tilaajakin tarkastelee.

Joskus on käynyt, että kaluston määrällinen mitoitus on todella tiukka ja sitten vielä lähtöpaikat ovat sijainniltaan kaukana. Silloin tulee tietysti tarjouksen arvioinnissa vähemmän pisteitä, mutta myös ko. tilanne voi johtaa koko tarjouksen hylkäämiseenkin, mikäli urakoitsija ei pysty osoittamaan myös siirtoajat huomioiden pysyvänsä toimenpideajassa suunnittelemallaan kalustomäärällä.

Edellisen postauksen (linkki)maininta sopimuksenaikaisesta urakan toiminnan optimoinnista on tässäkin kohtaa merkityksellinen. Tilaajan pitää sallia urakoitsijan muuttaa tarjousvaiheessa ilmoittamiaan lähtöpisteitä paremmin toimintaan sopiviksi ilman, että siitä seuraa mitään dramaattisia spekulointeja. Kyse on tässäkin myötävaikuttamisvelvoitteesta laatutason saavuttamiseksi.

Alihankkijan lähtöpisteet

Alihankkijoiden kanssa laaditut varmat esisuunnitekmat varmistavat myös työnaikaisen onnistumisen, silloin lähtöpaikat ovat todellisemmin tiedossa. Yleensäkin kannattaa kuvauksessa mainita, jos tukeutuu muissakin varastoissa alihankkijan hallinnassa oleviin alueisiin ja varastoihin.

Ympäristöluvanalaiset alueiden käytöt on syytä myös tarkastella hyvin. Suolavarastot ja maa-ainesten käyttäminen ovat niistä tärkeimmät, ehkä myös ojitusmaiden läjittämisen huomioiminen tässä on aiheellista.

Työmaan toimiston sijainti

Urakka-alueella sijaitseva vuokratalo/-asunto, parakki... Käypäisiä ratkaisuja, kunhan netti toimii. Muutoin ei kannata kovin kultanuppisia vesikalusteita jäädä vatvomaan. Huomioitava, että omaakin kalustoa käytettäessä toimisto ja lähtöpisteet/varastot voivat olla eri tontilla ja osoitteissa. Tiestöllä tapahtuvaa toimintaa ei kuitenkaan pysty näkemään pelkästään ikkunasta.

Äkillisissä hoitotöissä tarvittavat ja tilaajan määrittelemä ns. liikennemerkkien nyrkkivarasto sijaitsee luonnollisesti jossakin keskeisessä lähtöpisteessä urakan alueella, mutta isompi liikentenohjauslaitteiden varasto voi olla mielestäni jo vaikka viereisen urakan kanssa yhteinen, jos etäisyys on alle 150 kilometriä. Matka on vielä siedettävä toiminnan varmistamisen kannalta.

Poliittinen herätyskin tapahtunut

"Minne katosivat tiehöylät...?"

Kansanedustaja Osmo Kokon (ps.) kirjallisessa kysymyksessä Tiehöylät tienhoidossa todetaan, että "pitkät, keltaiset ja voimakkaat tiehöylät eli niin sanotut tiekarhut ovat valitettavasti nykyään yhä harvinaisempi näky teillä"

Kysymyksen mukaan tienhoidon urakkatarjouksissa olisi tarvetta edellyttää urakoitsijoilta tiehöylää, mutta niin ei tehdä. (Linkki uutiseen )

Nyt haetaan apua isoista, voimakkaista karhuista. Ajan henki, eli vaalit...

Tällä kertaa kysymyksen esittäjällä on uskottavuutensa tueksi kompetenssia asiassa kuljetusyrittäjätaustansa ja Liikenne- ja viestintävaliokuntaroolinsa kautta.

Huumoria aluksi

Matkustavaisten kulkemisien mukavuutta lisäisi enemmän kun esitettäisiin kirjallinen kysymys hallituksen aikomuksesta määritellä VR:n ravintolavaunujen tarjontaa väkevämmäksi ja maittavammaksi.

Sitten tienhoitoon.

Uraudutaanko karhuun?

Laitan tuohon eduskunnan sivuilta koko kysymyksen. Se löytyy myös (linkki) ko. edustajan valtiopäivätoimien listalta.

Tiehöylät tienhoidossa

Eduskunnan puhemiehelle

Pitkät, keltaiset ja voimakkaat tiehöylät eli niin sanotut tiekarhut ovat valitettavasti nykyään yhä harvinaisempi näky teillä. Vajaat 20 vuotta sitten Tieliikelaitoksella eli nykyisellä Destialla oli käytössään 200 tiehöylää, mutta nyt niitä on jäljellä enää muutamia kymmeniä. Tiehöyliä on käytetty vuosikymmenet taistelussa ajoväylien jäätyneitä tienpohjia ja sohjoa vastaan.

Tiehöylän paikan on ottanut kevyempi kalusto, kuten esimerkiksi kuorma-auto, johon on kiinnitetty aurausterä lumen puskemista varten. Tosipaikan tullen kuorma-auto ei kuitenkaan pysty siihen, mihin tiehöylä ennen pystyi: poistamaan jäätä yhtä tehokkaasti ja saamaan teitä tasapintaisiksi esimerkiksi jäätyneiden ajourien osalta sekä tasoittamaan pientareita.

Kuorma-autoon kiinnitetyssä aurausterässä on terän muodon vuoksi se ongelma, että se jättää tien ulkoreunaan jäisen kantin. Auton renkaan osuessa kanttiin se heittää auton takaisin ajouraan, ja näin syntyy epävakaa ajoalusta. Tiehöylien kanssa tätä ongelmaa ei ollut. Ongelma korostuu etenkin kapeissa ja leveissä ajoneuvoissa, jotka eivät sovi ajouraan.

Tienhoidon urakkatarjouksissa ei edellytetä urakoitsijoilta tiehöylää, vaikka tarvetta olisi. Suomi tulee aina olemaan talvinen maa, jossa sääolosuhteet ovat hyvin vaihtelevia ja haastavia. Ajourat ovat vakava liikenneturvallisuusuhka, ja niiden vuoksi tänä talvena Suomessa on ollut jopa kuolonkolareita, kun auto on lähtenyt heittelehtimään ajourassa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallituksella suunnitelmia edellyttää tienhoidon urakoitsijoilta tiehöylää olosuhteiden niin vaatiessa?

Helsingissä 6 päivänä helmikuuta 2015

Osmo Kokko /ps 

Meinasin ensin lukiessani, että tästä täytyy oikein revitellä siltarumpujen kautta ja ilkeillä raskaamman kautta, mutta parin sekunnin jälkeen tästä avautuikin ihan oikeaa asiaa. Omasta mielestäni tässä kysymyksessä nousee esille tienkäyttäjän yleinen näkökulma. Karhuja ei näy, eikä niitä ole.

Kysymyksen esittäjällä on roolinsa vuoksi mahdollisuus nähdä myös ns. järjestelmään sisälle ja tuntea tienhoidon hankintamenettelyäkin, joten esitys höylävaatimuksesta urakoihin on ymmärrettävä.

Vastaus kysymykseenne arvoisa edustaja

Hallituksella ei ole syytä lähteä näin tarkkaan tienhoidon kaluston ja menetelmien määrittelyyn.

Tienhoidossa on laatuvaatimuksin määritelty jo nykyisellään riittävän tarkasti polanteiden ja niiden urien sallituista enimmäissyvyyksistä. Samoin siellä on vaatimukset myös sorateiden tasaisuudelle. Olemassa olevien sopimusten mukaan toimien tasaisuusvaatimukset täyttyvät.

Ei ole syytä em. vaatimusten lisäksi sitoa alan toimijoiden käsiä laite- ja menetelmäkehityksen suhteen määrittelemällä tietty kalusto, jolla vaatimukset toteutettaisiin.

Tuossa taustaväritetyssä tekstissä leikin ministeriä. (Saa lainata.)

Kunnossapito on muuttunut 20 vuodessa

Ennakoivaa

Nykyinen kunnossapidon periaate on ennakointi. Se tarkoittaa, että tunnetaan tiestön tila ja suunnitellaan, ajoitetaan ja tehdään toimenpiteitä ennen kuin tilanne pääsee pahaksi tai aiheuttaa liikenteelle tarpeettomasti turvattomuutta. Liikennöinti ei myöskään saa kokonaan estyä.

Tiestön tilan tuntemisessa on useita tekijöitä, joista tärkeimpinä alueurakoitsijoiden tiestöllä tekemät tarkastukset, keliennusteiden tulkinta ja sääolosuhteiden vaikutus tiestöllä vallitsevaan keliin. Tässä tarkoitan säällä ilmaa ja ilmassa olevaa tilannetta, keli on se tilanne mikä on renkaan tai kengänpohjan alla.

Aikaisemmin historiassa työtä tehtiin jälkijättöisesti ja sattumanvaraisemmin, mutta silloin siihen aikakauteen ja periaatteisiin sopivalla kalustolla ja tavoilla.

Urien hallintaa

Kun lumisade kertyy tielle polanteeksi, sen kerroksen paksuuntumisen voi kohtuullisella kokemuksella arvioida eri liikennemäärien alaisilla teillä. Samoin on helppo arvioida ne paikat tiellä, missä tapahtuu helpoimmin ja nopeimmin näiden polantuneiden tieosin urautuminen. Urakoitsija pystyy ennakoimaan toimenpiteet ajoissa hyvin harvoja poikkeustilanteita lukuunottamatta.

Ellei urakassa ole kenelläkään tiemiehen silmiä, niin näiden polanteiden ja urien syntyyn voi perehtyä tekniikallakin. LIITO-viestit eli Tienkäyttäjän linjan kautta tulleet palautteet ovat hyviä herätteitä kohdentamaan tiestön yleisimmät ja herkimmin toimenpiteitä aiheuttavat paikat. Vähitellen tuo palautteiden lukutaito kääntyy kokemukseksi, kun ilmoitetuilla kohteilla katselee avosilmin tilannetta.

Polannetta siis pitää poistaa ja ohentaa ennen sen muuttumista kovaksi jääksi. Siihen työhön sopivaa kalustoa on olemassa eikä se vaadi tiehöylää. Kysymys on ennakoivasta ajattelusta ja tiestön tilan lukemisen osaamisesta.

Talviaikaisen urautumisen estää parhaiten pitämällä polanteen ohuena. Sentin polanteeseen ei voi syntyä kahden sentin uraa mikäli tien pinta on tasainen. 

Päällysteessä olevat urat ovat oma asiansa ja niiden aiheuttamaan urasyvyyksien kasvuun ei monestikaan kunnossapitäjällä ole omin toimin juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa. Toki silloinkin pitää huolehtia, että polanne on mahdollisimman ohut ettei lisätä uran syvyyttä polannepaksuudella.

Jos tiestölle tarvitaan isoja, pitkiä ja raskaita tiehöyliä kalttaamaan jäistä polannetta, niin silloin kunnossapito on perustehtävältään epäonnistunut. Tilanne on silloin katastrofin jälkihoitoa.

Uskon, että Suomesta löytyy vielä useita ennakoivaa kunnossapitoa osaavia työnjohtajia ja aliurakoitsijoitakin, joilla on ns. tiemiehen silmät. Niillä silmillä katsellaan eteenpäin, ajassakin.

Lopuksi

Ehkä kysymys pitäisi ollakin siitä miten hallitus aikoo varmistaa tienhoidon osaamisen säilymisen ja kehittymisen Suomessa?

Osaava väki vähenee. Vanhenee ja siirtyy muualle. Harvoista ei riitä kaikille, kun osansa vaativat:

• Tilaaja, jolla jo on substanssiosaajat vähissä
• Urakoitsijat, joille tulee paineita lisätä työnjohtoa
• Aliurakoitsijat, joilla akuuteimpana on kuljettajien tienhoitotaitojen vaje
• Konsultit ja kunnossapidon suunnittelijat/hankkijat, joilta liian usein puuttuu käytännön näkemystä ja ymmärrystä alan periaatteista

Ugh!

Toiminta- ja laatusuunitelma, osa 2.1

Kalusto ja mitoitus

Eli koneresurssit ja niiden riittävyysperusteet

Tästä tulee pitkä ja tylsä juttu. Pyrin välttämään tuotesijoittelua, mutta ehkä parissa kohtaa ilkeilen aikaisemmin näkemiäni, jopa osin itse kirjoittamiani suunnitelmia ja tilaajan pisteytyksiä kohtaan.

""2.1.1          Käytettävä kalusto lisälaitteineen sekä mitoittavat suunnitelmat

Tarjousvaiheen toiminta- ja laatusuunnitelmassa on kuvattava oman ja alihankintojen kaluston määrä, laatu ja käytön periaatteet. Lisäksi tulee kuvata alihankintakaluston valinta- ja hyväksymismenettelyt.

Suunnitelmien sekä mitoitusten tulee olla sellaiset, että sopimusasiakirjoissa esitettyjen vaatimusten mukainen kunnossapidon taso toteutuu.

Kuvauksissa ei edellytetä lumenpoiston ja liukkaudentorjunnan osalta tarkkaa reitistöä, vaan toimenpideajat ja laatuvaatimukset huomioivat mitoitusperiaatteet ja reittien pituudet eri hoitoluokissa. Kuvauksissa on kiinnitettävä huomiota myös toimintaan poikkeavissa olosuhteissa. Kuvauksessa on eriteltävä seuraavat asiat:

Talvihoito

-       kaluston lähtöpisteet

-       lumen ja sohjon poisto talvihoitoluokittain (sisältäen mahdollisten ohituskaistojen ja ramppien menettelyt)

-       pinnan tasaus

-       liukkaudentorjunta suolalla (liuos- ja kostutettu suolaus) ja hiekalla (piste- ja linjahiekoitus) sekä pinnan karhennuksella

-       talvihoidon erityiskohteiden huomioon ottaminen

-       varakalusto ja sen saatavuus eri tilanteissa

-       miten urakkaan mitoitettua peruskalustoa sekä siihen varattua varakalustoa käytetään poikkeavissa olosuhteissa (esim. lumisade ja liukkaus) sekä pääteillä että muulla tieverkolla

Kesähoito

-       liikenneympäristön hoito ja käyttöpalvelut

-       tiemerkintätyöt erikseen, mikäli merkinnät sisältyvät urakkaan

-       tierakenteiden ylläpito

-       sorateiden hoito (kokonaishintaisissa urakoissa kuvattava tarkemmin)

-       runkokelirikkokorjaukset, mikäli sisältyvät urakkaan""

""-merkkien välissä yllläoleva on taas sieltä LiVin vuoden 2014 aineistosta lainattua.

Nyrkkisääntöjä ensin

• Talvitöihin tarvitaan kampe 50 hoitokilometriä kohti, kesällä riittää yksi per 100 kilometriä.
• Kaluston pitää soveltua tehtävään, jota sillä on suunniteltu tehtäväksi.
• Tappiterä on hyvä tienpintojen veistotyökalu.
• Varakalusto on korvaava ja lisäkalusto on määrää lisäävä.
• Kone tai auto ilman osaavaa käyttäjää/kuljettajaa ei hyödytä urakassa kuin lukumääränä.
• Lähtöpaikat urakka-alueella varmistavat toimenpideajoissa pysymisen.
• Kaluston ei tarvitse olla aina yhtaikaa kaikki töissä.
• Aina ei tarvitse olla virka-aikana töissä, eli 8-16 ulkopuolellakin tiestölle pääsee tekemään.
• Yksikköhintaisissa alihankintasopimuksissa kaluston määrää voi paljon isompikin kuin suunnitelmissa ilmoitettu. Siinähän maksetaan työsuoritteesta eikä työyksikön olemassaolosta.

Kaluston määrä

Kuvauksessa pitää kertoa urakkaan käytettävän kaluston määrä. Siis Liedon urakkaan käytettävän aurauskaluston määrässä ei esitetä Porin urakkaan sidottuja aura-autoja tai Espoossa täysiaikaisesti hääräävää harjakonetta. Etiikan, vaikka se joskus etikaksi onkin muuttunut, mukaan on myös kohteliasta jos kaluston haltija/käyttäjä on tietoinen urakan kalustolistalle joutumisesta.

Klassinen tapa päästä kiinni kalustonmäärään on purkaa tehtävät määriksi ja lähteä kapasiteettien kautta valitsemaan kalustoa ja sen koko- tai nopeusluokkaa. Alueurakoissa on vaatimuksissa usein eniten määrävänä toimenpideaikavaatimus. Esimerkiksi vaikka kakkoshoitoluokan tietä 100 kilometriä ja toimenpideaika 6 tuntia lumisateen päättymisestä: montako aurayksikköä? Enemmän kuin yksi? - jos kapea aura (siis lisälaite) niin käytännössä tie ajetaan neljästi eli 400 kilometriä. Keskinopeudella 60 km/h ei yhdellä yksiköllä ehdi. Entä jos leveämpi aura ja menee yhdellä edestakaisella ajolla?

Tuolla tavalla tehtäväkohtaisten työmäärien kautta pohdiskellen tekemisen ja vaihtoehtojen vertailun avulla selviävät tarvittavat määrät ja lisälaitteidenkin ominaisuudet. Samalla siinä sivusa ikäänkuin vahingossa selviää ne käytön periaatteetkin. Sitten pohdinta pitää kuvata ja siten osoittaa mitoituksen realistisuus.

Ilkeilyä tilaajalle: 

• Onko tilaajalla osaamista arvioida mitoitussuunnitelmia vai käytetäänkö esitettyjen suunnitelmien sisällöstä ja esitettyjen periaatteiden arvioinnin sijaan vain mielikuvaperusteluja arvioitaessa kalustomäärien riittävyyttä? Miten urakoitsija oikeasti kehittää kalustoaan ja suunnitteluosaamistaan, jos sitä ei huomioda tässä.
• Tietääkö tilaaja, että traktoreihinkin on olemassa 9 m3 hiekoitusvaunuja, ihan tehdastekoisia?
• Miksi kalustomäärää painotetaan kokonaisvastuullisessa palvelu-urakassa?

Ilkeilyä urakoitsijoille:

• Osaako toimintaa suunnitteleva käyttää kapasiteettiajattelua resursseja mitoittaessaan?
• Onko urakoitsijalla tietoa ja tuntemusta kaluston kehittymisestä ja niiden työtehojen muuttumisesta?
• Tunteeko urakoitsija tehtävien sisällön, että pystyy tekemään vaihtoehtotarkasteluja erilaisten mahdollisten työtapojen välillä?

Periaatteena on kuvauksella pystyä vakuuttamaan tilaaja siitä, että urakoitsija ymmärtää alueurakan tehtävien vaativan paljon kalustoa ja kalusto on monipuolista ja ehkä vaikeasti saatavissakin olevaa. Kuvaamalla mitoitusperusteensa urakoitsija osoittaa huomioivansa urakan tehtäväkohtaiset vaatimukset. Tilaajan listalla olevien tehtävien tarkoitus on osoittaa ja muistuttaa urakoitsijaa tärkeimmistä ja kauston kannalta määräävimmistä töistä. Niiden läpikäynti ja pohdinta johtaa todennäköisimmin lähelle sopivaa kalustomäärää.

Kannattavan urakoinnin ja järkevän kalustonkäytön optimoivaan tulokseen pääse urakoitsja vain perusteellisemman pohdinnan kautta. Siinä sitten lisätekijöinä on kaluston saatavuus ja sen hinta.

Valintaperusteet ja hyväksymisperusteet

Valinta

Urakoitsijan on kuvattava alihankinnan osalta perusteet kalustovalinnoilleen. Ei riitä, että kerrotaan niiden CE-leimoista tmv. Tässä kuvataan perusteita enemmän kalustotyypin näkökulmasta, perustellaan, että mihin tälläinen valinta pohjautuu. Määräperusteluiden pohdinnassa tuli paljon asioita jo tähänkin. Kapasiteetit, soveltuvuus työhön, saatavuus, toimintavarmuus. Mahdollinen varakaluston yhteensopivuus. Onko urakoitsijalla luotettava verkosto jota käyttää ja kenties rekisteri jossa on valintakriteerit täyttäviä ehdokkaita? Valintaperusteissa voi kertoa lyhyesti myös alihankkijayritykseen liittyvistä asioista, kuten kuljettajien kokemuksesta tmv.

Hyväksyminen

Millä perusteilla yksittäinen valitun tyyppinen kone/auto ja sen lisälaitteet hyväksytään urakkaan töihin. Tässä näkökulmana on suoraan "koneyksilö". Kuvataan tarjouspyyntöihin liittyvät kriteerit, sopimukset, työmaalletulotarkastukset ja työnaikaiset tarkastukset, joilla varmistetaan myös käytön aikainen kelposuus. Kuvataan millaisia havaintoja ja tarkastuksia sekä mahdollista dokumentaatioita vaaditaan hyväksyttävältä koneelta/laitteelta.

Havaintoja

Kalustomäärä on ehkä yleisesti kikkailluin suunnitelmakohta heti kisaamassa työnjohtajien määrän kanssa.

Kun urakoitsija laskee työt kokonaishintaperusteisin alihankinnoin, niin nuollaan ilmoitetuissa määrissä alarajaa. Jokainen kalustoyksikkö maksaa ja siksi niitä pitää olla mahdollisimman vähän. Joskus tämä sitten johtaa tarjouksen hylkäämiseenkin. Tilaajan mahdollinen halu nähdä kalusto kerralla työmaan tontilla myös tukee pientä lukua, koska "aina sen verran löytyy".

Väljemmin kalustoa yleensä uskalletaan ilmoittaa urakoisa, joisa alihankinta tekee töitä yksikköhinnoin. Silloinhan on esimerkiksi sama onko autoja kolme vai kuusi, kun pelkät aurauskilometrit maksetaan. Tämä valinta vaatii huomattavan paljon työnjohdolta ohjausta ja valvontaa ettei kustannukset karkaa. Usein alihankkijat eivät ole halukkaita ottamaan pieniä pätkiä/työmääriä yksikköhinnalla, koska sillä ei ylläpidä kalustoa kustannuksia kattavasti. Eli aivan älyttömiä kalustomääriä ei ilmoiteta.

Erikoiskaluston, kuten vesakonraivauskoneiden osalta tulee helposti samalle koneyksikölle käytännössä liikaa sidoksia ja sopimuksia muillekin tahoille eikä kaikkea ehditä tekemään tai kone ei kestä koko kautta.

Ja käräjille

Hankintalain mukaan tarjousten selonotossa ja arvioinnissa olevat vaatimukset koskevat vain tarjousvaihetta. Niillä yhdenmukaistetaan tarjoukset vertailukelpoisiksi.

Markkinaoikeudenpäätöstenkin mukaan sopimuksen aikana voidaan sopia jotakin muuta, joka ei kuitenkaan olellisesti muuta sopimuksen luonnetta tai sisältöä. Siispä urakan aikana voidaan optimoida ja tarkastella kalustoa, niin määrällisesti kuin ominaisuuksiltaankin uudelleen. Se ei ole kunnossapitourakassa oleellinen muutos jos kaksi kuorma-autoa vaihdetaan kolmeen traktoriin tai ilmoitettua lanaa ei käytetä vaan työ tehdään tiehöylällä, jota ei ilmoitettu tarjousvaiheessa.

Esitys: voisiko tämän määrällä venkuloinnin jatkossa jättää pois? Tilaaja vain sakottaa raskaammin, jos toimenpideaika tai vastaava vaatimus ei täyty. Urakoitsija voi oman pohdintansa tehtyään käyttää haluamaansa kalustoa sellaisin määrin ja ominaisuuksin kuin katsoo työn suorittamiseksi olevan tarpeellista. Tämä oikeastaan vaatii urakoitsijalta tarkempaa suunnittelua ja valintaa, koska vastuu on suurempi urakan aikanakin eikä vain tarjousvaiheen kuriositettina.

Editoitu 6.2.2015 17.10: lisäsin palautteen perusteella seuraavan.

Ei onnistu kesken urakan muuttaa kaluston määrää!

"Tilaaja ei anna myöten tarjousvaiheessa luvatusta", "Toiseksi tullut vahtii ja muutosta huomatessaan valittaa ja vaatii tarjouksenmukaista kalustoa käytettäväksi..."

Tuommoista kuulin. 

Niin. Kovin monesti kuulee ja jopa asiakirjoissakin/esityksissä silloin tällöin vilahtelee tilaajan halu kehittää alaa yhdessä toimijoiden kanssa ja on ainakin hypotettinen halu valvojallakin saada tiestön kunto vastaamaan vaatimuksia. Miksi tilaaja ei antaisi lupaa sopimuksen aikana optimoida ja uudelleen järrejstellä kalustoa ja reittejä? Onko kyseessä osamattomuus vai ilkeys eli arkuus... Vastuu laaduntuottamisesta on edelleen urakoitsijalla ja jopa painokkaammin, kun kehitysidea tulee urakoitsijan aloitteesta.

Kilpailijankin täytyy ymmärtää alan kokonaisuutta ja mieltää rutinansa osuminen vastavuoroisesti omissa muutoksissaan iskevän omille kintuille. Hankintaprosessi tosiaan ei lain tulkintojen mukaan estä sopimuksenaikaisia muutoksia ellei sopimuksen luonnetta ja sisällön laajuutta oleellisesti muuteta. Kaikilla on samat mahdollisuudet.

Toki muutoksesta ja sen perusteista pitää sopia työmaalla, mutta ei se ole kuin työmaakokousasiaa. Edellyttää kyllä halua ja kykyä vuoropuheluun, urakan parhaaksi.